Noin viisivuotias poika keskusteli isänsä kanssa selkäni takana keskikaupungin liikennevaloissa ...
-Tata, mulla on ihan kauheesti leluja. Mä annan jotain niistä leluista jollekin kenellä ei ole yhtään lelua.
- Miksi antaisit jonkun leluistasi pois jollekin ketä et tunne?
- Kun on paljon sellasia lapsia kenellä ei ole yhtään lelua eikä niitten äidillä tai isällä ole rahaa ostaa niille lahjaks leluja.
- Niin mut....
- Siis mulla on ihaaan kauuuuhesti leluja enkä mä leiki niillä kaikilla enkä tarvitse niitä kaikkia.
- Mutta jos annat jonkun leluistasi pois, sinulla ei sitten ole sitä ...
- Ei se mitään, mulla on niitä ihan liikaa.
Kuuntelin tuota keskustelua uteliaana, en kehdannut kyllä kääntää päätäni vaikka olis tehnyt mieli taputtaa poikaa olkapäälle ja kehua "hyvä poika".
Olivatkohan keskustelleet asiasta sinä päivänä päiväkodissa ja nyt poika yritti opettaa isäänsä ottamaan huomioon vähävaraisemmat kaverinsa.
Samasta asiasta oli kotonakin puhetta illalla. Nuorimmainen toi viestin koulusta, jossa kehoitettiin oppialaita tuomaan seuraavana päivänä kuivaruokaa ja kempparituotteita keräykseen vähävaraisten hyväksi. Menin tietenkin heti kellariin hakemaan riisipakettia ja ryynejä. Kylppäristä lähti pakettiin mukaan pari suihkusaippuapulloa ja hammastahnaa. Isäntä kyllä yritti esittää heikkoa vastaanhangottelua ... "Eihän meilläkään ole paljoa"-tyyliin, mutta ei meidän talous siitä kaadu, jos parit riisipussit tai hammasharjatyybi annetaan jollekin tuntemattomalle. Mukaan olisi lähtenyt enemmänkin, jos olisin ennättänyt täyttää varastoja sitä ennen.
4 kommenttia:
Upeaa kun lapsetkin ymmärtävät että on paljon huono-osaisempia !
Meillä on kaupungin järjestämä lelunvaihtokirppis ennen joulua ; siellä ei käytetä rahaa vaan luokitellaan tavarat väritarroilla ja sitten lapset vaihtelevat niitä keskenään. Hyvä tapa tyhjentää nurkkia ennen joulua, lapset saavat tehdä kauppaa ja lopuksi annetaan ylijäämä tempauksen organisoineelle hyväntekeväisyysjärjestölle.
Minä olen myös opettanut lapsille, että heidän vanhoja kamojaan viedään kirpputorille, että joku toinen pieni tyttö saa ne ja on iloinen. :)
Ja kyllä välillä käy niinkin, että joutuu hillitsemään antamishaluja... ;-)
Ihana poika! ja myös nuorimmaisesi & sinä itse. Humaania toimintaa ei ole koskaan liikaa.
Ihana pieni poika! :) Meillakin on lapset pienesta pitaen oppineet siihen, etta vaatteet esim. tulee yleensa muilta lapsilta eika kaupasta. Yleisin kysymys varsinkin silloin kun asuttiin Suomessa oli "kenen taa on ollut?" ja itse tietavat, etta kun vaate on kaynyt pieneksi se laitetaan eteenpain muille.
Lähetä kommentti