Oli tarkoitus tänään postailla ihan kaikkea muuta, mutta jotenkin ilmaapiiri kiristyi päivän aikana ja samoin omat ajatukset alkoivat harhailla muille maille.
Jotenkin on koko päivän ollut sellainen "känkkäränkkäolo", mutta olen saanut itseni hillittyä... en ole antanut kiukun ottaa valtaa vaan työntänyt sen taka-alalle. Siivous hoituu hyvin, kun kihisyttää;) Mietiskelin minkä takia tänään on sellainen olo, mutta en löytänyt sen kummempaa syytä ... PMS ei voi olla nyt syynä - eihän se voi kestää koko kuukautta; aamupäivällä kaikki olivat ihan mukavalla tuulella; kävin kahvilla ystävien kanssa ja kertoilivat heidän matkastaan Budapestiin ... ehkä se savu ja tunkkainen ilma sai levottoman olon aikaa???
~
Mies kävi tänään eräällä sisätautilääkärillä kysymässä uutta mielipidettä jatkotoimenpiteistä.
Ja joitakin asioita selvisi taas hieman enemmän. Lääkärin mielipide on, että leikkaukseen ja sillä selvä! Ja oli sitä mieltä, että leikkaus on parempi hoitaa Zagrebissa. Mehän olemme sitä jo harkinneet aikaisemmin, mutta nyt asiaan sai jotenkin enemmän selvyyttä. Mies ilmoitti jo sukulaismiehelle asiasta, mutta päivämääriä ei voi vielä lyödä lukkoon ennen kuin tämä kroatialaisten lasketteluviikko on ohi. Nythän ei mikään toimi missään ... kaikki lääkärit ja muut kynnelle kykenevät ovat lomilla!
Leikkauksen mahdollisuus on ollut tiedossa, mutta jotenkin miehelle taisi se nyt vasta mennä tajuntaan. Ehkä on ajatellut ettei tarvitsisi taas mennä avattavaksi, arveluttaa kuinka kauan joutuu olemaan sairaalassa ja potilaana, milloin pääsee takaisin töihin ... hän ei voi ottaa sairaslomaa vaan yksinkertaisesti pitää ottaa "palkatonta" sen ajan kun on toipilaana. Se taas tietää sitä ettei tule mistään minkäänlaista tienestiä!
Huomasin, että päivän aikaan oli muissa maailmoissa ja mietiskeli tulevia.
~
Kipinän sytytti esikoinen menoillaan!
Hän on nyt lomalla koko ajan menossa ... ei mene kyliltä kauemmas, mutta ei ole kotonakaan.
Kaverit ja muu maailma kiinnostaa nyt huomattavasti enemmän kuin vanhempien seura kotona. Tänään auttoi kyllä siivouksessa ja oli paikalla ruoka-aikaan, mutta halusi viipyä eilistä kauemmin ulkona. Eilen olin antanut luvan olla mielestäni riittävän kauan ulkona, mutta hän tulikin aikaisemmin kotiin. Nyt tänään halusi ottaa takaisin aikaisemman kotiintulon, mutta se ajatus ei miellyttänyt miestä. Ja siitä syntyi huuto, itku, poru, kiroilu, sanasota ...
(Meillä ei todellakaan ole mitenkään hiljaiset lapset vaan ovat perineet etelän geenit ulosannissa!)
Mies lähti kiukuspäissään töihin - ennätti sitä ennen kyllä suututtaa minutkin, tytär lähti kiukuspäissään ulos valittamaan kurjia/kauheita/ankaria vanhempiaan kavereilleen, nuorimmainen jatkoi hedelmäsalaatin tekoa hiljaisena ja minä jäin murheisena/suuttuneena mietiskelemään tätä vaikeaa teinielämää ja vanhemmuutta:/
(Esikoinen laittoi perään muutaman sovittelevan kännyviestin.)
Jälleen kerran muistelen omaa nuoruutta ja mitä tein 16 vuotiaana ... sama tilanne taisi olla silloin. Haaveita ja murheita oli niin kauheesti, elämä tuntui välillä todella kurjalta ja seuraavana hetkenä se oli mitä ihaninta ... suuri ja pelottava vuoristorata!!
Mutta miten saada mies ymmärtämään tuo kaikki ... välillä tuntuu ettei hänellä ole ollut niitä murheita nuoruudessaan.
~
Yritin laittaa tuohon sivupalkkiin kyselyn, mutta ei jostain syystä onnistunut.
Eli ... mihin asti teidän teini-ikäiset lapset saavat olla ulkona viikonloppuisin? Entä viikolla?
Missä viettävät vapaa-aikaansa kavereiden kanssa?
12 kommenttia:
No meitin Henkkahan on jokseenkin saman ikäinen kuin teitin K.
Henri saa olla perjantaina tai lauantaina 12 asti ja olipa uudenvuoden yönä KOKO yön juhlissa. Jos alkaa liikaa kiinnostaa ulos meneminen kuten meidän mielestä nyt on alkanut pistetään jarrut päälle. Tänä viikonloppuna on ollut kotona ja epäilen salaa että on ollut tyytyväinen kun on niin "paskat" vanhemmat joita syyttää kun ei pääse kavereiden mukaan. Koulumenestys on taattava ja jos alkaa heikkenemään niin menotkin vähenee.
Risto onkin jo 18 eikä hänellä ole kotiintulo aikoja. Järki on pysynyt päässä ja tuntuu viikolla haluavan viimeistään kello 11 sänkyyn. Iris on nyt sen 15 v ja antaisin olla 11 asti viikonloppuna mutta ei ole neidillä vielä se jalka alkanut vipattamaan.
Voi kun niin ymmärrän isän huolta tyttärestä ja halua pitää viimeisistä napanuoran rippeistä kiinni. Kuitenkin.. pakko antaa mennä jos haluaa että tulevat takaisinkin. Voisivatko sopia oikein että milloin saa mennä niin ettei tarvitsisi joka kerta tapella.? Isän sana on kuitenkin painava.
MeillÄ ei lapset ole vielä lähellähään teini-ikää, mutta omasta nuoruudestani muistelen, että tuo klo 23.00 oli sellainen "maaginen" raja, jolloin piti tulla kotiin viikonloppuna. Muut sai tietenkin olla pidempään :-( Kuten silloin tuntui, mulla oli kaikista tiukimmat säännöt ja oli tylsää, kun kesken parhaimpien menojen piti lähteä kotiin, tai kärsiä kotiarestia seuraavana viikonloppuna...
Meilla ei ole mitaan varsinaista saantoa esikoiselle kotiintulosta. Kysytaan ennen lahtoa, mihin on menossa, kenen kanssa, ja monelta tulee kotiin. Jos se ei jostain syysta kay meille, niin sitten keskustellaan. Mutta meidan esikoinen onkin 18.
Kuopus taas ei vieta iltoja ulkona, ellei sitten kavereilla mihin me ollaan hanet kuskattu ja pitaa myos hakea.
Kukapa 16 vee nyt haluaisi viettää iltaa vanhempiensa kanssa. Kouluaikana pitää kuitenkin ne läksyt ymmärtää hoitaa, sehän on koululaisen työtä, lomilla voi sitten joustaa. Isän laki se kuitenkin taitaa päteä vielä monessa perheessä.
Meille ei ikinä tullut tuota ongelmaa täällä, kun lapset ei yleensäkään ole ulkona pimeän jälkeen - paitsi kesällä, silloinkin oltiin Suomessa ja kaverit jäi tänne.
Mulla oli pojan kanssa aina armeijaan saakka sellainen sääntö, että viimeístään keskiyönä takaisin, erikoistapauksissa neuvoteltiin.Tosin ennen armeijaa se ei edes paljon ulkona juossut, harvoin sellaista tapahtui.
Toivottavasti se miehen leikkaus auttaisi sairauteen, vaikka taloudellisesti vaikeaa se onkin.
Toivottavasti miehen leikkaus saadaa järjestettyä ja ei tarvita liian pitkiä sairaslomia...mutta toisaalta se paranaminen kestää minkä kestää, ja siihen se aika täytyy vaan priorisoida. Tsemppiä kovasti, edelleen ollaan hengessä mukana kannustamassa!
Mullakaan ei lapsia ole, joten en osaa sanoa millaiset säännöt heille antaisin. Tiukat varmaan, sillä itselläni oli tosi löysät säännöt ja joskus mietityttää mitä kaikkea sitä teininä tekikään...kamalaa....mutta ihan normaali ja menestyvä musta on (kai?) silti tullut, joten kai ne äiskä ja iskä tiesi parhaiten. Olin kaikki viikonloput itsekseni kaupungissa noin 13v eteenpäin, kun vanhemmat oli maalla ja mä en tahtonut mukaan. Veljien piti muka katsoa mun perään, mutta olivat sillon 20v ja 22v, joten niillä oli kyllä paaljon parempaakin tekemistä kuin katsoa pikkusiskon perään. ... ja mä käytin vapauttani hyvin hyväkseni... Ainut "sääntö" oli soittaa illalla vanhemmille, jotta tietävät että olen tullut kotiin (tosin usein soitin kavereilta!) ja vanhukset soitti aamulla klo 10 että olen herännyt (kotona). Mä järjestin itseni aina klo 10 aamuksi kotiin, jos jostain syystä en sielä ollut....
En mä mitään super tuhmia juttuja tehnyt, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin...en jättäis noin pientä itse yksin viikonlopuiksi...
Kiitos kommenteista, pitäisi löytää sellainen 2kultainen keskitie" jossa kaikki olisivat jotenkuten tyytyväisiä.
Mies tosiaan on ehkä tottunut tiukempiin oloihin ... tai hänen nuoruudessa täällä oli aivan toinen meno kuin mun nuoruudessa Suomessa 80-90-luvulla.
Itse aloin olla kotona yksin viikonloppuja joskus 16-vuotiaana vanhempien ollessa maalla. Ja tietty sitä käytti aina hyväkseen kaikki mahdolliset keinot "ulkoiluun". Parit kerrat olen jäänyt lukkojen taakse paukkupakkasilla, kun myöhästyin kotiintulosta.
En haluaisi pitää kauhean kovaa kuria, koska sillä ei saa mitään hyvää aikaiseksi ... tiedän sen kokemuksesta ... tulee vaan pistettyä enemmän vastaan.
Niin, jos/kun mies menee leikkaukseen niin siihen menee se oma aikansa ja pitää vaan sopeutua. Syödään sitten näkkäriä jotta rahat riittää ... pieni laihis tässä tekiskin hyvää näin herkuttelujen jälkeen;)
Hei Finkinja ja Hyvää Uutta Vuotta sinulle ja perheellesi.
ps. Olen vähän kaipaillut musiikkia..., joku tuossa "pikaviestikohdassa" puhuu soittolistasta, mutta minun ruudussa ei näy ko. listaa. Vika taitaa olla mun koneella?
terveisin bosnialaisen vaimo
Silloin kun lapseni oli teini nyt 36, hänellä oli arkena kotiin tuloaika klo 10 ja viikonloppuna yhdeltä ja minä tai isä haki kaupungista. Hyvin pärjättiin. Hänellä ei kyllä ole ollut minkään laista uhmavaihetta. Eli helpolla ollaan päästy, kun seurasin kavereiden taistelua lastensa kanssa. Mutta mielestäni lapsilla täytyy olla selvät säännöt ja vielä kun tänä päivänä on niin paljon kaiken maailman huume juttuja. Ei muuta kun onnea vaan lasten kanssa ja ole vaan vapaasti inhottava äiti, myöhemmin he sinua kiittää. Onnellista uutta vuotta
Amalia mummonkammarista
Hei bosnialaisen vaimo,
hyvää uutta vuotta sinne teillekin:)
Otin musalooran vähäksi aikaa pois ja mietin mitä musaa sinne taas laittais... paikallista laittaisin mutta imeemissä on niin vähän sitä.Pitää nyt katsella ja laittaa se taas KEVÄTTALVEN iloksi.
Amalia,
tuo huumehomma on tosi kurja, niistä on tullut täällä todella ongelma. Kuulemma joka kulmalta saa aineita ja yhä nuoremmat kokeilevat!! Sen takia pitää just tarkkailla kenen kanssa liikkuvat ja missä. Onneksi esikoinen ei liiku oikeastaan yhtään kaupungilla vaan tässä kylillä, täällä vielä kontrolli pelaa ... kiitos naapureiden;)
Hei Finkinja, ja vähän myöhässä hyvää uutta vuotta!
Meillä on nuo samat kuviot usein - tytöt vähän vajaa 17v. ja vähän yli 14v. Tuntui siin tutulta tuo kirjoituksesi. Vaikeaa se on kokemuksesta apua hakea, kun itse olin sen ikäinen Suomessa pikkupaikkakunnalla 70-luvulla ja mies Tunisiassa... Wienin kokoisesssa kaupungissa kuitenkin hirvittää päästää kovin myöhään, vaikka itse sen ikäisenä sainkin viikonloopuna olla yhteen asti.
Kuten voit arvata, isä meillä olisi tiukempi. Periaate meilläkin on, että kun koulu sujuu, voidaan menoistakin puhua reilummin ;-) Viikolla ei esikoineenkaan kuitenkaan koskaan ole klo 21 pitempään, paitsi jos joskus ovat elokuvissa. Nuorempi ei vielä muuaalla käy kuin kavereiden kotbileissä, josta sitten haetaan, tai ovat siellä koko konkkaronkka yötä.
Tärkeänä pidän sitä, että tiedän missä he ovat ja kenen kanssa. Kaverit käyvät usein meillä, joten tiedän keistä on kysymys, ja puhelinnumerotkin olen tärkeimmiltä saanut. Jos diskoon menevät, joku vanhemmista hakee sieltä viim. yhdeltä. Onneksi ovat laumasieluja, ja porukassa on monta kivaa poikaa, joten isäkin paremmin päästää kuin pelkän tyttökaverin tai -porukan kanssa ;-
Vaikeaa se silti on. Mielestäni parempi olla nipottava inhottava äiti näissä "pikkuasioissa", niin säästyy ehkä isommilta. Ja monesti tuntuu siltä, että lapset ovat oikeasti helpottuneita, kun voivat tosiaan pistää kakkvanhempien syyksi kun eivät jonnekin pääse ;-)
Kysytään heiltä siten 10v päästä, jooko?
Hengessä mukana - terveisin, jaana
Pitääkin tosiaa kysyä tytöiltä 10 vuoden kuluttua ovatko vielä samaa mieltä julmista vanhemmista?
On tosiaan tosi tärkeetä, että tietää kenen kanssa liikkuu ja missä.
Onko siellä discoja alaikäisille vai pääsevätkö "aikuisten" tanssipaikkoihin? Täällä ei ole mitään erityisiä tanssipaikkoja tai muita kokoontumispaikkoja alaikäisille ... jos heidät päästetään sisälle niin menevät.
Esikoinen ei ole kyllä edes kysellyt vielä mihinkään varsinaisiin discoihin pääsyä (ehkä tietää ettei pääsisi), viihtyy täällä kylillä pubissa tai kavereiden luona.
Lähetä kommentti