Kevät hävisi jonnekin muille maille!
Narsissit yrittävät kyllä sitkeästi aukaista keltaisia kukkiaan, mutta aurinko ei suostu lämmittämään rinteitä riittävästi.
Eilen kukkulalla satoi jopa lunta joka onneksi suli heti pois ja jäi kaunistamaan vain korkeimpia huippuja.
Puuta on pykätty uuniin tiiviisti eikä villasukat ole yhtään liikaa jalkojen lämmittimiksi. Eikös sitä sanota, että uusi lumi vanhan surma ... ehkä sitten nämä pakkaset ovat enteilyä siitä kauan kaivatusta lämpöisestä keväästä.
Tunnen itseni laiskaksi, koska en ole ilmoja uhmaten saanut kasvimaata vielä kuntoon. Aloitin sen kompostin asettamisella ja vienolla maan ruoputtamisella ... ja siihen se on jäänyt. Aina on jotain muuta kiireellisempää tekemistä ja helpompaa on pistää kaikki säiden syyksi.
Mutta töiden jälkeen ei ole jaksanut mennä tuonne tuuleen ja tuiverrukseen ähisemään kuokan ja lapion kanssa ... multa puuttuu se suomalainen Sisu;)
Raksaväki on aina nälkäinen ja janoinen iltapäivällä ja heidän sotkujen siivoaminen vie oman aikansa.
Ja hermoileminen muiden murheiden ja menojen kanssa vie aikaa ja voimaa!
Miehellä ei ole yksinkertaisesti aikaa hakea niitä tuloksia ...
eivät ne sieltä kuulemma mihinkään häviä.
Kyllä ne voi ihan yksinkertaisesti hävitä ... täällä onnistutaan aina hävittämään niin helpolla kaikkea!
Ja torstaina mies menee piikille ... eikös ne olis hyvä olla silloin mukana?? Mutta minkäs teet aikuiselle miehelle! Hänen kropassa ei kuulemma ole enää tilaa millekään möykylle eikä lisämöykyille eikä se ole mihinkään levinnyt. PISTE. Asiasta ei puhuttu sillä kertaa enempää!
Otan asian taas esille huomenna;)
~
Olen taas vaihtanut pohjaa blogissa. Nyt tuntuu siltä, että haluan olla tylsä välillä. Tai eihän tämä ole tylsä, se on yksinkertainen ... niin kuin minä. Kai olen yksinkertainen, tavallinen ... nykyään hieman väsynyt, pohtiva,mietiskelevä, murehtiva ...
kohta vuoden vanhempi ja ryppyisempi ja laiskempi.
Mutta antakaas olla kun tuuli alkaa henkäillä hellästi ja aurinko lämmittämään ... sisällä alkaa kutkuttamaan ja kihelmöimään ... pilke silmäkulmassa ja menoksi;)
12 kommenttia:
Ihana lopetus tällä kirjoituksellasi, niin positiivinen huolista huolimatta. Olen tainnut seurata blogiasi jo jokusen kuukauden mutta ei ole ennen tullut kommentoitua. Kiitos sinulle kirjoituksista, on kiva seurata millaista arkea elätte siellä päin Eurooppaa. Hieno elämänasenteesi ja avoimuutesi taitavat kuitenkin olla "se juttu" joka minut on blogiisi koukuttanut. Itse asustelen Lounais-Suomessa, kaksi tyttöä minullakin ja ikää runsaat neljäkymmentä. Perusluonteeltani taidan olla aika pessimisti, mutta opettelen optimistiksi ja sinä olet siinä yhtenä hyvänä esikuvana. - Terveisiä etelään täältä lumihankien keskeltä! Ihanaa kevättä sinulle ja perheellesi! t. Essu
Kiitos Essu ihanasta kommentista:) Kiva kuulla, että joku on jäänyt jopa "koukkuun" juttuihini vaikka viime aikoina täällä ei tapahdu juuri mitään kummaa.
Aina on mukava saada positiivisia viestejä:)
Tule uudestaan ja mukavaa kevään alkua sinne pohjolaan:)
On se varmaan niin,etta kun ihminen joutuu jatkuvasti kaymaan kokeissa ja tutkimuksissa kuukaudesta toiseen,niin jossain vaiheessa tulee just tuollainen olotila,mika miehellesi nyt. Onko se sitten asioitten alitajuista kieltamista,taikka vasymista koko touhuun,en tieda. Ja usein viela on kysymyksessa todella tarkeat asiat. Joten todellakin otappa puheeksi huomenna.
taallakin on huomiseksi luvattu rankkasateita. Yöt ovat olleet viela kylmia. Mutta kesa on tulossa,se on varmaa.Halaus
Heissan!
Kyllä se kevät vielä tulee, sekä luontoon että mieleen, tai ainakin toivossa on hyvä elää... Täällä Turussa satoi tosiaan toissayönä taas yli 20cm lunta ja parina yönä ollut yli 15 astetta pakkasta!Pikkukengät odottakoon vintillä =)
Halaukset teille kaikille!
Mari
Moikka,Rakas Sisko : )
Istahdin tähän työpöytäni ääreen ja lukaisin ens töikseni siun päiväkirjaan ...
Ei siulta ole koskaan sisua puuttunut.
Olet miusta vaan liian pitkään hampaat irvessä elänyt päivästä päivään näyttämättä ihka oikeita fiiliksiäs kenellekkään!
Sie oot pitänyt vaan kaiken syvällä sisälläs.
Nyt jos oisin siellä siun luona niin nappaisin siut kainalooni ja pitäsin siusta vaan kovasti kiinni!
Enkä laskis irti ennenkun sie laskisit kaiken pahanolon ja surusi kyynelinä ulos.
Turvallista kainaloa ja sielun pohjat puhdistavia kyyneliä siekin vaan kaipaat!!!
Kokemusta on,tuo kyynelvirran irtipäästäminen helpottaa oikeesti!Jopa miekin tarttisin nyt vähän vaan sitä kainaloa ja ehkä pikkusen niitä kyyneliäkin!
Koli paranee,
usko nyt vaan siihen!!!
Miksi pelätä huomista, kukaan ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan???
Muista vaan elää hetkessä : )
Ihku positiivinen loppulurautus postauksessa! :) tuli hymy kasvoille! Niin sita pitaa, katse eteenpain! Kevat ja kesa tulossa, lampo ja valo auttaa mielen virkistyksessa ja mielen virkistys auttaa huolien voittamisessa :)
Vilkutuksia!
Piti vieda kommentoida veljesi kommenttiin. Aivan IHANA kommentti! Nuo sanat pitaa kiveen raapustaa! :)
Kyllä sitä maata ehtii vielä kuopsuttaa ihan tarpeeksi, meillä on onneksi vielä lumen alla;) Mutta se kuoputusinto tulee auringon mukana ihan varmasti !
Ihanan kirjoituksen Ari T laitoit siskollesi, tuli hyvä mieli ja vähän kyllä kyyneltäkin silmään.
Sateenkaari,
mies on ollut koko ajan sillä mielellä ettei tuo sairaus häntä muserra eikä halua antaa sille yliotetta. Ehkä se on hyvä asenne, koska vielä on kanssamme;)
Mutta kyllä tosiaan pitää ottaa nämä asiat vakavasti.
Mari, joo kuulin teidän lumisateista ... ne pikkukengät todella saa odottaa vielä pikkasen aikaa siellä teillä ... valitettavasti:/
Terkkuja sinne kaikille:)
Ari,
kiitti lämmittävistä sanoista! Se on vaan niin, että pakko pyristellä eteenpäin välillä hampaita kiristellen välillä itkeskellen ... ei voi muuta!
Mä yritän aina muistaa tuon lauseen, "ettei murehdita huomisesta, huominen huolehtikoot itse itsestä" ...
MaaMaa,
olet ihana:)
Mä nautin keväästä ja kesästä, lämmöstä ja heiluvista helmoista ... olen silloin huoleton ja huoletkin tuntuvat pienemmiltä;)
Marjut,
sehän se on kun multa alkaa tuoksua ja aurinko lämmittää, on pakko mennä edes pikkasen multaa mullertamaan;)
Täällä taas : )
Olen kateellinen MaaMaalle,koska jollakin on onni asua Irlannissa, ylivoimaisen suosikki-olueni Guinnessin kotimaassa.
Olen"nauttien"juonut Guinnessia varmaankin jo yli 20vuotta.Nytkin jääkaaapissa odottaa nelpakki Guinnessia sitä Oikeaa Pyhää Hetkeä,onnellista fiilistä, kaunista säätä tai rakasta ihmistä.
Guinness on minulle kuin kallis vuosikerta viini.
Miulla oli suunnitelmissa tän jo kariutuneen uuden ihmissuhteen kanssa tehdä tänä kesänä tulospalkkarahoilla pyhiinvaellusmatka St Jamesiin :(
Olihan miulla kyllä suunnitelmissa matkustaa Kroatiaankin Annaa tapaamaan,mutta pitkä sairasloma heitti miun talouden päälaelleen.
Ehkä sitten ensi vuonna ???
Ihana veli sinulla :)
Ja se kevät, se on täällä!! :)
Voi harmi että pyhiinvaellus Jamesonille peruuntui AriT! Mutta kyllä se täällä on paikallaan odottamassa kun tuut! :) Toivottavasti asiat järjestyy!
Guinness on VIELÄKIN parempaa täällä; se kuulemma matkustaa huonosti :) MAAILMAN PARASTA se on tuola Guinness Breweryn tornissa olevassa Gravity Bar'issa. Tuoreempaa ei saa. Se on kuin samettia!
Sun pitää myös kokea tyyni Dublinin aamu, kun koko kaupunki tuoksuu Guinnesille; panimolta se tuoksu leviää joka kujalle. Tuoksuu historialle!
Iloista viikonloppua teille molemmille, "veli ja sen sisko" :)
Lähetä kommentti