Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatuksia. Näytä kaikki tekstit

torstai 23. helmikuuta 2012

Huhuuuuuu!

 Täällä Kukkulalla ollaan ja elellään edelleenkin.
Ollaan pidelty talvea, tylsistytty kotona pakkasten paukkuessa ulkona ja lumen sataessa kaikkialla maailmassa paitsi meidän kolkassa.
Ja kun me kaikki odoteltiin sitä lunta niin kauheesti!!!


Kevät alkaa kuitenkin nyt koittaa ja jonkinlaisesta hiljaiselosta ja lievästä talvi/keski-iän/tylsistymis- ym masennuksesta taidetaan selvitä. 
Mietin kuitenkin uuteen osoitteeseen siirtymistä. Sitä olen aikaisimminkin miettinyt, mutta nyt alkaa tuntua siltä .... Ehkä teen sen, ehkä en.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Joulu

                                                                      (kuva Inge Löök)


Rosollin teosta, 
kynttilöiden tuomasta tunnelmasta,
kuusen koristelusta, 
joulusaunassa käynnistä, 
myöhään valvomisesta, 
joulukirkosta, 
lahjojen avaamisesta, 
liikasyönnistä, 
päivätorkuista, 
jouluelokuvien katselusta, 
sukulaisten kanssa seurustelusta,
hiljaisista hetkistä ...

... siitä on tämä joulu tehty...

perjantai 23. joulukuuta 2011

Aatonaatto

                                                            (kuva Inge Löök)


Aika outo aatonaatto! 
Itselläni on olo kuin jouluaattona.
Viime vuosina jouluaatto on sattunut aina arkipäivälle ja se on tarkoittanut, että olen ollut töissä normaalisti. Mutta tänä vuonna olenkin jouluaaton kotona!! Huh hei:)
Eli tänään olen käyttäytynyt kuin edellisinä jouluaattoina: käynyt töissä jossa vietettiin pienimuotoisia joulupippaloita keskellä päivää; tehnyt pikajoulusiivouksen; laittanut kuusen paikalleen ja saanut edes osan jouluvaloista toimimaan ja nyt vietän rauhallista iltaa kynttilän valossa ja vinkkulasi vieressä ... yksin.


Tytöt ovat tietenkin kuka missäkin ... tai siis esikoinen käväisi juuri ja lähti kämpilleen. Sovittiin huomisesta kuusen koristelusta ja salaattien teosta. Nuorimmainen sai luvan mennä kaverinsa luo yökylään. Ja mies on töissä ... luojan kiitos!! On meinaan ollut kotona kaksi ja puoli kuukautta ja nyt on onneksi töitä joulupyhät ja uusi vuosi. Tekeen ihan hyvää kaikille, että telkun kaukosäädin on välillä minun hallinnassa;)


Nautin tällä hetkellä tästä hiljaisesta hetkestä. Taustalla soi musa, koira ja kissa nukkuvat omilla paikoillaan, kyntteliköt luovat tunnelmaa ja sisällä on ihanan lämmintä vaikka ulkona on todella kylmää. Vaikka nautin hetkestä, jollain tavalla on kuitenkin haikea olo. Itseasiassa tiedän miksi, mutta siitä ehkä joskus toiste ... tulevaisuudessa ... jos on aihetta siitä puhua


Mietin hiukka aikaisemmin mitä sitä nyt sitten tekisikään huomenna jouluaattona, kun kerran olen koko päivän kotona. 
Ensin aion herätä ihan omaan tahtiin, ilman herätyskellon pirinää. Aamupäivällä pitää ottaa iisisti ja käydä kahvilla normaalin viikonlopun tapaan ... Lukea päivän lehdet kahvin lomassa ja tavata ehkä tuttuja. Vasta sen jälkeen voi rynnätä kotiin tekemään rosollia ja paria muuta salaattia ym. Jouluaattona täällä paastotaan eli syödään kalaa (ne kenellä on siihen mahdollisuus/varaa ...tai sitten syödään mitä kaapista löytyy) ja meillä taitaa olla huomenna  ateriaksi "bakalar e bianco" ja lisukkeena "otakaapistamitälöytyy".  
Ne muutamat hassut lahjatkin pitäisi saada kääräistyä jonkinlaiseen lahjapaperiin... Sen olisin voinut kyllä tehdä jo tänään, mutta en vain saanut aikaiseksi.
Tänään keksin mitä en ole tehnyt ikinä täällä ....... käynyt JOULUSAUNASSA!!! Eli huomenna meillä lämpiää sauna keskellä päivää, keskellä jouluaattoa!! En tiedä meneekö sinne sitten kukaan muu kuin minä, mutta sauna on huomenna lämmin ... Tervetuloa vaan kuka haluaa:)
Esikoinen saattaa jopa liittyä seuraan, mutta miehestä ja nuorimmaisesta en tiedä. Mies on kuulemma aina liian väsynyt saunan jälkeen ja huomenna menee töihin illalla .... Mutta ei se mitään, minä menen kuitenkin!


Joulupäivänä mennääkin sitten koko porukka anoppilaan jouluaterialle. Tänä vuonna siitä saattaa kehkeytyä yllätyksellinen .... kälyn mies on muuttanut ruokavaliota sairauden takia (sama kuin miehellä!), esikoinen sanoi tuovansa poikakaverinsa kaikkien nähtäväksi, käly on vetänyt herneen nenäänsä erään aikaisemman tapahtuman vuoksi eikä ole kuukauteen meille soittanut, ehkä nuorimmainenkin tuo poikakaverin kakulle ja minä&mies saatamme sanoa sitten loppujenlopuksi kaikille suorat sanat ..... Että sellaista joulua täällä etelässä saatetaan viettää!
Jouluaatto tai jouluaattoyö ei ole täällä niin hiljainen ja harras kuin Suomessa. Suurin osa ihmisistä menee keskiyön messuun (vasta sen jälkeen alkaa joulu ja toivotellaan toisille "hyvää joulua") tai ainakin kirkon ympärille tai kirkon ympärillä oleviin kuppiloihin. Jos ei kuppilat kiinnosta, niin saatetaan mennä jopa jollekin kylään ja viettämään mukavassa seurassa jouluaattoyötä. Ja yöllä saa sitten vihdoinkin syödä lihaa, kun on kerran paastottu koko jouluaattopäivä! Katsotaan saanko itseäni liikkeelle huomenillalla, saattaa vähän riippua minkälainen keli on.

torstai 22. joulukuuta 2011

Jouluako ... onko hällä?


Ne piparit tuli sittenkin tehtyä!! 
Viime sunnuntaina komensin likat apuun ja saatiin paistettua ihan mukava satsi pipareita. Ja tietty laitoin ison peltilaatikollisen heti piiloon, muuten ne häviäis parempiin suihin ennen joulua. On ne kyl vaan aina niin hyviä ja kaikki tyttöjen kaveritkin ovat oppineet niistä pitämään. Nuorimmaisen kaveri kyselikin jo, että "milloin teta-Anna tekeen niitä pipareita?" 
Ne olisi voinut tietysti koristellakin, mutta meille ne kelpaa tuonkin näköisinä ilman mitään koristeluja. 
Joskus vuosia sitten tehtailin piparimökkejä ja taloja oikein urakalla ja taisin jopa antaa lahjaksikin muutaman. Siihen hommaan en ole enää alkanut, joka kerta tulee mieleen se kauhea sotkeminen kuuman sokerin kanssa ( eihän täällä ole valmista sokerikuorrutetta!). Joka paikka oli sokerin peitossa ja sormet vielä rakoilla kuumasta liimasta.

Ei tässä sitten oikein muuta olekaan tullut tehtyä joulun eteen. Ja jouluun on vain kaksi yötä ... tai kolme ... miten sen nyt ottaa ...riippuu siitä laskeeko Suomen joulun mukaan vai paikallisen. Mutta kuitenkin ... En ole tehnyt kauheaa joulusiivousta, koska joulun jälkeen joutuu kuitenkin siivoamaan eikä kukaan joulua kaapeissa vietä (niinkuin Martat ovat sanoneet). En ole juossut marketeissa jouluruokien perässä, koska en aio tehdä mitään erikoista jouluruokaa .... Syömme jouluaterian joulupäivänä anoppilassa ja sinne teen vain rosollin ja "ranskalaisen salaatin", muut ruoat tekee anoppi. En ole juossut kymmeniä kertoja joululahjaostoksilla, koska tänä vuonna olen ilmoittanut kaikille ettei mulla ole rahaa enkä aio antaa kenellekään kuin yhden-kahden lahjan. Kävin kyllä toissa päivänä pikaisesti ostamassa tytöille lahjat (niillä viimeisillä penneillä), koska näyttää siltä etteivät kaikki Suomen paketit ennätä jouluksi. Mutta siinä kaikki, tänä vuonna pukki (tai pukin apulainen) on todella saita .... En kyllä omasta tahdosta ...

Olen miettinyt mihin oma jouluintoni on hävinnyt. Minä, joka aina aikaisemmin olen terrorisoinut perhettä (ja varsinkin miestä) suomalaisilla joululauluilla jo loka-marraskuussa en ole soittanut yhtään joulucd:tä. Muutaman joululaulun olen soitattanut youtuben kautta. Innolla odotin Jouluradion avautumista, mutta senkin kuuntelu on jäänyt vain muutamaan kertaan. Joulukoristeista esillä ovat vain perinteiset joulutontut ja ikkunoilla kyntteliköt tuomassa tunnelmaa. Mihin on hävinnyt se kauhea into valmistella ja söpertää kaikkea pientä ja isoa jouluksi?? Olenko tulossa vanhaksi ... vai tylsäksi?!?!? Ei kiitos kumpaakaan!
Vanhettumiselle en voi mitään, mutta tylsä.... sen asian voi kyllä muuttaa. Mutta en taida olla tylsä vaan tylsistynyt vähän kaikkeen. Tarvitsisin muutosta .... uusia kujeita, uusia iloja, uusia paikkoja, uusia ihmisiä .... ehkä.

Vai johtuuko jouluinnon puuttuminen siitä etteivät tytöt ole enää pieniä? Joulu on saanut erilaiset muodot. Ei enää joulupukki- ja tonttutarinoita, ei enään salaperäisiä supinoita ennen joulua, ei yhteisiä valmisteluhetkiä ja joulukorttitalkoita .... Kukaan ei enään makaile sohvalla pyjamassa puolta päivää ja katsele kaikkia mahdollisia joulupiirrettyjä mitä telkasta näytetään ... Siitäkö se jouluinnon puuttuminen johtuukin ....

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Väsyttää ....


 ..... niin kauhiasti!! Kun voisinkin viettää useamman päivän niin kuin Đuro kuvassa. Nukkua univelkoja pois. Vaihtaa vaan asentoa sängyssä ja vetää peitto korvien päälle. Jostain syystä nukun viikonloppuna tosi hyvin, mutta viikolla herään jo neljän jälkeen enkä saa enään kunnon unta vaan alan miettiä vaikka mitä. Vaikka olen vuosien aikana oppinut olemaan miettimättä asioita yöllä (yöhän on nukkumista varten), tuo huono tapa on iskenyt taas. Onneks saan nukahdettua illalla ... tai oikeastaan sammun joskus jo sohvalle, jos vaan annan siihen itselleni luvan. 

Väsymyksen syy taitaa olla suurimmalta osalta töissä. Se on niin helkutin raskasta!! Tällä vauhdilla en kyllä jaksa eläkeikään. Enkä haluakaan odottaa sitä tuolla!!!! Pakko löytää uusi homma ja vielä sellainen joka on se mistä olen aina haaveillut.
Toinen syy on kaikessa mitä on viime aikoina tapahtunut. Yksi päivä rauhallista, toinen jo erittäin räjähtävää .... Ja sehän vie voimia itsekultakin. Sairastelua, aikuistumista, rahanpuutetta ... vaikka mitä!

Joulu on kahden viikon kuluttua ovella. Ei kuulemma saada tänä vuonna joulurahoja firmasta, kun kaupungilla ei ole enää ylimääräistä rahaa. Saadaankohan edes firman puolesta lahjakorttia kauppaan ... sitä ei vielä tiedä. Päätin jo etten lähetä joulukortteja tänä vuonna ... ensimmäisen kerra kahteenkymmeen vuoteen! Ei siis minkäälaista juolukorttipajaa eikä askartelua. Saatte nyt sitten joulutervehdyksen netin kautta jossain muodossa .... sähköpostilla, naamakirjan, blogin tai vaikka skypen kautta ... katsotaan miten ennätän ... ja jaksan. 
Enkä ole ostanut vielä yhtään joululahjaa!!!! Just niin, kuulitte oikein, en yhtään!! Se asia pitää hoitaa tällä viikolla, jos vaan rahatilanne antaa myöten. Lahjojen osto ja antaminen on täällä vuosien mittaan vähentynyt (yksi hyvä asia), tytöille on pakko hankkia mitä toivovat ja tietty miehelle jotain mistä tykkää, mutta muut sukulaiset saavat ihan jotkut pienet lahjat. Ja ne yleensä hankitaan miehen kanssa yhdessä. 

Mutta ... jospa joulupukki yllättäisikin tänä vuonna jollain aivan mahtavalla lahjalla ..... :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Saunahetki ....

Istuin äsken ylhäällä hämärässä saunassa ...yksin. Ulkona on sadellut melkein koko päivän ja nyt illalla sade voimistui kunnon rankkasateeksi. Istuin ja heitin vettä kiukaalle, annoin kuumuuden iskeä iholle ja kipristellä oikein kunnolla. Sateen rummutus kuului katolta ja tuli loimusi kiukaan uumenissa. Mieli ja keho lepäsi, ajatukset soluivat ajasta ja paikasta toiseen.... Nautin omasta hiljaisesta hetkestä ... kukaan ei hoputtanut, kukaan ei sanonut yhtään mitään ...
Hetki kerätä voimia tulevalle viikolle ...











Oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikea rakkaustarina ei koskaan lopu. Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. Älä koskaan anna kenellekään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety. Kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen".

Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä. Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti ja jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta. Koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista. Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi. Kun kasvamme, opimme, että se ihminen kenen ei koskaan pitänyt pettää meitä, luultavasti tekee sen.

Elämän suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa. Maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä. Älä koskaan riko sydäntä joka oikeasti rakastaa sinua.

Älä satuta häntä tai vaihda toiseen. Älä odota enempää kuin hän voi antaa. Hymyile kun hän tekee sinut onnelliseksi, huuda kun hän tekee sinut vihaiseksi ja kaipaa kun hän ei ole kanssasi. Ota kuvia, naura liikaa ja rakasta niin kuin sinua ei olisi koskaan loukattu. Koska jokainen 60 sekuntia, jotka vietät vihaisena on minuutti onnellisuudesta pois jota et koskaan tule saamaan takaisin. 



~~~~~~~


Tekstin oli laittanut SisustusUnelmia naamakirjan seinälle ja jostain syystä se sopii juuri tähän hetkeen....

perjantai 14. lokakuuta 2011

Että joo ....

... onneksi on perjantai, ei muuten enää jaksais. Ihan liikaa kaikkee.


Olen ollut tämän viikon pikkupuolella tuuraamassa ja omassa talossa ovat joutuneet olemaan vain yhden naisen varassa, ei siis mitenkään herkkua hänellä. Pienellä puolella on helpompaa, ei niin kauheeta stressiä ja kiirettä, mutta hommat pitää tehdä kahdessa vuorossa. Vaikka työmatkaa on vain hassut muutama sata metriä niin ei tunnu kivalta lähteä illan suussa sinne takaisin. Onneksi sain luvan lepsua hieman hommista. Hoitakoot vakinainen ihminen sitten hommat paremmin ensi viikolla.


Koko viikon koti on hunningolla, kun ei ole ollut energiaa tehdä yhtään mitään kotona. En ole oikein ketään edes nähnyt kotosalla ... aamulla nuorimmainen on lähtenyt kouluun, sitten olen minä poissa ja jossain välissä olemme kaikki kolme pari tuntia saman katon alla ... jos jollain ei ole jotain menoja. Ja sit taas pitää miehen ja mun mennä hommiin. Ei tälläsellä rytmillä kyl viittis ihan vakituisesti tehdä hommia. 
Aina jossain välissä esikoinen on ilmestynyt näyttäytymään ... tuomaan likapyykkiä ja hakemaan ruokaa. Miehen mielestä kyllä sais iten ansaita ruokansa, mutta minkäs sille voi jos ei ole töitä tällä hetkellä. Ja jos kaapeista löytyy ylimääräistä, niin kyllä minä annan tyttärelle mukaan. Kun kerran ruokin välillä lauman nuorimmaisen kavereita,  niin miksi en antaisi omalle lapselle?!


Nyt on sitten muuten juhlittu tyttöjen synttäritkin ja viinijuhlat. Likat eivät järjestäneet tänä vuonna synttäribileitä kotona vaan juhlivat kavereiden kanssa jossain. Sukulaisille tarjottiin vain kakkukahveet. Jollain tavalla tuntuu haikeelta ettei ole enää lastenkutsuja, mutta toisaalta taas ... suuri helpotus!!! Siitäkin ollaan päästy eroon! 
Jokavuotiset viinijuhlat tuli ja meni, tänä vuonna kestivät virallisesti neljä päivää. Onneks oli todalla mahtava ilma, väki jakaantui tasaisesti kaikille neljälle päivälle eikä syntynyt perinteistä mielentöntä tungosta Kukkulan huipulle. Tuli käveltyä ja kierreltyä ylös alas ja päivystettyä vakiopaikalla kahvilan terassilla .... siitä oli paras mahdollinen näköala ohikulkijoihin. Ja sai niin kätevästi moikkailtua kaikki tuttuja ja kutsuttua kahville ...kahvilaan ei siis kotiin ;) Vaikka oli paikallisen nuoren viinin juhla niin en juonut kuin yhden lasillisen viiniä ... ja sekin oli parin vuoden vanhaa vuosikertaviiniä. Kun en tykkää "mostista" enkä muistakaan "eivalmiistaviinistä" niin en tykkää! Mitä tummempaa ja paksumpaa punaviintä sitä parempi!


Olo on jotenkin niin sekava ja siltä näyttää tää tekstikin. Mutta sellaista on ollut viime aikoina oma menokin. Kauheeta huuhaata!! Rahaa on tullut tuhlattua kaikin puolin eikä lisää näytä olevan tulossa. Esikoinen aloittaa autokoulun ja siihen pitäisi saada jostain rahaa ja eläminenkin on päivästä päivään kalliinpaa. Jos lopettais syömisen, niin siihen ei ainakaan tulis tuhlattua viimesiä lantteja ... Kyl kannattaiskin vähän vähentää mässäilyä ... ainakin tuota iltamässäilyä.


Mies kävi muuten taas kuvattavana. Senkin takia meillä molemmilla on vähän "huuhaa" olo. Parin viikon sisällä saadaan tulokset ja sitten katsotaan tilanne taas uudestaan. En mieti asiaa liikaa, jotenkin pystyn sen työntämään taka-alalle, mutta mies ei tietenkään pysty. "Kaikkee pitäis kuulemma saada valmiiksi, jos ja kun joutuu leikkaukseen ja ties mitä sitten taas sen jälkeen" ...vähän tollanen mieliala tällä hetkellä.
Itsestä kyllä tuntuu, että tuo mies murisee vielä seuraavat (ainankin) kymmenen vuotta meidän iloksi.

torstai 29. syyskuuta 2011

Pulassako?

                                                                                 (kuva internet)


Kävin tämän areenan vieressä tänään. Tai oikeestaan sen takana. Ja olisin halunnut mennä sinne pitkästä aikaan ihailemaan, mutta eihän meillä ollut taaskaan aikaa! Piti ajaa kiireellä kotiin, että mies ennättää puolestaan töihin. Vilkutin vaan kovasti areenaa ihasteleville turisteille, kun mies hurjasteli kohti moottoritietä.


Oltiin melkein kirjaimellisesti pulassa tänään tuon areenan takana. Olin karannut hyvissä ajoissa töistä ja tuon areenan taakse ennätettiin juuri muutama kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa. Muutaman epätoivoisen korttelikierroksen jälkeen mies iski ranskalaisen ajopelinsä aivan ihastuttavan minimoriksen viereen ... nehän oli ihan saman värisiä ja melkein saman kokoisia ... ja iski parkkiautomaattiin mielettömän kasan kolikoita (eihän automaattiin tietenkään käyneet setelit!) ... muutaman minuutin ja askeleen kuluttua kävi ilmi, että kyseinen parkkipaikka taisi olla yksi niistä kaupungin kalleimmista ja puolen korttelin päässä olisimme voineet jättää auto parkkiin puoleksi päiväksi samalla määrällä kolikoita joita tungettiin automaattiin yhden tunnin edestä! Mutta eihän sitä kiireessä ennätä kaikkea huomioida ... eihän?!
Lyhyen puhelinkeskustelun jälkeen sain selvät ohjeet miten löytää toimisto ... Tuossa kaupungissa on muuten aika epätoivoista etsiä tiettyä paikkaa autosta käsin ilman karttaa sillä kaikki kadut ovat yksisuuntaisia ja katujen nimet on laittettu jonnekin mielettömän korkealle pienellä printattuna....
Toimisto löytyi ja vastassa oli aivan pohjoismaalaisen näköinen pitkähiuksinen nuori mies, miten muuten kun edustaa Pohjoismaita;)
Nyt sitten vaan odotellaan mitä suomalaiset päättävät, haluavatko palkata suomalaisen joka asuu jo maassa ja osaa kroatiaa ja suomea ja joka tuntee tämän maan kahdenkymmenen vuoden kokemuksella vai lähettävätkö suomesta ihmisen joka ei ehkä osaa kieltä, mutta jolla on kokemusta alalta .....
Jos kutsu keskusteluun kuuluu ensi kuun aikana, pitää alkaa toden teolla miettimään mitä sitä haluakaan ja miten kaikki sumplitaan ....

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Voi kun olis ....



...kesä aina!!!
Se tuli meileen tänään, kun polskuttelin tuolla meressä. Miten tuollainen tavallaan pieni asia voi tuntua välillä niin suurelta, ihanalta, helpottavalta ...!!
Olin jo perjantaina päättänyt, että viikonloppuna pitää ainakin yhtenä päivä vielä ennättää rannalle. Ilmat ovat niin mahtavat!! Syyskuun 11. päivä ja lämpötila on kolmeakymmentä ja merivesi noin +24. En muista näinä kahtenakymmenenä vuotena, että oltais näin myöhään vielä käyty rannalla.
Meinasin mennä tänään yksin rantsuun, jos kukaan muu ei suostu lähtemään, mutta sainkin miehen mukaan. Oliskohan tuo joku neljäs kerta tänä kesänä, kun hän sinne suostu;) 
Ihanan vähän ihmisiä, enemmänkin paikallisia jotka nauttivat mahtavasta sunnuntaisäästä. Ei ollut liian kuumaa ja vesi just sopivasti piristävän viileää muttei liian kylmää ... Ei siis todellakaan kylmää, jos mieskin sinne suostui peräti kolme kertaa. 
Yritin oikein imeä itseeni tuota hetkeä .... meren tuoksua, auringon lämpöä keholla, pienten kalojen uiskentelua jalkojen ympärillä, lämpimien kivien hehkua jalkapohjissa, lokkien kaakatusta jossain kauempana ...Uh! Tätä aurinko-ja merienerkiaa tarvitaan talven varalle!!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Koulutielle


                                                                         (Kuva internet)


Tuleekohan nuorimmaisen koululaukusta noin painava tänä vuonna? Toivottavasti ei! Eihän ammattiopiskeluissa tarvita mieletöntä määrää koulukirjoja niin kuin peruskoulussa;) Viime vuonna kasiluokalla reppu painoi parhaimpina päivinä melkein kymmenen kiloa. 
Laukku tulee oleen ainakin nyt ensimmäisen kuukauden melko kevyt, kouluhan alkoi vasta eilen eikä kaikkia kirjoja ole ennätetty hankkia. Tai pitää tunnustaa taas ettei olla edes yritetty täysin rinnoin niitä hankkia. Tarkoitus on hankkia suurin osa kirjoista käytettyinä tai sitten kopioida, koska uudet kirjat ovat TODELLA kalliita eikä koskaan tiedä saako niitä myytyä eteenpäin. Onhan tässä aikaa, ei turhia hättäillä. 
Kyselin nuorimmaiselta miltä koulu nyt vaikuttaa kahden päivän jälkeen ja kyllä se kuulemma menettelee. Rakennus ja etenkin käytävät ovat aivan liian pienet. Luokassa on nyt 22 tyttöä ja 9 poikaa eikä ne pojat kuulemma ole mitään kummosia. Onneksi luokassa on sentään joitakin entisiä tuttuja etteivät kaikki ole ihan uusia naamoja. Enkussa on kuulemma todella ankara proffa ja luokanvalvoja on yllätys yllätys: saksan opettaja!! Että se siitä saksankielen luikertelusta, eipä paljon olla pois siltä tunnilta ilman hyvää syytä. Jouluun mennessä pitäisi kuulemma osata kirjoittaa kymmensormisysteemillä ...."mama, sun pitää ostaa mulle sellanen miniläppäri et voin viedä sen kouluun kun meillä ei ole riittävästi koneita kaikille." Haha hahah!!!! Juu ihan varmasti juoksen heti huomenna ostamaa vaikka kaks, voi vielä valita värin!!! Sen kun harjoittelee kotona ahkerasti tekstin kirjoittamista naamakirjassa roikkumisen sijaan. Tekstin kirjoittamiseen ei tarvitse edes internetiä eli sitä voi harjoitella vaikka puolen yön jälkeen. Meillä meinaan netti (modeemi) pistetään pimeeks puolen yön jälkeen tai ainakin siinä vaiheessa, kun vanhukset painuu pehkuihin;)
Yöllä ei roikuta netissä .... ellei ole oikein hyvää syytä tai jos äiti itse roikkuu netissä tai katselee telkkua.


Kyselin esikoiselta koulutussuunnitelmista. Viime vuonnahan hän aloitti ns. iltakoulussa. Keväällä taisi jäädä melkoinen kasa tenttejä suorittamatta ja nyt pitäisi jatkaa siihen mihin jäi. Melkein koko kesän hän oli eräällä saarella ("Kroatian Ibitza") tarjoiluhommissa ja palasi sieltä muutama päivä sitten. Ja eilen aloitti kaupungissa uudessa kahvilassa hommat. Hyvähän se on, että löytää töitä kun työtilanne nuorten keskuudessa on todella huono. Kyllä hän kuulemma ennättää työn lomassa käydä koulua .... no niin ... toivottavasti. Jos ei tänä talvena jatka niin ehkä sitten ensi vuonna. Onhan sitä koko elämä aikaa opiskella ...kai...
Voi vain käydä niin, että pääsee rahan makuun ja unohtaa kaikki koulunkäynnit ym. Mutta en taas murehdi sitäkään asiaa... asioillahan on tapana järjestyä ... eikö niin?!?

lauantai 3. syyskuuta 2011

Vain elämää ei sen enempää ...

Kesä lopussa ja syksy alkamassa ja sen mukana taas on pakko palata edes jollain lailla jonkinlaiseen arkeen ja rytmiin. Sen tuntuu olevan tänä vuonna todella vaikeaa, helle on sekoittanut pääni enkä saa mistään kiinni. Mutta pakko sen kai on.


Syksy kun on aina jollain lailla uuden alkua niin päätin muuttaa blogin nimeä. Jotenkin tuo nimi tuntuu tällä hetkellä paremmalta. (Ja itseasiassa Irwinin kappale on soinut päässäni jo useamman päivän.) Mietin jo uuden blogin aloittamista, mutta kun olen tällä hetkellä todella laiska ja aikaansaamaton en viitsi/jaksa tehdä sitä. 
Blogiin saattaa alkaa tulla tekstiä useammin ... tai sitten ei. Ja ehkä tekstit tulevat olemaan välillä suorempaa tekstiä eikä aina sitten miellytä kaikkia. Mutta en taida välittää siitä enää. En jaksa enää välittää kovinkaan monestakaan asiasta enkä mieti enää turhaan mitään mikä ei suoranaisesti vaikuta elämääni. Tämän hetken motto on: "Šta ne mogu promjenit, pustim!" Eli vähän siihen suuntaan, että: "Mitä en voi muuttaa, anna olla." Asoilla on tapana tapahtua, mietinpä tai surenko niitä! Eli pää pystyyn ... 
That's life!

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Haloooo!

Kyllä mä täällä olen!
Olen vaan ja ihmettelen enkä ole saanut aikaan tekstiä pitkiin aikoihin. Elämä ja arki vie ja kaiken tuon jälkeen on vaikea tarttua "kynää" ja antaa runosuonen sykkiä. Vaikka arki on ankeaa ja tylsää en kuitenkaan meinaa itsekään pysyä omien ajatusten mukana. Enkä oikeen minkään muunkaan mukana. Kevään elin odotuksessa (iloisessa sellaisessa) ja sitten tuli jotenkin stoppi ... ei kaikki menekään ihan kuin itse haluaisin. Kai pitää vaan antaa mennä niin kuin universum haluaa asioiden menevän. 


Nyt olen kauan kaivatulla (ja ansaitulla) lomalla! Vihdoinkin loma alkoi ja tulee kestämään kuun loppuun. Sinä aikana pitäisi nauttia olosta, rantaelämästä, siskon ja ihanien ystävien vierailusta, saada kotian kuntoon ... ja yrittää keskittyä omaan itseeni.


Koulut loppuivat joillakin ... jotkut saivat peruskoulun loppuun, toiset jatkavat sitten syksyllä siihen mihin jäivät kevään aikana ...Nuoret retkeilevät saarilla, käyvät uimassa, pelaavat korista ... kotona on joskus erittäin tyhjää ja hiljaista ... vain minä ja koira ... ja tietenkin mies.


Olen miettinyt blogin vaihtamista taas jälleen kerran. Aloittaisinko ihan alusta puhtain paperein vai olenko laiska uuden aloittamiseen? Tiedän jahkailevani tätä jo pidemmän aikaa, mutta ehkä olen jahkaileva tiettyyn pisteeseen ... siihen asti kun mitta tulee täyteen jollain lailla ... Ilmoitan kyllä mitä päätän;)

torstai 19. toukokuuta 2011

Pikalomalla

Aika menee liian nopeasti!!
Ja on liikaa kaikenlaista asiaa, ajateltavaa, hoidettavaa hommaa. Ja työt haittaavat tuota kaikkea. Mutta .... nyt olen peräti viisi päivää kotona:)) Luulin, että lomapäiviä olisi vielä jäljellä 5, mutta jollain kummalla tavalla ne ovatkin vähentyneet kolmeen ...Outoa, mutta ei ole tapahtunut vain minulle. Työkaverille kävi sama juttu eikä pikkupomon kanssa auta kinastella asiasta!


Mummi on kahden viikon vierailulla meillä ja lauantaina juhlitaan nuorimmaisen "rippijuhlia". Eikös niitä nyt voi kutsua rippijuhliksi, katolinen rippijuhlaa vastaava kuitenkin. Itse kirkollinen toimitus on lauantai-iltana, mutta järjestämme "juhlat" vasta sunnuntaina, kun perheen pää on illalla töissä. Eihän meitä paljon ole, vain lähisukulaiset. Tehdään jotain hyvää ruokaa ja nautitaan yhdessäolosta.
Katsotaan miten isoisä jaksaan olla mukana sunnuntaina. Hänelle laitettiin sydämen tahdistin maanantaina ja tänään tuli kotiin sairaalasta. Toivottavasti jaksaa olla edes vähän aikaa mukana. 


Miehen pitää päättää haluaako hoitaa möhkäleitä kemoterapialla vai suostuuko leikattavaksi. Ei varmaankaan helppoa päättää, en halua vaikuttaa hänen päätökseen millään tavalla, koska hänen on itse tehdä selväksi mitä haluaa. Mieliala vaihtelee ja välillä on melko kireät tunnelmat. Se positiivisuus joka oli vallalla silloin pari vuotta sitten on hieman hälventynyt. Ja mielialan vaihtelut vaikuttavat meidän muidenkin mielialaan ....


Nyt kun entiset lomat on hoidettu pois alta voi alkaa suunnittelemaan uutta tulevaa lomaa. Sovittiin, että olen lomalla heinäkuun ja lomasuunnitelmia tehdään jo  kovaa vauhtia;)
Toivottavasti ne vain onnistuvat eikä kovin suuria mutkia tule matkaan. Mutkia on kyllä jo matkan varrella, mutta kai ne onnistutaan ohittamaan tai kiertämään. Ehkä jonkinlainen pikavierailu keskellä Eurooppaa ja vieraita meille samalta reissulta. Tuo tekisi itselleni todella hyvää, meinaan tuo pikareissu ... pääsisin pois näistä kuvioista edes hetkeksi! Mies on kyllä toista mieltä asiasta, mutta katsotaan mitä tuleman pitää ... Jos on onnistuakseen, nii niin pitää sitten tapahtua! 

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Ohjeita ...


Vuonna '87 vai oliko '88 sisko laittoi ohjeita pikkusiskolleen miten löytää treffipaikalle kukkakioskille uudessa kaupungissa vieraalla maalla. Miltä tuntuikaan seikkailla itsekseen suuressa kaupungissa, katsella ja haistella kaupungin menoa. Tavata uusia ihmisiä ja entisiä tuttuja. Kaivelin tänään laatikoita ja esiin tuli entisiä ihania muistoja nuoruudesta .... mieleen tulee vieläkin joitakin tuoksuja ja hajuja .... kuvia ja ajatuksia niiltä hetkiltä. 
Miten ihanaa olisikaan taas mennä noille paikoille, katsella ja kuunnella miltä kaikki nuo paikat näyttävät. Vuosia on vierähtänyt aivan liikaa, miten vaikeaa onkaan enää lähteä, hypätä koneeseen tai junaan antaa tuulen viedä mukanaan. 
Seikkailla taas yksin, kokeilla omien siipien voimaa ....



lauantai 23. huhtikuuta 2011

Pääsiäista


                                      Hauskaa Pääsiäistä!!


Ja taas vietetään pääsiästä! Vastahan se oli vuosi sitten;) Miten vauhdilla aika menee. 
Tämä pääsiäinen on kuitenkin ihan erilainen ....olen hylkänyt, unohtanut, jättänyt väliin kaikki perinteet ja tavat joita olen pitänyt yllä kaikki vuodet. Ei yhden yhtä pääsiäiskoristetta ole esillä (päitsi äidin lähettämä pääsiäiskortti), en ole vauhkonnut pääsiäisleivonnaisten kanssa eikä lapsille ole hankittu yhden yhtä pääsiäismunaa. Mitä se pääsiäispupu nyt sitten tuo huomenaamulla???? Kai pitää pistää rahaa piiloon ... tai eihän sitä tiedä jos vaikka pupu yllättäisikin ja munisi sinne tänne meille kaikille yllätyksiä;)


Suurimmaksi syyksi perinteiden puutteeseen on sanottava krooninen väsymys kaikkeen ja tämän viikkoinen mahatauti joka iski yllätys yllätys juuri silloin kun vähiten tarvitsisi! Töissä puuttuu porukkaa, mutta tiistai-iltana oli pakko soitta pomolle ja kertoa etten mitenkään voi tulla keskiviikkona töihin. Mahaa kieversi ja kaiversi niin kovaa ettei työnteosta olisi tullut mitään. Eikä olisi ollut mitenkään kivaa levitellä mahatautia sen enempää lapsokaisille ... vaikka sieltähän tämä tauti taas tuli. 
Nyt makaa sitten mies vuorostaan sängynpohjalla ja singahtaa sieltä vähän väliä vessan puolelle. Väitti kyllä ettei tauti häneen tartu, mutta tämän päivän aikana iski ja melko rajusti. Yritti vielä pari tuntia sitten lähteä töihin, mutta tauti vei voiton ja sängy puoleensa. Nyt vaan puuttuu sitten, että tytöt sairastuvat juuri lomalla!
Huomenna saavat tytöt mennä keskenään anoppilaan pääsiäisaterialle ja tuoda mukanaan minulle annos herkkuja ... mies saa katsoa vierestä ja nakerrella kuivaa leivänkannikkaa.


Viime päivityksestä on taas kulunut kuukausi. Ei kai tämä meinaa jäädä tavaksi?? Jotenkin on vaan ollut sellainen "takki tyhjä"fiilis. Illat tulee ja päivät menee ... töitä, murheita, iloja, väsymystä .. jotenkin tuo naamakirjan lyhyt kommentoiti on tuntunut sopivan paremmin omiin fiiliksiin. Ehkä nyt saan kuitenkin itseni taas naputtelemaan ja se kirjoitusinspis löytyy taas jostain.


Mies kävi muuten siinä octeroscenissä ja löytyihän sieltä taas jotain .... kaksi mykeröä maksan ja munuaisen läheltä. Eli tuli ns. takapakkia! Keskiviikkona kun makasin peittojen alla mahataudissa, mies kipaisi pääkaupungissa lääkärin juttusilla. Ensin oli ajatuksissa, että leikkaukseen vaan, mutta lääkäri kehoittikin aloittamaan taas sandostatin-terapian. Ei ole kuulemma mitään kiirettä leikata ja mies on kuulemma hieman alttiimpi tuolle leviämiselle, tuolla terapialla saataisiin ehkä hormoonit pysymään hieman aloillaan. Nyt on sitten vuorossa oman ja pääkaupungin ongologin käynnit ja katsotaan mitä tuleman pitää. 


Että tänä vuonna pääsiäistä vietetään meillä näin ....



lauantai 26. maaliskuuta 2011

Elämä on ....

... erittäin vaihtelevaa...
melkein kuukausi kulunut, kun olen viimeksi postaillut. Näiden kolmen viikon on menty ylä-ja alamäkeä ... ja tällä hetkellä tuntuu, että vauhdilla mennään alamäkeen. Mihin on hävinnyt se iloinen,pirteä ja etenkin positiivinen ihminen???
On sellainen olo kuin nämä pari kuukautta ja etenkin kaksi viimeistä kuukautta on kestänyt paljon kauemmin. Niin paljon on ehtinyt tapahtua.
On ollut ihania sydäntä lämmittäviä hetkiä ...sellaisia kun tuntuu, että on perhosia vatsassa ja koko maailma nauraa ja hymyilee kanssani ja tulevaisuus on avoin. On ollut surullisia hetkiä ja saatettu haudan lepoon rakas naapuri ja ystävä. On ollut avioelämän moukeroita. On ollut sairaalareissuja ja tarkastuskäyntejä ... on ollut monia mietiskelyhetkiä oman itseni kanssa ja mukavia tunteja kestäviä keskustelutuokioita rakkaan ystävän kanssa...
Kyllä elämä heittelee!!


Päällimmäisenä ajatuksissa pyörii nyt oma tulevaisuus ... miten  miksi missä? Ja miehen tulevaisuus ... pientä häikkää löytyi viimeisissä kokeissa ja nyt odotellaan soittoa uusiin kuvauksiin.... mutta niitä en ajattele ennen kuin tiedetään tarkallee mitä ja missä ....

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Hiljainen talo

Lasillinen viiniä, hiljainen talo ....tuli palaa uunissa ja telkkarista soi paikalliset euroviisukarsinnat. Ulkoa kuuluu melua, musaa ... läheisessä "kylässä" taitaa olla karnevaalihulinat meneillään.
Talo on hiljainen sen takia, koska esikoinen ja mies lähtivät yhdessä töihin ja nuorimmainen liimautui heidän mukaan. Mies on siis alkanut taas hommiin .... Jihuuuuu!!! Näillä näkymin ainakin maalis- ja huhtikuu on hommia. Siitä eteenpäin tiedetään sitten lähempänä. 
Tänä viikonloppuna täällä on karnevaalikauden loppuhuipentuma ja hotelli vaati miehelle vahvistusta .. ja kukas muu sinne miehen vierellä lähtis kuin oma tytär. Pari päivää viime tingassa (tietysti taas niin) etsivät kappaleita ja puoli tuntia ennen auton starttausta tytär ei osannut päättää mitkä karnevaalivaatteet laittaa päälle! Onneks keksi jotain jolla voi jatkaa bileisiin kaupunkiin.


Olisin tietenkin voinut ängetä itsenikin mukaan, mutta jostain syystä en jaksanut innostu asiasta ja toisaalta tämä hiljainen talo ja lasillinen viiniä on mukava yhdistelmä. Saan rauhassa (vihdoinkin) naputella ja kuunnella musaa tai tehdä ihan mitä vaan .... jos nyt huvittaa yhtään mikään;)


Kukkulalla eletään melko rauhallista elämää ... Arkipäivät töissä, väsyneenä kotiin, jos ilmat suo metsälenkki koiran ja ystävän kanssa, mukavat juttuhetket netissä ... ja taas odotellaan viikonloppua. Niin ne päivät vaan menee. Kaikki odottavat kevättä ja lämpimiä kelejä, mutta ne antavat vain odotta itseään. Tämä viikko on ollu todella kylmää ja erittäin tuulista ... jopa myrskyävää!! Helmikuussa bura-tuuli saattaa yltyä myskyksi ja muutama päivä sitten tuuli puhalsikin 190m/s ja kaikki rantatiet olivat suljetut isoimmilta autoilta. Eikä henkilöautollakaan ollut mitenkään herkkua ajaa moottoritiellä! Meri vaahtosi ja myllersi muutaman päivän eikä saarille ollut mitään asiaan. Ainoa hyvä puoli helmikuun tuulissa on se, että ilmakuivatut kinkut kuivuvat taatusti ja saavat ne tyypilliset ominaisuudet joita tarvitaan hyvään kinkkuun:) Kun vaan olis rahaa ostaa sitäkin herkkua!!


Taidan siirtyä sohvalle koiran viereen, kietoutua vilttiin ja antaa silmien hiljalleen lurpsahtaa kiinni. Huomenna sunnuntai ... suunnitelmissa rauhallista sunnutaioleilua, ehkä hieman liikuntaa, ruoan laittoa, silitystä ja tietysti Rijekan ison karnevaalikulkueen seurantaa telkusta ... kuka sinne paikan päälle jaksaa lähteä;)
Alkuviikosta etenkin tiistaille on menoa vaikka minkä verran ....mitä tuleman pitää ... katsotaan ... toivottavasti muutoksia luvassa;)

lauantai 26. helmikuuta 2011

Perjantai-iltaa...

Kolme teiniä istuu kaikki ison tietsikan ääressä ja kikattelevat. Mies istahti omalle paikalleen sohvalle ja taitaa ajautua omiin ajatuksiin samalla telkkua katsellen. Esikoinen lähti kylälle kavereita moikkaamaan .... tyypillinen perjantai-ilta. 
Sain äsken vasta hoidettua pikaviikkosiivouksen loppuun. Ei mitään kummempia muuta kuin lattian luuttuamista ja enimmät pölyt pois. Olin evakossa yläkerrassa sen aikaa kunnes esikoinen sai imuroitua. Olin ajatellut tehdä metsälenkin koiran kanssa, mutta mielettömän kylmä ja kova koillistuuli pilasi koko ajatuksen. Oltais jäädytty heti alkumetreillä. Hoidetaan se homma sitten huomenna .... tai ylihuomenna.
Olen sentään saanut melkein joka päivä edes pikkasen jumpattua. Hyvä minä. Päätin pitää edes pikkasen silmällä mitä tungen suuhun ja vajaassa kuukaudessa on kolmisen kiloa lähtenyt .... Hih hih kiva juttu. En ole yleensä mikään laihduttaja, mutta nyt pitää saada itseä hieman kesäkuntoo. Olen huomannut, että viimeisen kuukauden aikana jaksan paremmin tehdä hommiakin kun on jumppaillut. 


Tänä talvena on tullut todella vähän bloggailtua. Tuntuu, että elämä on melko tasaista ja tylsää. Aina on jotain mielessä mistä voisi naputella, mutta sitten kun vihdoin istun koneen ääreen kaikki tuntuu niin tyhmältä. Tai sitten on asioita joista en viitsi kirjoittaa julkisesti .... Ja sellaisia on ollut viime aikoina aika paljon ... elämä heittelee ja pistää miettimään ....



sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Ystävänpäivää






Nasu tuli Puhin vierelle.
"Puh?" kuiskasi hän.
"No mitä?"
"Ei mitään", sanoi Nasu ja
otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain, että olet siinä, Ystäväni."

~~~

Huomenna on ystävänpäivä - Valentinovo niin kuin täällä sanotaan. Nuorimmainen kirjoitteli perjantaina hirveällä kiireellä koulukavereilleen kirjeitä, iltapäivään mennessä ne piti laittaa koulun aulassa olevaan postilaatikkoon ja huomenna kirjeet jaetaan. Kuka kirjoitti kenelle ja mitä .... kuka tietää;))
Esikoisen Valentinon päivän suunnitelmista en tiedä. Tai tiedän sen, että poikaystävä taitaa olla tällä hetkellä entinen ja uusi ihastus on työnalla. Ehkä tästä kehittyisi jotain vakavaa ... Kuka noiden perässä nyt pysyy!!
Oma Valentinon päivä taitaa mennä aivan entiseen tapaan: töitä ja kotihommia ... mitä muutakaan. Arki on vienyt mennessään ja valentinot ovat jääneet jonnekin kauas ... aivan liian kauas. Ehkä mies nyt kuitenkin yllättää ... tai voinhan minäkin yllättää;)

Täällä Valentinon päivä on juuri rakastuneiden päivä. Aikaisemmin kaikki ihmettelivät, kun onnittelin ja lähettelin ystäville ystävänpäivä onnitteluja - miksi laittaa tervehdys ystävälle? Onnitella pitäisi vain sitä oikean rakkauden kohdetta. Mutta ystäväthän ovat niitä kaikkein rakkaimpia. Ilman ystäviä olisi todella vaikeaa. Oli ne ystävät sitten ihan vierellä tai tuhansien kilometrien päässä tai vaikka vain virtuaaliystäviä. Miten tylsää olisi, jos en voisi laittaa edes pientä viestiä rakkaalle ystävälle, kertoa hänelle kaikkein suurimmat salaisuudet tai ihan niitä tyhjänpäiväisiä asioita. Antaa toisen huomata edes pienellä asialla, miten tärkeä hän on minulle. 
Ilman teitä kaikkia ihania ystäviä ... virtuaali- tai lapsuudenystäviä, uusia tuttavuuksia ja teitä vanhoja kavereita elämäni olisi todella tyhjää.
Kiitos että olette olemassa :)