Näytetään tekstit, joissa on tunniste Opatija. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Opatija. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Nautinnollinen päivä


Istuin äsken omalla terassilla juoden kahvia ja lueskellen aikakauslehteä. Aurinko paistoi täydeltä terältä lämmittäen kasvoja ja koko kehoa. Alhaalla kauenpana häämötti meri ja vastapäisellä vuorella nousi savuja ihmisten siivoillessa puutarhoja. 
Kissa makasi raajat levällään pöydällä naamalla nautinnollinen irvistys, venytteli välillä ja asettautui taas auringon lämmiteltäväksi. Koko ajan kulki ihmisiä talon ohi kadulla, kaikki halusivat käyttää hyväkseen kauniin ja lämpimän ilman tuovat edut.
Istuin siinä ja mietiskelin ... meinasin melkein nukahtaa .... mietin miten hyvä oli olla sillä hetkellä. Olla siinä vaan ja nautiskella ... ihan hiljaa, ei kiirettä mihinkään, ei ongelmia, ei murheita ... kaikki arkiset asiat tuntuivat olevan jossain kaukana  .... 

Aikaisemmin aamupäivällä kävimme miehen kanssa tekemässä kävelylenkin alhaalla rannassa. Monet muutkin olivat päättäneet tehdä samoin! Rattaita, lapsia, koiria, raskaana olevia naisia, vanhuksia ... kaikki tuntuivat nauttivat mahtavasta talvipäivästä. Kävelimme puolentunnin matkan pienestä kalastajakylästä isompaan rantapaikkaan, istahdimme vihdoin ja viimein aurinkoiselle terassille nauttimaan päiväkahvit. 
En varmaan osaisi asua enää missään muualla kuin täällä ... En ainakaan paikassa jossa ei olisi vettä lähellä, edes järveä. Nautiskelin aurinkolasit silmillä katsellen merelle, kuunnellen  
viereisten pöytien puheensorinaa ... kielten sekamelskaa ... vähän sloveniaa, sieltä täältä kuuluin italiaa ja saksaa, jokunen sana serbiaa tarkkui korvaan.... Pimeän ja hiljaisen talven jälkeen se kaikki puheesorina ja kielten sekamelska kuulosti aivan ihanalta. Joskus olemme jutelleen kaveriseurassa siitä miten ja missä kukin haluais asua, jos voisi valita. Joku on sanonut muuttavansa eläkepäivillä jonnekin kauas pois hälinästä, toinen on ilmoittanut ostavansa pienen mökin melkein autiolta saarelta. Itse voisin kuvitella asuvani pienen hetken jossain hiljaisessa paikassa, mutta en voisi olla siellä kauaa ... haluan ympärille ihmisiä, haluan jutella ja kommunikoida ihmisten kanssa. Välillä hiljaisuus ja yksinolo tekee hyvää, mutta kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä, mukavia keskusteluhetkiä ja yhdessäoloa.

Tuon parituntisen rantakeikan jälkeen onnistuin sitten kotona hermostumaan tyttärille!! Se siitä rauhallisesta seesteisestä hetkestä ja tyynestä äidistä. Nälällä taisi olla melko suuri syy hermotuneisuuteen;) Koira pitäisi pestä ja föönata, pyykit viikata ja astianpesukonekin oli jäänyt jostain syystä tyhjentämättä ... Ja neideillä kun  olisi niin kauheasti muita menoja!! Ja kun korotin ääntä jäivät molemmat suu auki tuijottamaan ja ihmettelivät miksi hermoilen. Sillä hetkellä oli sellainen tunne kuin olisin puhunut kuuroille korville!

Huomenna palataan taas arkeen. Kiireinen maanantai edessä, töiden jälkeen ihotautilääkärille tarkistuttamaan luomia. Kesä tulossa ja jos jotain pitää poistaa, nyt taitaa olla niitä viimeisiä hetkiä ennen lämpimiä ilmoja. 
Mieskin on muuten ottanut itseään niskasta kiinni ja on aloittanut lääkärikierroksen. Kaikki kokeet ja kuvaukset pitää uusia. Vuosi viime tarkistuksista on jo melkein vierähtänyt. Mutta ei mietiä niitä asoita vielä, vasta sitten jos on aihetta miettiä...

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Hellettä, ukkosmyrskyä ja uusi laite

Parin päivän tauon jälkeen ennätin taas tänään rannalle. Tuli kyllä hieman kiire, kun ei jaksanut aamulla nousta ajoissa ja ruoka piti tehdä nälkäisille ennen lähtöä. Mutta kun laittaa hommat hoitumaan niin kaikkea ehtii;)
Tänään nuorimmainen lähti mukaan, kun kaveri ei löytänyt ajoissa biksuja ja bussi meni ohi. Rannalla tajusin miksi on niin kivaa olla ihan itekseen ... "äiti läheks veteen? " ... "Millos me mennään kahville?" ... " Ollaaks me kauan tääl, millon menee bussi?" ... ja sitä rataa. Juuri kun sain naistenlehden auki alkoi kysymystulva tai piti vaan kuunnella muita juttuja. Onneksi vuosien aikana on kehittynyt taito olla erittäin kiinnostuneen näköinen ja heittää väliin muutaman mielenkiintoisen kysymyksen ja samalla keskittyä erittäin mielenkiintoiseen juttuun naistenlehdestä ;D
~
Perjantaina oli kesän kuumin ja hiostavin päivä. Lämpömittari näytti varjossa +33 ja UV-arvot olivat kuulemma korkeimmillaan. Onneks en ennättänyt silloin rannalle vaan haettiin heti aamusta perhetuttavamme ja miehen hyvä ystävä poikansa kanssa meille kyläilemään. Ja samalla reissulla käytiin ostamassa (taas extemporeostos) uusi HP:n tulostin/scanner/kopiokone:)
Meillä on entinen kone, mutta siitä on värit loppu jo erittäin pitkän ajan ja uusi värikasetti on kalliimpi kuin uusi laite. Mun piti perjantaina taas tulostaa pari lomaketta ja mies ei viittinyt enää kuunnella mun marinoita. Joten ei muuta kuin konekauppaan ja ostoksille. Vielä kun ystävä on asiantuntija niin käytettiin hänen taitoja hyväksi ja sai asentaa koneen tietsikkaan;)
Nyt tuossa vieressä komeilee uusi laite ... puuttuu vaan uusi työpöytä johon sen voi asentaa:)
~
Lauantaiaamuna oli avain mieletön ukkosmyrsky ja meidän piti tietysti kaikkein pahinpaan aikaan lähteä viemään ystävää ja hänen poikaansa linja-autoasemalle.
Vettä tuli suoraan sanoen kaatamalla, salamoi, tuulilasin läpi ei nähnyt yhtään mitään sateen takia ja ohi ajavien autojen roiskiessa vesiä meidän puolelle. Vettä oli kadulla puoli metriä ja katuviemärit eivät vetäneet yhtään vaan suihkukaivon lailla sylkivät vettä korkealle ilmaan. Miehen piti todella varoa ettei ajanut viemäriaukon kohdalle ja samalla varoa lentäviä oksia ym roskaa. En muista olleeni koskaa tuollaisella ilmalla autossa. Onneksi pääsimme perille asemalle ja kotiin ajoimme ylätietä. Ja tientenkin se sade alkoi hiljentyä kotiin tultua!
Loppupäivä menikin niin vetelästi tekemättä mitään ... Mutta sellaisia päiviäkin tarvitaan:)

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Lomatuhlailua ja punaista mattoa


Nautin loman viimeisistä päivistä ja viikoista niin hyvin kuin vain voin. Aurinkokin ilmestyi tuonne siniselle taivaalle ja hehkuttaa oikein kunnolla:) Parina päivänä olen mennyt iltapäivällä yksin rannalle ... esikoinen on ollut töissä, nuorimmainen on alkanut käydä rannalla kavereiden kanssa ilman äidin tarkkaa vahtia eikä mies pidä rannalla makaamisesta ( eikä saakaan mennä nyt aurinkoon). Joten olen saanut nauttia rantaelämästä aivan yksin. Heitän pyyhkeen mihin haluan, käyn uimassa kun tekee mieli ja jos kahvittaa käyn lähimmällä terassilla nauttimassa kuuman kahvin tai kylmän juoman ... teen aivan mitä itse haluan ... ja nautin:) Kukaan ei kitise vieressä haluavansa jäätelöä tai sisko ei halua mennä just nyt uimaan tai ampiaisia lentelee ympäriinsä tai ... Mikä autuainen olo:)
Toisaalta tuntuu oudolta olla ilman seuraa ja varsinkin tyttöjen seuraa:/ Viimeiset seitsemäntoista vuotta jompi kumpi on ollut aina mukana. Välillä mietin olenko todella näin yksinäinen ettei minulla ole edes aikuista kaveria rantareissuille? Mutta ei niitä ystäviä/kavereita todellakaan ole paljoa täällä. Ja ne muutamat ovat nyt töissä, kun minä lomailen. Mutta en anna niiden ajatusten pilata nautintoa ja näitä harvoja hetkiä rannalla:) Annan ajatusten juosta ja katson siniseen horisonttiin ja imen meren tuoksua itseeni!





Viime perjantain olin rantakaupungissa miehen mukana. Tai siis mies oli töissä ja nuorimmainen + minä lähdimme katselemaan rannan iltamenoa. Olin jo pidemmän aikaa kiertänyt ja katsellut hopealiikkeen valikoimaan ja odottanut oikeaa hetkeä tuhlailulle. Nyt päätin törsätä ja ostaa itselleni 17 täällä asutun vuoden kunniaksi sormuksen ja korvikset. Etsin sormusta jossa olisi vain yksi isompi hopeinen pallukka, mutta sellaista ei ollut joten ostin kahdella pallukalla;)



Samana iltana oli rannassa esiintymässä entisen Jugoslavian ehkä suosituin miesartisti. Hän ei ole pitänyt konsertteja rantakaupungissa yli 35 vuoteen sattuneista syistä ja nyt "tilanteen" tasaannuttua kutsu kävi ja konsertti järjestyi.
Liput konserttiin meni samassa rytäyksessä kun tulivat myyntiin ja artistia varten oli järjestetty huippuvastaanotto. Punainen matto oli levitetty kahden kilometrin pituudelta rantakaupungin "lungo marelle", kaikki kynnelle kykenevät tulivat konserttiin ... kaupunki oli täynnä "jet settiä" .. naiset koruineen ja korkkareineen ja miehet sliipattuina ja tuoksuvina:)
Turvallisuuspartioita oli joka puolella ja konsertin alussa poliisihelikopteri pyöri ulkoilmateatterin yläpuolella kuin jossain suuremmassakin mekassa.
Nuorimmainen ei antanut mun käydä poseeraamaan tuohon punaiselle matolle joten saatte tyytyä vain ohimennen huomaamattomasti otettuun kuvaan.
Mehän ei tietenkään menty itse konserttiin (liput maksoivat maltaita enkä ole niin fani,että olisin tuhlannut korurahat lippuun) vaan nuorimmainen kierteli kaupungilla omien kavereiden kanssa ja minä menin omille teille ... istuskelin puistossa muiden liputtomien kanssa kuunnellen konserttia, kävin oluelle tunnelmallisella terassilla ja katselin ohikulkevia ihmisiä. Ilotulitusta emme jääneet katsomaan rantaan vaan ihailin sitä ylhäältä kukkulalta olohuoneen ikkunasta:)


perjantai 13. maaliskuuta 2009

Opatija


Kävin eilen rantakaupungissa esikoisen infossa ja sitä ennen kävelin koko kaupungin läpi kun oli aikaa:)
Leikin turistia saksalaisten eläkeläisten seassa ja näpsin kuvia kännylläni. Kuvien laatu ei ole mikään kummoinen, sen takia kollaasi.

lauantai 28. helmikuuta 2009

Näinhän se on ...

... että taas aurinko paistaa risukasaan ... ainakin jonkin verran ...
sen verran, että tarkenin juoda päiväkahvit ulkona ja aloittaa uuden kirjan.
Eilinen päivä painettu taka-alalle ... mietintämyssyä ei kuitenkaan ihan ole tungettu eteisen koriin vaan odottaa oikeaa hetkeä pistää se päähän uudelleen.
Muut ehkä tarvitsevat silloin kuulosuojaimia tai kypärää pelastaakseen päänsä ...
ehkä räjähdän pian uudestaan.
~
Eilisen päivän kommenteissa joku (taisi olla Sirokko) mainitsi suomalaisten hiljaisuudesta ja tunteiden piilottamisesta. Itse olen ollut juuri niitä jotka piilottavat sen kiukun ja nielevät kyyneleensä ...
mutta etelä on tehnyt tehtävänsä ja tempperamentti muuttunut vuosien varrella;)
En olisi ikinä kuvitellut heittäväni lautasia seinille (älkää nyt pelästykö) ja huutavani lapsilleni naama punasena. Lautasesta on vieläkin jälki keittiön kaapissa eikä lapsille ole varmaan (toivottavasti) jäänyt elinikäistä traumaa kiljuvasta äidistä ... eivät ainakaa tunnusta asiaa kyseltyäni. Ovat vaan oppineet huutamaan takaisin ... hui!
Meillä on siis joskus todella kiljusenherrasväkimeno päällä;)
... siihen kun lisää vielä anoppilan väen ja kälyn perheen:)
~
Rauhallisen päiväkahvin lomassa jatkoin eilen kesken jääneitä kotiaskareita; laitoin lignje/calamaria risottona ja pikaisesti pannulla pyöräyttäen ( niitä tulin niin paljon, että soitettiin anoppi ja appi syömään); paketoin kolmen isoa laatikkoa ja kaksi valtavaa roskasäkkiä caritakseen menevää vaatetta; kävin toisen kerran kaupassa ...
ja niin se päivä on taas illassa.
~
Rantakaupunkimme on vallanneet maan artistieliitti.
Koko viikonlopun alueen vanhimmista ja arvokkaimmasta hotellista tulee suoraa lähetystä ...
kristallikruunujen alla valitaan maan edustajaa Euroviisuihin.
Dorapatsaan saa toivottavasti joku menevä ja näyttävä kappale/esiintyjä ...
parina viime vuotena olemme vaihtaneet Suomen kanssa paikkaa sijoutuslistalla:/
Eilisen ekan illan voittajat eivät ole todellakaan omia suosikkeja, valitettavasti naapurinpoika joukkoineen eivät päässeet jatkoon vaikka varmasti olisivat hurmanneet Moskovassa monia sinisilmäisiä tyttölapsia;)
Nyt ei auta muuta kuin siirtyä telkkarin ääreen ja toivoa parasta ...
.... miksi en ole siellä kristallikruunun alla silmät säihkyvänä ...

maanantai 4. elokuuta 2008

~~~



Helteiset terkut:) Ulkona on vielä 30 astetta varjossa, päivällä taisi olla reippaasti yli kolmekymmentä. Lähdimme aikasin aamusta miehen kanssa sairaalaan tilaamaan hänelle ajan magneettikuvaukseen. Kyllä tuo toinen sairaala on kuin hävityksen kauhistus :O Sairaalaa rempataan ja sen eteen tehdään uutta osaa ... itse sairaalassa kaikki on käännetty ylösalaisin, näyttää siltä kuin olisi sotatila meneillään!

Saimme vietyä miehen paperit kuitenkin röngeniin, soittavat kuulemma kun näkevät milloin on aika. Meiltä puuttui vielä miehen keuhkokuvat (aina jotain puuttuu vaikka puhelimitse kysyttiin mitä tarvitsee tuoda) ja mentiin niitä hakemaan toisesta sairaalasta missä on oli ollut osastolla. Eihän niitä kuvia löytynyt vaikka etsivät kahdelta osastolta ja vielä arkistosta!!!!!!!! Aikaa meni rutkasti ja hiki alkoi valumaan käytävällä odotellessa. Miten voi yhdet keuhkokuvat häviät noin vaan???? Tai siis mitä edes ihmettelen, täällä tuo paperisota on kauhea ja huoneesta toiseen paperit saattavat matkustaa useamman viikon!! Ei niitä löytynyt ja nyt miehen pitäis mennä uudelleen kuvattavaksi ... se pitää kai mennä yksityiselle hoitamaan, muuten odotetaan sitäkin pari viikkoa *äh* Voisin mennä muuten samalla itsekin kuvaukseen, en muista milloin on keuhkot kuvattu ja pitkäaikainen kuiva yskä vaivaa...

Siinä kuvia odotellessa onnistuimme tarttumaan miestä hoitaneen lääkärin takin helmaan ja hän oli niin positiivisesti yllättynyt miehen nähdessään. Mitä vain tarvitsemme, hän on käytettävissä. Kävimme samalla reissulla tapaamassa tuttua nukutuslääkäriä. Totesi heti miehen yllättävän monet joiden ennustuksen eivät olleet hyviä, niin hyväkuntoiselta näyttää!! Tärkeintä on kuulemma nyt pitää kunto hyvänä psyykkisesti ja fyysisesti, syödä hyvin eikä stressaantua mistään.

Muuten viikonloppu on mennyt ihan mukavasti. Lauantai-iltana kävimme miehen kanssa kahdestaan rantakaupungissa kävelemässä ja katselemassa turistimeininkiä. Venäläisiä, ruotsalaisia, puolalaisia, hollantilaisia, belgialaisia, unkarilaisia kadut ja kahvilat täynnä. Eihän meidän kävelemisestä meinannut tulla mitään, kun mies pysähteli vähän väliä terasseille moikkaamaan tuttuja ja kaikkien kanssa piti vaihtaa muutama sana. Meni meillä kuitenkin puoleen yöhön asti ja kotiin tultua romahdettiin molemmat sänkyyn jalat kipeinä :)
Tytöt olivat nauttineet "vapaaillasta" kaikessa rauhassa kotona :)



Huomenna on täällä pyhäpäivä. Se ei mitenkään muuta nyt meidän eloa tai oloa, olen vielä tämän viikon kotona sairaslomalla. Taidamme vain olla ja lepäillä, tehdä ruokaa, ehkä käyn nuorimmaisen kanssa uimassa. Esikoisella on edelleen kurkku todella kipeä angiinan takia ja sai vielä ientulehduksen jostain syystä!!! Ikinä ei ole ollut sellaista!! Ei pysty syömään mitään kovaa, kaikki ruoka pitää olla pehmeää tai keittoa. Toivottavasti antibiootit alkaa vaikuttaa ettei tarvitse mennä uudelleen lääkäriin.

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Rantaelämää ja sukulaisia










Eilen pääsin ensimmäistä kertaa tänä kesänä rannalle!!!! Rantakassini täyttyi taas iloisesti erivärisistä pyyhkeistä, rasvoista, lehdistä, hedelmistä (entiset tutut tietävät, että alkukesästä otan esille rantakassini ja sitten se lojuu "ainavalmiina" eteisessä tai yläkerran rappusissa :D) ja suuntasimme naisporukalla bussilla alas rantaan.
Ranta oli täynnä eri värisiä ja eri kielisiä turisteja, eniten kuulin venäjän ja ruotsin kieltä, heinäkuussa tulevat sitten italialaiset. Silloin saadaankin varoa ettei vieressä makaavan grillaajan hikiset varpaat tunkeudu nenän eteen tai suuri joukko äänekkäitä matkalaisia valtaa pienen vaalean hiljaisen suomalaisen reviiriä:)
Olin varustautunut ensimmäiseen rantapäivään kunnon varustuksella: aurinkolasit, lippis, aurinkorasvaa korkealla kertoimelle, pyyhe hartioilla ....... ja siitä huolimatta onnistuin käräyttämään nenäni ja selkäni!!!!!! Illalla istuin sitten kahvilassa nenä punasena kuin petteri punakuono ja heti piti tuttujen huomautella " ai sä olet ollut rannalla tänään:D"
~~~~~~
Meillä on ollut talo täynnä sukulaisia (tai siis eivät ole onneksi nukkuneet meillä vaan anoppilassa): sisko ja äiti ovat vielä, kaksi miehen tätiä miehineen tulivat moikkaamaan ja tänään pysähtyi serkkutyttö perheineen syömään ja kahville.
Eilisen uimarantakeikan jälkeen miehen setä halusi kokata koko poppoolle grilliherkkuja ja sehän kelpasi meille kaikille. Onneksi mun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään paisti aterian jälkeen täyttää astianpesukone;) Tälläisiä vieraita saisi tulla useamminkin :) Maha tuli täytteen ja pääsin helpolla. Yleensä kun grillataan, niin mies on grillimestarina ja minä vastaan kaikesta muusta ja vieraat (=sukulaiset) istuvat valmiiseen pöytään. Eli päivän loputtua olemme miehen kanssa uupuneita palvelemisesta.
Eilen kylässä oli suomalaisryntäys:) Aamupäivällä tapasin parin vuoden nettituttuvan ... kroatialaisen joka on asunut jo vuosikymmeniä Suomessa. Pysähtyivät tapaamaan meidän kylän tuttuja. Iltapäivällä soitti eräs suomalainen tuttu joka halusi matkakumpaneidensa kanssa pysähtyä tänne pariksi yöksi. Oli todella kivaa rupatella rauhassa suomeksi ja vastailla suomalaisten uteluihin täällä olemisesta ja elelystä. Vielä mukavampaa oli kuulla tänään olleen tyytyväisiä majapaikkaan ja jättivät kotiportaillemme tuliaisia Suomesta:

Linja-autosta otettuja kuvia


Innostuin eilen ottamaan kuvia linja-autosta käsin, kun mentiin rannalle Opatijaan:) Tytöt olivat häpeissään kun äiti leikki kunnon turistia kamera kädessä :D Linja-auto pahus kulki vaan niin kauheen nopeesti ja mun kamera ei reakoinut taas riittävän ripeästi. Innostuin hommasta mennen ja tullen, tuli ainakin kuvattua paikallisia rakennuksia.

tiistai 15. heinäkuuta 2008

Opatijan rantaa











Nuorimmainen kävi tänään tädin ja mummin kanssa Opatijassa uimassa. Onneksi ei ollut mikään hellehelle joten ei tarvinnut pelätä auringonpistoksista tai ihon punottamisesta.
Minä kävin sillä aikaa töissä moikkaamassa työkavereita ja vein sairaslomapaperit. Ja miehen kanssa käytiin kahvilla + kaupassa ja tietenkin kokkailin päivän ruat.
Loppupäivän ohjelmassa on lepäilyä, iltakävelyä ja Slavonian sukulaisien kanssa oleskelua:)

maanantai 10. maaliskuuta 2008

Maanantai ja kevät kadoksissa



Voi milloin kaunis, kuuma, hikinen, aurinkoinen kesä on taas täällä????? Pakko katsoa ja laittaa tännekin kesäisiä kuvia, muuten en usko sen enää koskaan saapuvan meille:( Launtaina aurinko pilkisti puoleksi päiväksi pilvien takaa, mutta eilen se piiloutui taas paksun pilviverhon taakse eikä ole sieltä tullut ulos .... eikä kuulemma tule vielä pariin päivään.
Vähän aikaa sitten vettä tuli vaakatasossa, tuuli vinkuin ikkunoiden takana. Kati soitti linja-autopysäkiltä (ei hän linkillä kulje kouluun, sinnehän on matkaa 500 metriä), oli rynnännyt sinne sadetta pitämään ... "tata, tule hakemaan mut autolla!" Sen siitä saa kun ei suostu laittamaan kumppareita jalkaan. Eihän täällä olla suostuttu kumppareita ja sadetakkia pukemaan kouluun sitten alaluokkien *ähhh*

Viikonloppu tuli ja meni. Ja naisten päivä! Perjantaina joku ihana isoäiti/nona toi meille kaikille naisille ison mahtavan täytekakun ja viiniä:) Loppupäivä menikin mukavasti maha täynnä kakkua ja makeaa viiniä.
Muuten en naistenpäivää juhlinutkaan. Tytöt juhlivat sitä Opatijassa miehen luona hotellilla. Hotelliin tuli 250 bosnialaista naista viettämään viikonloppua ja naistenpäivää, heillä oli omat bileet järjestetty. Musa piti olla sitten heidän maun mukaan ja mies apuna oli bosnialaista musaa laulava nainen. Katselin tyttöjen videointeja eilen ja kyllä oli meno korkealla ... kolo pyöri ja lanteet heiluivat :D Lina ei suostunut astumaan lavalle, vaan lauloi tanssilattialta käsin, sieltä ei tullut liikaa esille;)
Minä vietin rauhallisen lauantai-illan ihan yksin ... tai siis kaksin koiran kanssa kotona. Ja nautin hiljaisuudesta, katselin telkkua ja lueskelin kirjaa. Ja menin nukkumaan ennen muiden tuloa kotiin. Taisin kaivata tuota hiljaisuutta ja omissa oloissa olemista. Olen niin harvoin yksin kotona.
Mietin kyllä alkuillasta soittaisiko ystävälle ja pyytäisin paukuille tuohon kylälle, mutta sohva ja lämmin viltti vetivät pidemmän korren.



Äiti ilmoitti eilen tulevansa meille kyläilemään. Ei kyllä tiedä tarkalleen vielä milloin, huhti-tai toukokuussa. Mukavaa, että hän jaksaa matkustaa vielä vaikka ei suoria lentoja olekaan. Mutta kun on tuttu reitti niin meneehän se. Harmi vaan, että olen töissä, lomat on vasta heinäkuussa. Toukokuussa on kyllä pari kertaa torstai pyhäpäivä, voisin ottaa perjantain vapaaksi ja olla edes neljä päivää mummin kanssa, samoin tytöt.
Mutta ennätetäänhän me töiden jälkeenkin "lungo mare" kävelemään. Vaikka sateenvarjon alla;) Muiden tuloista ei ole vielä tietoa, sisko ilmoittautui tulevansa .... mites te muut???

lauantai 1. maaliskuuta 2008

Lauantai-iltaa



Meillä on Opatijassa "kuuluisuuksien katu" Ameriikan malliin. Rantakadulle kuuluisuudet, elävät ja kuolleet ovat saaneet omat tähtensä. Tämän tähden omistaja tennispelaaja Goran näyttelee lempilaulajattereni videolla. http://www.youtube.com/watch?v=prxuww16Ako Tätä videota kuunneltiin just nuorimmaisen kanssa ja laulettiin karaokea. Esikoinen ei tarvitse edes tekstiä, kun osaa jo ulkoa;) Sen verran monta kertaa päivässä soi.

Tänään on ollut tosi kurja päivä! Aamu ei meinannut millään sarastaa: vettä satoi, harmaata, sateista, sumuista, tuulista. Pyykit laitoin sisälle kuivumaan ja toivoin aamukahvien ystävien seurassa parantavan päivää. Hetkeksi se auttoikin, mutta kotiin tultua kiukku otti vallan. Piti siivota ja lapset + mies keksivät kaikkea muuta tekemistä. Tuli sitten kiukkuisia sanoja suusta, suututti, itketti, otti päähän, masensi........ kaikki mahdolliset negatiiviset tunteet tulivat esille. Tytöt kyllä tajusivat alkaa siivomaan kaappejaan ja huoneitaan melko nopeesti. Uusi imuri alkoi temppuilla ja mies vielä uskalsi koskea siihen keskellä mun imuroinnin!!! Olisi antanut mun imuroida rauhassa loppuun asti ja sitten vasta katsoa mikä sitä konetta vaivaa!! Jätin miehen ja imurin keskenään ja siirryin kylppäriin siivoomaan.

Miten voikin tulla keskellä kuukautta niin huono päivä! Tuleeko tätä jatkumaan tulevaisuudessa montakin vuotta????? Apua!!!

Piristystä toi jutustelu netin kautta siskon kanssa ja eräs mielenkiintoinen kännykkäviestittely;) Mietiskelin lähtisinkö kylän pubiin yksi oluelle, mutta jäinkin kotiin kirjoittelemaan;)

Juuri huomasin, että tuhannen kävijän raja on mennyt yli uudessa blogissa! Ihanaa ja kiitos kaikille kävijöille!!! Piristitte päivääni:)

Michael Boltonilla ja Toni Cetinskillä on tänään yhteiskonsertti Rijekassa enkä minä saanut sinne lippuja!!:( Olisin lähtenyt vaikka yksin! Aina multa menee kaikki hyvät konsertit ohi. Viimeksi Eros Ramazzotti piti konsertin ilman minua ...... nyyh!