Tästä se kaikki on alkanut! Ostimme 12 vuotta sitten tontin jolla oli iso viinitarha ja johon entinen omista ei ollut saanut rakennuslupaa. Me saimme käsiimme tuttujen kautta vanhan valokuvan, jonka oli ottanut saksalainen sotilas vuonna 1940. Kuvasta kävi ilmi, että tontilla oli ollut rakennus ja niinpä pystytimme vanhat kiviseinät takaisin pystyyn ja laitoimme lautakaton pikku mökille. Tontista otettiin ilmakuva ja alkoi rakennuslupien metsästys. Se ei ollut niin kauhean hankalaa, koska mies on alan miehiä ja aina löytyi joku joka auttoi eteenpäin.
Tonttia louhittiin, jymäyteltiin, siirreltiin kivilohkareita paikasta toiseen ja etupihan valloitti valtava sorakasa. Tuon sorakasan alle jäi päärynäpuu joka ihme ja kumma on vieläkin elossa ja antaa vuosi vuodelta pieniä, makeita päärynöitä. Joka vuosi suunnittelemme sen hävittämistä, mutta aina saa jäädä paikoilleen.
Vanhan talon paikalle nousi uusi, mutta vanhan tyylinen. Emme saaneet lupaa mihinkään uuteen ja moderniin vaan kaiken piti olla vanhan tyylistä ... ilman parvekkeita, ulokkeita, isoja ikkunoita .... Sehän sopii meille. Taloa on rakennettu "hitaasti hyvää tulee" tyylillä, ilman isoja pankin lainoja, omalla rahalla, hieman sukulaisten avittamina, omin käsin hikeä vuodattaen, pinnoja kiristäen. Monta kertaa olen halunnut iskeä käsineet naulaan ja pistää koko höskän myyntiin ja ostaa valmis asunto aivan meren rannalta. Mutta .... edelleen olemme onnellisia talonrakentajia ja lisäsiipi saa kohta katon päälleen. Ystävät eivät edes enää kysy milloin se talo valmistuu ... heistä monet ovat jo rakentaneet oman kodin jossa kaikki on valmista. Mutta meidän talo on meidän eikä pankin;)