Arki ilmiottelee itsestään

Viluttaa, paleltaa ... oli aivan pakko vetäistä pitkähihaista päälle!! Ulkona on alkanut hämärtää, kello lähenee kahdeksaa illalla. Aamupäivän mieletön helle ja painostava ilma on muuttunut syksyisen sateiseksi lauantai-illaksi.

Istun olohuoneessa. Huone ei kuitenkaan näytä normaalilta vaan mielettömän sekaiselta! Edessä oleva seinä on harmaa ja laikukas, huonekalut on kerätty keskelle huonetta ja kirjahylly ja tietokoneet ym peitetty lakanoilla. Ja tässä sekamelkassa pitäis vielä nukkua!!!
Mies päätti eilen, että tänään on hyvä päivä kunnostaa ja maalata yksi olkkarin seinä. En ollut kyllä kauhean innostunut asiasta ... homma kyllä pitää tehdä, mutta se tietää minulle siivousurakkaa ja tuleva viikko on muutenkin kiireinen. Pienen kiivaan keskustelun jälkeen oli pakko luovuttaa ... pakkohan tuo homma on tehdä ja nyt taitaa olla se ainoa paras hetki.
Siirryimme tyttöjen kanssa suosiolla evakkoo yläkertaa. Kun kerran en voi alhaalla tehdä muuta kuin kokkailla päivän ruoka, sain tytöt "pienellä painostuksella" siivoamaan perustellisesti huoneensa. Siinä piti kyllä käyttää hieman painostusta ja muita "ei sallittuja" keinoja;) Esikoinen onnistui saaman huoneensa kuntoon ennen lauantain iltamenoja, mutta nuorimmaiselle jäi vielä huomisella päivälle hommaa. Miten sitä kertyykin nuorelle neidille kaiken maailman tilpehööriä niin mielettömästi! Uhkasin tulevani itse siivoamaan huoneen ja tuovani mukanani ison roskasäkin mihin menisin kaikki lattialla löytyvä kama. Se saikin neidin kiireesti siivoamaan :)

Ilta on muutenkin hieman outo. Yleensä lauantai-iltaisin (ja melkein joka ilta) kesän aikana olemme miehen kanssa menneet tuonne kylälle kävelemään, moikkaamaan tuttuja ja istuskelemaan terassille. Mies on ollut koko kesän kotona ... siis ilman töitä!! Tätä ei ole tapahtunut viimein kahdenkymmenen vuoden aikana ikinä!! Ei edes kahtena viime vuonna miehen sairastuttua. Nyt mies on töissä .... hallelujaaaaa!
Istun siis yksin kotona, ulkona sataa vettä, tyttäret ovat kuka missäkin (niinkuin koko kesän ajan) ja mies töissä. Taitaa olla syksy ja arki tulossa takaisin.
Aika outo tilanne. Nyt mulla varmaan alkaa olla taas aikaa naputteluun ja muuhun virtuaaliseen elämään:)

Arkeen paluu alkaa näyttää muitakin merkkejä. Iltapäivällä kirjakaupan täti soitti ja ilmoitti nuorimmaisen kahdeksannen luokan kirjojen olevan valmiina. Nuorimmainen oli oman Suomen matkani aikana myynyt edellisvuoden kirjat pois ja saanut tilalle kaverinsa 8. luokan kirjoja. Mutta valitettavasti vain osa niistä käy tänä vuonna. En tajua, miksi joku matematiikan tai biologian kirja pitää mennä muuttamaan?? Eihän tiedot voi muuttua joka vuosi!! Ei auttanut muu kuin tilata vaihtuneiden tilalle uudet kirjat ja tietenkin kaikki tehtäväkirjat pitää ostaa uutena. Tänä vuonna tuntuu siltä, että koulu alkaa ennen kuin olemme hankkineet kaikki koulutarvikkeet. Mutta mitäs sitä nyt turhaan hermoilemaan ... riittäähän niiksi ensimmäisiksi päiviksi pari kynää, kirjat ja vihot;) Hankitaan sitten koulupäivien jälkeen lisää mitä tarvitsee.
Esikoinenkin taitaa palata koulunpenkille. Kävin hänen kanssa viikolla iltakoululla kyselemässä tilannetta ja alustavasti täytimme jo ilmoittautumispaperit. Kalliiksihan se tulee, mutta ehkä tuo koulumuoto on hänelle parempi. Samaa ammattiin haluaa jatkaa vaikka kyselinkin olisiko mielessä jotain muuta.Hirveä hinku hänellä olisi saada jonkinlainen työpaikka talveksi ettei tarvitsisi aina ruinata taskurahaa vanhemmilta ja saada vastaukseksi "ei oota". Ja runsaan kuukauden päästä hän on jo täysi-ikäinen!!! Kauhistu! Olenko todella jo niin vanha???? Onneksi en kyllä tunne itseäni vanhaksi enkä kyllä taida aina edes käyttäytyä kuin tämän ikäisen tulisi käyttäytyä ... ainakaan paikallisten mittapuiden mukaan;) Onneksi Suomessa käydessä huomasin ystävieni olevan samalla aallonpituudella ja käyttäytyvän yhtä "hultittomasti" tietyissä tilanteissa.

Arki alkaa päivikselläkin. Uudistuksia ja lisää ryhmiä. Työkaveri eteni hommasta toiseen ja siirtyy "seimen" puolelle, toinen t.kaveri vaihtaa pikkupäivikselle ja me saamme uuden "kollegan". Alakerran kahdesta huoneesta on tehty kesän aikana kolme ja lisää lapsia on tulossa. Talven aikana on tarkoitus katsella mitä tuleman pitää ja miettiä omia jatkosuunnitelmia.
Maan johtajat kun ovat päättäneet, että ennen 65. vuotta ei kannata edes yrittää eläkkeelle. Siihen asti kuulemma pitää pinnistellä vaikka mikä olisi. En osaa edes kuvitella jatkavani tuossa hommassa seuraavat kaksikymmentä vuotta. Jo nyt vaivaa vaikka mikä vaiva, miltäköhän näyttäisin lähempänä kuuttakymmentä???
Tällä hetkellä on voimassa vielä entinen systeemi jonka mukaan eläkkeelle pääsyyn riitti, jos oli ollut työelämässä 30 vuotta. Eli monet viiskymppiset jäivät tyytyväisinä "nuorina" eläkkeelle. Siinähän sitä on sitten kiva nautiskella vielä voimissaan eläkepäivistä ... Matkustella, hoitaa lapsenlapsia, olla vaan tai vaikka tehdä jotain pientä hommaa aikansa kuluksi. Kuka tietää miten raihnaisia me tulemme olemaan sitten parin kymmenen vuoden kuluttua? Ja tuleeko se eläke edes riittämään joten kuten normaaliin elämään?