Hyvää uutta vuotta!

Uusi Vuosi 

edessämme kuin avautuva kirja.

 Emme tunne tarinaa, 

emme tiedä juonta. 

Vain lukemalla sivu sivulta, 

vain elämällä päivä päivältä, 

tarina vie mukanaan seikkailuihin, 

yllätyksiin, iloihin ja haasteisiin, 

alati vaihtuviin kuin itse elämä. 

Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille!

Talviunesta heräilyä

Kuvassa tyttäret joskus muutamia vuosia sitten.



Tuntuu kuin olisin nukkunut jonkinlaista talviunta ja nyt auringon ilmestyttyä taivaalle alan hiljalleen taas heräilemään kevääseen.
Syksy ja sateet tulivat aivan liian nopeasti ihanan ja ERITTÄIN vaiherikkaan&yllättävän kesän jälkeen. Sateet jatkuivat ja jatkuivat, päivät lyhenivät ja pimenivät. Tuntui kuin elämässä ei olisi muuta kuin sade, työt, sateenvarjot, kumisaappaat, kosteus ...
Heräsin aamulla, menin töihin, tein työni, tulin kotiin erittäin väsyneenä ja nuutuneena ja menin nukkumaan. Ja taas kaikki alusta.
En olisi joskus vuosia sitten uskonut miten ilmat ja pimeys voi vaikuttaa ihmiseen ... tai siis minuun! Tai ehkä syynä on vuosien kertyminen ja vaihdevuosien läheneminen? En tiedä miten jaksaisin koko talven Suomessa? Mutta toisaalta lumi tuo valoisuutta, ehkä se helpottaisi olotilaa.
Ainakin se helpotti omaa oloa ne pari päivää jolloin täällä oli lunta. Maailma oli huomattavasti valoisampi ihanien lumikinosten keskellä.

Aivan kuin talven aikana koko Kukkula ja sen asukkaat olisivat vaipuneet jonkinlaiseen horrokseen. Ketään ei saanut minnekään liikkeelle, käperryimme vain koteihimme murehtimaan katalaa maailmaan ja surkeaa elämäämme. Kilot ja pöly alkoi kerääntyä eikä niitä kumpaakaan saa nyt millään pois. On vaikea saada itseä liikkeelle, aivan kuin karhu heräisi talviunesta kankea.

Viime talvena oli mitä odottaa seuraavalta kesältä. Kaikkea jännään ja uutta oli luvassa. Nyt ei ole mitään uutta tiedossa, enemmänkin pientä pettymystä tapahtumien johdosta. Uurastustani ei palkitakaan, en pääse ensi viikolla matkalle vaikka olin (ja muutkin olivat) varmoja asiasta. Tulin taas kerran vakuuttuneeksi miten asiat täällä hoidetaan ... ei väliä vaikka olisi taitoa tai tietoa, tärkeimpiä ovat suhteet. Olen yrittänyt ettei asia häiritse liikaa, ehkä näin nyt pitääkin sitten tapahtua, ehkä jotain parempaa on luvassa ....

Vaikka kevät ei todellakaan vielä ole saapunut, keväiset tuoksut ja auringon lämpö on antanut jo pienen aavistuksen ja toivon tulevasta.
Pölyjä on siivottu pois, sormia on alkanut syyhyttäämään puutarhahommia suunnitellessa, ehkä työrintamalla ilmestyy jotain aivan mullistavaa yhtäkkiä yllättäen, nuoriso etenee elämässään ja saan taas mielen virkeäksi!

Winter wonderland

Kukkulalla satoi viikonloppuna tämän vuoden ekat lumet.

Perjantaina alkoi lunta hiljalleen satelemaan jo iltapäivällä. Illan aikana hento lumisade muuttui lumipyryksi ja lunta tuli ja tuli! Käly meinasi jäädä mottiin pikkujouluihin ja mies lähti toisen kaverinsa kanssa pelastamaan kolmatta kaveria vuoren juurelta ... mies kun oli lähtenyt hommiin autolla jossa on kesärenkaat!

Yöllä oli aivan mahtava tunnelma ulkona ... valkeaa, valoista joka puolella ... niin hiljaista että saattoi kuulla miten lumi putoaa puun oksilta. Ei autoja eikä mitään liikennettä missään. Kadut tyhjät!

Koko Kroatia oli lumen peitossa, saarilla satoi lunta, etelässä satoi lunta ... kaikkialla!!

Esikoinen joutui kahlaamaan lauantaiaamuna auraamattomalla tiellä töihin mennessä.

Kukkulan ja lähiseutujen teitä ei ennätetty auraamaan koko aamupäivänä, kaupunkien pääväylät olivat etusijalla ja me syrjäkylien asukkaat saimme tyytyä jalkakyytiin.

Autot saivat jäädä sinne mihin ne oli parkkeerattu perjantai-iltana, niitä oli aivan turha edes yrittää kaivaa esille.

Teimme kävelylenkin miehen kanssa lauantaiaamupäivällä kylän läpi ja metsätiellä.

Keskelle kylää kaupan ja kahviloiden edessä risteili kapeita polkuja, terassien katoilta pudoteltiin lunta, hotellin vieraat olisivat halunneet lähteä pois Kukkulalta hienoilla autoillaan mutta se oli aivan turhaa yritystä. Ei edes hotellin johtajan yritykset saada jonkinlaista autolla menevää polkua aikaan auttanut. Taisivat saada yhden ilmaisen yön ja ateriat hotellilla sunnuntaihin asti;)

Kahvilan terassilla oli aivan turha yrittää saada tilausta.

Ensin olisi pitänyt kaivaa tuolit ja pöydät esille ja sitten jollain tavalla houkutella tarjoilija ulos pakkaseen. Pakkasta meinaan oli viikonlopun aikana todella reilusti meidän piireille ... jossain mitattiin jopa -21 astetta ja Kukkulan mittari näytti pahimmillaan -10!!

Kahviloiden ja ravintoloiden omistajat kiroilivat lumikasoja, lapset ja lapsenmieliset taas nauttivat lumileikeistä ja valkeasta maasta. Pulkat, kelkat, muovipussit ja muut liukuvat välineet kaivettiin esille.

Itse muistin vasta myöhemmin, että vintillä olisi ollut hyvä pulkka kauppareissua varten.

Ei olisi tarvinnut kantaa leipäkassia samalla yrittäen tasapainoilla lumikinoksissa.

Kimi koira ei tuntunut pitävän lumesta tänä vuonna. Perjantaina meni vielä rohkeasti ulos, mutta lauantaina saimme työntää väkipakolla ulos. Ulkona yritti epätoivoisena hyppiä kinosten yli ja kun pääsi sisään, yritti rynnätä lumisena suoraan mun sänkyyn.

Sai kyllä todella nopeasti lähtöpassit!