Pehmeitä paketteja ja muuta postia

Kuva:Inge Löök

Kaikki ovat jossain ... mies tietenkin töissä; esikoinen juoksi juuri ulos ovesta laukku ja huivi heiluen jättäen peräänsä hajuveden ja meikkien tuoksun; nuorimmainen lähti iltapäivällä synttäreille, soitti ja kysyi saako mennä toiselle kaverille ja puoli tuntia sitten soittia uudelleen kysyen lupaa jäädä yökylään. No sai luvan jäädä ja nyt olemme vain koira ja minä kotosalla. Aika outo tilanne, viime aikoina jompi kumpi tytöistä tai jopa molemmat ovat kotosalla illalla. Mutta toisaalta on ihan kiva olla itsekseen, telkkarissa pyörii porukka tanssilattialla ja koira nukkuu tyytyväisenä korissaan.

Ulkona on taas todella ruma keli!! Haluan aurinkoa ja lämpöä!!! Muualla maassa on kaunista ja lämmintä, meillä vaan harmaata sumuista ja sateista. Masentavaa!! Viikonloppuna tekisi mieli olla ulkoilla, tehdä ulkohommia mutta ei tällä kelillä vaan huvita! Ennemmän tuo sohvan pohja vetää puoleensa ... lasillinen punkkua ja viltti niskaan.

Postipoika on tuonut tällä viikolla pehmeitä paketteja kaukaa Pohjolasta. Ihana ystävä ja sisko laittoivat lankapaketteja tulemaan ... ihanaa!! Sain nuorimmaisen säärystimet valmiiksi ja nyt sormet syyhyävät uuden neuloksen aloittamista. Sain ystävältä huiviohjeen ja taidankin tehdä sellaisen, mutta uusia ideoita kaivataan ... vaikka pehmeään kaulahuiviin, puseroon, teineille sopivaan päähineeseen ... Ideoita otetaan vastaan!
Ensi viikolla pitää vaan mennä puikkokauppaan (kai täällä sellaisia on), kaivelin tänään puikkovarastoja ja huomasin sen olevan melko vähäinen. Pitäisi löytää paksut pitkät puikot ja yhdet kierrepuikot. Olen aikoinaan jättänyt kaikki puikot Suomeen ja nyt taitavat olla siskon luona tallessa.

S-postilla tuli miellyttävä viesti ... Tai se viesti on saanut mahaani perhosia liikkeelle enkä tiedä ollako iloinen vai millainen ... Välillä on sellainen olo, että se on nyt "SE", hetken kuluttua alkaa jänistää ja haluaisin koko päivän olevan jo ohi ja unohdettu ... Hetken ajan mielessä vilistää ajatukset: "ähäkutti, siitäs saitten, onnistuin" ja heti sen perään huono itsetunto saa päähän "ettei musta taida kuitenkaan olla siihen, olen jo liian vanha" ....
Ja kaiken päälle vielä jännittää kysyä maanantaina tiistaille vapaata! Taitaa olla taas se "kiltintytönsyndrooma". Nehän hermostuu ihan totaalisesti, kun maanantaiaamuna sanon, että tiistaille olis ihan pakko saada vapaata! Tiedän millaista on töissä, jos yksi meistä jää pois edes päiväksi ... töihin jäävät saavat tehdä hommia veren maku suussa.
Mutta mun on pakko saada se tiistai vapaaks - tätä tilaisuutta olen odottanut!
Voitte pitää peukkuja pystyssä ja lähettää positiivisia ajatuksia maanantaina ja etenkin tiistaina (jos saan vapaata) ... Niitä tarvitaa ihan varmasti!