Kevättäkö ?

Vihdoinkin aivan mahtava, aurinkoinen, keväinen päivä Kukkulalla ja sen rannikolla! Vastahan on tammikuun puoliväli, mutta ilmassa on tuoksunut todellakin kevät jo pari päivää. Aivan varmasti tulee vielä surkeita sateisia tai jopa lumisia päiviä, mutta tämä päivä antoi toivoa tulevaisuudelle ... Kevät ja kesä eivät ole unohtaneet meitä!!

Kauniin aurinkoisen päivän kunniaksi mies ja minä vaihdoimme metsämaiseman merimaisemaan. Koira sai jäädä nuorimmaisen kävelytettäväksi (mistä ihme ja kumma neiti pitikin tällä kertaa ... kaveri tuli meinaan oman koiransa kanssa meille kyläilemään ja lenkkeilemään) ja me saimme rauhassa tehdä kunnon lenkin rantatiellä.

Rauhassa ja rauhassa ... sen nyt voi ottaa miten tykkää. Laskimme mäen alas autolla (6 km) ja yllätys yllätys ... useat muutkin olivat päättäneet lähteä liikkeelle lapsilaumoineen, rattaineen, koirineen, mummoineen ... Hyvä, että löysimme parkkipaikan .... taas löytyi hyvä puoli edullisesta ja pienestä autosta;)

Kapealla rantakävelytiellä oli todella ruuhkaa ja pistin heti kunnon vauhdin päälle päästäkseni ohi edessä hidastelevien lapsiperheiden ja koirien taluttajien. Mies hieman valitteli ettei ennätä edes tuoksutella meren tuoksuja, kun vedän niin kovaa menoa. Mutta mehän mentiinkin kuntokävelylle eikä katselemaan ohikulkijoita!

Tavoitteena oli kävellä pienestä kalastajakylästä viereiseen rantakaupunkiin ja juoda siellä aurinkoisella terassilla kahvit ja käpötellä sitten iloisesti takaisin autolle. Olin jo valinnut mielessäni sen kivan aurinkoisen terassin jossa on hyvää kahvia, mukava palvelu ja mistä tietysti näkee kaikki ohikulkevat ihmiset. Ja hilu vilu ... ei sinne terassille ollut mitään asiaa ... se oli tupaten täynnä!!! Miehen mielestä ei meidän edes tarvitse juoda kahvia, mä kuulemma join jo aamulla yhden kupillisen.

Ja kyllä tarviin!!! Sen verran olen kävellyt, että tartti tuohon väliin kupillisen kofeiinia ja pienen lepottelutuokion.

Ei muuta kuin eteenpäin .. vaikka mies hieman murisikin vierellä ... "Sä nyt varmaan kävelisit seuraavat kymmenen kilsaa sen kahvikupin perässä! No sit mä menisin bussilla autolle takas." ... Niin varmaan tekisin tällä ilmalla.

Seuraava etappikahvila oli kiinni ... ja sitä seuraava ... (mikä hilikutti tämän kaupungin kahvilan pitäjillä on, miksi kaikki paikat ovat kiinni kauniina aurinkoisena sunnuntaina????) ...

Seuraava oli auki, mutta ihmiset odottivat kuin hyeenat vapautuvia pöytiä. Lopulta mun oli pakko hieman luovuttaa vaatimuksista ja siirtyä kadun toiselle puolelle.

Sain kahvini, käänsin naamani kohti aurinkoa imien itseeni sitä kauan kaipaamaani lämpöä. Miten ihanalta tuntuikin olla vain siinä auringon hellimänä tekemättä mitään!

Takaisin päin kävellessä yritin hidastaa vauhtia sen verran, että saimme nuuhkaistua meren tuoksua ja kuunnella aaltoja. Mä voisin istua koko päivän rannassa ja kuunnella aaltojen kuohuja tai niiden hiljaista liplatusta ... Mikä meditoiva vaikutus vedellä onkaan!!