Lokakuun viimeinen päivä, kesä loppu, Halloween ja täällä Pyhäinpäivän aatto ... niin ja tietysti sataa vettä! Mites muuten nyt kesä vois loppua ja talvi alkaa. Muualla maassa telkkarin mukaan kaunista, mutta meidän alueella sateita ... ja jatkuu huomenna.
Sytytettiin tuohon oven suuhun kurpitsalyhdyt ja sisällä tuo tunnelmaa kynttilät. Ihme ja kumma tytöt ovat molemmat kotosalla vaikka joka puolella on Halloween-partyja. Esikoinen taisi juhlia eilen illalla (meinaan sen mukaan mihin aikaan tuli kotiin) ja nuorimmainen taas ei saa lähteä mihinkään pippaloihin (kun ei riitä ikä) ... vaihtelevat tuolla tv-kanavia tylsistyneinä.
Eli ei mitenkään kovia Halloweenpippaloita meillä.
Koko Halloween-juttu on melko uusi ilmiö täällä, sitä on alettu juhlia vasta parina vuotena. Täällähän on huomenna Pyhäinpäivä ja katolinen kirkko ym ovat melko vastaan kaikenlaista Halloween- ym juttuja. Itselläni ei ole mitää tuota hömpötystä vastaan, joka asiasta esim joulustakin saisi vaikka minkälaisen polemiikin aikaan, jos vaan haluaisi. Joten juhlikoot kuka mitäkin miten itse haluaa.
Koko päivä on vietetty kotosalla. Ilma on ollut sen verra kurja ettei ole kauheasti tehnyt mieli mennä ulos. Käytiin kuitenkin iltapäivällä miehen kanssa hautausmaalla etukäteiskäynnillä (varsinainen hautausmaapäivä on huomenna jolloin käydään sytyttämässä kynttilät haudoille), koska huomiselle on luvattu vielä pahempia sateita.
Hautausmaa oli täynnä hautoja siivoavia ihmisiä, joka puolella kukkia ja kukka-asetelmia, haudoille alettiin sytyttelemään kynttilöitä ...
Rauhallista ja tunnelmallista, tietysti jollain tavalla surullistakin. Kiertelimme tuttujen haudoilla - onneksi meillä ei ole vielä sukulaisia täällä hautausmaalla ... juteltiin haudoista ja millaisen haudan haluaisimme itsellemme, ei mitään kromeluuksia eikä kalliita graniittiluomuksia ainakaan minulle. Katseltiin hautapaikkoja ja mietittiin mikä olisi hyvä paikka viimeiseksi leposijaksi .. tuosta näkyisi vastapäinen vuori ja meri niin kuin kodin ikkunasta, tuon paikan taas näkisi ylhäältä kylältä ... Ehkä jostain tuntuu oudolta meidän keskustelut, mutta näistäkin asioista on tullut juteltua aikaisemmin melko vakavastikin.
Mutta sellaista se elämä on! Parasta sopia joistakin asoista silloin kun niistä vielä voi sanoa oman mielipiteensä.
5 kommenttia:
Taallakin Halloweenin juhliminen on alkanut saada muotoaan vasta ihan viime vuosina. Mina en tunne juhlaa omakseni, enka nain ollen koristele kotiakaan sen mukaisesti. Ja karkki ja kepponen-lapsiakaan ei taalla maalla juuri ovelle satu tulemaan, joten saa ihan rauhassa syoda omat karkkinsa ;).
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Hienoja kurpitsoja olet saanut aikaan, itse en ole koskaan jaksanut yrittää ja laitan vain kokonaiset kurpitsat talon eteen tai laitetaan kurpitsakeitto, njam.
Meilläkin on tänään katolinen pyhäinpäivä. Terveisiä Kroatiaan.
Toivottavasti sateet jo hellittää!
Täälläkin on tänään vapaapäivä pyhäinpäivän kunniaksi.
Kyllä se kuolema (ikävä kyllä) on osa elämää, joten siitä pitää pystyä puhumaan siinä missä muustakin elämään liittyvästä. Kamalinta olisi se, että joku nukkuisi pois ilman että kukaan tietäisi mihin hän haluaisi viimeisen leposijansa, millaiset hautajaiset yms.. Joitakin sellaisten asioiden puhuminen pelottaa, aivan kuin kuolema korjaisi nopeammin, kun se on mainittu ... mutta eihän se niin mene. ... :)
Mukavaa pyhäinpäivän jatkoa! :)
Tuula,
samat sanat - ei tunnut tuo Halloween-hullutus omalta. Ja onneks tänne ei ole levinnyt se karkki-ja kepponenjuttu!
Allu,
unohdan aina kokeilla sitä kurpitsakeittoa ... enkä muuten saanut anopiltakaan mitään kurpitsamaistiaisia ... en minä eikä kukaan muukaan ;)
MaaMaa,
niin kyllä noistakin asiosta on parempi sopia ennen kuin on liian myöhäistä. Anoppilassa heidän kanssa ei voi edes keskustella tuosta ... olemme kuulemma kaivamassa heille jo kuoppaa ja heittämässä sinne!! JA että vielä oma poika voi kysellä sellaisia asioita!! ;)
Sen hautauspaikka -keskustelun voisi saada ehkä aikaisaiseksi siten, että ensin kerrotte sopivassa tilanteessa positiivisella mielellä itse miehen vanhemmille omista toiveista hautapaikastanne ja hautajaisistanne, ehkä he sitten kertoisivat perään omansakin? Ja keskustelun voisi 'sopivasti' käydä jos vaikka olette yhdessä jossain kauniissa paikassa, tyyliin 'tänne haluaisin minun hautapaikkani!"
Mummuni kanssa pitää käydä myös vähän yksityiskohtia läpi, mutta hautapaikkans on jo tiedossa: se on ollut varattuna vuosikymmeniä; on nimittäin hänen vanhempiensa hauta. Ja sielä on myös isoisäni, setäni ja omat vanhempani.
Itse haluaisin varmaan jonkinlaisen 'muistelupaikan' vanhempieni viereen - jos hani 'suostuu' tulemaan sinne kanssa; mutta tuhkat saa heittää merelle! :)
Aikaisemmin mua hirvitti ajatus tuhkaamisesta, mutta ajanmyötä se on alkanut kuulostamaan paremmalle kuin arkussa hautaaminen...
Noh, tulipas tänne nyt testamenttia!! :D
Lähetä kommentti