Talviunesta heräilyä

Kuvassa tyttäret joskus muutamia vuosia sitten.



Tuntuu kuin olisin nukkunut jonkinlaista talviunta ja nyt auringon ilmestyttyä taivaalle alan hiljalleen taas heräilemään kevääseen.
Syksy ja sateet tulivat aivan liian nopeasti ihanan ja ERITTÄIN vaiherikkaan&yllättävän kesän jälkeen. Sateet jatkuivat ja jatkuivat, päivät lyhenivät ja pimenivät. Tuntui kuin elämässä ei olisi muuta kuin sade, työt, sateenvarjot, kumisaappaat, kosteus ...
Heräsin aamulla, menin töihin, tein työni, tulin kotiin erittäin väsyneenä ja nuutuneena ja menin nukkumaan. Ja taas kaikki alusta.
En olisi joskus vuosia sitten uskonut miten ilmat ja pimeys voi vaikuttaa ihmiseen ... tai siis minuun! Tai ehkä syynä on vuosien kertyminen ja vaihdevuosien läheneminen? En tiedä miten jaksaisin koko talven Suomessa? Mutta toisaalta lumi tuo valoisuutta, ehkä se helpottaisi olotilaa.
Ainakin se helpotti omaa oloa ne pari päivää jolloin täällä oli lunta. Maailma oli huomattavasti valoisampi ihanien lumikinosten keskellä.

Aivan kuin talven aikana koko Kukkula ja sen asukkaat olisivat vaipuneet jonkinlaiseen horrokseen. Ketään ei saanut minnekään liikkeelle, käperryimme vain koteihimme murehtimaan katalaa maailmaan ja surkeaa elämäämme. Kilot ja pöly alkoi kerääntyä eikä niitä kumpaakaan saa nyt millään pois. On vaikea saada itseä liikkeelle, aivan kuin karhu heräisi talviunesta kankea.

Viime talvena oli mitä odottaa seuraavalta kesältä. Kaikkea jännään ja uutta oli luvassa. Nyt ei ole mitään uutta tiedossa, enemmänkin pientä pettymystä tapahtumien johdosta. Uurastustani ei palkitakaan, en pääse ensi viikolla matkalle vaikka olin (ja muutkin olivat) varmoja asiasta. Tulin taas kerran vakuuttuneeksi miten asiat täällä hoidetaan ... ei väliä vaikka olisi taitoa tai tietoa, tärkeimpiä ovat suhteet. Olen yrittänyt ettei asia häiritse liikaa, ehkä näin nyt pitääkin sitten tapahtua, ehkä jotain parempaa on luvassa ....

Vaikka kevät ei todellakaan vielä ole saapunut, keväiset tuoksut ja auringon lämpö on antanut jo pienen aavistuksen ja toivon tulevasta.
Pölyjä on siivottu pois, sormia on alkanut syyhyttäämään puutarhahommia suunnitellessa, ehkä työrintamalla ilmestyy jotain aivan mullistavaa yhtäkkiä yllättäen, nuoriso etenee elämässään ja saan taas mielen virkeäksi!