Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arkitohinaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arkitohinaa. Näytä kaikki tekstit

lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää uutta vuotta!





Uusi Vuosi 
edessämme kuin avautuva kirja.
 Emme tunne tarinaa, 
emme tiedä juonta. 
Vain lukemalla sivu sivulta, 
vain elämällä päivä päivältä, 
tarina vie mukanaan seikkailuihin, 
yllätyksiin, iloihin ja haasteisiin, 
alati vaihtuviin kuin itse elämä. 


Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Aatonaatto

                                                            (kuva Inge Löök)


Aika outo aatonaatto! 
Itselläni on olo kuin jouluaattona.
Viime vuosina jouluaatto on sattunut aina arkipäivälle ja se on tarkoittanut, että olen ollut töissä normaalisti. Mutta tänä vuonna olenkin jouluaaton kotona!! Huh hei:)
Eli tänään olen käyttäytynyt kuin edellisinä jouluaattoina: käynyt töissä jossa vietettiin pienimuotoisia joulupippaloita keskellä päivää; tehnyt pikajoulusiivouksen; laittanut kuusen paikalleen ja saanut edes osan jouluvaloista toimimaan ja nyt vietän rauhallista iltaa kynttilän valossa ja vinkkulasi vieressä ... yksin.


Tytöt ovat tietenkin kuka missäkin ... tai siis esikoinen käväisi juuri ja lähti kämpilleen. Sovittiin huomisesta kuusen koristelusta ja salaattien teosta. Nuorimmainen sai luvan mennä kaverinsa luo yökylään. Ja mies on töissä ... luojan kiitos!! On meinaan ollut kotona kaksi ja puoli kuukautta ja nyt on onneksi töitä joulupyhät ja uusi vuosi. Tekeen ihan hyvää kaikille, että telkun kaukosäädin on välillä minun hallinnassa;)


Nautin tällä hetkellä tästä hiljaisesta hetkestä. Taustalla soi musa, koira ja kissa nukkuvat omilla paikoillaan, kyntteliköt luovat tunnelmaa ja sisällä on ihanan lämmintä vaikka ulkona on todella kylmää. Vaikka nautin hetkestä, jollain tavalla on kuitenkin haikea olo. Itseasiassa tiedän miksi, mutta siitä ehkä joskus toiste ... tulevaisuudessa ... jos on aihetta siitä puhua


Mietin hiukka aikaisemmin mitä sitä nyt sitten tekisikään huomenna jouluaattona, kun kerran olen koko päivän kotona. 
Ensin aion herätä ihan omaan tahtiin, ilman herätyskellon pirinää. Aamupäivällä pitää ottaa iisisti ja käydä kahvilla normaalin viikonlopun tapaan ... Lukea päivän lehdet kahvin lomassa ja tavata ehkä tuttuja. Vasta sen jälkeen voi rynnätä kotiin tekemään rosollia ja paria muuta salaattia ym. Jouluaattona täällä paastotaan eli syödään kalaa (ne kenellä on siihen mahdollisuus/varaa ...tai sitten syödään mitä kaapista löytyy) ja meillä taitaa olla huomenna  ateriaksi "bakalar e bianco" ja lisukkeena "otakaapistamitälöytyy".  
Ne muutamat hassut lahjatkin pitäisi saada kääräistyä jonkinlaiseen lahjapaperiin... Sen olisin voinut kyllä tehdä jo tänään, mutta en vain saanut aikaiseksi.
Tänään keksin mitä en ole tehnyt ikinä täällä ....... käynyt JOULUSAUNASSA!!! Eli huomenna meillä lämpiää sauna keskellä päivää, keskellä jouluaattoa!! En tiedä meneekö sinne sitten kukaan muu kuin minä, mutta sauna on huomenna lämmin ... Tervetuloa vaan kuka haluaa:)
Esikoinen saattaa jopa liittyä seuraan, mutta miehestä ja nuorimmaisesta en tiedä. Mies on kuulemma aina liian väsynyt saunan jälkeen ja huomenna menee töihin illalla .... Mutta ei se mitään, minä menen kuitenkin!


Joulupäivänä mennääkin sitten koko porukka anoppilaan jouluaterialle. Tänä vuonna siitä saattaa kehkeytyä yllätyksellinen .... kälyn mies on muuttanut ruokavaliota sairauden takia (sama kuin miehellä!), esikoinen sanoi tuovansa poikakaverinsa kaikkien nähtäväksi, käly on vetänyt herneen nenäänsä erään aikaisemman tapahtuman vuoksi eikä ole kuukauteen meille soittanut, ehkä nuorimmainenkin tuo poikakaverin kakulle ja minä&mies saatamme sanoa sitten loppujenlopuksi kaikille suorat sanat ..... Että sellaista joulua täällä etelässä saatetaan viettää!
Jouluaatto tai jouluaattoyö ei ole täällä niin hiljainen ja harras kuin Suomessa. Suurin osa ihmisistä menee keskiyön messuun (vasta sen jälkeen alkaa joulu ja toivotellaan toisille "hyvää joulua") tai ainakin kirkon ympärille tai kirkon ympärillä oleviin kuppiloihin. Jos ei kuppilat kiinnosta, niin saatetaan mennä jopa jollekin kylään ja viettämään mukavassa seurassa jouluaattoyötä. Ja yöllä saa sitten vihdoinkin syödä lihaa, kun on kerran paastottu koko jouluaattopäivä! Katsotaan saanko itseäni liikkeelle huomenillalla, saattaa vähän riippua minkälainen keli on.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Väsyttää ....


 ..... niin kauhiasti!! Kun voisinkin viettää useamman päivän niin kuin Đuro kuvassa. Nukkua univelkoja pois. Vaihtaa vaan asentoa sängyssä ja vetää peitto korvien päälle. Jostain syystä nukun viikonloppuna tosi hyvin, mutta viikolla herään jo neljän jälkeen enkä saa enään kunnon unta vaan alan miettiä vaikka mitä. Vaikka olen vuosien aikana oppinut olemaan miettimättä asioita yöllä (yöhän on nukkumista varten), tuo huono tapa on iskenyt taas. Onneks saan nukahdettua illalla ... tai oikeastaan sammun joskus jo sohvalle, jos vaan annan siihen itselleni luvan. 

Väsymyksen syy taitaa olla suurimmalta osalta töissä. Se on niin helkutin raskasta!! Tällä vauhdilla en kyllä jaksa eläkeikään. Enkä haluakaan odottaa sitä tuolla!!!! Pakko löytää uusi homma ja vielä sellainen joka on se mistä olen aina haaveillut.
Toinen syy on kaikessa mitä on viime aikoina tapahtunut. Yksi päivä rauhallista, toinen jo erittäin räjähtävää .... Ja sehän vie voimia itsekultakin. Sairastelua, aikuistumista, rahanpuutetta ... vaikka mitä!

Joulu on kahden viikon kuluttua ovella. Ei kuulemma saada tänä vuonna joulurahoja firmasta, kun kaupungilla ei ole enää ylimääräistä rahaa. Saadaankohan edes firman puolesta lahjakorttia kauppaan ... sitä ei vielä tiedä. Päätin jo etten lähetä joulukortteja tänä vuonna ... ensimmäisen kerra kahteenkymmeen vuoteen! Ei siis minkäälaista juolukorttipajaa eikä askartelua. Saatte nyt sitten joulutervehdyksen netin kautta jossain muodossa .... sähköpostilla, naamakirjan, blogin tai vaikka skypen kautta ... katsotaan miten ennätän ... ja jaksan. 
Enkä ole ostanut vielä yhtään joululahjaa!!!! Just niin, kuulitte oikein, en yhtään!! Se asia pitää hoitaa tällä viikolla, jos vaan rahatilanne antaa myöten. Lahjojen osto ja antaminen on täällä vuosien mittaan vähentynyt (yksi hyvä asia), tytöille on pakko hankkia mitä toivovat ja tietty miehelle jotain mistä tykkää, mutta muut sukulaiset saavat ihan jotkut pienet lahjat. Ja ne yleensä hankitaan miehen kanssa yhdessä. 

Mutta ... jospa joulupukki yllättäisikin tänä vuonna jollain aivan mahtavalla lahjalla ..... :)

tiistai 22. marraskuuta 2011

Viime aikoina ....



.... vaikka viime aikona on vähän tollanen olo kuin tossa sarjakuvassa eli ei saa yhtään mitään aikaseks tai ei vaan viitti niin viime aikoina on tullut ...


- tehtyä töitä omasta mielesta ihan liikaa 
- nauttinut aivan mahtavasta "talvisesta", aurinkoisesta, sopivan lämpöisestä/viileästä säästä
- yrittänyt näytellä "kukkulanvahvintanaista" ja raahannut mieletöntä parisänkyä ja kaikkia    siihen liittyvää alakerrasta yläkertaan
- nukkunut pari yötä uudessa makuuhuoneessa
- etsinyt epätoivoisena ( ja hiljalleen vihaisena) verhoja makuuhuoneeseen ettei kukkulan kirkolta näe suoraan sänkyyn
- päättänyt tehdä verhot vanhoista pitsilakanoista, kun Kukkulan lähellä ei ole Ikeaa mistä hilppasta hakemaan mieleiset verhot
- heitellyt löylyjä välillä ihan yksikseen, välillä tyttären kanssa
- istuskellut viikonloppuisin aurinkoisella terassilla kahvitellen yksin ja yhdessä
- majoittanut uusia ihania tuttavia
- leikkauttanut hiuksista puolet pois ... tyttären toimesta
- sytyttänyt kynttilät Vukovarin muistopäivinä 
- nautiskellut mukavassa seurassa kitaran soitannasta ja juonut samalla ehkä hieman liikaa viiniä.....
- ja kuullut valitettavasti ikäviä uutisia läheisestä ....(onneksi ei tällä kertaa mies) ..... :(



perjantai 11. marraskuuta 2011

Lasillinen viiniä, olkaa hyvä



Otin tuossa lasillisen punaviintä perjantain ja pyhän Martinin kunniaksi.
Tänään katolisissa maissa vietetään pyhän Martinin päivää ja sitä ainakin täällä meillä vietetään viinin merkeissä. Pyhää Martinia kiitetään hyvästä sadosta ja etenkin erinomaisesta nuoresta viinistä. Monissa paikoissa tänä iltana viini virtaa ja laulu raikaa :)


Rankka viikko taas takana ja ihanaa, kun ei tarvitse herätä huomenna aikaisin. Tarkoituksena on ottaa viikonloppu ihan iisisti, ilman mitään ylimääräistä hönkäilyä ja kiirettä. 
Käytiin nuorimmaisen kanssa tänään töiden jälkeen kaupungilla ostoksilla ... tai siis hän osteli itelleen ja  mä katselin vierestä ja laskeskelin kuluja. Etsin itselleni mustia saapikkaita, mutta juuri niitä oikeita ei sattunut eteen. Silmiin sattui kyllä yhdet tosi kivat korolliset nilkkurit. Ne oli  niiiin hyvät jalassa ja tietenkin harmaat! Tänä syksynä kaikki mun uudet vaatteet on harmaita .... Mutta kun se on niin hyvä väri, helppo yhdistellä eikä liian tumma kuin musta. Mutta ... ne nilkkurit jäi kauppaan, kun ei ole ylimääräistä rahaa. Jos ne on vielä siellä ens viikolla niin sitten saattaa tarttua mukaan;)


Meinasin jäätyä kaupungilla, kun lähdin pikkasen liian kevyesti pukeutuneena liikkeelle. Päivällä oli mahtavan lämmin ilma ja farkkutakki kauhahuiveineen ym lisukkeineen oli ihan liikaa. Nyt ne tuntu ihan liian vähältä! Bura-tuuli puhalsi niin vietävän kovaa ja kylmästi ettei talvitakki olis ollut yhtään liikaa. Melkein juoksin pysäkiltä kotiin ja pistin heti tulen  uuniin ... ja melkkis istuin uunin päälle. 


Talo on tosi hiljainen ja rauhallinen. Kissa ja koirankin taisivat väsyä, lopettivat leikkinsä ja molemmat makaavat omilla paikoillaan. Esikoinen on töissä, nuorimmainen jäi kaupunkireissun jälkeen urheilutalolle katsomaan poikakaverin treenejä ja mies on lyhyellä "tour de Kroatia". Päätti lähteä vähän reissuun, kun on vapaalla. Yhden yön oli lähellä Unkarin rajaa, nyt viettää perjantaita pääkaupungissa. Sinne tekisi munkin mieli, meinaan pääkaupunkiin. En ole siellä kunnolla käynytkään sitten miehen sairaalareissun jälkeen. Oliskin kiva mennä ihan vaan nautiskelemaan ja viettämään mukavia hetkiä ystävien ja sukulaisten kanssa eikä aina kipaista siellä vaan lääkärin luona. Ehkä ennätetään vielä ennen joulua ... tai sitten ei .. taitaa enemmän kallistua tuon jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle...


Silmät alkaa kohta varmaan lorpahteleen kiinni. Jos sitä kuitenkin yrittäis vielä pitää kaukosäädintä kädessä ja vilkaista mitä maailmalla tapahtuu. Saattaa jäädä kyllä vain toiveajatteluksi ... uunin lämpö ja lasillinen viiniä on alkanut niin ihanasti ramasemaan .....

tiistai 1. marraskuuta 2011

Marraskuun eka


Ihanaa, kun on keskellä viikkoa arkipäivä vapaa! Täällä on tänään Pyhäinmiesten päivä ja pyhäpäivä. Ylimääräinen vapaa lyhentää kivasti työviikkoa ja eilinen työpäivä oli tosi iisi. 
Vapaita ja helppoja päiviä ollaan kaivattukin, kun on ollut niin helskatin kiirettä ja raskasta töissä viimeiset pari viikkoa eikä taida tulla siihen tulevaisuudessakaan helpotusta.


Meillä on ollut mahtavat syyskelit melkein koko ajan. Lämpötila on päivällä lähemmäs parikymmentä astetta, yöllä on kyllä kylmää. Välillä kaivettiin jo talvikamppeita (=talvitakkeja) esille, kun veti niin kylmäks, mut tänään sai taas heivata takin nurkkaan. 
Yleensä pyhäinmiestenpäivänä käydään hautausmaalla sytyttämässä kynttilä kaikkien poismenneiden muistoksi, mutta tänään ei mentykään. Oli kyllä tarkoitus, mutta mentiinkin rantaan kävelylenkille ja nautittiin auringosta ja meren tuoksusta. Sen jälkeen oltiin niin väsyjä ettei ennätetty mennä hautausmaalle. Sytytin kynttilän täällä sisällä ja vielä yhden tuonne ulos. Ehkä huomenna ennätetään jossain välissä käydä hautausmaallakin.


Mietin tässä samalla mitä kaikkea on tapahtunut viime aikoina .... Aina on mielessä raapustaa tänne jotain, mutta ajatukset ovat muualla ja SE hetki menee sitten ohi. Ja myöhemmin kaikki tuntuu niin tyhmältä postailla tänne (niin kun nytkin kirjoittelen vaan sitä sun tätä hölinää). On ollut rahojen takia hankaluuksia ja vääntelyä; kaikki ihmissuhteet eivät ole olleet aina niin kuin pitää; esikoinen on aloittanut autokoulun ja vaihtanut työpaikkaa enkä tiedä miten kouluhommat oikein on (jos nyt siellä edes käy); töissä on stressiä ... mies jää pariksi kuukaudeksi kotiin, koska hotellit laitetaan talviteloille .... Ai niin ....
Mies kävi kuvauksissa ja pääkaupungissa lääkärin juttusilla .... Lääkärin mielestä hän ei tällä hetkellä tarvitse leikkausta!! Kehoitti seuraamaan tilannetta ja jos ei mitään ihmeenpää ilmene niin seuraavan kerran keväällä taas kuvaukset ym. Helpottuneita olemme kaikki, mutta jollain tavalla tiesin sen jo ennen kuin kuulin edes lääkärin kommentin.  Mies oli kyllä itse ihan varma, että joutuu leikkaukseen. Valmistautui kaikin puolin parin kuukauden toipilasaikaan ja sen jälkeiseen tilanteeseen ... eikä ollut kovin optimistinen jatkojen suhteen. Mutta näin sivusta seuranneenna mies on voinut ihan hyvin, ei minkäänlaisia vaivoja ym. Ne kasvaimet ovat siellä sisällä, mutta onneksi ovat pysyneet ihan iisisti paikallaan ja saman kokoisina. Ja pysykööt vielä jatkossakin!
Jostain syystä tuo miehen tilanne ei ole viime aikoina liikaa pistänyt mietityttämään ... olen ehkä hyväksyt jotkut asiat sen suhteen ja toisaalta on ollut niin paljon muuta ajateltavaa...


Pulasta ei ole kuulunut vielä juuta eikä jaata. Tai kyllä Pulan ihminen otti yhteyttä ja kertoi etteivät suomalaiset ole vielä päättäneet mitä haluavat. Ehkä joulu-tammikuussa ottavat yhteyttä ja silloin on ehkä tapaaminen. Mielessä pyörii vaikka mitä, mutta onko rohkeutta ottaa mieletön askel johonkin uuteen??  Välillä tuntuu (ja on kai pakko myöntää), että alan olla todellakin liian vanha joihin mielettömiin muutoksiin. Vaikka käyttäytyminen välillä muistuttaa "alle keski-iän" niin kyllä kroppa kertoo ikävuosien lisääntyvän liiankin nopeasti. Mutta eiks sitä sanota johonkin siihen suuntaa, että jos mieli pysyy nuorena niin pysyy kroppakin;)
Esikoinen leikkasi pari päivää sitten hiuksiani ja totesi siinä samalla, et "äiti sulla on harmaita hiuksia". Apua!!! Ja niitä oli kuulemma niin paljon ettei auttanut enää irti repiminen!! Tähän asti niitä on löytynt ehkä pari vuodessa, mutta nyt on kuulemma muutamasa kohdassa ihan kunnon tuppo :(  Mutta eihän se ole kummakaan kaiken tämän hullunmyllyn keskellä. Ei auta muu kuin raitaa tai väriä päähän. Mä olen aina ajatellut, että saan harmaita hiuksia vasta joskus kuusikymppisenä niin kuin oma äiti. Ei hänellä ole vieläkään kunnolla harmaita hiuksia vaikka on tumma ja ikää on jo ... uhuh.


Vaikka keski-ikä on ylitetty ja paikkoja kolottaa kaipaan tällä hetkellä jonkinlaista piristystä ja menoa tähän harmaaseen arkeen!!!

lauantai 15. lokakuuta 2011

Syystaivas


Mahtavat punaiset auringolaskut on taas ajankohtaisia! Joka syksy, kun on selkeä ilma saadaan ihailla mahtavia auringonlaskuja. Joka hetki, minuutti taivas vaihtaa väriä, sävyä. Kuva on otettu pari päivää sitten ja ihailtiin sen lyhyen ajan mitä kesti kaikki tuolla pihalla, aivan mahtavaa!! 
Syksy on ollut ilmojen puolesta tosi hyvä. On ollut epätavallisen lämmintä, nyt kyllä viikon aikana yöt ovat kylmentyneet ja kaivoin vintiltä lämpösempiä takkeja esille. Ja kaulahuivit ym lisäkkeet. 
Syksyn kuuluu kynttilät ja tuli kaminassa joten sytyttelin kynttelikköjä sisällä ja ulkona. Kaminaan oli pakko laittaa jo tuli lämmittämään. Mies on töissä, esikoinen omalla asunnolla ja nuorimmainen kauppakeskuksessa ... tunnelmoin täällä koiran ja kissan kanssa ihan omassa rauhassa. Lasillinen punkkua iltapalan lisukkeeksi ... niitä elämän pieniä nautintohetkiä ...

perjantai 14. lokakuuta 2011

Että joo ....

... onneksi on perjantai, ei muuten enää jaksais. Ihan liikaa kaikkee.


Olen ollut tämän viikon pikkupuolella tuuraamassa ja omassa talossa ovat joutuneet olemaan vain yhden naisen varassa, ei siis mitenkään herkkua hänellä. Pienellä puolella on helpompaa, ei niin kauheeta stressiä ja kiirettä, mutta hommat pitää tehdä kahdessa vuorossa. Vaikka työmatkaa on vain hassut muutama sata metriä niin ei tunnu kivalta lähteä illan suussa sinne takaisin. Onneksi sain luvan lepsua hieman hommista. Hoitakoot vakinainen ihminen sitten hommat paremmin ensi viikolla.


Koko viikon koti on hunningolla, kun ei ole ollut energiaa tehdä yhtään mitään kotona. En ole oikein ketään edes nähnyt kotosalla ... aamulla nuorimmainen on lähtenyt kouluun, sitten olen minä poissa ja jossain välissä olemme kaikki kolme pari tuntia saman katon alla ... jos jollain ei ole jotain menoja. Ja sit taas pitää miehen ja mun mennä hommiin. Ei tälläsellä rytmillä kyl viittis ihan vakituisesti tehdä hommia. 
Aina jossain välissä esikoinen on ilmestynyt näyttäytymään ... tuomaan likapyykkiä ja hakemaan ruokaa. Miehen mielestä kyllä sais iten ansaita ruokansa, mutta minkäs sille voi jos ei ole töitä tällä hetkellä. Ja jos kaapeista löytyy ylimääräistä, niin kyllä minä annan tyttärelle mukaan. Kun kerran ruokin välillä lauman nuorimmaisen kavereita,  niin miksi en antaisi omalle lapselle?!


Nyt on sitten muuten juhlittu tyttöjen synttäritkin ja viinijuhlat. Likat eivät järjestäneet tänä vuonna synttäribileitä kotona vaan juhlivat kavereiden kanssa jossain. Sukulaisille tarjottiin vain kakkukahveet. Jollain tavalla tuntuu haikeelta ettei ole enää lastenkutsuja, mutta toisaalta taas ... suuri helpotus!!! Siitäkin ollaan päästy eroon! 
Jokavuotiset viinijuhlat tuli ja meni, tänä vuonna kestivät virallisesti neljä päivää. Onneks oli todalla mahtava ilma, väki jakaantui tasaisesti kaikille neljälle päivälle eikä syntynyt perinteistä mielentöntä tungosta Kukkulan huipulle. Tuli käveltyä ja kierreltyä ylös alas ja päivystettyä vakiopaikalla kahvilan terassilla .... siitä oli paras mahdollinen näköala ohikulkijoihin. Ja sai niin kätevästi moikkailtua kaikki tuttuja ja kutsuttua kahville ...kahvilaan ei siis kotiin ;) Vaikka oli paikallisen nuoren viinin juhla niin en juonut kuin yhden lasillisen viiniä ... ja sekin oli parin vuoden vanhaa vuosikertaviiniä. Kun en tykkää "mostista" enkä muistakaan "eivalmiistaviinistä" niin en tykkää! Mitä tummempaa ja paksumpaa punaviintä sitä parempi!


Olo on jotenkin niin sekava ja siltä näyttää tää tekstikin. Mutta sellaista on ollut viime aikoina oma menokin. Kauheeta huuhaata!! Rahaa on tullut tuhlattua kaikin puolin eikä lisää näytä olevan tulossa. Esikoinen aloittaa autokoulun ja siihen pitäisi saada jostain rahaa ja eläminenkin on päivästä päivään kalliinpaa. Jos lopettais syömisen, niin siihen ei ainakaan tulis tuhlattua viimesiä lantteja ... Kyl kannattaiskin vähän vähentää mässäilyä ... ainakin tuota iltamässäilyä.


Mies kävi muuten taas kuvattavana. Senkin takia meillä molemmilla on vähän "huuhaa" olo. Parin viikon sisällä saadaan tulokset ja sitten katsotaan tilanne taas uudestaan. En mieti asiaa liikaa, jotenkin pystyn sen työntämään taka-alalle, mutta mies ei tietenkään pysty. "Kaikkee pitäis kuulemma saada valmiiksi, jos ja kun joutuu leikkaukseen ja ties mitä sitten taas sen jälkeen" ...vähän tollanen mieliala tällä hetkellä.
Itsestä kyllä tuntuu, että tuo mies murisee vielä seuraavat (ainankin) kymmenen vuotta meidän iloksi.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Siellä vai täällä

Esikoinen viilettää nykyään kahden asunnon väliä. Kesän hän vietti saarella kesäduunissa ja sen jälkeen jäin sille tielle. Ei asiasta sen kummemmin keskusteltu. Oli hän josku uhkaillut, että sitten kun täyttää kahdeksantoista muuttaa kuulemma muualle asumaan. Aina se asia kuitattiin niin ja näin, enemmänkin siltä silmältä että, "joo joo, katotaan sitten kun se tilanne tulee". 
Ja tulihan se hetki. Pikkuhiljaa esikoinen alkoi viettää enemmän aikaa poikakaverin luona, tuli vain kotiin vaihtamaan vaatteita ym. 
Poikakaveri joutui nyt etsimään uuden kämpän ja esikoinen muutti siinä sitten samalla hänen luo. Tai ei ihan virallisesti muuttanut, osoite on vielä sama kuin meillä. Mutta epävirallisesti.


Kotiin hän tulee vain hakemaan lisää kamaa, mitä milloinkin puuttuu. Kauhea omanpesänvalmistamisinto taitaa olla juuri pahimmillaan, kun eilen tokaisi tarvitsevansa föönin, silitysraudan, mikroaaltouunin ... ja kahvinkeitinkin olis varmaan kiva tai vedenkeitin ...uh! Onneksi heillä on pesukone kämpässä ... vielä kuitenkin esikoinen kantaa likapyykin kotiin äidin pestäväksi, koska kämpän koneen käyttö ei ole ihan selvinnyt. Sain kutsun kahville ja samalla opettamaan pesukoneen käyttöä;) Nyt on hyvä syy mennä tarkistamaan missä tytär majailee.


Jollain tavalla koko asian on käynyt ihan huomaamatta. En ole mitenkään voivetellut, että nyt lapsi on lähtenyt maailmalle tai mitenkähän se lapsiparka pärjää. Onko musta tullut liian välinpitämätön? Ei kai, ehkä se vain tuntuu luonnolliselta asialta että lapset lähtevät pois kotoa. Kyllä hän saisi olla täälläkin ja varmaankin rahaa säästyisi enemmän, mutta jollain tavalla olen myös helpottunut. Enemmän ja enemmän aikaa vietän itsekseni ja toisaalta nautinkin näistä rauhallisista hetkistä jolloin voin tehdä ihan mitä vain. Ja onhan tuo nuorimmainen vielä tässä aina välillä pyörimässä, juuri sen verran että saa aikaan sekasotkun ja onnistuu kiristämään pinnaan tekemättömillä hommilla ym.


Jotkut tuttavat ovat ihmetelleet, että miten annamme tyttären asua ties missä ja ties kenen kanssa. Eihän täällä olla vielä joka paikassa totuttu (ainakaan pienimmissä paikoissa) siihen, että noin nuorena asuu muualla kuin kotona. Itse alkaisin kyllä huolestua, jos "lapsi" asuisi vielä kotona melkein kolmikymppisenä äidin höösättävänä ... etenkin jos kyseessä on poika! Niitäkin tapauksia kun on aivan ihan liikaa. 
Ja katsotaan kuinka kauan tämä kaikki kestää. Ehkä jo muutaman päivän tai kuukauden kuluttua tytär saapuu kimpsuineen ja kampuineen takaisin omaan huoneeseensa .... Pitää vaan ennättää maalata ja hieman rempata huone sitä ennen ;)

perjantai 23. syyskuuta 2011

Viisitoista vuotta sitten....


- Muistatkos ku viistoista vuotta sitten näihin aikoihin ilmoittaudun sairaalaan ....?
- Mamaaaaaa!!!! Taas se sama juttu!!! Ei voi olla totta! 
Ja likka lähtee mun rutistuksesta karkuun yläkertaan laittaan itteensä kuntoon. 
Aikaisempina vuosina sentää juhli kotona tai edes kylillä, mutta tänä vuonna ekaa kertaa synttäreitä juhlitaan naapuri kylän syysjuhlilla. Rahaa vaan tarttee, että voi tarjota pizzat ja  juomat kavereille.
Ei siis tarvinnut tehdä synttärikakkua tälle päivälle eikä kukaan tullut onnittelemaan paikan päälle. 
Outo tilanne! Saan ihan itekseni muistella viidentoista vuoden takaisia tapahtumia. 
No silloinkin olin melko yksin .... Mies joutui jättämään hoitajien käsiin ... vaatteet vietiin, kaikki vietiin ja tyhjennettiin ja siitä vaan synnyttämään! Onneksi toisella kerralla kielikin jo sujui ja paikat olivat tutut, mutta kyllä se oli vähän orpoa. Niin kuin ekalla kerralla, nytkin kaikki meni muutamassa tunnissa ohi ja nuorimmainen syntyi vielä saman päivän puolella .... Ensimmäisenä syyspäivänä!

Tatuu ....



Se on nyt siinä!!! Joillekin järkytys, joillekin kiva yllälläri. Itse olen sitä haaveillut jo useamman vuoden, mutta ei ole ollut rohkeutta toteuttaa haavetta tai en ole ollut varma kenen luo mennä laitatuttamaan. Mutta nyt löysin kivan tyypin kukan sen teki (pankin vartijapoika) ja keräsin rohkeutta. Aika sovittiin ja siitä pidettiin kiinni. Vaikka muutaman päivänä meinasin perua puheeni ja soittaa ettei tule mitään. Mutta siinä se nyt on!!
Olen aina tavallaan ihaillut tatuointeja mutta aina ajatellut, että ne sopii vain muille. Muutama vuosi sitten kuitenkin päätin, että elämässä pitää ottaa riskejä ja tehdä sellaista mitä ei ehkä tavallisissa oloissa tulisi tehtyä. En kyllä laittaisi mitään mielettömiä kuvia tai kiemuroita ja ihan mihin paikkaan tahansa. Tuo on tuolla selässä ja ajan kuluessa en edes tule sitä muistamaan. Aina ohi mennen peilin ohi kulkiessa tulee vilaistua ja .... se on makee :) Ainakin mun mielestä;) Ehkä sydän saa jonain päivänä jotain ympärilleen, kuka tietää .....
Elämässä pitää ottaa riskejä!

tiistai 20. syyskuuta 2011

Pukeutumiskoodi

"Koulussamme on ns. pukeutumismääräykset. Vaikka nyt on vielä poikkeuksellisen kuumaa ja nuoret haluaisivat pukeutua kevyemmin emme salli kuitenkaan ihan mitä vain. Poikien sortsit eivät saisi olla liian lyhyet vaan sellaiset polveen asti ylettyvät käyvät vielä. Ja tytöt ... ei avonaisia kaula-aukkoja eikä ohuen ohuita olkaimia. Eikä tietenkään minihameita eikä napapaitoja. Nuorten pitää osata pukeutua tilanteen ja paikan mukaan ja muutenkin käyttäytyä edustavasti ja kohteliaasti.Olemme joutuneet joskus lähettämään nuoria kotiin vaihtamaan vaatteita."


Näin uusi luokanvalvoja selitti koulun käyttäymissääntöjä pukeutumisen ja käyttäytymisen kohdalta. Olin jo aikaisemmin kysynyt kuopukselta, miksi pitää farkkuja helteellä ja olin saanut vastaukseksi: "Mama, eihän me saada pitää hametta koulussa!!" Mutta onko siis kaikki hameet kielletty? No ei! Kyllä hame jossa helma on polvimittanen käy, neiti vaan ei pidä ikinä sellasia hameita vaan hänen hameenhelmat loppuu jossain pepun ja polven välimaastossa, siinä reiden kohdalla ...jotenkin ....
Eikä kuulemma saisi olla "piercereitä", mutta siihen tytät totesi eilen, et "Niin, ekana päivänä sanottiin ettei saa olla yhtään pierciä, mut muutaman päivän päästä joka puolella näky reijitettyjä päitä! Ehkä ne on sitten niitä yläluokkalaisia." 
Itselläni ei ole mitään näitä pukeutumissääntöjä vastaan. Ihan hyvä vain. Eihän mekään voida olla töissä ihan minkä näköisiä tai laittaa ihan mitä vaan päälle. 


En tiedä mikä on Suomen käytäntö nykyään peruskouluissa, mutta ainakin meidän koulussa ( ja kuulemma monessa muussakin) on ns. meikkauskielto eikä saa olla edes lakatut kynnet. Pientä meikkiä sai olla joskus, mutta kyllä on neidit useampaan otteeseen komennettu pesemään naamat tai poistamaan unohtuneet kynsilakat. 
Mutta siitä meinasi tulla joillakin luokilla ongelma, koska vessaan pesumatkalle komennetut tytöt eivät tajunneetkaan mitä heidän piti siellä varsinaisesti tehdä. Opettaja oli tainnut sanoa, että menkäähän siistimään naamanne ja neidit olivat sen ymmärtäneet niin, että meikki oli valahtanut ja sitä piti korjailla... Eli ei siis muuta kuin lisää kajaalia tai luomiväriä ja siistiä oli!! Ne likat saivat kyllä melko nopeasti lähtöpassit kotiin naaman pesulle!!

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Terassipeliä

                                                                       (kuva Inge Löök)


Lähdin pienelle iltakävelylle kylille piristyäkseni painostavan ja rasittavan päivän jälkeen ja  kävin samalla pankkiautomaatilla pyytelemäs pikkasen seteleitä ja jäin tietysti kahvilan terassille tuttujen kanssa "yhdelle" ja rupattelemaan. Nyt siellä saattoi jo hengittää normaalisti, pari tuntia sitten ulkona oleminen oli vielä melko tukalaa hillittömien helteiden takia. Mutta en valita, syksy alkaa kuulemma sunnuntaina :(

Puoli tuntia sain istua rauhassa terassilla, sitten huomasin istuvani aivan väärässä pöydässä. Oli ahdannut ahterini parhaimmalle paikalle kaverin viereen, baarijakkaralle, omistajan lempipaikalle. Eihän omistajapoika siitä suuttunut, alkoi vain olo olemaan sellainen "olen taas väärässä paikassa" .... Omistajapoika ja muuta muu alkoivat meinaan asetella telkkariscreeniä terassin päähän ja mun pään yli asenneltiin jatkojohtoja ja jouduin etsimään pistokkeita selkäni takaa. Kyllähän siinä olis vielä voinut istuskella, mutta ympärille alkoi kerääntyä epämääräinen joukko erittäin äänekkäitä jalisfaneja joten päätin luovuttaa penkin suosiolla pelinkatsojille. Ei niillä kai olis ollut mitään sitä vastaan, että jään heidän seuraan katsomaan peliä, mutta ehkä on parempi "mummojen" siirtyä takavasemmalle. Ja meidän naispuolisten katsojien kommentit ei kai ole aina miesten mieleen ... enemmän arvostellaan pelaajien ulkomuotoja kuin pelitaitoja;) Ja tossa pelissä onkin mitä katella ... pelaa meinaan Dinamo Zagreb vastaan Real Madrid!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Voi kun olis ....



...kesä aina!!!
Se tuli meileen tänään, kun polskuttelin tuolla meressä. Miten tuollainen tavallaan pieni asia voi tuntua välillä niin suurelta, ihanalta, helpottavalta ...!!
Olin jo perjantaina päättänyt, että viikonloppuna pitää ainakin yhtenä päivä vielä ennättää rannalle. Ilmat ovat niin mahtavat!! Syyskuun 11. päivä ja lämpötila on kolmeakymmentä ja merivesi noin +24. En muista näinä kahtenakymmenenä vuotena, että oltais näin myöhään vielä käyty rannalla.
Meinasin mennä tänään yksin rantsuun, jos kukaan muu ei suostu lähtemään, mutta sainkin miehen mukaan. Oliskohan tuo joku neljäs kerta tänä kesänä, kun hän sinne suostu;) 
Ihanan vähän ihmisiä, enemmänkin paikallisia jotka nauttivat mahtavasta sunnuntaisäästä. Ei ollut liian kuumaa ja vesi just sopivasti piristävän viileää muttei liian kylmää ... Ei siis todellakaan kylmää, jos mieskin sinne suostui peräti kolme kertaa. 
Yritin oikein imeä itseeni tuota hetkeä .... meren tuoksua, auringon lämpöä keholla, pienten kalojen uiskentelua jalkojen ympärillä, lämpimien kivien hehkua jalkapohjissa, lokkien kaakatusta jossain kauempana ...Uh! Tätä aurinko-ja merienerkiaa tarvitaan talven varalle!!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Koulutielle


                                                                         (Kuva internet)


Tuleekohan nuorimmaisen koululaukusta noin painava tänä vuonna? Toivottavasti ei! Eihän ammattiopiskeluissa tarvita mieletöntä määrää koulukirjoja niin kuin peruskoulussa;) Viime vuonna kasiluokalla reppu painoi parhaimpina päivinä melkein kymmenen kiloa. 
Laukku tulee oleen ainakin nyt ensimmäisen kuukauden melko kevyt, kouluhan alkoi vasta eilen eikä kaikkia kirjoja ole ennätetty hankkia. Tai pitää tunnustaa taas ettei olla edes yritetty täysin rinnoin niitä hankkia. Tarkoitus on hankkia suurin osa kirjoista käytettyinä tai sitten kopioida, koska uudet kirjat ovat TODELLA kalliita eikä koskaan tiedä saako niitä myytyä eteenpäin. Onhan tässä aikaa, ei turhia hättäillä. 
Kyselin nuorimmaiselta miltä koulu nyt vaikuttaa kahden päivän jälkeen ja kyllä se kuulemma menettelee. Rakennus ja etenkin käytävät ovat aivan liian pienet. Luokassa on nyt 22 tyttöä ja 9 poikaa eikä ne pojat kuulemma ole mitään kummosia. Onneksi luokassa on sentään joitakin entisiä tuttuja etteivät kaikki ole ihan uusia naamoja. Enkussa on kuulemma todella ankara proffa ja luokanvalvoja on yllätys yllätys: saksan opettaja!! Että se siitä saksankielen luikertelusta, eipä paljon olla pois siltä tunnilta ilman hyvää syytä. Jouluun mennessä pitäisi kuulemma osata kirjoittaa kymmensormisysteemillä ...."mama, sun pitää ostaa mulle sellanen miniläppäri et voin viedä sen kouluun kun meillä ei ole riittävästi koneita kaikille." Haha hahah!!!! Juu ihan varmasti juoksen heti huomenna ostamaa vaikka kaks, voi vielä valita värin!!! Sen kun harjoittelee kotona ahkerasti tekstin kirjoittamista naamakirjassa roikkumisen sijaan. Tekstin kirjoittamiseen ei tarvitse edes internetiä eli sitä voi harjoitella vaikka puolen yön jälkeen. Meillä meinaan netti (modeemi) pistetään pimeeks puolen yön jälkeen tai ainakin siinä vaiheessa, kun vanhukset painuu pehkuihin;)
Yöllä ei roikuta netissä .... ellei ole oikein hyvää syytä tai jos äiti itse roikkuu netissä tai katselee telkkua.


Kyselin esikoiselta koulutussuunnitelmista. Viime vuonnahan hän aloitti ns. iltakoulussa. Keväällä taisi jäädä melkoinen kasa tenttejä suorittamatta ja nyt pitäisi jatkaa siihen mihin jäi. Melkein koko kesän hän oli eräällä saarella ("Kroatian Ibitza") tarjoiluhommissa ja palasi sieltä muutama päivä sitten. Ja eilen aloitti kaupungissa uudessa kahvilassa hommat. Hyvähän se on, että löytää töitä kun työtilanne nuorten keskuudessa on todella huono. Kyllä hän kuulemma ennättää työn lomassa käydä koulua .... no niin ... toivottavasti. Jos ei tänä talvena jatka niin ehkä sitten ensi vuonna. Onhan sitä koko elämä aikaa opiskella ...kai...
Voi vain käydä niin, että pääsee rahan makuun ja unohtaa kaikki koulunkäynnit ym. Mutta en taas murehdi sitäkään asiaa... asioillahan on tapana järjestyä ... eikö niin?!?

lauantai 3. syyskuuta 2011

Vain elämää ei sen enempää ...

Kesä lopussa ja syksy alkamassa ja sen mukana taas on pakko palata edes jollain lailla jonkinlaiseen arkeen ja rytmiin. Sen tuntuu olevan tänä vuonna todella vaikeaa, helle on sekoittanut pääni enkä saa mistään kiinni. Mutta pakko sen kai on.


Syksy kun on aina jollain lailla uuden alkua niin päätin muuttaa blogin nimeä. Jotenkin tuo nimi tuntuu tällä hetkellä paremmalta. (Ja itseasiassa Irwinin kappale on soinut päässäni jo useamman päivän.) Mietin jo uuden blogin aloittamista, mutta kun olen tällä hetkellä todella laiska ja aikaansaamaton en viitsi/jaksa tehdä sitä. 
Blogiin saattaa alkaa tulla tekstiä useammin ... tai sitten ei. Ja ehkä tekstit tulevat olemaan välillä suorempaa tekstiä eikä aina sitten miellytä kaikkia. Mutta en taida välittää siitä enää. En jaksa enää välittää kovinkaan monestakaan asiasta enkä mieti enää turhaan mitään mikä ei suoranaisesti vaikuta elämääni. Tämän hetken motto on: "Šta ne mogu promjenit, pustim!" Eli vähän siihen suuntaan, että: "Mitä en voi muuttaa, anna olla." Asoilla on tapana tapahtua, mietinpä tai surenko niitä! Eli pää pystyyn ... 
That's life!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Sadepäivän "iloja"


Sotkeminen on todellakin huomattavasti helpompaa kuin siivoaminen! Ja se sujuu niin huomaamattomasti. Aivan ohimennen. 
Tänään on ollut sateinen päivä monen viikon kuivan ja helteisen jakson jälkeen. Toisaalta tekee ihan hyvää - kasvit saavat vettä ja luonto piristyy. Mutta itselleni kesällä riittää yksi sadepäivä ja sitten saisi taas olla kunnon rantakelit. Kesällä pitää olla kaunis ilma!!


Mutta jotain hyvää tästä sadekelistä on. Sain ihme innostuksen paikkojen raivaukseen. Itseasiassa meidän piti raivata tuleva makuuhuoneemme yläkerrassa. Se pitäisi saada hiljalleen maalattua ja lattia laudotettua. Huoneeseen oli vaan kertynyt vaikka mitä roinaa, osa oli roskalavalle menossa ja osa vinttiin. Samalla tuli siivouttua muitakin paikkoja. 
On se vaan kumma, kun menin hakemaan kellarista jätesäkkejä, tuli samalla heitettyä kaikki keräykseen menevät lasipurkit ym roskiin ja ohimennen siivosin sitä muutenkin (suurin osa kellarin sekasotkusta on miehen ansiota ja hän saa ne sotkut siivota!). 
Yläkerran eteiseen oli jostain syystä jäänyt pino joulukoristelaatikoita ja ne saatiin nyt vihdoinkin vinttiin. Vaikka mies kyllä tuumasi, että mitä niitä sinne suotta laittaa kun varmaan kohta vaadin ne taas esille. Mutta sinne ne meni! Ja samalla heitolla menivät talvivaatesäkitkin ... Kyl niitäkin kohta taas tarvitaan, mut saavat olla siellä nyt pari edes pari kuukautta;)


Ennen siskon tuloa vannoin, että meinaan silittää mielettömän liinavaatekasan. Mutta niin se sisko vaan tulla töpsähti ihan liian pian ja se liinavaate kasa sai olla viihdyttämässä siskoa samassa huoneessa. Ei kai niin kauheesti häirinnyt, kun olin se yrittänyt jotenkin piilottaa. Tänään sain jostain syystä inspiksen siihenkin hommaan .... Ei, en ole vielä silittänyt, mutta tein sellaisen homman mitä en ole ikinä tehnyt: laskostin tyynyliinat ja keittiöpyyhkeet ja lakanat ja kaikki muutkin mitä EI tarvitse pakosti silittää silittämättöminä kaappiin!!! Nyt kun äiti näkis!! Mutta siihen silitettävien kasaan jäi viel ihan liikaa ... miehen pitkähihaiset paidat, omat työvaatteet, vierasmajan lakanat ... ÄH!! 
Siis ei kai tästä nyt huomaa, etten todellakaan pidä silittämisestä? Pakkojen raivaus on paljon mukavampaa, varsinkin kun saa heittää kamaa jätesäkkiin.
Inhottava homma on kuitenkin pakko tehdä tänään jossain vaiheessa. Ei se kasa varmaan haittaisi huomenna tulevia kavereita, mutta homma jäisi sitten loman jälkeen tehtäväksi.


Olen kesäkuun puolesta välistä ( ja ehkä jo aikaisemmin) yrittänyt saada nuorempaa neitiä siivoamaan huoneensa PERUSTEELLISESTI. Eli ei vain ohimennen imuroitua ja mopattua lattioita ja tungettua vaatteita lattialta kaappiin. Ei vaan siis ihan perusteellisesti käytyä läpi kaikkea sitä tilpehööriä mitä on huonessa joka puolella: karkkipapereita, lippuja ja lappuja, koruja (ehjiä ja hajonneita), meikkejä, hiuskoristeita, cd:tä ilman kansia .... Pöytää ei mennannut edes nähdä tuon kaiken alta! Ja miks kaikki vaatteet pitää olla aina lattialla??? Päätin jo pari vuotta sitten etten siivoa heidän huoneita. Monta kertaa on tehnyt mieli mennä sinne jätesäkin kanssa ja siivota ja järjestää vaatekaappi, mutta se olisi ihan turhaa ... puolen tunnin kulutta se olisi taas saman näköinen. Onko meidän tyttäret ainoat naispuoliset lapset jotka eivät osaa siivota ja pitää huoneitaan tiptop?? Uhkasin ottaa kuvan ja laittaa naamakirjaan, mutta sekään ei tehonnut.
Tänään pinna kiristy nyt sitten lopulta niin paljon, että otin se jätesäkin ja istuin keskelle lattiaa kamojen keskelle. Säkkiin ennatti mennä jo vaikka mitä, kun nuorimmainen tuli ja kyseli olinko heittänyt roskiin jotkut helkutin karkkipaperit ... NO tietty olin!! " Miks sun piti ne heittää?? Enhän mäkään heitä sun tarkeitä papereita mihinkään!" Siis tärkeitä ... voiks karkkipaperit olla tärkeitä??? Tai niin, jos ne karkit oli antanut poikakaveri ja ne tuoksu viel niin ihanalle .... No jooo!!! 
"Siis sä olet taas ihan hermona, kun sun kaverit tulee meille. Sen takii meijän pitää nyt hullun lailla siivota. Eihän ne mun huonessa nuku!" En ole hermona sen takia, vaan en viitti enää katella tota sekasotkua. Ja ilma on mitä parhain tälläiseen hommaan. Jos aurinko paahtaisi, oltais varmaan tytär ja minä jo rannalla tai terassilla istumassa hyvä kirja kädessä!

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Helle helle helle ....


Hillitön helle vain jatkuu! En enää edes muista milloin on satanut viimeksi tai ollut alle kolmekymmentä astetta. Parin viikon ajan lämpötila on pysynyt lähempänä neljääkymmentä! Puutarha ja nurmikko alkaa olla inhottavan ruskea vaikka sitä yrittäisi miten kastella ... aivan turhaa kylläkin. 


Paras pakka tällä kelillä on meri. Merivesi alkaa olla kyllä jo niin lämmintä ettei enää kovenkaa paljon virkistä. Sen pienen hetken kun astuu veteen tuntee ihanan viileän aallon kehossa, mutta todella nopeasti vesi alkaa tuntu liian lämpimältä. Mutta onneksi on märkää ja erittäin vieno tuuli viilentää ihoa edes hetken.
Rannalle on pakko mennä jo aamusta ja palata kotiin viimeistään puolilta päivin. Tai sitten jollain konstilla mennä alas rantaa iltapäivällä (bussilla mielettömässä helteessä) ja nauttia ihanasta ilta-auringosta.
Varjossakaan ei ole kovin viileää, omalla terassilla on tullut parin viikon aikana istuttua todella vähän. Eli päivät kuluvat sisällä kotona tai sitten aamupäiväuinneilla. Niin se loma vaan menee aivan liian nopeasti!!!!


Mutta helteet on pohjolan turisteille ihana asia. Saavat ainakin loman ajan nauttia auringosta ja merestä ilman sateen pelkoa. Sisko on saanut kunnon annoksen d-vitamiinia ja toivottavasti aurinko paistaa vielä ensi viikollakin, kun pienen kiertotien kautta tulee kyläilemään rakas ystävä. En malttaisi enää odottaa matkalaisia, tiedossa ihanaa yhdessä oloa!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Kastele kastele ...

(kuva Inge Löök)



... jos haluat kasvien kasvavan! Nyt pitäisi kastella ainakin kaksi kertaa päivässä, aikaisin aamulla ja myöhään illalla ja se homma vie meidän puutarhassa parisen tuntia. 
Itsellä meinaa vaan käymään kuin kuvan naisilla, kivempi on istuskella vaikka kottikärryillä kuin roikkua letkun jatkona. Olen luovuttanut suuremmalta osalta puutarhaa, mutta tomaatit ja persiljat pitää saada pysymään hengissä ja tietenkin kukkapenkit. Nurmikko on saanut jo ruskean vivahteen eikä sen kastelemiseen kyllä tuhlata kallisarvoista vettä. Kyllä se siitä taas virkistyy, kun tulee ensimmäinen ukkoskuuro.

Kastelin itseänikin tänään viikon tauon jälkeen. Niin kuin kunnon lomalaisen täällä tulee tehdä, aamu alkaa kahvilan terassilla kahvitellen ja päivän lehteä lukien. Siitä sitten hiljalleen ruokakaupan, vihanneskaupan ja leipäkaupan kautta ruoanlaittoon. Porukalle ruokaa ja sen jälkeen bussilla rantaan uiskentelemaan. Pari tuntia riitti taas pienen tauon jälkeen, iltapäivän aurinko ei onneksi porottanut liian kuumasti ja merivesi on juuri sopivan viileää.

Nuorimmainen pääsi seuraavaksi neljäksi vuodeksi opiskelemaan matkailu-ja hotellialan oppilaitokseen. Kävi tänään katsomassa koulun ovella onko sisäänpäässeiden joukossa ja siellähän hän on. Katsotaan miten tulee viihtymään, itse loppujen lopuksi monien vaihtoehtojen jälkeen halusi tuonne .... Sovittiin kyllä neidin kanssa, että jos jostain syystä ei tunnukaan omalta heti ensimmäisenä vuotena, voi hakea siirtoa toiseen kouluun ja vaikka ihan eri alalle. Eniten häntä taitaa harmittaa, että joutuu jatkamaan saksankielen opiskelua. Jostain syystä se kieli ei tunnu omalta vaikka muuten kielet menevät. Mutta kolme vierasta kieltä on koulussa opiskeltava joten ei kannata kahta aloittaa ihan alusta. Nyt ei auta muu kuin miehen ja  minun alkaa höpöttämään vaan saksaksi:) Ja jos vuoden kahden kuluttua alan huhuilemaan italian tai ranskan tai saksan maalta piian paikkaa niin kaikki vaan innolla ilmoittamaan vapaista paikoista;)

Nuorimmaisen piti tänään käydä itse koulua varten lääkärintarkastuksessa. Siihen ei käy omalääkärin lappunen vaan pitää mennä ns. työterveyslääkärille. Ensi meni väärään aikaan, sitten siellä oli mieletön jono (neidin kertoman mukaan) ja myöhemmin jono oli kyllä pienentynyt, mutta bussi lähti kotiin päin. Taas taitaa pitää paikkansa sanonta "pistä lapsi asialle ja mene itse perässä" .... tikkelperi!
Pakko herätä huomenna kukon laulun aikaan ja mennä neidin kanssa sinne lekurille, sieltä koululle viemään lappunen ja pistämään lopulliset nimmarit papereihin ja vasta sen jälkeen mies ja minä voimme mennä viettämään rantapäivää. 
Sain meinaan miehen houkuteltua edes yhdeksi päiväksi rannalle mun kanssa. Siinä käy kyllä niin, että minä uin ja nautiskelen rannalla lokoilusta ja hän istuu kahvilan terassilla lehteä lukien tai torkkuen! Koska en pääse matkalle, niin pakko tyytyä edes tähän. Vaihtelemalla rantoja tulee edes jonkinlaista vaihtelua loman viettoon.

Ei muuta kuin etsimään miehen uikkareita ja keräämään rantakamaa kassiin. 


torstai 19. toukokuuta 2011

Pikalomalla

Aika menee liian nopeasti!!
Ja on liikaa kaikenlaista asiaa, ajateltavaa, hoidettavaa hommaa. Ja työt haittaavat tuota kaikkea. Mutta .... nyt olen peräti viisi päivää kotona:)) Luulin, että lomapäiviä olisi vielä jäljellä 5, mutta jollain kummalla tavalla ne ovatkin vähentyneet kolmeen ...Outoa, mutta ei ole tapahtunut vain minulle. Työkaverille kävi sama juttu eikä pikkupomon kanssa auta kinastella asiasta!


Mummi on kahden viikon vierailulla meillä ja lauantaina juhlitaan nuorimmaisen "rippijuhlia". Eikös niitä nyt voi kutsua rippijuhliksi, katolinen rippijuhlaa vastaava kuitenkin. Itse kirkollinen toimitus on lauantai-iltana, mutta järjestämme "juhlat" vasta sunnuntaina, kun perheen pää on illalla töissä. Eihän meitä paljon ole, vain lähisukulaiset. Tehdään jotain hyvää ruokaa ja nautitaan yhdessäolosta.
Katsotaan miten isoisä jaksaan olla mukana sunnuntaina. Hänelle laitettiin sydämen tahdistin maanantaina ja tänään tuli kotiin sairaalasta. Toivottavasti jaksaa olla edes vähän aikaa mukana. 


Miehen pitää päättää haluaako hoitaa möhkäleitä kemoterapialla vai suostuuko leikattavaksi. Ei varmaankaan helppoa päättää, en halua vaikuttaa hänen päätökseen millään tavalla, koska hänen on itse tehdä selväksi mitä haluaa. Mieliala vaihtelee ja välillä on melko kireät tunnelmat. Se positiivisuus joka oli vallalla silloin pari vuotta sitten on hieman hälventynyt. Ja mielialan vaihtelut vaikuttavat meidän muidenkin mielialaan ....


Nyt kun entiset lomat on hoidettu pois alta voi alkaa suunnittelemaan uutta tulevaa lomaa. Sovittiin, että olen lomalla heinäkuun ja lomasuunnitelmia tehdään jo  kovaa vauhtia;)
Toivottavasti ne vain onnistuvat eikä kovin suuria mutkia tule matkaan. Mutkia on kyllä jo matkan varrella, mutta kai ne onnistutaan ohittamaan tai kiertämään. Ehkä jonkinlainen pikavierailu keskellä Eurooppaa ja vieraita meille samalta reissulta. Tuo tekisi itselleni todella hyvää, meinaan tuo pikareissu ... pääsisin pois näistä kuvioista edes hetkeksi! Mies on kyllä toista mieltä asiasta, mutta katsotaan mitä tuleman pitää ... Jos on onnistuakseen, nii niin pitää sitten tapahtua!