Näytetään tekstit, joissa on tunniste jupinoita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jupinoita. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Jupinaa

Miksi tunnen huonoa omaatuntoa, jos joudun sanomaa jollekin EI ?
Miksi mahanpohjaa kaivertaa ja muutenkin kaikki menee sekaisin, jos en halua enkä voi tehdä jollekin juuri niin kuin joku haluaa ja vielä joudun sen sanomaan? Onko mulla todella "kiltintytönsyndrooma"???
Lomaa olisi vielä lomalistan mukaan ensi viikko eli työpaikalle pitäisi ilmestyä vasta 27.7. kello kuusi aamulla. Työkaveri soitteli kuitenkin juuri äsken ja kyseli, että etkö tulekaan aikaisemmin häntä tuuraamaan? Onnistuin sanomaan napakasti, että pomo kirjasi mun loman sille ja sille päivälle enkä suunnitellut tulevani aikaisemmin! Siinä kyllä menee koko loma, jää vaan pari päivää talvelle. Mutta en yksinkertaisesti halua mennä aikaisemmin! Itseasiassa koko homma ottaa päähän enkä haluasi mennä ollenkaan enää takaisin. Mutta pakkohan se on!
Toisaalta haluan olla ilkeä ja antaa takaisin .... pari vuotta tuuraan työkaveria ilman minkäänlaista korvausta vaikka teen hänen parempaa hommaa. Kyselin ennen lomille lähtöä pomolta voisinko saada saman palkan kuukaudelta kuin työkaveri, mutta en kuulemma voi koska minulta puuttuu koulutus siihen. Mutta olen kyllä tarpeeksi pätevä tuuraamaan häntä!! Eivätkä halua etsiä pätevämpää = koulutuksellisesti sopivaa tuuraajaa, koska silloin pitää maksaa enemmän. Eli mitä jää jäljelle .... ainoa kuka osaa/voi/suostuu tekemään hommaa olen minä!!!! Sanoin, että tämän kesäloman tuuraan vielä, mutta talvilomasta en tiedä enää ... eivät voi antaa potkuja, jos kieltäydyn ... saatan vaan saada työkaverin kiukut niskaani.
~
Toinen asia mikä ottaa päähän ja hermostuttaa tällä hetkellä on uuden hallituksen päätökset.
Entinen pääministeri otti ja sanoi itsensä irti ja siirsi vallan uudelle naispuolisella ministerille.
Meillä on nyt siis uusi "Merkel";)
Koska maa on menossa konkurssiin ja kaikkien kansalaisten pitää kiristää vöitää eikä turhia tuhlailla, niin uusi hallitus päätti suurista säätötoimenpiteistä.
Ensinnäkin eläkeläisten pieniä eläkkeitä pienennetään 10 % ja valtion virkojen palkkoja vain 5 % .( Mitäs eläkeläinen enää rahalla tekee?). Seuraa päätös oli se suurin ja mikä mulla eniten ottaa päähän enkä ole ainoa tässä maassa: jo pari kolme vuotta koululaiset ovat saaneet koulukirjat ilmaisiksi ja kuljetus on ollut ilmaista. Nyt tämä ilo loppuu ja joudumme maksamaan taas kaikki koulukirjat ym välineet itse!!!!!!!!!!!!
Ja siihen päälle vielä esikoisen bussit tuonne rantakaupunkiin!!!!
Se tietää siis syyskuussa yli 600 euron ylimääräistä menoa jota emme osanneet odottaa kesälomalle lähtiessä!!
Aikaisempina vuosina, kun vielä maksoimme koulukirjoista saimme keväällä listan opikirjoista ja tilasimme ne ajoissa ja jotenkin saimme sumplittua menot. Mutta nyt tämä päätös tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta eikä minkäänlaisia kirjalistoja ole eikä kukaan tiedä milloin ja mitkä kirjat pitää hankkia. Syyskuussa kirjakaupat tulevat olemaan täynnä todella kiukkuisia vanhempia jotka yrittävät haalia kasaan lastensa oppikirjat!
Ellemme mene kaikki lakkoon!!

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Juhannusaatto saippuat päässä!

Tästä piti tulla tavallinen juhannusaaton postaus, mutta enpä ole ikinä ennen istunut hoitoaineet päässä ja koko kroppa saippuaisena kylpytakissa tietsikan edessä ... ja vielä juhannusaattona!!!!
Otin aurinkoa tuossa terassilla ja oli tarkoitus mennä omalääkärille käymään. Meinasin ottaa pikasuihkun ja pestä hiukset ... ennätinkin pestä ja saippuoida itseni ja ... vesi loppu!!!!!
Ei tipan tippaa vettä, ei koko talossa, ei edes ulkona kastelukannussa!!!!
Tämä ei voi käydä kun mulle! Kello on puoli viisi perjantai-iltapäivällä ... eihän kukaan tee enään mitään hommiakaan, elleivät ole vahingossa katkaisseet jotain vesijohtoa.
Miehen ja mun oli vielä tarkoitus lähteä illalla tuonne rantakaupunkiin iltakävelylle ja hakemaan nuorimmainen rannasta.
Juhannustahan täällä ei vietetä, ei muuten kuin katolinen kirkko viettää Johannes Kastajan päivää 24.6. Eikä mekään vietetä juhannusta enää mitenkään ... ei olla oikeastaan koskaan sitä vietetty täällä. Eihän juhannus tunnu juhannukselta ilman suomalaista maisemaa, saunaa, vihtaa, järveä, kokkoa, hyvää ruokaa ja seuraa.


Muuten arki menee rauhalliseen tahtii. Mies voi erittän hyvin, on toipunut yllättävän hyvin leikkauksesta. Joudun jo hieman toppuuttelemaan menoa ettei ihan liikaa hilluisi.
Hellepäivät vietetään rauhallisesti kotosalla, aamupäivällä kauppa + kahvit, ruoan laittoa, auringonottoa tai koneella roikkumista, iltasella käyn kävelylenkillä ... välillä se tuntuu niin vaikealta, mutta kun saa itsensä liikkeelle niin myöhemmin on hyvä mieli;)
Esikoinen käy joka päivä työharjoittelussa ja harmittelee ettei ennätä rannalle. Mutta onhan hänellä vielä elokuu aikaa uida ja nauttia ... kunhan pääsee niistä parista aineesta läpi tenteissä!
Nuorimmainen irrottautuu meidän napanuorasta ja opettelee itsenäistä elämää ilman vanhempien vahtimista. Tällä viikolla on käynyt ensimmäisiä kertoja kavereiden kanssa bussilla rannalla ilman aikuisten vahtivaa silmää. Hieman arvelutti päästää heidät ranstuun keskenään, mutta menevät onneksi vahditulle lasten/nuorten rannalle. Bussien kanssa on vaan ollut sitten enemmän ongelmia ... parina iltana ovat myöhästyneet bussista ja sitten on joku joutunut hakemaan heidät!!! No onneksi rannalla on kaikki mennyt hyvin.

tiistai 26. toukokuuta 2009

Ja taas odotellaan!

Vastaan teille kaikille nyt näin postauksen muodossa.
Ei mitään uutta kukkulalla eikä pääkaupungissa!!!
Tää alkaa jo olla jossain muodossa huvittavaa, en oikein tiedä mitä sanoa ja ajatella.
Käly sanoi, että ehkä tää on taas joku koetus ... ehkä näin nyt vaan pitää olla.
Soiteltiin miehen kanssa aamulla seitsemältä ja silloin kaikki piti olla selvää. Mut laittoi viestin tunnin kuluttua etteivät lääkärit olleet käyneet läpi kaikkia papereita ... konsultointi oli vielä kesken. Ei muuta kuin taas odottelua ja ehkä huomenna ....
Onneksi heillä on sairaalahuoneessa ilmastointi, helle on meinaan mieletön!!
Eniten miestä kuulemma harmittu, kun automaattiin sairaalan aulaan ei ole laitettu jäätelöä :D
Kun ei kerran leikata niin söis sit jäätelöä :)
~
Kuultiin kiertoteitse, että joku lääkäri oli tarjonnut apua pienen maksun vastikkeeksi. Eli ihan suoraan lahjontaa!!! 2000 euroa ja kaikki hoituisi todella nopeasti ja kivuttomasti! Harmi kun ei ole tuosta minkäänlaista todistuaineistoa, tekis mieli tehdä ilmoitus.
Tuota koruptiota ja lahjontaa on alettu selvittää täällä toden teolla ja monet erittäin lahjakkaat lääkärit ovat jääneet kiinni ja jääneet ilman hommia.
~
Mä jäin nyt sitten sairaslomalle ... tai oikeastaan huomisesta lähtien.
Täällä voi saada kotihoitoa tai perheenjäsenen takia sairaslomaa viikon verran. Omalääkäri teki kuitenkin niin ( tai siis yhdessä päätettiin), että mulle on parempi antaa sairaslomaa hermojen takia ... olen siis nyt tavallaan pinna kireellä koko hommasta. Ja kuukauden verran;)
Saan nyt sitten rauhassa mennä Zagrebiin tai olla kotona ja ottaa mies sitten vastaan kotiin kun tulee ja hoitaa häntä täällä.
Tää koko homma menee kyllä melkoiseksi sumplimiseksi:
esikoisen pitää vielä pinnistellä ihan loppuun asti koulun kanssa eli viikonloppuna pitäis availla koulukirjoja. Torstaina tietää vasta menevätkö nyt sinne luokkaretkelle joka peruttiin viime lauantailta.
Nuorimmainen pääsi läpi karaokessa *peukutus* Loppukilpailu on 7.6. ja jo nyt perjantaina alkais harkat ja ehkä harjoituksia on viikoloppuna. Ja mä kun ajattelin, että mennään kaikki viikonloppuna Zagrebiin ja ollaan D:n perheen luona yötä.
Ja mulla olis itsellä ultra torstai-iltana ... sen taidan kyllä taas toisen kerran perua.
En tiedä yhtään miten sovitellaan kaikkien menot. Olisi todella kivaa, jos päästäis kaikki miehen luo ja samalla pikkasen pääkaupunkiin kierteleen. Mutta tytöille on heidän kouluhommat ja tuo laulaminen kanssa tärkeitä.
Ehkä minä menen edeltä ja he tulevat vain yhdeksi päiväksi käymään.
Ja mihin me laitetaan koira?????
~
Eilen tuli vuosikymmenen lämpöennätys: Rijekassa +34 astetta!!!!!!!!
Tuollaisia lämpötiloja ei ole kyllä ollut toukokuussa milloinkaan!
Oli kyllä tukalat olot töissä ja muutenkin, aurinko paahtoi todella kuumasti.
Tänään helteet ovat jatkuneet eikä päivällä ainakaan meidän pihalla kannata olla kovinkaan kauaa. Kasvimaata ja kukkapenkkejä pääsin kasteleen vasta kun aurinko laski.
Huomiseksi ja loppuviikoksi on luvattu sateita ja viileämpää ...
~
P.s.
Mies soitti ja on (ehkä) huomenna toisena vuorossa leikkaussaliin.
Jos tuovat huonetoverin takaisin teholta, niin hänelle vapautuu sänky sieltä.

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Kasvimaata ja päästöongelmia

Viikko vierähtänyt jo keskiviikkoiltaan.
Olen ollut joka ilta niin väsynyt etten ole tehnyt koneella muuta kuin katsonut postin ja tehnyt pikapäivitykset pakollisilla sivuilla. Tämä iso kone on alkanut jostain syystä hidastelemaan ja jotkut nettisivut jymähtävät paikoilleen. Onneksi on tuo läppäri, saan tyydytettyä nettiriippuvaisuuttani;) Se vielä tästä puuttuu, että tämä tietsikka sanoo itsensä irti meidän palveluksesta!!
~
Koneongelmien lisäksi meillä on tällä hetkellä muitakin ongelmia ...
jätevesisäiliö tai ihan selvällä suomenkiellä sanottuna kakkakaivo alkoi lirittää nesteitä ihan väärään paikkaan!!!!
Täällähän ei ole joka paikassa vielä kunnallista jäteviemäröintiä eli meidän kukkulalla kaikilla on omat jätevesikaivot. Meidän tuo edellämainittuk.kaivo on tehty entiseen vesikaivoon ja on toiminut ihan kunnialla tähän asti. Nyt lorottaminen alkoi olla jo häritsevää ja miehen oli pakko ottaa kuokka ja lapio kouraansa ja alkaa kaivaa ojaa tersassin viereen nähdäkseen missä on vika. Maanantaina töiden jälkeen mun piti pelastaa mahtava rosmariinipensas kuolemalta ja tehdä sille uusi kukkapenkki. Laventelipensas ja viiniköynnös siirrettiin vain terassille saaviin odottamaan entiselle paikalle istuttamista.
Vika löytyi yhden iltapäivän kaivamisen jälkeen: kiiwipuu oli tunkenut juurensa kohti k.kaivoa kiviseinän läpi! Miten juuret olivatkaan löytäneet tien etsiessä vettä ja vuosien aikana kasvattanut juuria!!
Nyt ne juuret ovat poikki ... sen siitä saa kun haroo liian ahnaasti juuriaan:)
Huomenna mies tekee uuden jykevän seinän eikä juuret enää (luultavasti) pääse nautiskelemaan lisävitamiineista ja meidän yksi ongelma on selvitetty.
~
Eilen sain itseni kasvimaalle rikkaruohojen kimppuun. Se oli kyllä melkein enemmän pienten vihannesten alun etsintä-ja pelastusoperaatio. Melkein sain suurennuslasilla etsiä persiljan ja basilikan alkuja ... ei sen takia, että rikkaruohoja oli niin paljon vaan siitä syystä, että muurahaiset olivat päättäneet kylvää siemenet aivan toiseen paikkaan mihin minä olin ne halunnut. Salaatin taimia kasvoi keskellä polkua ja persiljat työnsivät lehtiään keskellä porkkanapenkkiä!
Etsintäoperaation jälkeen istuttelin vielä anopilta saamani 15 tomaatintainta, nyt meidän tasolla kasvaa 30 tainta ja anopin kasvimaalla runsaasti tuplasti. Kesällä saadaan aamulla hakea tuoreet tomaatit suoraan pensaasta:) Ja talvella nauttia tomaattikeittoa ilman minkäälaisia lisäaineita. Mies on muuten koko talven juonut tai syönyt tomaattimehua ja -keittoa. Tädit tuolta itäosasta maata ovat lähettäneet satoja pulloja heidän tekemään tomaattimehua ja salsaa ... mikä maku ja tuoksu! Tomaattikeittoon ei tarvitse lisätä mitään muuta kuin pikkasen suolaa ja sokeria ja tietty pastaa ja kiehauttaa muutama minuutti. Joskus olen jopa tehnyt niin, että keitän erikseen riisin tai pastan ja lämmitän vain tomaattisalsan. Sitten vaan lautaselle keitto, riisit ja persilja- tai basilikasilppua .... hhhhmmm mikä nautinto:)
Maha tykkää ja huonot solut saavat kyytiä;)
~
Tänään tuntui siltä, että kaikki menee pieleen ja odotin vielä jostain tupsahtavan huonoja uutisia tai jonkun koneen menevän rikki. Talohommat ovat nyt jäähyllä, koska ylimääräisiä rahanmenoja on ilmestynyt ihan liikaa. Aamulla meinasi kyllä tulla itku, kun näin sen veden lirittävän koneen alta .... konkurssiin mennään ja kovaa vauhtia!!
Uusi pesukone käytiin ostamassa töiden jälkeen ja toivottavasti valittiin hyvä kone. Maksoikin noin 500 euroa ja täkäläisiin hintoihin ja palkkoihin se on iso menoreikä. Onneksi shekit toimii vielä;)
Molemmat tytöt on menossa luokkaretkelle juuri sinä viikonloppuna, kun mies menee sairaalaan. Nekin retket on maksettava viimeistään ensi viikolla, mutta pakkohan heidät on sinne kustantaa. 6. luokkalaiset menevät luonnonpuistoon ja esikoisen luokka eteläiseen Kroatiaan rannikolle. Nauttikoot nyt ne päivät, kun ei tässä muutenkaan matkoille päästä.
~
Kaiken masentavan ja epätoivon keskeltä yritin kaivaa valopilkkuja ja myönteisiä ajatuksia ...
mies voi hyvin,
esikoinen on onnistunut parantamaan muutaman arvosanan,
sain kasvimaan kuokittua,
koira kävi trimmaajalla ja on nyt siisti,
nuorimmainen menee ensi viikolla karaokekilpailuun,
mulla on töitä ja se palkka tulee sieltä säännöllisesti,
sain itseni illalla liikkeelle ja tein pikakävelynkin koiran kanssa,
on kevät,
linnut laulaa ja ulkona tuoksuu aivan ihanalta ...
kyllä tää elämä on ihanaa vaikka joskus asiat kaatuu päälle!

Kaikella on aikansa

Aamulla kuuden aikaan menin heräilemään kylppäriin, unen pöppörössä, automaattisesti hoitaen asioita. Automaattisesti painoin pesukoneen nappulaa, kone hurahti entiseen tapaan käyntiin ja minä entiseen tapaan istahdin pöntölle ....
Lirinää, veden lorinaa ... mutta se ei kuulunut koneen sisältä vaan selvästi jostain koneen alta!!! Silmät revähtivät auki ja uni oli poissa ... voihan K....LE!!!! Koneen alta valui kohti viemäriä pienen pieni puro, riittävän suuri kuitenkin aiheuttamaan shokkia ja kauhua minulle!!
Nyt se hajos! Mitä mä nyt teen! Ei meillä ole rahaa nyt just uuteen koneeseen!!!!
Kone kiinni, vesihana kiinni, sähköt pois ja pyykit suihkukaappiin ....
"Mies, nyt se hajos... meiltä hajos pesukone!!!"
Ei siinä mies enää voinut nukkua, kun minä kiljuin korvan juuressa. Mitä mene nyt tehdään???
"No kestihän se jo 17 vuotta, jo oli aika mennä rikki. Mä soitan Tiholle, jos sen vaikka vois vielä korjata, mutta epäilen kyllä"
Ja mies käänsi kylkeä ja jatkoi unia.
Koko aamun elättelin toivoa, että jos sen vielä kuitenkin saisi korjattua kunnes mies soitti ja sanoi "se on nyt rikki, ei sitä kannata enää korjata, kannettiin jo pihalle"
Voi mun kone parkaa, seisoo keskellä terassia kurjana, hylättynä, yksin.
Kaiken palvelleena, miljoonia kertoja pyörittäneenä pyykkiä ympäri ämpäri.
Sillä pestiin ensimmäiset yhteiset vaatteet, vauvojen vaatteet ja vaipat, tennarit ja koiran oksentamat matot ....
Vuosia uskollisena palvellut pesukone saa nyt siirtyä pesukoneiden hautausmaalle tehden tilaa uuden uutukaiselle, hohtavalle koneelle ...
toivottavasti palvelee meitä yhtä uskollisesti kuin edeltäjänsä.

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Elämä on ...

Jostain syystä en ole postaillut viikkoon mitään.
Monta kertaa olen istunut koneen edessä ja tehnyt muita hommia ...
ja meinannut kirjoittaa jotain, mutta ...
ei vaan tule tekstiä.
Päivisin ajatuksissa liikkuu vaikka mitä ja mielenkiintoista, mutta illalla kun olisi aikaa naputella pää on tyhjä ... kaikki tuntuu niin tyhmältä, turhalta, vaikealta ...
Viikkoon on mahtunut iloja, naurua, surua, itkua, pettymyksiä, yllätyksiä ...
ylämäkeä, alamäkeä, tunteiden purkauksia, kiukkua ...
sateessa kävelyä, töitä, rauhallisia hetkiä kahvilan terassilla ...
rumia sanoja, ihania haleja, makeita suukkoja ...
*
Välillä on sellainen olo, että tekisi mieli unohtaa kaikki paha, työntää ne pakolla taka-alalle ja lukita ne kymmenillä lukoilla etteivät koskaan ilmesty päivänvaloon! Vaipua ihanaan pehmeään pumpuliin ja kuvitella kaiken olevan ruusunpunaista ja makeaa ja elämän soluvan suloisesti eteenpäin ilman minkäänlaisia ongelmia ja mielipahoja.
Tuntea olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi joka minuutti, tunti, päivä, vuosi ja tietää tulevaisuuden olevan sitä samaa ihanaa pumpulissa eloa ...
Tietää, että lapsista kasvaa ihania, onnellisia, rakastavaisia, tunnollisia aikuisia joilla tulee olemaan samanlainen ruusunpunainen elämä kuin meillä on ... kuvitelmissa.
*
Mutta sitten sisällä sisuksissa herää, välähtää ja kaikki se tavallinen, karvas arki iskee silmille ... ei niistä pääse eroon työntämällä taka-alalle tai olematta miettimättä niitä.Ne ovat nyt ja tässä, halusit tai et! Ei niistä pääse pakoon, ehkä voi vain helpottaa oloa.
Päättää yrittää parhaansa onnistui se tai ei.
Niellä pahat sanat tai erimielisyydet ... tai sohia tikulla muuraihaispesään ja saada nenille sen takia, koska kaikki eivät ajattele samalla tavalla eivätkä hyväksy päätöksiäni tai mielipiteitäni.
*
Elämä on ... !

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Sireenin tuoksua


Jorgovan/sireeni/syreeni ...
lempikukallani on monta nimeä:)
Sireenistä tulee aina keväinen olo, se tuoksuu niin ihanalla,
tuo mieleen Suomen ja Suomen kesän ...
vihdoinkin se kukkii!
~
Aurinko on hävinnyt jonnekin piiloon paksun pilviverhon taakse ja
vettä on hiljalleen sadellut. Sisällä tuntuu jopa kalsealta, mietitään pitäisikö laittaa kuitenkin lämmitystä päälle. Viime viikon helteet ovat kaukana eikä uusista ole tietoa ainakaan lähipäivinä. Toisaalta on hyvä, että vettä satelee hiljalleen, ei tarvitse kastella kasvimaita eikä kukkapenkkejä;)
~
Viikonloppu on vilahtanut ohi ja koululaisilla alkaa huomenna viimeiset kevään rutistukset.
Tänä vuonna kesäloma alkaa huomattavan aikaisin, jo 10.6.! Eli ei enään montaa viikkoa koulunpenkillä istumista! Siihen mennessä pitää saada huonot arvosanat nostettua, luettua vielä muutama kirja kirja-arvosteluja varten ja muutenkin oltava ahkera:)
Oikein odotan tyttöjen kesälomaa ... sitten on meilläkin loma;)
~
Ihana ajatella ettei huomenna tarvitse herätä aikaisin töihin. Riittää, kun tarkistan että nuorimmainen herää ajoissa ja saan rauhassa keitellä aamupuuroja.
Kotona olisi vaikka kuinka paljon hommaa ja tein listaa mitä pitäisi tehdä ...
ilmat ovat pikkasen sotkeneet suunnitelmia joten vois vaikka siivoilla kaappeja,
korjailla vaatteita ... tai sitten vaan olla ja nautiskella:)
Eilen aurinko pilkisteli sen verran ettei antanut mulle rauhaa ...
olen jo monena päivänä kysellyt mieheltä milloin hänellä on aikaa ajaa trimmerillä nuo rinteet ja tasot. Aina vastaus on ollut huomenna tai kunhan ehtii.
Eilen sitten hermostuin ja pyysin ottamaan trimmerin esille ja ajoin itse nurmikot. Mies kyllä varoitteli, että on melko raskas kalu mutta kun olin päättänyt niin en luovuttanut.
Nyt on sitten kädet kipeinä!! Eilen kun laskin koneen kädestäni en pystynyt edes nostamaan käsiä ylös rapsuttaakseni nenääni:) Ei kerta kaikkiaan onnistunut edes paidan pois päältä ottaminen. Siinä sitten istuin oven edessä yltä päältä vihreänä ruohosta, hiukset hajallaan ja kädet voimattomina ... ja miehellä ja lapsilla oli hauskaa:) Mies oli katsellut ikkunan läpi koko ajan miten huhkin ... ja nauroi myöhemmin vahingoniloisena kun en ollut uskonut ja odottanut hänen tekevän homman.
Mutta olen ylpeä itsestäni ... mä ne nurmikot ajoin!!!

torstai 16. huhtikuuta 2009

Lomalla

Mä sain 4 päivän lomani:)
Eilen otin heti töissä terkkarin hihasta kiinni ja pyysin soittamaan pomolle kotiin ja tivaamaan vapaita. Ja onnisti ... tiedä sitten mitä sanoo mulle, kun tulee takas töihin ... jos tulee takaisin ennen kuin jää kokonaan pois. Neljän vuoden virka on menossa umpeen elokuussa eikä kuulemma jaksa enää hakea uutta kautta.
~
Yleensä ei tartte olla niin kauheen tarkka noissa lomissa ym, ne on aina täsmännyt ja pitänyt paikkansa. Mutta viime kesä meni meidän osalta hieman hässäkäksi, kun oltiin työkaverin kanssa molemmat pitkällä sairaslomalla ja siihen vielä päälle kesälomat. Ja pomon terveys = muisti on alkanut pettämään todella pahoin viime aikoina. Toivottavasti ei ole sitä mitä me kaikki pahoin pelätään :O
~
Miten ihana oli tänään aamulla kuudelta kääntää kylkeä ja ajatella muiden siellä aloittavan työpäivän;) Keittelin rauhassa kaurapuuroa, laittelin pyykkejä ulos kuivumaan ... mies meni auttamaan isäänsä talven polttopuiden kannossa ja me nuorimmaisen kanssa käytiin kaupassa + kahvilla. Ruan jälkeen (pihvejä sienikastikkeella (suomalaisilla sienillä) ja pastaa) lähdettiin tyttöjen kanssa kaupungille tarkoituksena ostaa kenkiä ja housuja ym.
Totesin taas kerran ettei kyllä kannattais lähteä samalla kertaa molempien kanssa ... pientä kiusaa koko ajan, härnäämistä, "aina vaan katotaan K:lle eikä mulle mitään" ... " mä en tykkää mennä sinne kauppaan, johan me oltiin siellä" .... joskus osaavat olla niin kultaisia siskoksia, mutta joskus tulee melkein käsirysy keskellä kaupunkia!!
Esikoinen löysi kuitenkin housut *peukutus* ja edulliset väliaikalenkkarit. Nuorimmainen ei ihme ja kyllä löytänyt farkkuja (kun en ollut valmis maksamaan 70-100 euroa niistä) eikä edes kenkiä. Olis pitänyt olla matalat "starkkerit" tai sitten jotkut jännät balleriinat ...ääähhh!
Mutta löyty shortsit lentopalloiluun :)
Ja kemppariin meni taas rahaa niin rutkasti! Kyllä tulee kalliiks, kun perheessä on kolme naista!!
~
Huomenna aikaisin lähden nyt kai sitten miehen mukaan sinne Zagrebiin.
Jos vaan ei tule mieletöntä valuvikaa yön aikana ... on meinaan ollut niin kauheet pari päivää! Miten voikin paheta tuokin homma vuosien lisääntyessä ... eikö pitäis olla toistepäin???
Käly lähtee hoitamaan työasioita pääkaupunkiin ja mennään hänen autolla. Tulee pikkasen halvemmaksi matkaaminen.
Olisin toisaalta halunnut lähteä miehen kanssa kahdestaan, oltais saatu rauhassa jutella matkan aikana, mutta käyhän tämä näinkin.
Hieman arveluttaa mitä lääkäri sanoo...

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Vuokrataan ....

.... kaksi keskenkasvuista (toinen teini ... toinen tulossa teiniksi)
tyttölasta. Ovat sisäsiistit ja omaavat jonkinlaiset käytöstavat.
Otetaan takaisin kun ovat oppineet itsenäisiksi ja omatoimiviksi!

~

Edit.
Otetaan takas tuo vuokrailmoitus ...
ainakin joksikin aikaa ...
ehkä huomenna on taas toinen mieli;)

Tulin tänään väsyneenä taimitarhan kautta kotiin ja kotona oli kaos!!!
Esikoinen oli kyllä huolehtinut siskostaan ja laittanut heille ruokaa, mutta likaisia astioita ym oli keittiö tulvillaan ja muutenkin joka paikka aivan sekaisin. Esikoinen oli kiirehtinyt töihin iltapäivällä ja nuorimmainen oli mennyt kouluun ... ei kuulemma ollut aikaa siivota jälkiä!Meinasin jättää kaiken niin kuin oli ja antaa sotkun odottaa heitä iltaa asti, mutta en malttanut antaa kaiken olla. Odoteltiin vielä sähkömiestä käymään ja mitä ajattelis jos näkis huushollin sellasessa kunnossa. Tein sitten pikasiivouksen ... ei tartte enää viikonloppuna tarttua pölyrättiin;) Neidit hoitakoot omat huoneensa!!

perjantai 27. helmikuuta 2009

Mä en jaksa!

Tänään pimahdin, murruin, veti kertakaikkiaan yli toden teolla!!
Mä en jaksa enää!! En yhtään!!
En jaksa enää huolehtia muista, murehtia, toivoa, tehdä kaikkea, miettiä muiden puolesta ...
onko kaikki tehty niin kuin pitää, eihän unohtanut sitä asiaa, tämä pitää hoitaa ...
uskoa, toivoa, pyytää, komentaa, uhkailla ...
mä en enää viitti enkä jaksa!!
Töistä tultua räjähti ...
tarvitsi vain pienen pienen ärsytyksen aiheen, kipinän ja kaikki tuli ulos!
Huusin kurkku suorana, itkin ...
ja loppujen lopuksi istuin pää tyhjänä viltti niskassa pihalla auringossa tekemättä mitään.
Imuri keskella keittiötä, matot ulkona ...
jotain sain "kohtauksella" aikaiseksi, mutta väärät henkilöt reagoivat siihen ... hänen kenen ei tarvitsisi ... aina käy niin! Ne kenelle suutun, keneen petyn eivät lotkauta korviaan.
Jotain pitää muuttua, mun pitää muuttaa jotain ...
tai sitten jätän jotain tekemättä, yksinkertaisesti en enää lotkauta korviani minäkään!
Mä en jaksa, annan vaan olla, annan ajan kulua ja virran viedä mukanaa ...
ehkä kaikki taas asettuu omiin uomiinsa ...
vielä pitää tehdä päätöksiä ...
huomenna on taas parempi päivä, pakko olla ...
"se mikä ei tapa, vahvistaa"

tiistai 13. tammikuuta 2009

Patojen purkautuma!

Viikko ei alkanut hyvin mielin.
Jotenkin sain itseni eilen aamulla liikkeelle ja töissä oli ihan ok päivä.
Mutta kotona alkoi taas ottaan kaikki asiat päähän eikä olotilaan auttanut ollenkaan rästiin jäänyt artikkeli. Sen kirjoittaminen oli kunnon pakkopulla ... lupasin tehdä sen vaikkei siitä makseta ... milloin opin sanomaan EI, en ennätä, en halua, en osaa!!!!!
Kiukuttelin itselleni ... miten osaan olla niin tyhmä, mitä olen tehnyt viimeiset 16 vuotta täällä???
Kiukuttelin miehelle ... miksi ei voi auttaa, miksi vetää herneen nenäänsä mun korjauksista ???
Kiukuttelin tytöille ... koska nuorimmainen innostui jäämään lentopalloharkkoihin kahdeksi tunniksi ja esikoinen ei ennättänyt aikasempaan bussiin koulusta!
Tyttöjen mentyä nukkumaan purkautui kaikki padot ja vollotin hullun lailla ...
Mies ei rakasta mua, mä en rakasta miestä, mies kuolee kohta, ei saa kuolla eikä jättää mua ja tyttöjä, mä kuulemma kerään kamat ja muutan Suomeen heti kun saan miehen haudattua, enhän mä voi sitä tehdä, löydän heti uuden miesehdokkaan, mitä mä teen tälle talolle, miten mä selviän pienellä palkalla, miten mä yleensä voin ... Voihan räkänenä!!!!
Mies murheissaan selitti omiaan, mä nenä vuotaen ja silmät turvoksissa paruin omiani!
Kömmin sänkyyn nenä tukossa ja laitoin kylmän kääreen silmilleni.
Mikä ilta :O
~
En tiedä vaikuttiko eiliseen tunteiden purkaukseen täysikuu, matalapaineen tulo, PMS vai yksinkertaisesti sisälle kerääntyneet murheet. En oikeastaan koskaan näe painajaisia enkä surullisia unia ... joskus kyllä unia joissa yritän soittaa jollekin enkä muista numeroita tai yritän mennä jonkun luo mutta en muista enää tietä tai yksinkertaisesti en pääse eteenpäin. Mutta nyt parina yönä olen nähnyt unen jossa appi on edelleen sairas; toissa yönä minun piti ylittää tie, mutta tien yllä olevat sähkölangat oli laskettu liian alas.
Taidan todella murehtia ja miettiä tulevia vaikka siihen päivällä ei ole aikaa enkä tunnu olevan niin masentunut sen suhteen.
~
Olen ollut hieman hiljainen muiden blogeilla viime aikoina ... tai enhän koskaan ole kovin äänekäs;) Olen käynyt kyllä kurkkimassa ja lukemassa teidän kuulumisia, mutta yksinkertaisesti en ole kommentoinut tai jättänyt puumerkkiä vierailuistani.
Kai taas pian aurinko paistaa tähänkin risukasaan:/

lauantai 3. tammikuuta 2009

Räjähdysherkkää!


Oli tarkoitus tänään postailla ihan kaikkea muuta, mutta jotenkin ilmaapiiri kiristyi päivän aikana ja samoin omat ajatukset alkoivat harhailla muille maille.
Jotenkin on koko päivän ollut sellainen "känkkäränkkäolo", mutta olen saanut itseni hillittyä... en ole antanut kiukun ottaa valtaa vaan työntänyt sen taka-alalle. Siivous hoituu hyvin, kun kihisyttää;) Mietiskelin minkä takia tänään on sellainen olo, mutta en löytänyt sen kummempaa syytä ... PMS ei voi olla nyt syynä - eihän se voi kestää koko kuukautta; aamupäivällä kaikki olivat ihan mukavalla tuulella; kävin kahvilla ystävien kanssa ja kertoilivat heidän matkastaan Budapestiin ... ehkä se savu ja tunkkainen ilma sai levottoman olon aikaa???
~
Mies kävi tänään eräällä sisätautilääkärillä kysymässä uutta mielipidettä jatkotoimenpiteistä.
Ja joitakin asioita selvisi taas hieman enemmän. Lääkärin mielipide on, että leikkaukseen ja sillä selvä! Ja oli sitä mieltä, että leikkaus on parempi hoitaa Zagrebissa. Mehän olemme sitä jo harkinneet aikaisemmin, mutta nyt asiaan sai jotenkin enemmän selvyyttä. Mies ilmoitti jo sukulaismiehelle asiasta, mutta päivämääriä ei voi vielä lyödä lukkoon ennen kuin tämä kroatialaisten lasketteluviikko on ohi. Nythän ei mikään toimi missään ... kaikki lääkärit ja muut kynnelle kykenevät ovat lomilla!
Leikkauksen mahdollisuus on ollut tiedossa, mutta jotenkin miehelle taisi se nyt vasta mennä tajuntaan. Ehkä on ajatellut ettei tarvitsisi taas mennä avattavaksi, arveluttaa kuinka kauan joutuu olemaan sairaalassa ja potilaana, milloin pääsee takaisin töihin ... hän ei voi ottaa sairaslomaa vaan yksinkertaisesti pitää ottaa "palkatonta" sen ajan kun on toipilaana. Se taas tietää sitä ettei tule mistään minkäänlaista tienestiä!
Huomasin, että päivän aikaan oli muissa maailmoissa ja mietiskeli tulevia.
~
Kipinän sytytti esikoinen menoillaan!
Hän on nyt lomalla koko ajan menossa ... ei mene kyliltä kauemmas, mutta ei ole kotonakaan.
Kaverit ja muu maailma kiinnostaa nyt huomattavasti enemmän kuin vanhempien seura kotona. Tänään auttoi kyllä siivouksessa ja oli paikalla ruoka-aikaan, mutta halusi viipyä eilistä kauemmin ulkona. Eilen olin antanut luvan olla mielestäni riittävän kauan ulkona, mutta hän tulikin aikaisemmin kotiin. Nyt tänään halusi ottaa takaisin aikaisemman kotiintulon, mutta se ajatus ei miellyttänyt miestä. Ja siitä syntyi huuto, itku, poru, kiroilu, sanasota ...
(Meillä ei todellakaan ole mitenkään hiljaiset lapset vaan ovat perineet etelän geenit ulosannissa!)
Mies lähti kiukuspäissään töihin - ennätti sitä ennen kyllä suututtaa minutkin, tytär lähti kiukuspäissään ulos valittamaan kurjia/kauheita/ankaria vanhempiaan kavereilleen, nuorimmainen jatkoi hedelmäsalaatin tekoa hiljaisena ja minä jäin murheisena/suuttuneena mietiskelemään tätä vaikeaa teinielämää ja vanhemmuutta:/
(Esikoinen laittoi perään muutaman sovittelevan kännyviestin.)
Jälleen kerran muistelen omaa nuoruutta ja mitä tein 16 vuotiaana ... sama tilanne taisi olla silloin. Haaveita ja murheita oli niin kauheesti, elämä tuntui välillä todella kurjalta ja seuraavana hetkenä se oli mitä ihaninta ... suuri ja pelottava vuoristorata!!
Mutta miten saada mies ymmärtämään tuo kaikki ... välillä tuntuu ettei hänellä ole ollut niitä murheita nuoruudessaan.
~
Yritin laittaa tuohon sivupalkkiin kyselyn, mutta ei jostain syystä onnistunut.
Eli ... mihin asti teidän teini-ikäiset lapset saavat olla ulkona viikonloppuisin? Entä viikolla?
Missä viettävät vapaa-aikaansa kavereiden kanssa?

perjantai 24. lokakuuta 2008

Jupinat jatkuu ja pommit lentää

Mikä viikko :O
Olen TODELLA iloinen kun on viikonloppu edessä! En olis jaksanut enää yhtään työpäivää!
Eilen oli aamusta asti paineet päällä ehditäänkö kaikki ja tietysti me ehdittiin, kun lennettiin pää kolmantena jalkana. Kaikki tuli ajoissa valmiiksi ja kaikki olivat niin tyytyväisiä ... kyllä oltiin taas hyviä *ääähhh* Mutta ei kukaan kysynyt jaksetaanko!
~~~
Mun piti mennä vielä illan suussa rantakaupunkiin esikoisen koululle infoon. Taas oli muutama ylimääräinen poissaolo joista en tiennyt! Tyttö oli unohtanut ilmoittaa poistumisen koululta eikä ollut kertonut mulle mitää. Siellä sitten taas selittelin naama punasena:/
~~~
En todellakaan tajua miksi olen näin väsy tällä viikolla? Tänään töistä tullessa kaaduin sängylle puoleksi tunniksi ... olisin voinut maata kauemminkin, mutta piti lähteä liikkeelle.
Jotenkin kaikki asiat tuntuu kaatuvan tälle viikolle:(
~~~
Nuorimmainen sain huonon arvosanan maantiedon kyselystä, kun kaveri oli unohtanut kertoa tulevasta pikakokeesta. Ei auttanut selittelyt tietämättömyydestä ... olisi pitänyt kuulemma aavistaa! Tänään tuli itkien saksan tunneilta, ei halua mennä sinne enää! Pitää kysyä aika milloin voin mennä jutteleen kyseisen opettajan kanssa.
~~~
Tänään soitti esikoisen pomo ja kysyi voinko mennä huomenna kampaamolle jutteleen, haluaa jutella mun kaa esikoisen hommista ...*VOIHHHH ....* En tiedä mitä hänkin odottaa esikoiselta, ei tuo nyt voi vielä leikata hiuksia tai tehdä kampauksia!!
Että ottaa päähän nyt kaikki *äärrggg*
~~~
Ja kaiken huipuksi nuorimmaisella on joku ihme rokko/ihottuma/allergia!! Mies lähti hänen kanssa nyt lastensairaalaan päivystykseen. Katsotaan huolivatko vielä näin myöhään sisälle?
Alkuviikosta tytölle ilmesty pieniä täpliä iholle, mutta ne näytti enemmän siltä kuin kuivaan ihoon ilmestyy ihottumaa. Parina päivänä ne rauhottu, mutta eilen illalla tuli taas lisää. Nuorimmainen ei halunnut mennä aamulla omalle lääkärille vaan halus mennä kouluun.
Nyt illalla läikkiä tuli lisää kasvoille ja käsiin ja kutisevat. Mä tietty googlasin heti kaikki lasten rokot ... enkä tullut yhtään viisaammaksi. Ensin epäilin vesirokkoa, mutta ei ne sellasia ole. Toivottavasti saadaan selvyyttä asiaan. Tyttö itse sanoi niiden alkaneen ilmestyä Hepatiitti B -rokotuksen jälkeen...
****
Zagrebissa rähjäti eilen automommi keskellä kaupunkia yhden lehden toimituksen parkkipaikalla. Kaksi kuollut ja kaksi loukkaantunutta! Toinen kuoleista oli pommin kohde, lehden päätoimittaja ja omistaja. Häntä on aikaisemminkin uhattu ja hänellä oli poliisin suojelu pitkän aikaa. Koska mitää ei tapahtunut, poliisi katsoi suojelun tarpeettomaksi ja tässä sitä nyt sitten ollaan!! Ihme ja kumma ettei loukkaantuneita ollut enempää.
Luultavasti kyseessä on alamaailman välienselvittelyt. Pari viikkoa sitten tapettiin keskellä kirkasta päivää erään asianajajan tytär ja nyt tää. Ja kaikki he ovat jollain tavoin yhteyksissä samoihin asioihin ja ihmisiin.
~~~
Täällä on aikaisemminkin tapahtunut noita alamaailman välienselvittelyjä, eikä niitä ole saatu selville ... tai ei ole haluttu saada selville ... tai ei ole saanut selvittää. Taitaa olla valitettavasti moni poliitikko mukana niissä! Nyt on sitten hälytystila ja pomoja vaihdellaan.
Enpä olis uskonut, että näin pitkälle pääsee meneen...

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Kolodvor

Aamulla oli sellainen olo, että meidän talo on jonkinlainen asema ja mä siellä päivystän! Sunnuntaiaamu ja kello kahdeksan soi puhelin: miehen serkku oli lähdössä kotiin (oli yöpynyt poikansa kanssa anoppilassa, olivat työmatkalla) ja halusi tulla hyvästeleen. Siis ei mulla ole mitään serkkua vastaan, oikein mukava puhelias mies ... mutta sunnuntaiaamuna noin aikaisin en yleensä ole kovin virkeä tai valmis ottamaan avosylin vastaan sukulaisia. No kaks reipasta miestä menee tuossa sivussa ... ja onhan ne nähneet mut ennenkin pyjamassa ja aamunraikkaana:)
Serkku tuli, perässään poikansa ja ... appi ... ja anoppi! Mä keitin kylmän rauhallisesti pyjamassa kaurapuuroa miehelle enkä edes tarjonnut porukalle kaffeeta ... me ei meinaan juoda aamulla kahvia kotosalla;) Tyhjentelin pesukoneita, järkkäilin paikkoja ja kuuntelin vain heidän höpötyksiä ... ei sitä jaksa aamulla paljon puhua ... en ainakaan minä.
No pikavieraat lähtivät ja heidän perässä appivanhemmat. Hyvä, päästään mekin valmistautumaan kahville, kirkkoon ja kauppaan;)
DING DONG ... ovikello soi (siis sen pitää olla joku melko vieras kun soittaa ihan ovikelloa)!!! Kuka h..... siellä taas on? Mä juoksi puolialastomana kiireesti kylppäriin piiloon ja mies ovelle. No sehän oli naapurin setä joka ohi kulkiessaan tuli vaan moikkaamaan ja sopimaan miehen kanssa ensi viikon hommista. Harmiton setä hänkin, mutta mä jouduin oleen vessassa piilossa sen aikaa kun setä vetäs alas rakijaryypyn ja vaihtoi tärkeimmät kuulumiset.
Vihdoin ja viimein päästiin liikkeelle ja rauhassa nauttimaan kauniista sunnuntaiaamusta terassille ison kahvikupin ja sanomalehtien kera.
Hoidettiin kahvit, kirkot ja kaupat ja kotiin ruan laittoon.
Just kun aloin laittaan ruokaa, käly tööttäs auton torvella (ihme tapa tööttäillä vaan eikä tulla ovelle, meidän pitäis aina juosta hänen luo ja kysyä mitä tarttee - äärrrggg!) ja tuli hakeen kävelysauvoja. Omat oli anoppilassa eikä halunnut mennä sinne metsään mennessään.
Iltapäivä olikin sitten jo rauhallisempaa, ei yllätysvieraita tai sukulaisvisiittejä.
~~~
Vieraista puheen ollen - meillä oli eilen suomalaissveitsiläisiä vieraita:) Kotimatkallaan Krkin saarelta kohti Sveitsiä meitä tuli moikkaan kommenttiloorasta tuttu E:) Oli todella mukava tavata ihan nenäkkäin. Näyttelin heille meidän kylää, istuttiin kahvilla, E:n mies auttoi anoppilassa puiden hakkuussa, syötiin meillä (toivottavasti sapuska kelpas), puhua pälpätettiin ... ja kävi ilmi, että ollaan "melkein naapureita" Suomessa! Kyllä maailma on pieni!!! Ja miten ihana tavata ja oppia tuntemaan uusia ihmisiä:) Tervetuloa E uudestaan ... ja kaikki muutkin jotka tänne päin eksyvät!

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Yksi niistä päivistä

Tänään tuli monta kertaa mieleen, että olis ehkä parempi painua takas sänkyyn ja vetää peitto korville!
~~~
Aamu alko ihan mukavasti, paitsi että mies heräsi jo aikaisemmin ja lähti aamukirkkoon ilman mua. Tai siis en olis edes halunnut lähteä aamulla enkä olisi ennättänyt hänen mukaan. Olin suunnitellut, että mennään yhdessä yhdeltätoista. Laittelin sitten aamupalaa ja tein muita aamuhommia. Käytiin aamukahvilla ja kaupoissa.
~~~
Esikoinen soitti kännyyn kun olin juuri tulossa kaupasta: "Mihin sä olet laittanut mun uudet housut?" No enhän mä mihinkään ollut niitä laittanut vaan neiti oli itse ne kantanut markkinoilta kotiin. Kävi ilmi, että oli ne unohtanut jonnekin!!!! Siis ei ollut ennättänyt niitä edes tuoda kotiin ja jo hävisivät!!! Hyvästi sata kunaa ... äärrrgggg!!! Siinä vaiheessa mulla alko kiukku nousta, muutenkin herkällä tuulella tulevien menkkojen takia. Esikoinen ei edes muista, että hänellä oli ollut se muovikassi mukana, kun oli mennyt kahville kaverinsa kanssa. Eikä kahvila ollut aamulla auki. Vielä miehen piti alkaa papattaa asiasta ... paraskin unohtelija!
~~~
Laitoin kanan paistuun uuniin ja lähdettiin miehen kanssa kävelylenkille. Heti alkumatkasta hänen piti huomauttaa mun huonosta tuulesta. Eihän mulla ole mitään syytä olla huonolla tuulella, enhän mä ole sairas, huomenna hän ei mene hoitoihin kun kerran kukaan ei välitä miten hänelle tulee käymään .... voi h......!!!! Eikö mies ole vielä yli 20 vuoden yhteiselon aikana huomannut, että mulla on ehkä kerran kuukaudessa yhden päivän ajan pikkasen v... nen olo ja silloin kannattaa antaa olla vaan ja olla kyselemättä mitään???? Yritin siinä sanoa ettei huono päivä todellakaan johdu hänestä vaan on vaan sellainen olo. Ei mennyt perille!
Siinä vaiheessa tein äkkikäännöksen suoraan metsään itkukurkussa. Puskat vaan huoju, kun mamma kiiti koira perässä keskellä pajukkoa ja itkeä vollotti. Istahdin kivelle, koira juoksenteli ihmeissään haistellen uusia hajuja ja ihmetellen kumman luokse nyt juoksis ... jäin vahtimaan mua;)
Vähän ajan päästä rauhotuin ja palasin tielle. Mies oli mennyt jo eteenpäin sauvojensa ja koiran remmin kanssa, koira ja mä jatkettiin eteenpäin ilman minkäälaista kiirettä. Onneks kaikki vastaantulevat koirat olivat kilttejä ja meidän koira totteli mua, muuten en olis pärjännyt ilman remmiä.
~~~
Ennen kääntöpaikkaa meidän eteen tiellä juoksi kauris. Tuli keskelle tietä, pari minuuttia seisoi haistellen ja katsellen ympärilleen ja sitten tajus meidät. Koirakin oli jähmettynyt paikoilleen, ei ollut ikinä nähnyt tuollaista eläintä. Kauris kääntyi takas metsään ja hävis takas pusikkoon, koira ei päästänyt ääntäkään, juoksi vaan siihen kohtaan missä kauris oli seissyt.
En ole ikinä nähnyt täällä metsässä niitä päiväsaikaan, vaikka minkälaisia jälkiä kyllä.
Kyllä oli kaunis eläin!
Mies oli käynyt kääntymässä ja kotimatka meni normaaleja juttuja jutellessa ihan niin kuin ei olis mitään ollutkaan.
~~~
Kotiin tultua laitoin ruan, tytöt tekivät läksyjä, mies lepäili. Jostain pienestä asiasta tuli taas erimielisyyttä ja totesin olevan parempi etten enää tänään sano mitään! Ei ole hyvä yhdistelmä mun PMSvaivat ja hänen huomisista hoidoista johtuva stressi!
Otin kirjan ja siirryin sängylle lukeen. Aurinko lämmitti niin kivasti, että oli pakko laskea pää tyynylle ja laittaa kirja kiinni:)
Loppuillasta silittelin, korjailin hametta, täytin pesukoneen .... mies lähti töihin, sentään anto lähtösuukon;)
Sellaista tää elämä taas on!!
~~~
Nuorimmaisen pääkipu taisi ennustella flunssaa joka hänelle on iskenyt. Yritti äsken sarvikuonolla huuhdella nenää, mutta ei ole vielä oppinut tekniikkaa ja hermostu vaan kun ei onnistunut.
Huomenna 6. luokkalaiset menevät Hepatiitti B rokotukseen, en tiedä rokottavatko tyttöä kun on flunssainen. Mies kyyditsee nuorimmaisen ja hänen kaverin sinne kymmeneltä ja kaverin isä hakee heidät sieltä ja vie suoraan kouluun. Minkä takia tuotakaan hommaa ei voi tehdä tuossa meidän lääkäritalolla ... monien lasten vanhemmat ovat aamupäivällä töissä ja rokotusasema sijaitsee tuon isomman kaupungin suunnassa eli sinne on mentävä bussilla tai autolla.
~~~
Mulla on enää kaksi päivää lomaa!!!! Taitaa johtua mun hermostuneisuus siitäkin, on jo stressi töistä! Muuten olis ihan kiva mennä takas töihin, mutta tiedän minkälainen hässäkkä siellä odottaa:/

torstai 4. syyskuuta 2008

Hikeä ja villasukkia

Heräsin tänään hikisenä, tulin hikisenä töihin, hikoilin koko päivän töissä, hikoilin kotona .... tänään on todella hikinen ilma!!!!!!!!! Ja sumuinen!! Aamulla seistemältä tuntui siltä kuin olisi jo loka- marraskuu ja vettä saattaisi ryöpsähtään niskaan millä hetkellä tahansa. Vain kuumuus pilasi syksyisen tunnelma. Kosteusprosentti läheni kahdeksaakymmentä, tältä kai tuntuu jossain kaukoidän maassa.
Viikonlopuksi on luvattu huippulukemia, erittäin kuumaa, sunnuntaina jopa +35! Ja me tyhjennettiin allas jo eikä ennätetä rannalle viikonloppuna. Tai siis minä ja mies ei ennätetä, menkööt tytöt jos heillä on seuraa.

Töissä on mielettömän kiirettä ja kuumaa. Työkaverin kanssa pyyhittiin hikeä ja haukottiin henkeä kuin kalat kuivalla maalla. Jos tämä työtahti tulee jatkumaan samanlaisena, alan etsiä uutta työpaikkaan! Ei ole enää normaalia! Yritetään puhua pomolle järkeä päähän, että palkkais vielä yhden työntekijän neljäksi tunniksi. Mutta epäilen kyllä, saattaa vain sanoa ettemme vielä täytä kaikkia normeja ja niiden normien mukaan meidän pitäis kattaa 100 lasta!! Sais kyllä tulla seisoon sinne jonnekin nurkalle kahdeksaksi tunniksi ja näkis miten juostaan koko päivä tukka putkella!
Onneksi mulla on takataskussa se kesäloma:) Vielä kaksi työpäivää ja sitten lomalle. Hikoilkoot muut siellä munkin edestä, mä laulan vaan Summer Holidaytä ;)

Huomenna tulee Suomivieraita kylään. Joudun toimimaan tulkkina, emäntänä, pr-naisena ... Onneksi viikonloppu ei tule koko ajan oleen kauhean virallista vaan voin ottaa iisisti suurimman osan ajasta ja höpötella tavalliseen tapaan:) Sunnuntaina pitää kyllä esittää fiksua ja filmaattista, joudun vieraiden kanssa kaupunginjohtajan kanssa lounalle!!! Ja sen jälkeen on kello kolmelta tapahtuma jossa suomalaiset esiintyvät. Kuulin tänään, että mun pitäis kääntää pieni tervetuliaispuhe tai ainakin muutama lause yleisön edessä *käääkkkk* Mä inhoon sellasia tilaisuuksia!!! En voi sille mitään, että menen ihan lukkoon ja punastun tuollaisissa tilanteissa. Voin höpöttää ja tulkata keskusteluja, mutta jos joudun sen tekeen esiintymislavalla .... APUA!!!
Onko viisaammilla, kaiken kokeneilla neuvoja? Miten selvitä tilanteesta kunnialla, ilman että punastun korvannipukoita ja kaulaa myöten? Taidan pukea poolopaidan päälle ja laittaa aurikolasit silmille. Lasit kyllä kävisi aurinkoisena päivänä, mutta saattais olla oudon näköistä jos hikoilisin poolopaita päällä helteessä. Mutta voisin sen selittää olevan suomalainen tapa, niin kuin sukat jalassa nukkuminen :D

Olenko muuten harvinainen tapaus vai löytyykö muualta maailmasta ihmisiä (tarkoitan tässä tapauksessa naispuolisia henkilöitä) jotka käyvät nukkumaan sukat jalassa? Ei väliä ovatko sukat villasukat, puuvillasukat, silkkisukat ... kunhan ne on jonkinlaiset sukat. Mulla on sellanen tapa, että kylmällä ilmalla, talvella saatan laittaa sukat jalkaan nukkumaan mennessä. Saan paremmin unen ja sitten yöllä joskus revin ne pois. Ja joskus rasvaan jalat ja laitan puuvillasukat:) Mies on ihmetellyt tapaani ja selitin sen olevan perinteinen itä-suomalainen tapa :D Nykyään ei mene enää täydestä ja olen kuulemma erittäin ei-seksikäs ne jalassa. Olen yrittänyt etsiä seksikkäitä lämpimiä sukkia, mutta täällä kaupoissa ei ole sellaisia tarjolla :) Joten kun tiedän miehen menevän samaan aikaan nukkumaan, jätän sukat laatikkoon ja toivon hänen lämmittävän jalkojani;)

maanantai 1. syyskuuta 2008

~~~~~~~~

Syksy on nyt sitten alkanut. Ilmojen puoleen ei kyllä siltä tunnu, lämmintä riittää ja tänäänkin olis ollut kiva uintikeli. Mutta koulu ja työt estävät rantaelämän nautinnot:( Jään ensi viikolla lomalle, silloin voisi jatkaa rantailua ... tehda niin kuin työkaveri: aloittaa uintikauden huhtikuussa ja jatkaa marraskuuhun asti! Mutta tiedän etten ennätä rannalle asti lomalla, kotona on aina hommaa! Soviitti kyllä miehen kanssa, että mennään meren rantaan tekemään kävelylenkkejä, pientä vaihtelua meidän metsäkeikkoihin;)
Mies kävi viime viikon torstaina MCST kuvauksessa ja tänään haki tulokset. Siellähän se mötikkä/mörkö on edelleen, saman kokoinen. Mies on ollut hieman alakuloinen iltapäivän, ehkä jossain mielen pohjukoissa toivoi/uskoi/haaveili mörön kutistuneen tai jopa hävinneen. Hän voi niin hyvin, että on välillä vaikea uskoa tilanteen olevan se mikä on!! Mies tekee joka päivä 3-6 kilsan kävelylenkkejä, hänellä ei ole kipuja, ruoka maistuu ehkä liikaakin ....

Itsellä on tänään mieli hieman maassa eikä itku todellakaan ole kaukana. En kuitenkaan saa antaa periksi, yritän keskittyä tyttöjen koulujen alkuun ja kaikkeen tähän tavalliseen arkiseen höpinään. Ja onneksi voin tänne kirjoitella mitä mieleen tulee, ketä kiinnostaa lukekoot, ketä ei jättäkööt lukematta tai kommentoimatta.

Joskus tekisi mieli laittaa hanskat naulaan ja karata tästä karmeasta todellisuudesta jonnekin kauas kauas. Jotkut sanovat, että se mikä ei tapa vahvistaa. Vaikea uskoa, että sateen jälkeen saattaa aurinkokin paistaa......

perjantai 15. elokuuta 2008

Ukkosta ilmassa


Ukkosta ja myrskyä luvassa. Näin ennustavat säätytöt ja -pojat jo pari päivää. Pitää kuulemma varautua sateisiin, myrskyävään tuuleen ja pyörremyrskyihin!!!
Tyhjensin altaa, sen pesu saa odottaa huomiseen, lisään vain saippuaa ja sade saa hoitaa hommat;) Kukkaruukut ja muut siirrettävät kukat siirretään katoksen alle ja kaikki lentoon lähtevä pitää siirtää talteen...

Ukkosta ja myrskyä taitaa todella olla ilmassa. Olen ollut jostain syystä erittäin herkällä tuulella jo pari päivää. Tänään oli ihana nukkua pitkään miehen kainalossa (meillä on pyhäpäivä) ja ottaa ihan iisisti aamupäivä. Käytiin kahvilla + rupateltiin tuttujen kanssa ja samalla reissulla käytiin kirkossa Marijan messussa.
Rauhallisesta aamupäivästä huolimatta alkoi jotkut asiat ottaan päähän ... hermostuin aivan tyhmistä asioista... taidan olla kateellinen kälylle joka osaa ottaa elämänsä todella rennosti. Kaiket vapaapäivät rannalla mitää tekemättä! Yleensäkään ei koskaan tee kotona ruokaa; mies pesee vaatteet ja imuroi (koska käly ei osaa käyttää kodinkoneita); pomoilee viiden kirjaston alaisille ja neuvoo miten meidän tulisi elää!! Mä kokkailen, pesen, siivoon, käyn töissä pienellä palkalla enkä saa koskaan valittaa mistään koska enhän mä ole kipeä!!
Tuli itkupuuska ruoanlaitoin välissä ja siitähän mies veti herneen nenään!! Ei auttanut muu kuin rauhoittua ja vetää kaikki takas ... taas. Ruokapöydässä mies huomatti esikoiselle "ei-terveellisistä" ruoka-aineista ja siitä taas esikoinen veti herneen nenään! Ei suostunut syömään enää edes kanaa ja riisiä! Siitä minä taas puolestani aloin hermostua ja käskin koko konkkaronkan pitämään kiukkuiset sanat mahassa ja lappamaan ruokaa suuhun siihen malliin ettei mitään jää lautaselle! Onneksi nuorimmainen tajusi nousevan myrskyn uhan ja oli hiljaa lapioiden ruokaa kiltisti napaansa;)
Nyt myrskyn uhka on lauhtunut ja tilanne talossa rauhallinen. Taisi jäätelöannokset jotka iskin kaikkien eteen viilentää tilannetta;)

Miehellä on ensi viikolla taas kolmen päivän kuuri hoitoja. Hän voi ihan hyvin ja on positiivinen ja kaikin puolin ok, mutta taitaa nuo tulevat hoidot taas kaivertaa mieltä. Ja haava kuulemma reagoi ilmamuutoksiin.
Viime aikoina en ole kovinkaan paljon miettinyt miehen sairastelua, jotenkin päivät vain menevät vauhdilla ohi. Ja koska mies voi tilanteeseen nähden hyvin, saatan hetkeksi unohtaa koko asian. Ja sitten kylmä totuus iskee vauhdilla päälle!!! Mitä sitten jos ...... miten tulen pärjäämään......

Selviät kyllä, jos vain nouset yhden kerran useammin kuin olet kaatunut.

tiistai 12. elokuuta 2008

~~~~~~

Toinen työpäivä takana, tuntuu olevan pehmeä lasku, töitä ei ole samaan tahtiin kuin talvella. Mutta kyllä tahti pian muuttuu, kun koulut alkaa ja kaikki palaavat lomilta.
Sen verran ventti olo oli töiden jälkeen, että torkuin sohvalla tunnin ajan. Yleensä en ota päivänokosia kuten monet täällä, mutta nyt silmät alkoivat painua kiinni kirjaa lukiessa.

Istuin hetken terassilla ja tuumailin tulevia .... ja paniikki alkoi iskeä päälle:O Syksy tulossa ja koulut alkaa ja samalla hankintalistaan kertyy koko ajan lisää ostettavaa. Nuoret tarvitsevat kaikki koulutarvikkeet + vaatteet. Ja harrastukset alkavat, pitää hankkia esikoiselle harjoitteluun välineitä ..... Mun pieni palkka tulee ja menee saman tien. Näen sen vain paperilla! Meillä oli hyviä suunnitelmia tulevalle talvelle ja keväälle, mutta ne eivät taida onnistuakkaan. Ei ainakaan pelkästään mun palkalla. Pitää toivoa ja taas toivoa, että miehen kunto kestää edes muutaman päivän työntekoa viikossa. Miten kaikki voikaan kääntyä ylösalaisin juuri silloin, kun luulet elämän vihdoinkin kulkevan helpommin eteenpäin!!!

Harkitsen jo lisätöiden hankkimista talveksi. Eikö kukaan tarvitse kroatian ja suomenkielen taitajaa??? Voisin tehdä kotona hommia koneelta käsin. Vai pitääkö lähteä piikomaan vieraisiin tai silittämään (ei sitä, siitä yritän lusmia kotonakin). Pelkillä laventelipussien teolla ei oikein rikastu .... jos en keksi oikein huippulaadukkaita pusseja ja anna niille joku vetävä nimi :)



Toissapäivänä otin urakaksi silittää valtavan pyykkikasan. Kesän aikana olen hikoillut, kiroillut ja taas hikoillut sisällä tuon saman homman ääressä. Nyt muutin terassille!!! Homma hoituikin mukavasti vienossa tuulessa ja lintujen laulussa ... miten en ole keksinyt sitä aikaisemmin???

torstai 22. toukokuuta 2008

Pyhäpäivän hulinoita


Pyhäpäivä ja vapaapäivä. Tänään heräiltiin rauhallisesti ja nautin vapaapäivästä. Vettä satoi tasaiseen tahtiin joten senkään takia ei huvittanut kiirehtiä. Otin takaisin parin päivän univelat.
Eilen illalla tuli taas mentyä myöhään nukkumaan, koska jäin koneelle järkkään ja pienentään nuorimmaisen ottamia kuvia luokkaretkeltä. Voitte katsoa niitä täältä. Luokkaretki oli kuulemma oikein onnistunut vaikka aamupäivällä satoi. Kaikki paikat olivat näkemisen arvoisia ja kiinnostavin taisi olla lauttamatka ja Brijunin saaren eläimet;)

Meidän kylällä on ollut hulinat tänään aamupäivän sateista huolimatta. Kaupunki viettää suojeluspyhimyksen päivää, kirkon 300 vuotisjuhlia ja täksi päiväksi on sattunut vielä kirkollinen pyhä. Kävin ottamassa muutamia kuvia kaverin kanssa ja niitä voitte katsoa täällä;)

~~~~~~~~

Ennätettiin ottaa vielä yhteen miehen kanssa tänään!! Siinä oli taas meteliä kun kaksi itsepäistä oinasta ottaa yhteen!!! Kaikki alkoi siitä, kun esikoinen ilmoitti ruokapöydässä poikakaverinsa tulevan Sloveniasta käymään seuraavan viikonloppuna. Olivat suunnitelleet, että yöpyy kaverin luona jonne menevät sitten kaikki viettämään iltaa ja yötä. Mies ei voi sietää tätä kaveria kansallisuuden takia (siis mitä!!! en olis ikinä uskonut että on noin rasisti, eihän vaimokaan ole paikallinen). Mies hermostu vielä siitä, että tämä poika olisi siellä ja tyttö haluaisi yöpyä myös siellä. Meillä on ollut ja on se periaate ettei vielä voi yöpyä yhdessä eikä tyttö voi olla keskiyötä pidempää missään edes viikonloppuisin (olemme kuulemma maailman kauheimmat ja jyrkimmät vanhemmat, kaikkien muiden kavereiden vanhemmat antavat heidän olla ulkona yhteen kahteen asti ... mikä kyllä todella pitää paikkansa:/ ) No siitä sitten kehittyi oikea riita ... tyttö huusi, että miten voimme olla niin julmia hänen rakkautta kohtaan emmekä ymmärrä sitä ettei ole enää pieni tyttö! Ja minä sain taas kuulla kunniani, kun olen kasvattanut lapset niin huonosti :O Eivät ole malliesimerkkejä koulunkäynnissä ja valitsevat kaverit ihan vääristä piireistä .... siis halooo!!! Missä mies on ollut viimeiset 15 vuotta???? On kuulemma tehnyt koko perheen eteen töitä, raatanut ja minä olen vain istunut kotona tyhjän panttina enkä ole edes osannut kasvattaa lapsia!! Kyllä tuli multakin tekstiä takas, olis tehnyt mieli iskeä lautasella päähän!!!!!! Nyt meillä on sitten mykkäkoulu, mies lähti töihin. Katotaan tuleeko sanoja ulos suusta huomenna;) Eli ei täällä kukkulalla elämä ole aina niin rauhallista ja seesteistä.

Sen verran piti rauhoittua, että sain hoidettua yhden tapaamisen ton riidan jälkeen ja käytiin peräti yhdessä katsomassa kylän hulinoita. Nyt meinasin paistaa lettuja ja pimeän tultua on vielä ilotulistus :) Ja Euroviisujen toinen karsinta ilta ... pärjääköhän Kroatia?