Seisoin ylimmällä puutarhatasanteella ja katselin ympärilleni.
Pyörin ja kuuntelin ja katselin ...
joka puolelta kuuluin lintujen laulua,
ilmassa tuoksui jo varovasti heräävä kevät.
Pilvet olivat väistyneet ja silmien eteen aukeni näkymä jopa parinkymmenen kilometrin päähän.
Kaukana merellä näkyi tummia läikkiä, jotkut isompia jotkut pienempiä. Ehkä joku oli lähtenyt matkalle jonnekin kauas tai ehkä vai kokeilemaan kalaonnea.
Pääni yläpuolella kirkon kellotornissa raksuttivat viisarit ja uteliaat ihmiset kurkkivat alas tontillemme ja ihailivat edessä aukeavaa näköalaa.
Seisoin ja mietin ...
kädessä puutarhasakset ja puusaha.
Katselin ja mietin ....
Tarvitsenko tätä kaikkea?
Onko kaikki tämän arvoista?
Pärjäisinkö ilman tätä taloa ja näitä puutarhoja?
Miten paljon niissä on hommaa ...
miten paljon mies on tehty tontilla kymmenen vuoden aikana ...
Voisinko myydä kaiken ja muuttaa johonkin pienempään asuntoon?
Sillä hetkellä olin kahden vaiheilla,
toisaalta voisin tehdä sen - myydä ja muuttaa pois, tavaraahan ei ole vielä kovin paljon kertynyt ja se mitä on on jo melko vanhaa.
Aloittaa jossain alusta ilman pakerrusta ja vaivannäköä.
Puhtain lakanoin ...
Toisaalta tunsin olevani oikeassa paikassa -
silmien edessä aukeni koko maailma, ilmassa kevään tuoksu, jossain kaukana hiljainen liikenteen ääni ja aivan vierellä lintujen sirkutus ... Kissanpoikaset leikkivät juuri leikkelemieni oksien päällä ja koira yritti pelottaa niitä pois.
Hetkeä aikaisemmin sydäntä oli riipaissut ja mahaa kouraissut kaikki surut ja ongelmat.
Olin tarttunut puutarhavälineisiin ja kiivennyt ylös pois muiden silmien alta ... purkanut pahaa oloa risuihin ja roskiin. Antanut muutaman kyyneleen purskahtaa poskelle ... eihän niitä kuitenkaan kukaan siellä näe. Olla vaan ihan yksin korkealla kukkulan laella. Tarvitsen sitä yksinoloa vaikka toisaalta haluaisin huutaa koko maailmalle ...
haluaisin jonkun vierelleni jolle kertoa aivan tarkalleen ihan kaiken ... ilman, että pitää varoa kenelle sanoa mitä ja miten ... jonkun joka ymmärtäisi ja antaisi neuvoja ilman, että asettaisi kyseenalaiseksi mielipiteeni ... jonkun joka kertoisi mitä tulee tapahtumaa ... mitä pitäisi tehdä.






