I´m back:)

Outo aika olla koneella ... kello on vasta seitsemän aamulla, vettä sataa kuin syksyllä ja mä olen kotona!!Nuorimmainen on lähdössä kouluun, esikoinen ja mies vetelevät sikeitä.

Arki pitäisi saada hiljalleen rullaamaan ... tuntuu hieman vaikealta kyllä ihanan "loma"viikon jälkeen.

Tytöt pärjäsivät vaihtelevalla menestyksellä keskenään nanan vahtiessa välillä hieman liikaakin. Välillä sain kiukkuisia ja itkuisia puhelinsoittoja "äiti tuu kotiin, ei me enää haluta olla nannan komennuksessa", mutta enimmäkseen taisivat pärjätä melko hyvin...

taidan kyllä laittaa myöhemmin parempaa selostusta heidän viikosta;)

~

Miehen leikkaus meni siis tosi hyvin. Sisältä löytyikin kaksi kasvainta jotka kuvissa näyttivät yhdeltä. Lääkäri sai (kai) nyt pois kaikki mitä oli poissaotettavaa ja miehen pitää mennä vielä ainakin yhteen kemoon. Ehkä sillä saadaan tainnutettua tuo ilkeä asia pois!

Mies on voinut todella hyvin leikkauksen jälkeen ... ei ole laihtunu, jaksaa kävellä, syö mitä saa syödä ... nyt ollaan erittäin tyytyväisiä.

~

Ehkä juuri tuon takia, että leikkaus meni hyvin ja mies voi hyvin osasin nauttia viikosta Zagrebissa ilman minkäälaisia omantunnonvaivoja.

Tutustuin ihaniin sukulaisiin joita en ole koskaan aikaisemmin kunnolla tavannut ja vietin päivän ystävän luona jutellen ja ruokaa tehdä. Kiertelin Zagrebia kävellen, raitsikalla, bussilla ... ajoin sukulaisten luota junalla tai D. kyyditsi kiltisti joskus parikin kertaa päivässä miehen luo sairaalaan. Vietin aikaa perheen lasten kanssa kuunnellen heidän 7vee ja 4vee "vakavia" keskustelua: "kumpi on susta parempi Ivana vai Duško ..... tykkäätkö enemmän harmaasta kisusta vai..." Aivan ihania pipanoita:)

Vietin pitkiä keskusteluhetkiä ihanan uuden ystävän kanssa .... kiitos niistä hetkistä, laitan ne jonnekin sydämeni syövereihin piiloon ja tiedän että ne ovat aina turvani hyvinä ja huonoina päivinä. Ja tiedän, että ystävä on vain pienen puhelinsoiton päässä kun tarvitsen tukea ja turvaa ....hvala ti:)

Sain viikon aikana niin paljon positiivista energiaa ja kuulin niin paljon ihania sanoja ...

ehkä niiden voimalla jaksan taas paremmin eteenpäin ja ehkä muuttaa jotain itsessäni tai elämässäni.

Mies leikattu!

Pikainen postaus ...

mies leikattiin perjantaina ja kaikki meni hyvin:)

Leikkaus kesti 3 ja puoli tuntia eikä tarvinnutkaan tehdä niin suurta siivousta mahassa kuin suunnittelivat ...

laita tarkempaa selostusta myöhemmin kun olen taas kotona.

Mies voi oikein hyvin ja pääsi takaisin osastolle heti lauantaiaamuna.

Olemme käyneet hänen luon pari kertaa päivässä ja näyttää erittäin pirteältä ja hyväkuntoiselta.

Ehkä pääsee kotiin jo loppuviikosta.

Itse olen täällä sukulaisten luona ainakin tiistaiaamuun asti, huomenna varmaan kuullaan paremmin lääkärin selostukset ja syöpälääkäri lupasi tulla jutteleen miehen kanssa ja tekeen jatkosuunnitelmat.

Tytöt ovat olleen enemmän ja vähemmän keskenään kotona, kaverit ovat käyneet kokkailemassa heidän kanssa ...

toivottavasti koti on siistissä kunnossa;)

Palailen uudestaan kotikoneelta, täällä ei ole oikeen aikaa istuskella netin edessä ... siitä pitää huolta sukulaisten 6 ja 4 vee lapset:)

Tämä rouva ...

... lähtee nyt kohta bussilla kohti Zagrebia.

Miestä ei ole edelleenkään leikattu ja menen sinne nyt ainakin tueksi ja turvaksi ...

jos mun vihainen ilme ja suomenkielinen kiukkuinen kalkatus ei auta saamaan lääkäreihin vipinää;)

Jos miestä ei tosiaan leikata edes tänään, niin ulkoillaan sitten miehen kanssa viikonloppuna sukulaisten luona ja ympäri pääkaupunkia. Ja vahdin mitä mies pistää suuhun, pelkkää diettiruokaa vaan ... miten mä nyt siinä vieressä sitten maiskuttelen jäätelöä ja juon muutaman lasillisen viiniä???

~

Tytöt jäävät talovahdeiksi ja koiravahdiksi.

On se kumma miten koirakin käyttäytyy kummallisesti, kun isäntä ei ole paikalla. On hellyydenkipeä ja istuu keskellä pihaa ja tuojottaa tielle ... tulisiko se isäntä sieltä pian???

Pikkasen jännittää jättää tytöt tänne keskenään, eivät ole muistaakseni olleet koskaan keskenään öitä kotona. Onneksi on tuo Kimi joka haukkuu jokaiselle tuulenpuuskallekin, en tiedä miten käyttäytyisi jos varas yrittäisi tulla sisälle.

Tytöillä pitäsi olla sen verran menoja etteivät ennätä koko päivää istua kotona, käyvät syömässä isoäidillään ja aamupalat ym kokkailevat itse. Isoäiti/nana asuu tuossa muutaman talon päässä ... hän tulee varmasti vahtimaan ja komentelemaan tyttöjä siihen malliin, että he soittavat mulle valittaakseen siitä ... toivottavasti eivät ala kovasti kinastelemaan menoista ym.;)

~

Yritän päästä päivittelemään D:n luona tapahtumia, mutta jos ei niin mukavaa viikonloppua kaikille:)

~

Edit.

Miehen leikkaus on tällähetkellä ehkä aluillaan.

Mies soitti puoli tuntia sitten, että "nyt mä meen!"

Lähden hiljalleen kaupunkiin ja sieltä sitten edelleen perhoset mahassa Zagrebiin ...

maha kuralla ...

toivottavasti nyt todella leikataan ja kaikki menee hyvin!!

Pääkaupungin pikakäynti takana ...

Tuli tehtyä sekin pikakeikka.

Pikakeikka olisi todella ollutkin, jos ei olisi tarvinnut ensin seikkailla keskellä oman kaupungin tietyömaita ja sitten pääkaupungin ruuhkissa!! 150 kilometrin matka meni moottoritieosuudella todella nopeesti ... kiitos uudesta upeasta tiestä;) Mutta nuo kaupunkiosuuksien kohdalla meinas mennä hermot .

Kuitenkin ennätettiin ajoissa (kun lähdettiin ajoissa) ja sukulaismies odotteli sairaalan edustalla.

Osasto löyty helpolla ja jopa osaston ylilääkäri tuli paikalle ajoissa. Muutama hetki piti odottaa, että saatiin vedettyä lääkäriä hihasta ja ohjasi sitten miehen ja minut lääkäreiden huoneeseen osastolla.

Heti tuli erittäin miellyttävä käsitys lääkäristä ... puhui rauhallisesti, luki läpi kaikki paperit, selitti mitä hänen mielestä kannattaisi tehdä ja loppujen lopuksi sovittiin sairaalaan menopäiväksi 22.5. Se on perjantai joten silloin ei heti leikata vaan viikonlopun aikana kai valmistelevat miehen. Kauhee lista kaikkia kokeita joita joutuu tekemään ennen sairaalaan menoa. Leikkaus tehtäis kai Whipplen menetelmällä eli aika suuri leikkaus olis kyseessä ... mutta lääkärin mielestä suurempi riski on jättää kasvain sisälle kuin itse leikkaus ja sen jälkihoidot. Hieman on mies ollut mietteissään tänään ja mä hölmö menin tutkiin netistä tuosta leikkauksesta ... ei olis pitänyt!! Joskus on parempi tietää vähemmän etukäteen!

Mietitään sitä sitten kun sen aika on!

~

Käytiin vielä sairaalan jälkeen pikalounaalla sukulaismiehen kanssa ja otettiin parit lasilliset punkkua hermojen rauhoittamiseen:)

Kotiin tultua haettiin pizzat ja ollaan vaan lepäilty kuka missäkin;)

Nyt telkkarista tulee tuutin täydeltä paikallisen Idolsin 16 parasta ...

en pysty edes keskittymään tähän kirjoittamiseen ...

eli lopetetaas tälle päille;)

Pakkanen paukkuu ja ...

Pakkanen paukkuu ja tuuli vinkuu ikkunoissa!

Viime yönä lämpötila ulkona laski jopa -8 asteeseen! Hui kauhistus!!

Ja siihen kun lisää tuon kylmän tuulen, niin on kylpempää kuin Suomen paukkupakkasissa.

Ulkona olin tänään sen verran, että käytiin kirkossa,kahvilla ja laitoin pyykit kuivumaan raikkaaseen talvisäähän.

Puita työnnetään uuniin, onneksi tuo lämmitys toimii. Toivottavasti sähköt eivät ala vaan temppuileen, sitten on ongelmia uunin pumpun kanssa!

Zagrebissa pidettiin tänään mahtavassa talvisäässä naisten pujettelun cup:

Snow Queen Trophy.

Harmi etteivät meidän tytöt: Tanja eivätkä Ana ja Nika pärjänneet kovinkaan hyvin.

Taisi Ana pikkasen liikaa kierrättää Tanjaa Zagrebissa eilen päivällä, yöllä sai kuulemma mahataudin ... kuka tietää missä ovat syöneet ja juoneet;)

Varsinaisten kisojen jälkeen pidettiin hyväntekeväisyyskilpailu johon osallistui suuri joukko

entisiä laskijoita: Tomba, Girardelli, Janica,Hrovat, Enn ...

Palkintorahat menevät kokonaisuudessaan erään lastensairaalan hyväksi.

Kroatialaiset joutuvat keksimään uuden sunnuntaihuvin. Uusi laki sulki kauppojen ovet sunnuntaiksi. Huoltoasemat, leipomomyymälät, kioskit ym saavat olla auki, mutta suuremmat kauppakeskukset ja kaupat joutuvat pitämään ovensa kiinni. Pitää taas totutella siihen, että kaapissa on sunnuntaille maitoa ja muuta ruokaa, leipää kyllä saa leipomosta tuoreena edelleen. Kun tulin tänne, oli niin outoa mennä sunnuntaiaamuna kauppaan ostoksille. Totuin siihen todella nopeesti ja nyt pitää taas totutella ettei sunnuntaina voikaan hypätä kauppaan ihan minkä mieliteon takia. Onneksi meidän perhe ei ole ottanut tavaksi mennä sunnuntaisin kauppakeskukseen viettämään yhteistä aikaa ... niin kuin monet perheet täällä tekevät. Kun vietetään yhteistä aikaa, ollaan kotona tai lähdetään jonnekin lähiympäristöön pienelle retkelle tai ihan vaan kävelemään. Yleensä ei kyllä sunnuntaisin ennätetä minnekään, koska tytöillä menee puoli päivää kouluhommiin ja mulla on aina jotain "mukamas kotihommia"!

Niin kuin iänkaikkinen silitys!! Miten silitys voikin olla niin aikaansa vievää ja tylsää!! Mulla on aina kauhea kasa silitettävää pyykkiä ... joskus pelkään sen romahtavan alas tuolilta ja murkaavan koiran painovoimallaan (koiran kori on sen vieressä) :O On pakko silittää työvaatteet ja miehen paidat enkä osaa olla silittämättä tyynyliinoja ja keittiöpyyhkeitä ... muuten voisin jättää koko homman väliin. Lasten ollessa pieniä sain kummallisia katseita muilta äideiltä kertoessani etten silitä kaikkia pikkuhousuja enkä sukkia enkä edes miehen aluspaitoja! Ne pitäisi kuulemma silittää tappaakseni kaikki mahdolliset bakteerit. Ja katin kontit!! Miehelle tokaisin, että jos haluaa aluspaidat ja kalsarit silitettynä niin voi ne vapaasti viedä äidille silitettäväksi tai tehdä homman itse. Kalsarit ovat saaneet olla silittämättä eikä mammalle olla viety mitään muutakaan pyykkiä ;D