Marraskuun eka

Ihanaa, kun on keskellä viikkoa arkipäivä vapaa! Täällä on tänään Pyhäinmiesten päivä ja pyhäpäivä. Ylimääräinen vapaa lyhentää kivasti työviikkoa ja eilinen työpäivä oli tosi iisi. 
Vapaita ja helppoja päiviä ollaan kaivattukin, kun on ollut niin helskatin kiirettä ja raskasta töissä viimeiset pari viikkoa eikä taida tulla siihen tulevaisuudessakaan helpotusta.


Meillä on ollut mahtavat syyskelit melkein koko ajan. Lämpötila on päivällä lähemmäs parikymmentä astetta, yöllä on kyllä kylmää. Välillä kaivettiin jo talvikamppeita (=talvitakkeja) esille, kun veti niin kylmäks, mut tänään sai taas heivata takin nurkkaan. 
Yleensä pyhäinmiestenpäivänä käydään hautausmaalla sytyttämässä kynttilä kaikkien poismenneiden muistoksi, mutta tänään ei mentykään. Oli kyllä tarkoitus, mutta mentiinkin rantaan kävelylenkille ja nautittiin auringosta ja meren tuoksusta. Sen jälkeen oltiin niin väsyjä ettei ennätetty mennä hautausmaalle. Sytytin kynttilän täällä sisällä ja vielä yhden tuonne ulos. Ehkä huomenna ennätetään jossain välissä käydä hautausmaallakin.


Mietin tässä samalla mitä kaikkea on tapahtunut viime aikoina .... Aina on mielessä raapustaa tänne jotain, mutta ajatukset ovat muualla ja SE hetki menee sitten ohi. Ja myöhemmin kaikki tuntuu niin tyhmältä postailla tänne (niin kun nytkin kirjoittelen vaan sitä sun tätä hölinää). On ollut rahojen takia hankaluuksia ja vääntelyä; kaikki ihmissuhteet eivät ole olleet aina niin kuin pitää; esikoinen on aloittanut autokoulun ja vaihtanut työpaikkaa enkä tiedä miten kouluhommat oikein on (jos nyt siellä edes käy); töissä on stressiä ... mies jää pariksi kuukaudeksi kotiin, koska hotellit laitetaan talviteloille .... Ai niin ....
Mies kävi kuvauksissa ja pääkaupungissa lääkärin juttusilla .... Lääkärin mielestä hän ei tällä hetkellä tarvitse leikkausta!! Kehoitti seuraamaan tilannetta ja jos ei mitään ihmeenpää ilmene niin seuraavan kerran keväällä taas kuvaukset ym. Helpottuneita olemme kaikki, mutta jollain tavalla tiesin sen jo ennen kuin kuulin edes lääkärin kommentin.  Mies oli kyllä itse ihan varma, että joutuu leikkaukseen. Valmistautui kaikin puolin parin kuukauden toipilasaikaan ja sen jälkeiseen tilanteeseen ... eikä ollut kovin optimistinen jatkojen suhteen. Mutta näin sivusta seuranneenna mies on voinut ihan hyvin, ei minkäänlaisia vaivoja ym. Ne kasvaimet ovat siellä sisällä, mutta onneksi ovat pysyneet ihan iisisti paikallaan ja saman kokoisina. Ja pysykööt vielä jatkossakin!
Jostain syystä tuo miehen tilanne ei ole viime aikoina liikaa pistänyt mietityttämään ... olen ehkä hyväksyt jotkut asiat sen suhteen ja toisaalta on ollut niin paljon muuta ajateltavaa...


Pulasta ei ole kuulunut vielä juuta eikä jaata. Tai kyllä Pulan ihminen otti yhteyttä ja kertoi etteivät suomalaiset ole vielä päättäneet mitä haluavat. Ehkä joulu-tammikuussa ottavat yhteyttä ja silloin on ehkä tapaaminen. Mielessä pyörii vaikka mitä, mutta onko rohkeutta ottaa mieletön askel johonkin uuteen??  Välillä tuntuu (ja on kai pakko myöntää), että alan olla todellakin liian vanha joihin mielettömiin muutoksiin. Vaikka käyttäytyminen välillä muistuttaa "alle keski-iän" niin kyllä kroppa kertoo ikävuosien lisääntyvän liiankin nopeasti. Mutta eiks sitä sanota johonkin siihen suuntaa, että jos mieli pysyy nuorena niin pysyy kroppakin;)
Esikoinen leikkasi pari päivää sitten hiuksiani ja totesi siinä samalla, et "äiti sulla on harmaita hiuksia". Apua!!! Ja niitä oli kuulemma niin paljon ettei auttanut enää irti repiminen!! Tähän asti niitä on löytynt ehkä pari vuodessa, mutta nyt on kuulemma muutamasa kohdassa ihan kunnon tuppo :(  Mutta eihän se ole kummakaan kaiken tämän hullunmyllyn keskellä. Ei auta muu kuin raitaa tai väriä päähän. Mä olen aina ajatellut, että saan harmaita hiuksia vasta joskus kuusikymppisenä niin kuin oma äiti. Ei hänellä ole vieläkään kunnolla harmaita hiuksia vaikka on tumma ja ikää on jo ... uhuh.


Vaikka keski-ikä on ylitetty ja paikkoja kolottaa kaipaan tällä hetkellä jonkinlaista piristystä ja menoa tähän harmaaseen arkeen!!!

Pikalomalla

Aika menee liian nopeasti!!
Ja on liikaa kaikenlaista asiaa, ajateltavaa, hoidettavaa hommaa. Ja työt haittaavat tuota kaikkea. Mutta .... nyt olen peräti viisi päivää kotona:)) Luulin, että lomapäiviä olisi vielä jäljellä 5, mutta jollain kummalla tavalla ne ovatkin vähentyneet kolmeen ...Outoa, mutta ei ole tapahtunut vain minulle. Työkaverille kävi sama juttu eikä pikkupomon kanssa auta kinastella asiasta!


Mummi on kahden viikon vierailulla meillä ja lauantaina juhlitaan nuorimmaisen "rippijuhlia". Eikös niitä nyt voi kutsua rippijuhliksi, katolinen rippijuhlaa vastaava kuitenkin. Itse kirkollinen toimitus on lauantai-iltana, mutta järjestämme "juhlat" vasta sunnuntaina, kun perheen pää on illalla töissä. Eihän meitä paljon ole, vain lähisukulaiset. Tehdään jotain hyvää ruokaa ja nautitaan yhdessäolosta.
Katsotaan miten isoisä jaksaan olla mukana sunnuntaina. Hänelle laitettiin sydämen tahdistin maanantaina ja tänään tuli kotiin sairaalasta. Toivottavasti jaksaa olla edes vähän aikaa mukana. 


Miehen pitää päättää haluaako hoitaa möhkäleitä kemoterapialla vai suostuuko leikattavaksi. Ei varmaankaan helppoa päättää, en halua vaikuttaa hänen päätökseen millään tavalla, koska hänen on itse tehdä selväksi mitä haluaa. Mieliala vaihtelee ja välillä on melko kireät tunnelmat. Se positiivisuus joka oli vallalla silloin pari vuotta sitten on hieman hälventynyt. Ja mielialan vaihtelut vaikuttavat meidän muidenkin mielialaan ....


Nyt kun entiset lomat on hoidettu pois alta voi alkaa suunnittelemaan uutta tulevaa lomaa. Sovittiin, että olen lomalla heinäkuun ja lomasuunnitelmia tehdään jo  kovaa vauhtia;)
Toivottavasti ne vain onnistuvat eikä kovin suuria mutkia tule matkaan. Mutkia on kyllä jo matkan varrella, mutta kai ne onnistutaan ohittamaan tai kiertämään. Ehkä jonkinlainen pikavierailu keskellä Eurooppaa ja vieraita meille samalta reissulta. Tuo tekisi itselleni todella hyvää, meinaan tuo pikareissu ... pääsisin pois näistä kuvioista edes hetkeksi! Mies on kyllä toista mieltä asiasta, mutta katsotaan mitä tuleman pitää ... Jos on onnistuakseen, nii niin pitää sitten tapahtua! 

Pääsiäista

                                      Hauskaa Pääsiäistä!!


Ja taas vietetään pääsiästä! Vastahan se oli vuosi sitten;) Miten vauhdilla aika menee. 
Tämä pääsiäinen on kuitenkin ihan erilainen ....olen hylkänyt, unohtanut, jättänyt väliin kaikki perinteet ja tavat joita olen pitänyt yllä kaikki vuodet. Ei yhden yhtä pääsiäiskoristetta ole esillä (päitsi äidin lähettämä pääsiäiskortti), en ole vauhkonnut pääsiäisleivonnaisten kanssa eikä lapsille ole hankittu yhden yhtä pääsiäismunaa. Mitä se pääsiäispupu nyt sitten tuo huomenaamulla???? Kai pitää pistää rahaa piiloon ... tai eihän sitä tiedä jos vaikka pupu yllättäisikin ja munisi sinne tänne meille kaikille yllätyksiä;)


Suurimmaksi syyksi perinteiden puutteeseen on sanottava krooninen väsymys kaikkeen ja tämän viikkoinen mahatauti joka iski yllätys yllätys juuri silloin kun vähiten tarvitsisi! Töissä puuttuu porukkaa, mutta tiistai-iltana oli pakko soitta pomolle ja kertoa etten mitenkään voi tulla keskiviikkona töihin. Mahaa kieversi ja kaiversi niin kovaa ettei työnteosta olisi tullut mitään. Eikä olisi ollut mitenkään kivaa levitellä mahatautia sen enempää lapsokaisille ... vaikka sieltähän tämä tauti taas tuli. 
Nyt makaa sitten mies vuorostaan sängynpohjalla ja singahtaa sieltä vähän väliä vessan puolelle. Väitti kyllä ettei tauti häneen tartu, mutta tämän päivän aikana iski ja melko rajusti. Yritti vielä pari tuntia sitten lähteä töihin, mutta tauti vei voiton ja sängy puoleensa. Nyt vaan puuttuu sitten, että tytöt sairastuvat juuri lomalla!
Huomenna saavat tytöt mennä keskenään anoppilaan pääsiäisaterialle ja tuoda mukanaan minulle annos herkkuja ... mies saa katsoa vierestä ja nakerrella kuivaa leivänkannikkaa.


Viime päivityksestä on taas kulunut kuukausi. Ei kai tämä meinaa jäädä tavaksi?? Jotenkin on vaan ollut sellainen "takki tyhjä"fiilis. Illat tulee ja päivät menee ... töitä, murheita, iloja, väsymystä .. jotenkin tuo naamakirjan lyhyt kommentoiti on tuntunut sopivan paremmin omiin fiiliksiin. Ehkä nyt saan kuitenkin itseni taas naputtelemaan ja se kirjoitusinspis löytyy taas jostain.


Mies kävi muuten siinä octeroscenissä ja löytyihän sieltä taas jotain .... kaksi mykeröä maksan ja munuaisen läheltä. Eli tuli ns. takapakkia! Keskiviikkona kun makasin peittojen alla mahataudissa, mies kipaisi pääkaupungissa lääkärin juttusilla. Ensin oli ajatuksissa, että leikkaukseen vaan, mutta lääkäri kehoittikin aloittamaan taas sandostatin-terapian. Ei ole kuulemma mitään kiirettä leikata ja mies on kuulemma hieman alttiimpi tuolle leviämiselle, tuolla terapialla saataisiin ehkä hormoonit pysymään hieman aloillaan. Nyt on sitten vuorossa oman ja pääkaupungin ongologin käynnit ja katsotaan mitä tuleman pitää. 


Että tänä vuonna pääsiäistä vietetään meillä näin ....

Helteen aiheuttamaa kiihkoako? ... Ja muuta menoa

Meillä on tungosta koneelle! Joudun jonottamaan illalla omaa vuoroani kahden teini-ikäisen neidin chattaillessa nettikavereiden ja todellisten kavereiden kanssa. Eihän äidin nettielämä ole niin tärkeää kuin nuorten neitien joten saan ihan rauhassa odotella vuoroa. Kyllä aina välillä saan tehdä pikavierailuja Naamakirjaan, mutta sitten oma sivuni lasketaan kuvaruudun alakertaan lepäämään!! Sellaista tää elämä on yhden koneen varassa ... äh ja puh!!

Läppäri lähti pari viikkoa sitten takaisin sinne mistä tuli tietokonekauppaan. Se vaan sammui ja suostui toimimaan jonkin aikaa ilman patteria johdoilla. Mutta Omatietokonelääkäri kehoitti lähettämään sen takaisin, koska takuut on vielä voimassa. Tiedä sitten milloin saadaan takaisin, jos edes saadaan sama kone takaisin tai sitten joudutaan vielä maksaamaan kulut ja korjaukset.

~

Eli siitä syystä olen ollut hieman "laiska" postailemaan. Ja kun sitä aikaa on löytynyt, en ole keksinyt mitään kirjoitettavaa. Helle jatkuu ja ehkä sekin taas pehmittää aivosoluja. Tai sitten on syynä ollut töiden jälkeinen väsymys. Tai hieman kireä tunnelma aikuisten kesken ... Tai huoli sukulaisperheen omaisesta ... Ainahan niitä syitä on. Ehkä eniten tuntuu siltä, että meidän elämä on aika tylsää eikä siitä ole mitää kirjoitettavaa.

Viimeisiä kouluaisten lomaviikkoja viedään, vielä kaksi kokonaista viikkoa ja ne kaksi viikkoa saattavat olla tosi kireätunnelmallisia. Esikoinen yrittää keskittyä aamupäivisin kemiaan ja matikkaan ... mitä kyllä epäilen koska en ole vahtimassa .. tentit ovat joskus kuun lopussa ja niistä olis PAKKO päästä läpi. Jos ei, joudun suunnittelemaan tulevan talven aivan toisella tavalla!

Koulujen alkaminen aiheuttaa muutenkin ylimääräisiä hammasterkiristyksiä tänä syksynä. Pääministeri "Thacherin" perumat ilmaiset koulukirjat ja koulukuljetukset saattaa meidän pankkitilit todella surkeaan jamaan. Eilen sain koulusta kirjalistat ja onneksi saamme tilata kirjat koulun kautta ... edes pieni helpotus ettei tarvitse juosta eri kirjakaupasta toiseen. Vielä onni onnettomuudessa on se, että viime vuoden kirjat käyvät osaltaan tänäkin vuonna eli laitetaan vanhat kirjat kiertoon. Nuorimmaisen saa eräältä naapurin pojalta seiskaluokan kirjat ja hänen kirjat menevät tuttavaperheen tytölle. Oikeastaan hänen osalta pitää ostaa vain tehtäväkirjat.

~

Mies menee huomenna kuvaukseen ... ns. octerosceniin. Saa pienen piikin "radioaktiivista" ainetta joka leviää ympäri kehoa ja kuvauksissa pitäisi näkyä sitten onko jossain jotain ylimääräistä ja mihin on aikomassa. Toivottavasti ei löydy mitään!!!! Tuon kuvauksen takiakin meillä on ollut hieman kireä tunnelma ... vaikka kaikki pitäis olla aivan kunnossa, ennen kaikenlaisia kokeita alkaa mielessä pyörä tahtomatta vaikka mitä.

Mutta mietitään asiaa sitten, kun on tulokset käsissä!

~

Viikonloppuna kahvipöydässä heräsi kiivaita keskusteluja elämänkatsomuksesta ja uskoista ym. Lauantaina 15.8. vietettiin katolisen kirkon yhtä suurinta päivää "Vela Gospaa" eli Pyhän Marijan taivaanseenottamisen päivää. Pyhä on todella suuri päivä ja monet tekevät silloin pyhiinvaelluksia lähimpiin Marialle pyhitettyihin kirkkoihin. Me emme lähteneet kotikylästä mihinkään, koska oli mielettömän kuumaa eikä miehelle tekisi hyvää olla kuumuudessa tungoksessa.

Aamukahvipöydässä heräsi kiivas keskustelu miksi uskoa johonkin, miksi yleensä ihmiset menevät kirkkoon ja mitä sieltä saavat. Miten joku ihminen voi sanoa onko joku tehnyt syntiä tai miksi niitä samoja litanijoita jaksetaan toistaa monet kerrat? Pienen pöydän ääreen mahtui kiihkoateisteja, tavallisia "arkiuskovia", katolisia, protestantteja, "ei mihinkään uskovia". En ole koskaan ollut se, joka ottaisi uskonasiat liian kärkkäästi esille enkä koskaan halua keskustella niistä ihmisten kanssa joista tiedän, etteivät halua edes kuulla toisen mielipidettä vaan tunkevat häikäilemättömästi omaa mielipidettään millä hinnalla tahansa esille. Olen enemmän kaikessa suhteessa "antaa kaikkien kukkien kukkia" ihminen. Jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa, oli se sitten kristillinen Jumala tai Allah tai Budha tai vaikka ihan oma itse. Jos se tuo ihmiselle hyvää mieltä ja onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, niin se on hyvä.

Olen joutunut tasapainottelemaan täällä oman luterilaisen opin & uskomuksen ja katolisen kirkon oppien välillä enkä itse ole nähnyt siinä minkäänlaisia hankaluuksia. Minua on yritetty käännyttää useampaan kertaan, koska olen antanut lasten kastautua katoliseen kirkkoon ja he ovat saaneet katolisen uskonnonopetuksen ja itse käyn melko säännöllisesti messuissa. Olen yrittänyt opettaa tytöille avarakatseisuutta ja olen selittänyt oman uskontoni mielipiteitä ja suuntaa. Onneksi heillä on monia eri uskontoihin kuuluvia ystäviä ja ovat jopa pääseet heidän uskonnontunneille kuunteluoppilaiksi. Toivottavasti tyttöjen alitajuntaan on jäänyt jotain "opeistani" eikä heistä tule tiukkapipoisia oman mielipiteestään kiinnipitäviä suvaitsemattomia nuoria ja myöhemmin aikuisia jotka opettavat omille lapsilleen jonkun suunnan olevan se ainoa oikea.

Onneksi kahvipöydässä oli kanssani toinen samalla tavalla ajattelija ja saimme keskustelun huumorin avulla loppumaan ja kääntymään aivan toisaalle. Alkoi meinaan olemaan jo etelänmaalaisittain erittäin kireä tunnelma ja pelkäsin kahvikuppien alkavan lentämään ja meidän päälle leviävän jäätelön, kahvin ja mehujen epämääräinen sotku:)

Mies leikattu!

Pikainen postaus ...

mies leikattiin perjantaina ja kaikki meni hyvin:)

Leikkaus kesti 3 ja puoli tuntia eikä tarvinnutkaan tehdä niin suurta siivousta mahassa kuin suunnittelivat ...

laita tarkempaa selostusta myöhemmin kun olen taas kotona.

Mies voi oikein hyvin ja pääsi takaisin osastolle heti lauantaiaamuna.

Olemme käyneet hänen luon pari kertaa päivässä ja näyttää erittäin pirteältä ja hyväkuntoiselta.

Ehkä pääsee kotiin jo loppuviikosta.

Itse olen täällä sukulaisten luona ainakin tiistaiaamuun asti, huomenna varmaan kuullaan paremmin lääkärin selostukset ja syöpälääkäri lupasi tulla jutteleen miehen kanssa ja tekeen jatkosuunnitelmat.

Tytöt ovat olleen enemmän ja vähemmän keskenään kotona, kaverit ovat käyneet kokkailemassa heidän kanssa ...

toivottavasti koti on siistissä kunnossa;)

Palailen uudestaan kotikoneelta, täällä ei ole oikeen aikaa istuskella netin edessä ... siitä pitää huolta sukulaisten 6 ja 4 vee lapset:)

Edelleen ...

... odotellaan!

Oli jo ihan varmaa, että tänään leikataan, mutta aamulla kirurgi tuli itse sanomaan etteivät onnistu. 10 vuotias poika oli loukkaantunut vakavasti, auto oli törmännyt hänen pyöräillessä:(

Mies oli vain todennut, että pelastakoot pojan, hän voi odottaa.

Kyllähän tuo odottaminen alkaa varmasti ottaa jo päähän, mutta minkäs tälle voi.

~

Mä olen nauttinut ekasta "vapaapäivästä" ja yrittänyt tehdä alta hommia pois.

Aamulla heräsin esikoisen lähtiessä töihin ja ryntäsin heti kasvimaalle rikkaruohojen kimppuun ja istutteleen taimia. Kyllä se otti voimille noin aamutuimaan ... en ole tottunut tuohon hommaan aikaisin aamulla:)

Sitten käytiin nuorimmaisen kanssa aamukahvilla ja kaupoissa ja kotiin ruanlaittoon ym.

Oli niin kiva, kun ei ollut kiirettä mihinkään ... välillä istahdin terassille kahvikuppi kädessä ja välillä piti tarkastaa tilanne nettimaailmassa;)

Esikoinen leikkas mun hiukset vielä töiden jälkeen, olisihan voinut mennä kampaamollekin mutta olin unohtanut kysyä onko siellä aikaa/tilaa. Mutta saatiin hoidettua tuo kotonakin.

Nyt olen yrittänyt urakkahommana saada silitettyä ... se on kotihommista se inhottavin homma!

~

Ilma on viilentynyt melkein kymmenellä astella :O

Toisaalta on helpompi olla, ei tarvitse hikoilla koko aikaa eikä etsiä varjoa.

Mutta kyllä mun puolesta kesällä saa olla kuumaa, koko talvihan palellaan ja kärsitään kosteudesta.

~

Nyt taidan taas vaihteeksi soitaa miehelle:)

Ja taas odotellaan!

Vastaan teille kaikille nyt näin postauksen muodossa.

Ei mitään uutta kukkulalla eikä pääkaupungissa!!!

Tää alkaa jo olla jossain muodossa huvittavaa, en oikein tiedä mitä sanoa ja ajatella.

Käly sanoi, että ehkä tää on taas joku koetus ... ehkä näin nyt vaan pitää olla.

Soiteltiin miehen kanssa aamulla seitsemältä ja silloin kaikki piti olla selvää. Mut laittoi viestin tunnin kuluttua etteivät lääkärit olleet käyneet läpi kaikkia papereita ... konsultointi oli vielä kesken. Ei muuta kuin taas odottelua ja ehkä huomenna ....

Onneksi heillä on sairaalahuoneessa ilmastointi, helle on meinaan mieletön!!

Eniten miestä kuulemma harmittu, kun automaattiin sairaalan aulaan ei ole laitettu jäätelöä :D

Kun ei kerran leikata niin söis sit jäätelöä :)

~

Kuultiin kiertoteitse, että joku lääkäri oli tarjonnut apua pienen maksun vastikkeeksi. Eli ihan suoraan lahjontaa!!! 2000 euroa ja kaikki hoituisi todella nopeasti ja kivuttomasti! Harmi kun ei ole tuosta minkäänlaista todistuaineistoa, tekis mieli tehdä ilmoitus.

Tuota koruptiota ja lahjontaa on alettu selvittää täällä toden teolla ja monet erittäin lahjakkaat lääkärit ovat jääneet kiinni ja jääneet ilman hommia.

~

Mä jäin nyt sitten sairaslomalle ... tai oikeastaan huomisesta lähtien.

Täällä voi saada kotihoitoa tai perheenjäsenen takia sairaslomaa viikon verran. Omalääkäri teki kuitenkin niin ( tai siis yhdessä päätettiin), että mulle on parempi antaa sairaslomaa hermojen takia ... olen siis nyt tavallaan pinna kireellä koko hommasta. Ja kuukauden verran;)

Saan nyt sitten rauhassa mennä Zagrebiin tai olla kotona ja ottaa mies sitten vastaan kotiin kun tulee ja hoitaa häntä täällä.

Tää koko homma menee kyllä melkoiseksi sumplimiseksi:

esikoisen pitää vielä pinnistellä ihan loppuun asti koulun kanssa eli viikonloppuna pitäis availla koulukirjoja. Torstaina tietää vasta menevätkö nyt sinne luokkaretkelle joka peruttiin viime lauantailta.

Nuorimmainen pääsi läpi karaokessa *peukutus* Loppukilpailu on 7.6. ja jo nyt perjantaina alkais harkat ja ehkä harjoituksia on viikoloppuna. Ja mä kun ajattelin, että mennään kaikki viikonloppuna Zagrebiin ja ollaan D:n perheen luona yötä.

Ja mulla olis itsellä ultra torstai-iltana ... sen taidan kyllä taas toisen kerran perua.

En tiedä yhtään miten sovitellaan kaikkien menot. Olisi todella kivaa, jos päästäis kaikki miehen luo ja samalla pikkasen pääkaupunkiin kierteleen. Mutta tytöille on heidän kouluhommat ja tuo laulaminen kanssa tärkeitä.

Ehkä minä menen edeltä ja he tulevat vain yhdeksi päiväksi käymään.

Ja mihin me laitetaan koira?????

~

Eilen tuli vuosikymmenen lämpöennätys: Rijekassa +34 astetta!!!!!!!!

Tuollaisia lämpötiloja ei ole kyllä ollut toukokuussa milloinkaan!

Oli kyllä tukalat olot töissä ja muutenkin, aurinko paahtoi todella kuumasti.

Tänään helteet ovat jatkuneet eikä päivällä ainakaan meidän pihalla kannata olla kovinkaan kauaa. Kasvimaata ja kukkapenkkejä pääsin kasteleen vasta kun aurinko laski.

Huomiseksi ja loppuviikoksi on luvattu sateita ja viileämpää ...

~

P.s.

Mies soitti ja on (ehkä) huomenna toisena vuorossa leikkaussaliin.

Jos tuovat huonetoverin takaisin teholta, niin hänelle vapautuu sänky sieltä.

Uusi yritys

Lyhyesti uutisia ...

mies piti leikata tänään, laitettiin jo leikkaussaliin ja sai rauhoittavia. Yhdeksän aikaan hän soitti mulle kännyyn ...

olivat vieneet takaisin huoneeseen, kun olivat huomanneet leikkaussalissa CT:n puuttuvan!!!!

Perjantain mies meni sairaalaan, häneltä otettiin kaikki mahdolliset veri-ym kokeet, eiks ne silloin huomanneet tuon CT:n puuttuvan????

Oli kuulemma tullut pieni väärinkäsitys kirurgin ja muun tiimin välillä.

Asia on hoidettu ja huomenna miehen pitäisi olla taas leikkauspöydällä ... elleivät taas unohda jotain ...

~

Kiitos teille kaikille mukana olosta ja lämpimistä sanoista ...

toivottavasti jaksatte vielä huomenna lähettää positiivisia ajatuksia ja rukouksia:)

~

P.s.

Olen keskiviikosta lähtien kuukauden sairaslomalla

Likkojen päivä

Tänään olisi ollut varmaan järkevämpää viettää päivä rannalla eikä hikoilla kaupungilla turistien ja muiden shoppailijoiden joukossa. Kävelykadun mittari näytti keskipäivällä +29, mutta eihän kauppojen sisällä ollut kuuma vaan sopivan viileää vinguttaa pankkikorttia.

Shoppailu on joskus hyvää terapiaa eikä silloin tule liikaa ajateltua murheita ... paisti sitä, että rahaa menee. Mutta kun senkin asian työntää hieman sivummalle ajatuksista, niin mikäpäs siinä on tuhlaillessa. Mietitään niitä rahaongelmia sitten myöhemmin;)

Sain tytöt ihme ja kumman ihmisten aikoihin liikenteeseen ja hurautettiin bussilla kaupungille. Tarkoituksena oli ostaa vain muutama kesäpusero tytöille (palkkaan on vielä muutama viikko eikä tulevalla sairaslomalla tule täyttä palkkaa), mutta mukaan lähti pikkasen enemmän puseroita ja parit kengät. Korttiin tuli melkein reikä viilaamisesta, mutta kerrankos sitä törsätään ja eletään. Kyllä se veronpalautus tulee ja miehen eläkerahat ... ja syödää kaurapuuroa pari seuraavaa viikkoa:)

Kaikesta rahantuhlauksesta ja helteestä huolimatta oli mukava kierrellä kaupoissa ja istuskellä välillä kahvilla ihmisvilinässä.

~

Nuorimmainen heitti tänään talviturkin:)

Kiirehdittiin kaupungilta kotiin ja hän lähti ystävän kanssa loppupäiväksi rannalle. Meri on kuulemma tosi lämmintä (joku +22 astetta) ja ihmisiä on jo paljon rannoilla.

Esikoinen ja minä heittäydyttiin kotona omalle terassille ja nautittiin iltapäivän auringosta välillä suihkautellen letkulla vettä päälle:) Onneksi koira on tarkka vahti ja ilmoittaa heti, jos joku lähestyy porttia ... ei olisi ollut mukavaa jos joku olisi yllättänyt meidät makaamassa puolialastomina :D

~

Mies on luuhaillut ympäri Zagrebia eikä ole istunut kiltisti omalla osastolla!

Ollaan soiteltu koko päivä ja hän on vastaillut puhelimeen milloin mistäkin ... välillä seisoi hylkeiden edessä, parin tunnin kuluttua katseli miten muut söivät pizzaa (taisi kyllä itsekin ottaa pari palaa) ... D. perheineen kävi "pihistämässä" miehen sairaalasta ja kiertelivät eläintarhassa ja Maksimirin puistossa. Palauttivat miehen takaisin osastolle vasta vähän ennen iltapalaa:)

Mies olisi huomennakin menossa jonnekin, mutta D. sai hänet rauhoitettua ja pysymään sairaalassa. Meinataan meinaan kälyn kanssa yllättää mies menemällä huomenna hänen luo käymään! Tytöt jäävät kotiin kääntelemään koulukirjojen sivuja omalla terassilla ja me lähdetään ajaleen jo aamusta pääkaupunkia kohti ennen kuin aurinko alkaa porottaa aivan mielettömästi.

Mies luulee siskonsa tulevan sinne ehkä maanantaina ja minua odottaa vasta leikkauksen jälkeen tiistaina tai keksiviikkona. Mutta pakkohan mun on nähdä hänet ennen leikkausta!!!

Sitten voi rauhallisin mielin jättää hänet sairaalaväen käsiin:)

D. tulee olemaan maanantain sairaalaan yhteydessä koko ajan. Hän ystävä syöpälääkäri (kenen luona mies kävi viime syksynä kysymässä hänen mielipidettä) ottaa heti leikkauksen jälkeen yhtettä kirurgiin ja käy teholla katsomassa tilanteen. Eihän meitä sinne kuitenkaan päästettäis heti.

Enemmän mua pelottaakin miten miehen kroppa kestää tuon ison leikkauksen ja ne pari päivää leikkauksen jälkeen .... ja se ettei löydy etäispesäkkeitä!

MUTTA ... kaikki menee ihan hyvin ja leikkaus tulee onnistumaan!

~

Pienenä pyyntönä olisi kuitenkin, että lähetätte kuka minnekin pyynnön/ rukouksen/toivomuksen leikkauksen onnistumisesta ja että saisimme terveemmän miehen/isän pian kotiin.

Pitkä päivä takana

Olen ollut huono kirjoittaja viime aikoina.

Ajatuksissa on ollut vaikka mitä, mutta aikaa naputteluun ei ole löytynyt ...

tai en ole edes kovin paljon etsinyt.

Viime päivät ovat hurahtaneet ohi menoissa ja tuloissa ja helle on vienyt loput mehut.

~

Pitkä perjantaipäivä takana ...

mies lähti tuttavien kyyditsemänä aamulla kuudelta Zagrebiin, olivat perillä todella nopeasti.

Minä saatoin nuorimmaisen jo ennen seitsemään kunnantalon eteen josta luokkaretkeläiset lähtivät matkaan busseilla ja tallasin sitten itse töihin.

Huonosti nukutun yön jälkeen päivä on mennyt kuin sumussa ja piti puskea itseä eteenpäin, että sain hommat tehtyä ajallaan.

Illalla piti vielä hypätä esikoisen vikaan vanhempainiltaan ...

kolmestakymmenestä oppilaasta paikalla oli vain seitsemän vanhemmat!!! Ei kyllä vähempää voi vanhempia kiinnostaa nuorten koulumenestys!!

Vaikka meillä mennään erittäin ylä-ja alamäkeä esikoisen koulun suhteen, niin kyllä jaksan siellä aina käydä ja olla kiinnostunut.

~

Mies on siis sairaalassa, ottivat heti aamupäivällä kaikenlaisia kokeita ja maanantaina on leikkauslistalla.

Ollaan soiteltu useampaan kertaan päivän aikana ja kuulostaa melko rauhalliselta ja tyytyväiseltä. Sukulaismies D. kävi hänen luona heti iltapäivällä ja kohotti vielä enemmän mielialaa ... siinä on kyllä niin hyvä ihminen ... hänen kanssa kun juttelee, niin tulee niin rauhallinen ja positiivinen mieli:)

D. lupasi käydä joka päivä miehen luona ja odottaa heti heräämistä leikkauksen jälkeen.

Hyvä, että voin luottaa häneen ja mieskin on paljon rauhallisimmin mielin.

Minun pitää olla ainakin vielä maanantaina töissä enkä pääse sitä ennen sairaalaan käymään.

Nyt vaan katsotaan suoritetaanko leikkaus suunnitelmien mukaan maanantaina vai meneekö kiireellisemmät tapaukset ohi. Sen jälkeen suunnittelen pääkaupunkiin menoa paremmin.

~

Olo on jollain tavalla edelleenkin melko rauhallinen.

Johtuuko väsymyksestä vai mikä on?

On tullut hetkiä jolloin kyyneleet pursuavat silmiin, mutta ne on ollut pakko työntää pois ja porskuttaa eteenpäin. Aamulla oli vaikea lähettää miestä matkaan ja sanoa heit kun ei tiedä tarkalleen milloin näkee seuraavan kerran.

Sänky tulee tuntumaan tyhjältä jossain vaiheessa ... olen tottunut olemaan iltaisin yksin ilman miestä, mutta aina jossain vaiheessa viimeistään aamuyöstä kokeilen onko jo tullut töistä takaisin. Voihan se olla, että nuorimmainen hiipii jossain vaiheessa yöstä yläkerrasta miehen paikalle viereeni;)

Esikoisella oli hieman mieli maassa eilen illalla eikä oikein tiennyt miten viettää iltaa isänsä kanssa, yritti venyttää kotiin tuloa mahdollisimman paljon mutta istuivat sitten kuitenkin yhdessä loppuillasta telkkua katellen ja jutellen.

Tiedän, että esikoisella on vaikeaa ajatella, että isä on noin sairas ja menee leikkaukseen. Ei hän näytä huolestuneisuuttaan, mutta tiedän asian kaivertavan mieltä. Nuorimmainen näyttää enemmän tunteitaan, mutta esikoinen pitää mielummin kaiken sisällään ja juttelee sitten kavereiden kanssa.

Huomenna vietetään tyttöjen päivää kotosalla tai sitten mennään kaupungille;)

Pääkaupungin pikakäynti takana ...

Tuli tehtyä sekin pikakeikka.

Pikakeikka olisi todella ollutkin, jos ei olisi tarvinnut ensin seikkailla keskellä oman kaupungin tietyömaita ja sitten pääkaupungin ruuhkissa!! 150 kilometrin matka meni moottoritieosuudella todella nopeesti ... kiitos uudesta upeasta tiestä;) Mutta nuo kaupunkiosuuksien kohdalla meinas mennä hermot .

Kuitenkin ennätettiin ajoissa (kun lähdettiin ajoissa) ja sukulaismies odotteli sairaalan edustalla.

Osasto löyty helpolla ja jopa osaston ylilääkäri tuli paikalle ajoissa. Muutama hetki piti odottaa, että saatiin vedettyä lääkäriä hihasta ja ohjasi sitten miehen ja minut lääkäreiden huoneeseen osastolla.

Heti tuli erittäin miellyttävä käsitys lääkäristä ... puhui rauhallisesti, luki läpi kaikki paperit, selitti mitä hänen mielestä kannattaisi tehdä ja loppujen lopuksi sovittiin sairaalaan menopäiväksi 22.5. Se on perjantai joten silloin ei heti leikata vaan viikonlopun aikana kai valmistelevat miehen. Kauhee lista kaikkia kokeita joita joutuu tekemään ennen sairaalaan menoa. Leikkaus tehtäis kai Whipplen menetelmällä eli aika suuri leikkaus olis kyseessä ... mutta lääkärin mielestä suurempi riski on jättää kasvain sisälle kuin itse leikkaus ja sen jälkihoidot. Hieman on mies ollut mietteissään tänään ja mä hölmö menin tutkiin netistä tuosta leikkauksesta ... ei olis pitänyt!! Joskus on parempi tietää vähemmän etukäteen!

Mietitään sitä sitten kun sen aika on!

~

Käytiin vielä sairaalan jälkeen pikalounaalla sukulaismiehen kanssa ja otettiin parit lasilliset punkkua hermojen rauhoittamiseen:)

Kotiin tultua haettiin pizzat ja ollaan vaan lepäilty kuka missäkin;)

Nyt telkkarista tulee tuutin täydeltä paikallisen Idolsin 16 parasta ...

en pysty edes keskittymään tähän kirjoittamiseen ...

eli lopetetaas tälle päille;)

Lomapäivät kadoksissa

Koko talven olen ollut sitä mieltä, että viime vuoden kesälomista olisi jäljellä vielä neljä päivää. Ja niistä on ollut puhetta ja olen odottanut tilaisuutta niiden tuhlaukseen.

Tänään otin asian puheeksi, koska tuuraaja on talossa ja haluaisin loppuviikon ja ensi viikon alun vapaaksi. Pomo on kyllä valitettavasti sairaslomalla ja annoin terkkarille asian hoidettavaksi. Puolelta päivin tuli kyselemään, että halusinko ottaa uusista vapaista vai mitä tarkoitin ... "No en kun ne mun vanhat mitkä on jäänyt" ... " Kuule kun sulla ei ole enää vapaita viime vuodelta, niin sano pomo ja niin on listoissa."

" Ai että mitä???? No kyllä varmaan on vielä ne muutama päivä!"

Pomo p..... on taas sotkenut kaikki viime kesän sairaslomapäivät ja lomapäivät!!!!
Mutta onneksi mä olen aina kirjoittanut kaikki ylös allakkaan ja kotona kaivoin viime vuoden allakan esille ja siellä on tarkalleen ylhäällä milloin olin kotona ja milloin tuurasin työkaveria.

Vielä laskin palkkakuitista sairaslomapäivät ym ja siellä on kaikki niin kuin mun laskuissa ... eli 4 päivää pitäis vielä olla käyttämättä!!!

Huomenna pitää olla tiukkana ja tivata ne päivät. Jos ei onnistu, niin en kyllä tuuraa ketään enää tänä kesänä ilman lisätienestejä ... näin on asiat!!

~

Olisi kiva olla kotona pari päivää, kun tytöillä on lomaa.

Ja mies menee perjantaina vihdoinkin Zagrebiin keskusteleen lääkärin kanssa mahdollisesta leikkauksesta. Olisi mukava mennä mukaan kuuntelemaan mitä lääkäri sanoo ... jos mies menee yksin, jättää kuitenkin puolet kertomatta.

Yksinhän mies kuitenkin päättää mitä haluaa ... leikkauksen, jatkohoidot ...

mutta kyllä hän haluaa kuulla kai munkin mielipiteen ... yhdessähän tässä sotkussa ollaan!

Voihan maanantai!

Tältä näytti eilen ikkunasta kurkkaillessa ...

välillä ei näkynyt kyllä muuta kuin sumua ja sadepisaroita!

Vettä tuli aamuvarhaisesta iltamyöhään tasaisen kovalla vauhdilla ...

sitä ryöppysi joka paikasta joka paikkaan suurina puroina ja kuohuina.

Uhrasimme itsemme sateen armoille ja käytiin messussa, kahvilla ja leipäkaupassa ...

eikä sen jälkeen liikuttu enään kodin lämmöstä mihinkään.

Tein ruokaa ja leivoin juustopiirakan hieman muunnellen ...

eihän sitä koskaan viitsi samanlaista tehdä;)

~

En ole ollenkaan tuon asian kannalla, että kellon viisareita pitää siirrellä pari kertaa vuodessa edestakaisin! Kuka tuonkin on keksinyt!? Eilen illalla en meinannut saada unta millään ja tänä aamuna olin kuin nuijalla päähän lyöty ... aamukuudelta oli säkkipimeää eikä harmaa sateinen ilma auttanut yhtään asiaa. Jotenkin sain raahattua itseni töihin ja koko päivän olen ollut horroksessa. Kyllähän tähän uuteen rytmiin taas tottuu, mutta se vie aikansa.

Ainoa hyvä puoli on, että illat ovat valoisempia;)

~

Tehtiin miehen kanssa tänään puutarhaliikekierros.

Tällaisellä ilmalla siellä ei ole ketään, mutta auta armias kun aurinko alkaa lämmittää ... parkkipaikalla ei ole yhtään tyhjää ruutua ja tädit tappelevat kaksinkäsin kasveista ja multapusseista:)

Sormia syyhytti niin kauheesti ja olisi tehnyt mieli ostaa vaikka mitä, mutta oli pakko pitää lompakosta kaksin käsin kiinni eikä sortua turhiin ostoksiin. Pakolliset siemenpussit heitin koriin enkä voinut jättää hyllylle pientä Bugenvilija tainta:) Pari vuotta sitten sain nuoren taimenen Spiltistä, mutta se kuoli heti ensimmäisenä talvena. Nyt aion istuttaa tämän ensin ruukkuun ja vaalia ja suojata sitä muutaman vuoden ennen kuin istutan varsinaiselle paikalle.

Mukavaan viherkeitaalta lähti myös smokva/viikunapuu. Meillä on jo kaksi vihreää viikunaa, mutta nyt löytyi tummaviikuna. Ne kuuluvat täällä jokaiseen puutarhaan ja mikä nautinto on kesähelteellä ottaa suoraan puusta pehmeän, kypsän, mehevän hedelmän ja heittää se suoraan suuhun .... pitää vaan tarkistaa etteivät muurahaiset ole vallanneet hedelmää ennen kuin sen heittää suuhun:)

Pari isoa lannotesäkkiä lähti myös mukaan ja tälle päivälle ostokset riittivät. Yritin saada miestä vielä käymään tuossa naapurissa aivan pienellä taimitarhalla, mutta ei suostunut ... mua ei sais sieltä kuulemma tyhjin käsin kotiin!

~

Mies haki ne tuumorimarkkerit. Ei niissä periaatteessa ole mitään uutta.

Karsinoembryonaalinen antigeeniarvo on 3.2 ug/l <4.3>

ja

Alfa-1-fetoproteiiniarvo on 3.2 ug/l <7>

Tuo ylimmainen arvo on laskenut hieman.

Osaako kukaan tulkita näitä???

Arvot ovat normaalirajoissa joten niiden perusteella ei voi sanoa tälläinen maalikko yhtään mitään. Mies menee vasta huhtikuun lopulla uudestaan onkoloogille, pitää kai kysyä omalääkärin mielipidettä.

Kaiken ihanuuden keskellä ...

Aurinko on paistanut koko viikonlopun, mutta mieletön kylmä tuuli on jäädyttänyt kukkulan ilman. Eilen aamulla viiniköynnöksissä roikkui jäätikkuja!!

Arvatkaas mitä tämä kuva esittää? No se olen minä foliosuikaleet päässä:D Esikoinen laittoi eilen lupaamansa raidat ja ne onnistu todella kivasti, nyt näyttää koko pää vaaleammalta. Säästy taas rahaa, kun on kotona tuleva ammattilainen;)

Sain tänään luettua alla olevan Victoria Hislopun kirjan "The Island"/"Otok"

Aivan ihana kirja pitkästä aikaa! Kroatiankielinen käännös oli todella sujuvasti kirjoitettu ja mukaansa tempaiseva, en olisi malttanut laskea kirjaa kädestä töihin lähtiessä ja muiden hommien välissä ... sen takia sen lukeminen kestikin;)

Rakkautta, tunnelmaa, historiaa, maisemia, onnettomuutta, elämää ... eikä liian siirappimaisesti.

Loppupäivä ollaan leivottu miehelle synttärikakkua huomiseksi.

Kaiken mukavan ja kivan puuhan keskellä pelästytti yksi pienen pieni asia ...

sydän hyppäsi kurkkuun ja se kauhea paha olo tuli takaisin ...

ei kai taas!!!

Pelottaa niin valtavasti taas uudestaan ...

ei kai ole tullut takapakkia ...

Kevään ja kakkujen tuoksuja

Paleltaa jostai syystä niin kovasti. Outoa. En kai ole tulossa kipeeksi? Taitaa johtua vaan siitä, että olen juossut koko päivän sisältä ulos ja toiste päin.

Aamupäivällä oli niin mahtava ilma, että heitin kaikki kamat ulos ja tehtiin pikasiivous. Olikin jo sen aika, kun miehet kulkevat likasilla kengillä yläkerran ja alakerran väliä, eihän ne muista aina vetää kenkiä jalasta kellariin mennessä!

Kissatkin nauttivat lämmittävästä auringosta ... miksi niiden pitää aina maata aivan oven edessä ja vielä mieluiten tossujen päällä!

Nuorimmainen oli ahkera ja leipoi muffinsseja koko porukalle jälkkäriksi. Miehille annettiin kyllä vaan muutama, eihän ne jaksa tehdä hommia jos maha on täynnä makeaa;)

Miten päivät ja viikot vierähtävät ohi niin mielettömällä vauhdilla! Vastahan oli maanantai ja kirjoittelin listoja tälle viikolle. Hommat tuli hoidettua, tapaamiset tavattua ja positiivisin (varovaista hyppimistä tasajalkaa ja käsien taputtamista) yllätys oli miehen ultran tulokset ... se ruma kasvain on jostain syystä "lievästi" (kuten paperissa luki) pienentynyt!!! Tutkin heti edellisiä kuvia ja sentin pienentymisen löysin. Auttavatko ne piikit vai miehen nauttimat "lisälääkkeet" vai pitääkö hänestä huolta joku muu ... vai kaikki yhdessä? Samahan se on kunhan tälläisiä mukavia yllätyksiä tulisi useammin:) Mies ei ole ennättänyt hakea niitä markkereita ... toivottavasti sieltä ei tule takapakkia!

Mies ei anna möykyn liikaa häiritä vaan jatkaa talohommia. Kunhan kuuntelee "maistoria" ja toimii vaan apupoikana!

Listoja

Olen aina tehnyt listoja, täyttänyt allakkaa, laittanut asioita ylös.

Tytöt ovat jo kuulemma saaneet tarpeeksi ainaisista heille kirjoittamista listoista

(onko niistäkään mitään hyötyä?)

ja kirjoitan joka aamu viestin kotiin jääville perheenjäsenille. En tiedä lukeeko sitä kukaan muu kuin nuorimmainen;) Olen kirjoittanut sen suomeksi, kroatiaksi ja uhannut kirjoittaa siansaksalla ihan sen takia että näen reaktion.

~

Tänään olin kirjoittanut allakkaan nuorimmaisen hammaslääkärin. Kiiruhdin kotiin, ennätin olla kotona tunnin ja sitten juostiin tuohon muutaman askeleen päähän hammaslääkärin vastaanotolle. Ulko-oven luona ihmettelin miksi ei näy valoja sisällä, soitin summeria (yleensä alaovi on auki) .... ei vastausta ... luin aukioloaikoja: maanantaina vastaanotto aamulla!! Siis mikä nyt??? Onneksi olin laittanut ajanvarauskortin lompakkoon ja pikainen tarkistus ... aika onkin vasta huomenna!!!

Jo toinen kerta kun teen saman oharin juuri nuorimmaisen ajan kanssa:) Kerran aikaisemminkin vein hänet päivää aikaisemmin korjauttamaan hampaat ... tuloksetta.

Tyttö oli harmissaan, että olin raahannut hänet muutaman metrin talvisessa viimassa eikä saanut hoidettua hammashoitoreissua tänään.

Mutta huomenna uudella innolla:)

~

Eli tämän viikon ohjelmaa:

• tiistaina nuorimmaisen hammaslääkäri!
• tiistaiaamuna tulee rakennussetä taas hommiin
• miehen pitää hakea markkereiden tulokset ja viedä eläkehakemus sairaskassaan
• keskiviikkona miehellä ultra aamulla ja oma ultra iltapäivällä
• torstaina esikoisen vanhempainvartti

~

Mies kävi verikokeissa viime viikolla ja kaikki on muuten normaalilukemissa paitsi rauta on alhaalla. Sai tabletteja siihen ja yrittää juoda enemmän punajuurimehua ym. Markkereiden tulos jännittää enemmän, siitä on jo aikaa kun ne otettiin viimeksi. Keskiviikkona on vatsanalaueen ultra, toivottavasti on ja pysyy saman kokoisena ellei ihan pienenny möhkäle. Kunto on ihan hyvä, eilen minä puuhkutin miehen perässä hänen painellessa sauvojen kanssa:)

Viime viikolla omalääkäri kysyi mieheltä miksi hän ei ole laittanut sairaseläkehakemusta vetämään? Ensin oli ajatellut, että ei hän näin nuorena eläkkeelle! Mutta miksi ei? Jos hänelle sattuu jotain, jää ainakin eläke meille ... hän tekee nyt hommia ns. taitelijasopimuksella/honorar eikä siitä keräänny automaattisesti eläkettä. Jos saa sairaseläkkeen, voi kuitenkin jatkaa nykyisiä hommia. Tiedä häntä kuinka kauan niitä papereita joutuu odottamaan ja saako yleensä niitä läpi.

Maailman syöpäpäivä

4. helmikuuta vietetään maailman syöpäpäivää.

Joka vuosi syöpään menehtyy yli 8 miljoonaa ihmistä.

Kroatiassa sairastuu vuosittain noin 21 000 ihmistä

joista 13 000 menehtyy sairauteen.

Terveellisellä ruokavaliolla, liikunnalla ja tupakan polton lopettamisella

on suuri osuus syövän ennaltaehkäisyssä.

Syöpä saattaa kuitenkin iskeä kaikesta huolimatta lapsiin, nuoriin, terveisiin ...

Piikin paikka

Käytiin juuri miehen kanssa pikakäynnillä piikin otossa.

Hän aloitti eilen uuden hoitojakson, tällä kertaa saa SANDOSTATIN nimistä lääkettä kaksi kertaa päivässä 10 päivää piikillä. Joka 12 tunnin välein eli aamulla ja illalla ajaa syöpäosaston päiväpolille ottamaan piikin ja sillä selvä. Luin niitä lääkeselostuksia ja voi saada vaikka mitä sivuvaikutuksia ... tai sitten ei. Sappikiviä ei voi saada kun ei ole edes sappirakkoa enää;)

Eilisen päivän juoksi vessassa, sivuoireina voi tulla ripulia. Muuten näyttää vielä ihan olevan kunnossa paitsi että nauttii tilanteesta ja näyttelee sairasta;) On se kumma, kun pyydän jotain tekeen niin on kauheen sairas eikä saa mitää tehdä. Mutta kun itse haluaa tehdä jotain vaikka mennä raksalle niin silloin hänellä on vain "diaknoosi" :)

Polilla oli ihmeen hiljaista, ei ollut kuin yhdellä tuolilla potilas. Yleensä siellä on tungosta kaikilla 12 tuolilla. Meinasin ottaa kuvan kännyllä, mutta en sitten kuitenkaan kehdannut. Ehkä toisen kerran kun menen mukaan pitämään kädestä.

En ole pitkään aikaan käynyt sairaalassa ja jotenkin tuntu niin inhottavalta mennä sinne. Se viime kesäinen tunne tuli takaisin. Mutta sitten ajattelin, että mieshän joutuu käymään siellä vaikka usein, mitäs minä valittelen!

~

Kävin töiden jälkeen viemässä ystävälle meidän veroilmoituspaperit. On se vaan hyvä, kun ystävä voi täyttää ne meidän puolesta. Eihän se vaikea homma olis, mutta kun hän tekee sitä työkseen niin se menee jo rutiinilla. Vein mukanani juustokakkua niin hommat hoituu paremmin. Katsotaan saadaanko takas veronpalautuksia niin kuin yleensä ollaan saatu. Liitin mukaan hammaslääkärilaskut ja rilleista kuitit, en ole varma meneekö läpi mutta yritetään.

~

Matkan varrella poikkesin kirjastoon ja taas tarttui kolme kirjaa mukaan. Iloisena yllätyksenä löysin 2007 käännetyn Arto Paasilinnan "Hurmaava joukkoitsemurha", katsotaan miltä se tuntuu kroatian kielisenä. Samalla otin Joanne Felderin "Secret Mothers' Business: One Night, Eight Women, No Kids, No Holding Back" ja Kate Longin "The Bad Mother's Handbook".

Mikäköhän äiti-kausi mulla on meneillään????

~

Nyt alkoi taas Kroatian käsipallopeli Ranskaa vastaan.

Ihmeen hiljaista telkkarin edessä, kun nuorimmainen on vielä suihkussa ;D

Perjantai-iltaa

Tuuli ulvoo nurkissa ja ikkunan pielissä, vettä sataa kaatamalla

ja me täällä kotona ollaan lämpösessä.

Tai mies lähti töihin ja esikoinen on kaverinsa luona.

Sadepäivän saldoa:

• päiviksellä katto alko taas vuotaan (kumma juttu kun katto vuotaa kaksi vuotta vanhassa rakennuksessa! Eikä sitä saada millään korjattua!)
• päiviksen keittion tuulettimen kautta alkoi valumaan vettä ... olisi tarvinnut kumisaappaita ja sadetakkia keittiössä :D
• kaksi sateenvarjoa meni rikki tuulen tuiverruksessa
• unohdin käydä kaupassa ja apteekissa sateen takia, maitohappotabletit loppu ... auttaiskohan rakia ??

Eilisen illan vietin sängynpohjalla vällyjen alla. Aamulla alkoi jo kiertään mahassa ja työpäivä tuntui todella pitkältä. Kotiin tultua piilouduin peiton alla ja tulin sieltä esille vasta iltauutisten aikaan. Onneksi mahatauti ei sitten iskenytkään pahemmin, oli vain ventti ja vaivainen olo. Eilen illalla olisi pitänyt mennä esikoisen infoon koululle, samalla käydä ostamassa uudet piilarit ja tilata aika gynelle, mennä kälyn miehen synttäreille, mennä kaupunkiin miehen kanssa erääseen tapaamiseen ... mutta kaikki tuo jäi huonon olon takia. Mutta tuntui niin hyvältä maata vain eikä tehdä mitään. Sen verran unen keskeltä tajusin, että nuorimmaisen kattolamppu tuli rämähtäen alas ja hajosi :O Nuorimmainen oli kaverinsa kanssa huoneessaan ja jostain oudosta syystä kattolamppu tippui alas. Onneks kumpikaan ei ollut juuri sen alla, olis voinut tulla kunnon haavat. Lappu hajosi tuhansiksi sirpaleiksi klinkkerilattialle ja kuulin vain miten tytöt siivosivat jälkiä miehen ohjauksella. Jos olisin ollut hereille, olisin varmaan minä juotunut ne jäljet korjaamaan. Saivathan nyt itse siivottua;)

Mies sai Zagrebin lääkäriltä viestin omiin tuloksiin. Lääkäri oli tosi tyytyväinen tuloksiin ja hänen mielestä kannattaisi leikata tähystysleikkauksella ja sitten jälkihoitona kunnon tehokkaat lääkkeet. Odottelemme nyt mitä sanoon miehen oma syöpälääkäri täällä meidän sairaalassa.

Huomenna vietetään Suomessa Itsenäisyyspäivää ja täällä Kroatiassa Pyhän Nikolan päivää. Siniristilippu pitää etsiä kaapin pohjalta ja komentaa tytöt putsaamaan saapikkaat;)

Sitähän se on!

Niin, sitähän se tosiaan on ...

mies haki ne tulokset ja ...

syöpäkasvain on edelleen siellä.

Se kyllä tiedettiinkin, olisi ollut liian suuri ihme ettei kasvainta olisi enää ollut.

Kasvain sijaitsee toisen munuaisen ja maksan välissä,

ei siis haimassa kuten alussa meille sanottiin.

Saman kokoinen eikä ole etäispesäkkeitä!!!

Kaikkien näytteiden ja kuvien perusteella siis neutroendokriininen tuumori.

Mies vei tulokset ja kuvat omalle syöpälääkärille ja lähetti paperit myös Zagrebiin

sukulaismiehen kautta.

Lääkäreiden pitää nyt päättää miten tuo kasvain kutistetaan/hävitetään/pienennetään ...

siis yksinkertaisesti mitä sille tehdään.

Toisaalta on helpottunut ole, kun ei ole lähtenyt eteenpäin.

Mutta toisaalta ehkä toivoimme, että kasvain olisi jo pienentynyt.

Mutta pitkää nenää näytetään niille lääkäreille jotka antoivat niin kauhean ennusteen kesäkuun alussa!

Silloin pelkäsin, että joulua vietetään surullisissa merkeissä eikä uusi vuosi ala kovinkaan hyvin.

Mutta joulu tulla kolkuttaa edelleen ja uutta alkavaa vuotta suunnitellaan;)