Hyvää uutta vuotta!

Uusi Vuosi 

edessämme kuin avautuva kirja.

 Emme tunne tarinaa, 

emme tiedä juonta. 

Vain lukemalla sivu sivulta, 

vain elämällä päivä päivältä, 

tarina vie mukanaan seikkailuihin, 

yllätyksiin, iloihin ja haasteisiin, 

alati vaihtuviin kuin itse elämä. 

Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille!

Pulassako?

                                                                                 (kuva internet)


Kävin tämän areenan vieressä tänään. Tai oikeestaan sen takana. Ja olisin halunnut mennä sinne pitkästä aikaan ihailemaan, mutta eihän meillä ollut taaskaan aikaa! Piti ajaa kiireellä kotiin, että mies ennättää puolestaan töihin. Vilkutin vaan kovasti areenaa ihasteleville turisteille, kun mies hurjasteli kohti moottoritietä.


Oltiin melkein kirjaimellisesti pulassa tänään tuon areenan takana. Olin karannut hyvissä ajoissa töistä ja tuon areenan taakse ennätettiin juuri muutama kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa. Muutaman epätoivoisen korttelikierroksen jälkeen mies iski ranskalaisen ajopelinsä aivan ihastuttavan minimoriksen viereen ... nehän oli ihan saman värisiä ja melkein saman kokoisia ... ja iski parkkiautomaattiin mielettömän kasan kolikoita (eihän automaattiin tietenkään käyneet setelit!) ... muutaman minuutin ja askeleen kuluttua kävi ilmi, että kyseinen parkkipaikka taisi olla yksi niistä kaupungin kalleimmista ja puolen korttelin päässä olisimme voineet jättää auto parkkiin puoleksi päiväksi samalla määrällä kolikoita joita tungettiin automaattiin yhden tunnin edestä! Mutta eihän sitä kiireessä ennätä kaikkea huomioida ... eihän?!
Lyhyen puhelinkeskustelun jälkeen sain selvät ohjeet miten löytää toimisto ... Tuossa kaupungissa on muuten aika epätoivoista etsiä tiettyä paikkaa autosta käsin ilman karttaa sillä kaikki kadut ovat yksisuuntaisia ja katujen nimet on laittettu jonnekin mielettömän korkealle pienellä printattuna....
Toimisto löytyi ja vastassa oli aivan pohjoismaalaisen näköinen pitkähiuksinen nuori mies, miten muuten kun edustaa Pohjoismaita;)
Nyt sitten vaan odotellaan mitä suomalaiset päättävät, haluavatko palkata suomalaisen joka asuu jo maassa ja osaa kroatiaa ja suomea ja joka tuntee tämän maan kahdenkymmenen vuoden kokemuksella vai lähettävätkö suomesta ihmisen joka ei ehkä osaa kieltä, mutta jolla on kokemusta alalta .....
Jos kutsu keskusteluun kuuluu ensi kuun aikana, pitää alkaa toden teolla miettimään mitä sitä haluakaan ja miten kaikki sumplitaan ....

Viisitoista vuotta sitten....

- Muistatkos ku viistoista vuotta sitten näihin aikoihin ilmoittaudun sairaalaan ....?
- Mamaaaaaa!!!! Taas se sama juttu!!! Ei voi olla totta! 
Ja likka lähtee mun rutistuksesta karkuun yläkertaan laittaan itteensä kuntoon. 
Aikaisempina vuosina sentää juhli kotona tai edes kylillä, mutta tänä vuonna ekaa kertaa synttäreitä juhlitaan naapuri kylän syysjuhlilla. Rahaa vaan tarttee, että voi tarjota pizzat ja  juomat kavereille.
Ei siis tarvinnut tehdä synttärikakkua tälle päivälle eikä kukaan tullut onnittelemaan paikan päälle. 
Outo tilanne! Saan ihan itekseni muistella viidentoista vuoden takaisia tapahtumia. 
No silloinkin olin melko yksin .... Mies joutui jättämään hoitajien käsiin ... vaatteet vietiin, kaikki vietiin ja tyhjennettiin ja siitä vaan synnyttämään! Onneksi toisella kerralla kielikin jo sujui ja paikat olivat tutut, mutta kyllä se oli vähän orpoa. Niin kuin ekalla kerralla, nytkin kaikki meni muutamassa tunnissa ohi ja nuorimmainen syntyi vielä saman päivän puolella .... Ensimmäisenä syyspäivänä!

Ystävänpäivää

Nasu tuli Puhin vierelle.
"Puh?" kuiskasi hän.
"No mitä?"
"Ei mitään", sanoi Nasu ja
otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain, että olet siinä, Ystäväni."

~~~

Huomenna on ystävänpäivä - Valentinovo niin kuin täällä sanotaan. Nuorimmainen kirjoitteli perjantaina hirveällä kiireellä koulukavereilleen kirjeitä, iltapäivään mennessä ne piti laittaa koulun aulassa olevaan postilaatikkoon ja huomenna kirjeet jaetaan. Kuka kirjoitti kenelle ja mitä .... kuka tietää;))

Esikoisen Valentinon päivän suunnitelmista en tiedä. Tai tiedän sen, että poikaystävä taitaa olla tällä hetkellä entinen ja uusi ihastus on työnalla. Ehkä tästä kehittyisi jotain vakavaa ... Kuka noiden perässä nyt pysyy!!

Oma Valentinon päivä taitaa mennä aivan entiseen tapaan: töitä ja kotihommia ... mitä muutakaan. Arki on vienyt mennessään ja valentinot ovat jääneet jonnekin kauas ... aivan liian kauas. Ehkä mies nyt kuitenkin yllättää ... tai voinhan minäkin yllättää;)

Täällä Valentinon päivä on juuri rakastuneiden päivä. Aikaisemmin kaikki ihmettelivät, kun onnittelin ja lähettelin ystäville ystävänpäivä onnitteluja - miksi laittaa tervehdys ystävälle? Onnitella pitäisi vain sitä oikean rakkauden kohdetta. Mutta ystäväthän ovat niitä kaikkein rakkaimpia. Ilman ystäviä olisi todella vaikeaa. Oli ne ystävät sitten ihan vierellä tai tuhansien kilometrien päässä tai vaikka vain virtuaaliystäviä. Miten tylsää olisi, jos en voisi laittaa edes pientä viestiä rakkaalle ystävälle, kertoa hänelle kaikkein suurimmat salaisuudet tai ihan niitä tyhjänpäiväisiä asioita. Antaa toisen huomata edes pienellä asialla, miten tärkeä hän on minulle. 

Ilman teitä kaikkia ihania ystäviä ... virtuaali- tai lapsuudenystäviä, uusia tuttavuuksia ja teitä vanhoja kavereita elämäni olisi todella tyhjää.

Kiitos että olette olemassa :)

Finka

Nyt ne on sitten vihdoinkin melkein valmiit!

Finkan nettisivut meinaan. Jotkut teistä ovat käyneet jo kurkkaamassa niiden raakavetoja ja vieläkin pitäisi kuvia muutella ja tekstiä tulla lisää. Mutta pääosin ne ovat valmiit.

Ehkä saamme aikaiseksi kääntää tekstiä muutamalle kielelle ja jos halukkaita vapaaehtoisia kääntäjiä ilmaantuu, apu otetaan innolla vastaan.

Olisihan se aika jännää liittää jokin oudompikin kieli mukaan.

Tervetuloa seuraamaan Kukkulan virallisempaa puolta :)

Hyvää Uutta Vuotta!!

Sve što je dobro,

 što se srećom zove

nek te prati od godine Nove.

 Sve što je loše i nemir stvara,

neka odnese godina stara.

 Sretna Nova godina!

~~

Sitä hyvää,

 jota olet aina toivonut,

 sitä kaunista,

 jota olet aina halunnut,

 sitä ihanaa,

 josta olet aina haaveillut,

 toivon Sinulle tapahtuvan vuonna 2011!

Hyvää ja onnellista Uutta Vuotta!!

Joulu joutui jo!

Joulupyhät menevät aina ihan liian nopeasti ohi!

Varsinkin tänä vuonna, kun pyhät sattuivat juuri viikonlopulle eikä ylimääräisiä vapaapäiviä tullut. Näiden kahden lötköttelypäivän päälle tarvitsisi nyt vielä pari ulkoilupäivää ... tai lisää lötköttelypäiviä.

Aatosta tähän iltaan asti on tullut valmisteltua herkkuja, torkuttua sohvalla ja nukuttua aivan liian vähän omassa sängyssä, katseltua perinteisten jouluelokuvien uusintojen uusintoja, vietettyä aikaa lähisukulaisten kanssa, syötyä herkkuja aivan liian paljon, oltua aivan liian vähän ulkona, neulottua, poltettua kynttilöitä tusinakaupalla ....

Miten sitä taas osaa herätä huomenaamulla kukon laulun aikaan ja olla tehokas ja pirteä??



Innokkain joululahjojen avaaja taisi olla tänä vuonna karvaturrimme.

Miten koiran muistiin onkin jäänyt, että lahjakasan seassa saattaa olla paketti hänellekin? Tytöt eivät meinanneet saada jakaa lahjoja rauhassa jouluaamuna, koiran piti nuuhkia märällä kuonollaan joka ainoa paketti ja voi sitä riemua ja iloa, kun vihdoinkin sai luvan ottaa oman pakettinsa haltuunsa. Lahjapaperi hajosi hetkessä pieneksi silpuksi ja paketin sisältä paljastui paras mahdollinen lelu. Kiitos mummille vaan Suomeen;)

Edellisen samanalaisen lelun Kimi onnistui pitämään ehjänä yli puoli vuotta ... kunnes tuttavien koira tuli kylään ja hajoitti sen muutamassa minuutissa! Seuraanva kerran kun Tango tulee kylään, tämä lelu pistetään visusti piiloon!

Jouluntoivotukset

Kaikille teille tunnelmallista,
 rauhallista,
 ihanaa
Joulunaikaa!

Väsynyt ja vähemmän väsynyt matkaaja

Väsyttää!
Ei jaksa tehdä mitään ja silmätkin melkein jo lupsahtelee kiinni. Ei ole tullut juhlittua, muuten vaan nukuttua ihan liian vähän!
Osasin sentään mennä eilen illalla ajoissa nukkumaan, mutta miehen liikehdintä ja kolina talossa herätteli jo puoli viisi! Yritin saada unenpäästä kiinni, mutta pakkohan oli edes pikkasen pysyä hereillä ennen kuin mies lähti matkaan. "Hyvän matkan" pusut poskelle ja vaimo käänsi kylkeä vetäen peittoa tiukasti päälle.
Mies lähti vihdoinkin matkalle. Vihdoinkin sen takia, koska on suunnitellut tuota reissua jo vaikka kuinka kauan eikä ikinä ole ennättänyt lähteä. Aina on ollut töitä tai muita hommia tai aurinko on paistanut liian kauniisti .... Nyt ei ole töitä eikä aurinko todellakaan paista kuin unissa.Tällä kertaa auto jäi parkkiin ja mies lähti reissuun junalla. En muista milloin herra on matkustanut junalla - ainakaan täällä. Pakkasi tyytyväisenä laukkunsa, eväät reppuun ja rahat lompakkoon ja mies ensin aamuvarhain bussilla rautatieasemalle ja sieltä kohti itää. "Tour de Itä-Kroatia" alkoi. Mies ei ole työkiireiden takia ennättänyt käydä vuosikymmeniin synnyinkaupungissaan. Viime vuosina (ja viime kuukausina) ovat sukulaiset kokoontuneet liian usein hautajaisten merkeissä eikä mies ole ennättänyt käydä hyvästelemässä liian aikaisin lähteneitä serkkuja ja pikkuserkkuja. Nyt asia pitää korjata ja käydä edes sytyttämässä kynttilät haudoille. Onneksi elossa on vielä paljon sukulaisia jotka odottavat innolla miehen vierailua. Monessa paikassa pitää pistäytyä ja ne pistäytymiset saattavat venähtää muutamaksi päiväksi. Mutta onneksi junalippu on voimassa kaksi kuukautta.
Tai saattaa routa porsaan kotiin ajaa jo sitä ennen;)

Mies matkustelee sukulaisilta toiselle ja vaimo on väsyneenä kotona koiran kanssa. Kyllä maanantait ovat rankkoja. Ja vielä kun koko viikonlopun on ollut kurjaakin kurjempi keli eikä olla päästy ulkoilemaan. Ei saisi kai väsyttää, kun viime viikolla olin vain kolme päivää työpaikalla. Ne kaksi muuta päivää ei ollut lomapäiviä (valitettavasti) vaan "rankkaakin rankempia" ... tavallaan ...
Tiistaina kävin siellä seminaarissa ja haastattelussa. On se kumma kun tuollainen asia saa ison ihmisen niin hermoheikoksi?!  Aamulla ennen seminaaria piti vielä juosta töihin pariksi tunniksi näyttämään uudelle työkaverille parit apuvälineet ja sieltä raikkaana ja iloisena alas rantakaupunkiin hotellille. Seminaari oli todella mielenkiintoinen vaikka kädet hikoili koko ajan ja mahassa moukersi jännityksestä. Onneksi mukana oli muitakin ensikertalaisia joista osa näytti olevan vielä hermostuneempia kuin minä. Jonotettiin käytävällä haastatteluun kuin joskus aikoinaan, udeltiin toinen toisilta kielitaitoja ja yritettiin keventää tunnelmaa. Vihdoinkin oli vuoroni ja parissa minuutissa piti yrittää antaa paras mahdollinen kuva itsestä ja kielitaidosta. Sanotaan, että kahdessa sekuntissa ihminen antaa ensivaikutelman vastapuolelle ... Mitenköhän mun kävi niiden kahden sekuntin aikana??? Niiden muutaman minuutin aikana jotka istuin siinä kolmen tuntemattoman ihmisen edessä keskusteltiin suomeksi ja englanniksi ... tai minä jutustelin suomeks, kun kukaan ei osannut esittää kysymyksiä suomen kielellä. Kai ne nyt uskoivat etten ole unohtanut äidinkieltäni ja pystyn esittämään edelleenkin asiani melko sujuvasti ja ymmärrettävästi.
Myöhemmin sain tuttavalta myönteistä palautetta haastattelusta. Hän oli suositellut minua haastatteluun ja tietysti soitteli perään miten oli käynyt. Nyt vaan sitten odotellaan ottavatko yhteyttä ja pääsenkö matkalle.

Kävin minäkin matkoilla ihan naapurimaassa :) Kylläkin vain yhden päivän reissulla ja sekin työmatka. Mutta matka mikä matka! Perjantaina ahtauduttiin pomon, pikkupomon ja työkavereiden kanssa pikkubussiin ja käytiin katsomassa naapurimaassa eurooppalaisia päiväkoteja. Pomo ja pikkupomo osottautuivat matkan aikana rennommiksi naisiksi kuin mitä ovat töissä! Loppumatkasta rentoon menoon osasyynä taisi olla kyllä väsymys, pari lasillista viiniä ja muutama paukku.

Juhlat juhlittu!

 

Meinas jäädä nämäkin kuvat laittamatta tänne, kun kuvanlisäykset ja tekstin laittaminen ei meinannut onnistua! Onko kärsivällisyys lopuillaan vai missä mättää?
 

Kuten kuvasta varmaan huomaa, kakkua on syöty ja oikein kunnolla. Nyt on juhlat juhlittu ja ylensyöty. Niin paljon, että en syö enää mitään!! Tai ainakaan melkein niin ... kokeilin muutamia housuja joita en ole kesän jälkeen vielä pitänyt jalassa ja ne jäin melkein puoleen väliin reisiä *kauhistuksen kanahäkki*. Jollain ihmeen tyylillä sain ne kuitenkin vedettyä ylös, mutta "kuudennella kuulla oleva vatsa" (en ole siis missään nimessä tulossa kolmatta kertaa äidiksi! Sen takia lainausmerkeissä) ei suostunut työntäytymään kunnolla sisälle. Meinas tulla ihan itku silmään! Enemmän sen takia ettei ole enää mitään päällepantavaa eikä ole ylimääräistä rahaa uuden karderoobiin täydentämiseen. Eli iltasyöpöttelyt pannaan ja koiran kanssa lenkille.

Juhlat siis juhlittiin ... ensin nuorimmaisen 14 vee juhlia, sitten Bela Nedejaa - joka vuotista viinijuhlaa. Sen jälkeen esikoisen täysi-ikäisyysjuhlaa (apua, mulla on täysi-ikäinen tytär!!!! Olen siis virallisesti keski-ikäinen = vanhako?) ja kaiken päälle Kimin 5 koiravuosia. Kaikki sankarit taitavat olla tyytyväisiä juhliinsa ... ehkä koira kaikkein tyytyväisin, sai erikoispaijailuja koko päivän ajan vai vielä kasan herkkuja. Neidit varmaan olisivat toivoneet lisää mammonaa...

  

"Bela Nedejaa" odotellaan aina toisaalta innoissaan, toisaalta inholla. Innolla sen takia, että kylässä/kaupungissa tapahtuu jotain ja kylä on neljän päivän ajan tupaten täynnä väkeä ja kaikki ovat iloisella tuulella. Mutta toisaalta inholla, koska viikkoa aikaisemmin valtavat kuorma-autot alkavat kuljettamaan rakennustarvikkeita; jokainen kylän läpi kulkeva tie on tukossa; jokainen joka haluaa suojata omaisuuttaa/tonttiaan on pystytettävä barrikaadit esteiksi vieraille joilla on a)mieletön hätä b)etsivät mitä oudointa paikkaa levätä c) muuten vaan halu udella mitä kaikkea kivaa paikallisten tontilta voisi ottaa mukaan muistoksi viikonlopun rällästelyistä... Jo ensimmäisen päivän jälkeen paikat alkavat tuoksahdella mitä epämiellyttävämmältä, roskia alkaa kerääntyä vaikka mihin ... pullojen kerääjät saisivat kunnon vuosiansiot jos älyisivät tulla keräystalkoisiin näinä päivinä.



 Bela Nedeja on joka vuotinen viinijuhla. Nimi tarkoittaa "valkoista sunnuntaita" ja on saanut nimensä siitä, että tuona sunnuntaina (lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina) pappi puki päälleen valkoisen kaavun. Nimi tulee myös siitä, että aikoinaan syksyn ensimmäisille markkinoille tuotiin myyntiin valkoista kangasta, pellavaa.
Toisaalta suurin syy vuotuiseen juhlaan on nuoren viinin maisteleminen. Kesän ajan kasvaneista viinirypäleistä on puritettu mehut ja mehusta on kehittymässä "belicaa" paikallista viiniä. Tuo nuori viini (sturmia kuulemma Itävallan puolella) on melko petollista ... maistuu kuin kuohuva mehu, tuoksuu makealta ja vetää puoleensä. Mutta liiasta maistelemisesta saattaa mennä maha ja pää todella sekaisin. Itse uskaltauduin maistamaan lasillisen ja tyydyn odottamaan sitä ihan oikeaa, kypsää viiniä.




Neljän päivän juhlinnan jälkeen kylän päälle tuli rankkasade joka pesi pois kaikken epämiellyttävän. Rankkasade oli jopa niin voimakas, että meinasi huuhdella mukanaan alas rantaan muutaman kojun. Sen mitä sade ei onnistuntu huuhtelemaan, huuhtelivat palomiehet letkuillaan. Nyt kylä on rauhoittunut kaikesta hulinasta ja hiljalleen valmistaudutaan talven horrokseen.



Liikennevaloissa kuultua

Noin viisivuotias poika keskusteli isänsä kanssa selkäni takana keskikaupungin liikennevaloissa ...

-Tata, mulla on ihan kauheesti leluja. Mä annan jotain niistä leluista jollekin kenellä ei ole yhtään lelua.
- Miksi antaisit jonkun leluistasi pois jollekin ketä et tunne?
- Kun on paljon sellasia lapsia kenellä ei ole yhtään lelua eikä niitten äidillä tai isällä ole rahaa ostaa niille lahjaks leluja.
- Niin mut....
- Siis mulla on ihaaan kauuuuhesti leluja enkä mä leiki niillä kaikilla enkä tarvitse niitä kaikkia.
- Mutta jos annat jonkun leluistasi pois, sinulla ei sitten ole sitä ...
- Ei se mitään, mulla on niitä ihan liikaa.

Kuuntelin tuota keskustelua uteliaana, en kehdannut kyllä kääntää päätäni vaikka olis tehnyt mieli taputtaa poikaa olkapäälle ja kehua "hyvä poika".
Olivatkohan keskustelleet asiasta sinä päivänä päiväkodissa ja nyt poika yritti opettaa isäänsä ottamaan huomioon vähävaraisemmat kaverinsa.

Samasta asiasta oli kotonakin puhetta illalla. Nuorimmainen toi viestin koulusta, jossa kehoitettiin oppialaita tuomaan seuraavana päivänä kuivaruokaa ja kempparituotteita keräykseen vähävaraisten hyväksi. Menin tietenkin heti kellariin hakemaan riisipakettia ja ryynejä. Kylppäristä lähti pakettiin mukaan pari suihkusaippuapulloa ja hammastahnaa. Isäntä kyllä yritti esittää heikkoa vastaanhangottelua ... "Eihän meilläkään ole paljoa"-tyyliin, mutta ei meidän talous siitä kaadu, jos parit riisipussit tai hammasharjatyybi annetaan jollekin tuntemattomalle. Mukaan olisi lähtenyt enemmänkin, jos olisin ennättänyt täyttää varastoja sitä ennen.

Teinipippalot ...

on meneillään tuolla alakerrassa. Esikoinen, koira ja minä ollemme yläkerrassa evakossa, mies pääsi töihin karkuun. Alhaalla tuntuu olevan melkoinen meno, musa soi ja nyt taidetaan jopa tanssia ... äänistä päätellen. Tänä vuonna poikiakin on melkein yhtä paljon kuin tyttöjä, enää ei hyljeskellä toista osapuolta;)
Koko aamupäivän neiti on ollut hieman hermostunut ... saanko tortun tehtyä, onko pizzaa tarpeeksi, tuleeko kaikki vieraat jotka kutsui .... No, torttu on kuten kuvasta päätellen tehty ja maistettu, pizzaa oli riittävästi (neljä uunipellillistä) ja kaikki vieraat taisivat tulla ... ainakin omasta mielestä vieraita on ihan tarpeeksi. Muutamat parhaimmat tyttökavaverit jäävät yökylään, pitää kai tehdä heille kohta siskonpeti tuonne nuorimmaisen huoneeseen.

Katselin yhtenä päivänä vanhoja kuvia ja eteen sattui iso kasa esikoisen ja nuorimmaisen synttärikuvia vuosien varrelta. Miten juhlat ovat muuttuneetkaan vuosien varrella. Yleensä juhlat on järjestetty täällä meillä kotona, väliin on mahtunut pari kokeilua leffailtoineen ja pizzerioineen, mutta aina seuraavana vuonna ovat halunneet järjestää pippalot kotona. Toisaalta se tietää meille vanhemmille enemmän hommaa ja kärsivällisyyttä, mutta toisaalta olen tyytyväinen koska tiedän missä ovat eikä tule maksamaan niin paljoa kuin jos järjestäisi juhlat muualla.
En kyllä vieläkään ole suostunut siihen, että jätän talon aivan yksin nuorten käyttöön ja lähdemme pois kotoa juhlien ajaksi. Yleensä olemme menneet pariksi tunniksi pois (kuten tänään tuonne kylille), mutta loppuajan olemme jollain puolelle taloa ... evakossa jossain nurkassa;)
Yritin kysellä esikoiselta miten hän aikoo juhlia 18-vuotissynttäreitä .... ei osannut vielä sanoa tarkalleen miten ja missä, kai menevät kavereiden kanssa jonnekin ulos kun nyt kerrankin voivat virallisesti niin tehdä. Kakkukekkerit kyllä pitää järjestää isovanhemmille ja kummille ja tädin perheelle ym, sen verran tärkeät juhlat on tänä vuonna

Miten teidän lapset ovat juhlineet syntymäpäiviä, mikä on tapana maassanne?

Kiireitä!

Parin viikon kiireet ovat pitäneet melkoisessa vauhdissa ettei illalla ole yksinkertaisesti voimia kirjoitella mitään järkevää ( jos nyt tämäkään postaus on niin järkevä ). Naamakirjassa jaksaa päivitellä tekemisiä, koska siellä ei tarvitse keksittyä niin kauheesti ... sorry kaverit;)

Töissä on kiireetä ja tehdään päiviä ilman taukoa, muutama työkaveri on ollut sairaslomalla ja sen takia meiltä on siirretty yksi työntekijä tuuraamaan pikkupäikkäriin. Ja me saadaan sitten tehdä hommia niska limassa!! Kotiin tultua heitän kassin naulakkoon ja komennan muita antamaan puolen tunnin rauhottumisajan, muuten ei tulis mitään.

Lisäkiireitä on antanut apartmanin valmistelu ensi viikkoa varten. Kauhealla tohinalla ollaan etsitty tavaraa ... mies on poranut, laitellut listoja, tehnyt terassin maansiirtohommia, kiviseinää on noussut ... minä siinä sivussa olen heittellyt ruohonjyviä, istutellut kukkia, hermoillut kun en löydä mieleisiä tavaroita, hermostuttanut siinä samalla miestä homputtamalla nopeampaan toimintaan, hionnut vanhaa puupöytää ... Juuri kun kaikki näytti siltä, että saamme paikat kuntoon maanantaihin mennessä, Islannin tulivuori alkoi tupruttamaan siihen malliin etteivät koululaiset pääsekään Suomesta tänne!!! Tälläistä voi todellakin tapahtua vain kerran elämässä meidän leveysasteilla :O

Koko loppuviikko ollaan roikuttu netissä, laitettu viestejä puolin ja toisin, mutta näyttää todellakin siltä että matka joudutaan siirtämään ensi kuuhun. Kunhan nyt vaan saavat lennot siirrettyä sinne! Harmittaa ihan niiden nuorten puolesta, olivat jo ostaneet tuliaiset ja jopa pakanneet laukut. Mutta eihän näille luonnon mullistuksille mitään voi! Nyt ovat saaneet aihetta sanoa "mitä mä sanoin!" ne ihmiset jotka vannovat  vuonna 2012 tapahtuvan jotain aivan kauheaa ... johan jo vaikka mitä on tänä vuonna tapahtunut.

Mutta ei olla nyt ihan turhaan kiirehditty huoneen valmistuksen suhteen. Torstaina sieltä Suomesta pitäisi tulla eräs herrasmies moottoripyörällään ( pitää nyt mainostaa, kun niin pitkän matkan meinaa tehdä edestakaisin ) ja lupasi pysähtyä tässä meillä :) Hänen matka jatkuu aivan Etelä-Kroatiaan Dubrovnikiin asti eli kyllä kannattaa tässä Kukkulalla levähtää.

Ja seuraavana viikonloppuna on kylässä tanssitapahtuma ja meille tulee yöpymään siihen osallistujia. Jos nyt joku sattuu kylän lähimaisemiin, niin tänne vaan tanssailemaan 24.-25.4. Ilmaisissa workshopeissa voi oppia lattareita, hip hopia, reggetonea, salsaa, napatanssia, tangoa ... vaikka mitä!

Tiistain käytiin miehen kanssa pikakäynnillä pääkaupungissa. Matkan päätarkoitus oli miehen kontrollikäynti leikanneen kirurgin luona ja siinä sivussa juhlittiin mun synttäreitä. Ei niitä sitten tullut mitenkään sen kummemmin juhlittua siinä matkalla, kun suurin osa päivästä meni poliklinikalla odotellessa. Sushit jäi syömät nyt tällä kertaa :( Ja parkkisakkokin tuli muistoksi reissusta! ( Kyllä kannattais joskus kuunnella vaimoa! )

Lääkäri oli erittäin tyytyväinen miehen kuntoon ja vointiin. Ja naureskellen sanoi miehen varmaan vielä seuraavat kaksikymmentä vuotta "komentelevan" minua. Mies menee maanantaina vielä omalle syöpälääkärille käymään ja sitten kuulee hänen mielipiteen. Vaikka tuo kirurgi selvitteli asoita oikein selkeästi ja oli tyytyväinen, odotan kuitenkin onkologin tulkintaa ...

Kotona meitä odotti matkan jälkeen esikoisen tekemä pizza ja tyttöjen yhdessä tekemä synttärikakku:) Jauhoja ja taikinaa oli kuulemma ollut vaikka missä, mutta hyvin olivat siivonneet kun paikat oli puhtaat. Aina on ihana tehdä pikavisiittejä pääkaupunkiin, mutta kyllä siinä matkassa väsähtää! Ja ehkä sitä tuli hieman jännitettyä mitä lääkäri sanoo.

Tänään oli Kukkullalla ensimmäinen t-paitakelipäivä. Tähän asti on ollut sen verran viileää, ettei lyhythihaisella ole tarjennut. Ja yöt ovat edelleenkin melko viileitä. Ruoho kasvaa, perhoset lentää ja kirsikkapuut kukkii:) Ensimmäiset vaskitsat on nähty ja villiparsaomeletit syöty. Nythän se parsakausi on parhaimmillaan ja ihmiset juoksee taas pitkin metsiä villiparsaa etsien. Onneksi omalta tontilta löytyy sen verran parsaa ettei tarvitse lähteä punkkien ja käärmeiden syötäväksi.

Olimme ajatelleet järjestää huomenna apartmanin avajaiset, mutta taidamme siirtää sitä muutamalla viikolla. Antakoot nyt ensimmäiset vieraat ensin alkuarvostelut ja juhlitaan sitten myöhemmin. Nyt ei edes voimat riitä juhlien järjestelyyn!

Mutta jos joku teistä suunnittelee Kroatiaan matkaa ja vielä Kukkulan suunnalle ja tarvitsee majapaikkaa, ottakaa ihmeessä yhteyttä! Tilaa aina löytyy:)

Keväinen päivä Kukkulalla!

Kai se kevät on nyt sitten tullut:)

Päivä on pidentynyt ja yöllä alkaa kesäaika. Ensi viikko menee kyllä totutellessa taas uuteen rytmiin - aamulla saattaa olla vaikea herätä tuntia aikaisemmin.

Mutta onneksi on sitten illemmalla valosampaa ... ennättää tehdä enemmän hommia ulkona;)

Tänään olen ollutkin koko päivä ulkona. Siirrellyt kasveja paikasta ja penkistä toiseen, tehnyt uuden kukkapenkin "vierashuoneen" luokse, istutellut kevätkukkia ...

Vaikka aurinko ei paistanutkaan ihan siniseltä taivaalta, tuntui kyllä silmissä keväinen kirkkaus. Suomalaisella sisulla jatkoin hommia vaikka välillä aivan olemattomasta pilvestä tipahteli isoja sadepisaroita. Eihän sitä nyt ihan turhista sisälle juosta ... kun anoppikin sinitteli sateessa kasvimaalla;)

Nyt sisällä tuoksuu omalta pihalta kerätyt hyasintit ja narsissit.

Aivan ihana huumaava keväinen tuoksu!

Pitää vaan siirtää keittiön puolelle yöksi ettei huumaa nyt kuitenkaan liikaa nukkuessa.

Viikko on mennyt mieletöntä vauhtia.

Pääsin joten kuten flunssastakin iroon ... tytöt puolestaan saivat sen kukin vuorollaan.

Niiskuttavat ja puuskuttavat onneksi ilman kuumetta. Ei se näköjään heidän menoa haittaa.

Maanantaina käytiin miehen kanssa huonekaluostoksilla ...

en ole kyllä ikinä ostanut niin nopeasti avattavaa sohvaa ja ruokapöytää!

Ja vielä sohva tuli ostettua niin yllättävän värisenä! Mutta kun se mielytti miestä ja minua ja tyynyissä oli vielä isoja kukkia, niin pakkohan se oli saada. Myyjä (nuoremman puoleinen mieshenkilö) yritti kyllä myydä mulle hillitymmällä värillä, mutta kun tykästyin juuri siihen mikä oli esillä. Ja oli pakko saada juuri se, koska toista ei ollut varastossa ja tilaus menisi liian pitkälle. Eli nyt on huoneessa sitten värikäs sohva!

Mieskin vanheni tiistaina vuodella.

Ihan hyvä kun vaan vanhenee, toivottavasti saa vanheta vielä monia kymmeniä vuosia.

Miehen piti saada perjantaina ne tulokset, mutta soittivat perjantaina etteivät tulokset olekaan valmiit. Maanantaina sitten voi mennä kyselemään .. jos ovat sittenkään valmiit...

Mies tietenkin heti ajatteli, että on jotain häikkää kun joutuu odottelemaan. Mutta he olisivat kyllä varmaan pyytäneet uusiin kuvauksiin tai tutkimuksiin ... Ei turhaan murehdita etukäteen!

Tänään myytiin täällä jokaisessa kaupungissa narsisseja rintasyövän tutkimuksen ja hoidon puolesta. Edelleen liian harvat naiset käyvät säännöllisesti mammografiassa tai yleensäkin tutkituttavat itseään. Ja jatkohoidot voisivat olla huomattavasti paremmat samoin kuin tuki sairastumisen ja parantumisen jälkeen.

Osallistuttiin omalta osalta "Earth Hour" ja

istutaan nyt kynttilän valossa nuorimmaisen kanssa.

Ihanan tunnelmallista.

Laitoin uloskin lyhdyt valaisemaan terassia.

Katselin alas tuonne rantakaupunkiin päin ja siellä näyttää palavan kaikki valot ja erittäin kirkkaasti.

Pitäis vielä jaksaa tyhjentää ns.ompeluhuone. MajstorMirko lupasi tulla sen maalaamaan huomenna. Taidan vaan kasata kaikki kamat keskelle huonetta pöydälle, kai nyt osaa maalata sen verran varovasti ettei roiskuttele maalia kamojen päälle;)

Karnevaalit loppu ja paasto alkoi!

Päiväkodin talonmies ja "Tušibakalo"

No niin, nyt se on sitten ohi!! Onneks;)

Siis karnevaalit.

Tänään on joka kylällä ja kukkulalla poltettu vuoden syntipukki. Syntipukki on saanut niskaansa kaikki menneen vuoden kiukut, huonot asiat, poliitikkojen sotkut, sairaudet ....

Mutta ei syntipukkia ole ihan noin vain heitetty roviolle. Ennen kuolemantuomiota paikalle on kutsuttu tuomari, syyttäjä ja tietenkin puolustusasianajaja. Syyttäjä on syyttänyt ja puolustaja yrittänyt puolustaa. Mutta joka kerta erittäin huonolla menestyksellä ... tuomari on tehnyt päätöksen ja syntipukki saanut tuomion.

Tämä on päiväkodin syntipukki. Lapset saivat itse päättää syntipukin nimestä ja siitä tuli tänä vuonna "tušibakalo" eli kantelupukki. Nyt on sitten kaikki viime vuoden kantelut ja toisten syyttelyt ainakin vähäksi aikaa hävinneet tuhkan mukana.

Päiväkodin "zvončar"/kellosoittaja

Tänään on myös katolisen kirkon mukaan "pepelnica/tuhkakeskiviikko" ja 40 päivän "korizma" paasto alkaa.

Ja tänään on toinen vuoden kahdesta täyspaastopäivästä eli tänään täysi-ikäisiä kehoitetaan syömään vain yksi kevyt ateria eikä se saisi sisältää lihaa missään muodossa. Itse en paastoa vaan vähensin aterioita ja söin mahdollisimman kevyesti.

Alkanut 40 päivän paasto ei tarkoita vain ruokavalion muutosta. Paaston aikana tulisi tutkiskella itseä ja miettiä mitä on tehnyt väärin ja mitä voisi tehdä toisin, paremmin. Paaston aikana tulisi auttaa lähimmäisiä ja yrittää irtautua, luopua jostain itselle erittäin tärkeästä asiasta. Monet lupaavat olla syömättä makeisia, suklaata .. toiset päättävät lopetaa tupakoinnin, olla juomatta alkoholia ... Nuo kaikki asiat ovat periaatteessa hyviä päätöksiä, mutta luopuminen tulisi omistaa jollekin ... tulisi lupautua luopumaan jostain itselle erittäin tärkeästä asiasta tai lupautua tekemään jotain toisen ihmisen hyväksi.

Olen parin päivän aikana kaiken sekamelskan ja sotkun keskellä yrittänyt miettiä mistä voisin luopua tai mitä voisin tehdä ja kenen hyväksi. Ehkä tällä hetkellä eniten apua tarvitsisi esikoinen. Ehkä voisin olla hänen tukena ja turvana enemmän, yrittää saada asiat luistamaan paremmin tai ainakin saada niihin jonkinlainen suunta. Oli se sitten vastoin meidän toiveita ja haluja. Mistä sitten voisin luopua? ...  Tärkein ja vaikeimmin luovutettavissa oleva asia taitaa olla tämä tietokone, mutta ilman sitä neljäkymmentä päivää ... Ei taida onnistua! Tämä on kuitenkin puhelimen sijainen, yhteydenpitoväline ja informaation lähde. Voisin kyllä vähentää tämän edessä istumista;)

P.s. ja suklaan syönti jää nyt vain viikonlopulle;a

Laskiaisen laskuja

Karnevaalikausi on nyt sitten viimeisiä vetämässä.

Onneks!

Tänä vuonna ne kestivätkin täällä meidän seudulla viisi viikkoa, muualla maassa kestävät vain muutaman päivän. En ole muuten koskaan kysynyt keneltäkään viisaammalta, miksi "maškareet" kestää meillä aina niin kauan. Alkavat tammikuun 17. päivä eli Antonin päivänä ja jatkuvat sitten laskiaiseen asti. Ehkä täällä on vaan niin iloista ja hauskanpitoa hakevaa porukkaa ... ainahan pitää olla syy ilonpitoon:)

Itse en ole oikein vuosien varrella innostunut asiasta. Aikaisemmin oli hieman pakko, kun lapset kiersivät karnevaaleja päiväkodin ja koulun kanssa. Silloin tehtiin pukuja muiden äitien kanssa talkoilla ja vahdittiin kulkueiden reunoilla pikkuisten taaperrusta. Mutta nykyään karnevaalien seuranta on lähinnä telkkarin kautta hoidettu. Tai sitten toimin huoltojoukkona ja muonamiehenä tyttärille ja heidän kavereille.

Viime viikkoiset lumet ovat sulaneet ja aurinko lämmitti todella mukavasti viikonloppuna. Viikonloppuna tuntui jopa ensimmäisiä kertoja keväiseltä ... talitintit lauleskelivat puiden latvoilla ja ilmassa oli kevään tuoksua.

Torstai-iltana kävin taas shiatsuhieronnassa ja kyllä teki hyvää pari tuntinen sessio. Meinasin nukahtaa pöydälle, niin rentouttavaa se oli taas.

En tiedä onko shiatsun ansiota vai mitä, mutta olen ollut viime aikoina todella rauhallinen ja hyvillä mielin kaiken kaaoksen keskellä. (Tai sitten sen syynä on muutamat mukavat keskusteluhetket;) ) Ja eilen huomasin, että niska toimii aivan normaalisti. Vielä muutama päivä sitten tuntui vielä hieman pahalta kääntää päätä eri suuntiin. Mutta nyt voin taas normaalisti jumpata ja pyörittää päätä:)

Viikonloppuna meillä kävi suomalais-kroatialaisia vieraita:)

Oli todella mukava jutella pitkästä aikaa suomea ja vielä sellaisen henkilön kanssa joka on kotoisin samasta kaupungista! Miten maailma onkaan pieni, kun törmätään tuhansien kilometrien päässä "kotimaasta" ja nyt asumme muutaman sadan kilometrin päässä toisistamme. Kiva kun joku muukin on eksynyt tähän maahan;)

Shijatsu

Kävin eilen shiatsuhieronnassa.

Pari viikkoa sitten, kun niskani oli jumissa kyselin paniikissa töissä naisilta tietääkö kukaan hyvää kiropraatikkoa tai hierojaa tai jotain muuta vastaavaa kuka voisi auttaa.

Työkaveri totesi, että naapurin rouvahan tekee shiatsuhoitoja ja muita vastaavia. Otin heti yhteyttä ja kävinkin hänen luona kipeän niskan kanssa.Mutta eihän hän voinut tehdä silloin paljon mitään, yritti vain rentouttaa ja varovasti sivellä kipeitä paikkoja.

Nyt kun akuuttivaihe on mennyt ohi ja pystyn normaalisti pyörittelemään päätä, sovittiin "tretmaanista" ja eilen nautin kolme tuntia hänen luona!!

Tietenkin kun kyseessä on tuttu mukava nainen, juteltiin ensin tunti kaikesta ja tietenkin ihan asiasta eli hoidoista ja mitä pitäisi tehdä. Pari tuntia hän sitten "käsitteli" minua ja minä nautin!! Tiesin mitä odottaa ja käsittely vastasi täysi odotuksiani.

Kolme tuntia oli niin terapeuttista!

Pelkkä keskustelu jo tuntui auttavan ja tietenkin hieronta ja muu käsittely auttoi.

M. on itse joutunut elämässään kokemaan vaikka mitä oman lapsen kuolemasta sairasteluun joten hän osaa kuunnella ja asettua toisen osaan. Ja kaikesta huolimatta hänestä huokuaa positiivista energiaa ja iloisuutta.

Antauduin kokonaan hänen käsittelyssä ja rentouduin täysin.

Hoitoja olisi hyvä tehdä nyt aluksi "kuurina" joku kuusi kertaa ja sovittiinkin seuraava tapaaminen heti ensi viikolle.

Odotan innolla uutta "käsittelyä":)

Niskajäykkyyttä ailahtelevissa oloissa

Runosuoneni on kuivunut, ei meinaa tulla minkäänlaista tekstiä.

Arkihuolet ja muut mietiskelyt on vieneet todella keskittymiskyvyn.

Netti on jatkuvasti auki, mutta vain kevyeen keskusteluun naamakirjan tai skypen kautta.

Tammikuu on vierähtänyt vaihtelevissa merkeissä, jotkut päivät ovat ihania ja elää täynnä. Jo seuraavana päivän tuntuu maa taas putoavan jalkojen alta ja kaikki kääntyy ylösalaisin.

Koululaisilla alkoi koulu ja toisilla se menee erittäin hyvin ja toiset joutuu kaikin mahdollisimmin keinoin rämpiä eteenpäin.

Yrität auttaa minkä voit, mutta et voi tehdä toisen eteen kaikkea ... pakko antaa itse oppia erehdyksen kautta!

Onnistuin aloittamaan kuntoilun pari viikkoa sitten ja olin todella tyytyväinen alkuun.

Ja sitten viime lauantaina niska alkoi jumittua ja se ärtyikin niin pahaksi, että jouduin piikkikuurille!

Maanantaina pinnistelin todella kipeällä niskalla töissä, mutta ennen nukkumaan menoa oli pakko ajaa alas ensiapuun kipupiikille. Tiistain olinkin sitten sairaslomalla kotona lepäillen ja kävin omalla lääkärillä taas saamassa satsin.

Loppuviikon olin töissä niskat kipeinä ja jumissa, nielin kipulääkkeitä (inhoan niiden ottamista) ja rasvailin niskaa ... eikä mikään auttanut.

Eilen oli pakko mennä kesken työpäivän omalle lääkärille ottamaan taas uuden satsin piikkejä ja nyt viikonloppuna juoksen päivystävelle piikitettäväksi.

Tänään on ollut jo hieman parempi olo, mutta olen yrittänyt ottaa tosi rennosti.

Tein listan tytöille mitä heidän on tehtävä ja hienosti hoitivat ne pakolliset siivoukset:)

Mutta kun en osaa olla hermoilematta ja pysyä paikoillaan, jos joku ei mene niin kuin pitää tai paikat on sotkussa .... (meillähän ei kyllä ole ikinä ihan siistiä). Viikonlopuille jää aina niin paljon tekemistä ja tuntuu ettei nämä kaksi päivää riitä hommille ja vielä levolle!

Kesken arkihuolia alkoivat karnevaalitkin. Antonin päivänä puhallettiin taas torveen ja kaupungin avaimet luovutettiin karnevaaliporukoille:)

Seuraavat viisi viikkoa joka puolella tapahtuu ... tansseja, karnevaaliralleja, kuulalaakerikelkkailuja, hulinaa, vilinää ... mitä kuka haluaa. Asu on vapaa ja mieli villi!

Tänään oli tarkoitus mennä miehen kanssa Kukkulan kunnantalolle tansseihin, mutta mites tällä niskalla tanssii!! Eikä ole oikein mitään asuakaan, ilman naamiasasua tuntee olonsa todella orvoksi muun porukan keskellä.

Tammikuun alussa maa sai uuden presidentin!

(Eikä karnevaalien avajaisissa unohdettu mainita tuleevaa pressaa ja hänen joukkoaan :) Eikä tietenkään muitakaan edellisen vuoden tapahtumia.)

Vaalien kakkososaan jäi kilpailemaan kaksi aikaisemmin saman puolueen kannattaajaa, mutta täysin erilaiset edustajat. Toinen on hienosanainen ja akateeminen ja toinen "kansanmies" ja päästää suustaan heti sen mitä mieleen tulee. Ja tietenkin kulttuuri ja hienosanaisuus voitti! Kansa ei ollutkaan suorasukaisen, ei-edustuskelpoisen miehen kannalla vaan halutaan lähettää Eurooppaan meitä edustamaan mies joka osaa valita sanansa ja esiintyä ... kai ....

Itse en ollut kummankaan kannalla alkuvaaleissa, mutta toinen oli valittava ... ehkä nyt sitten mennään kovaa vauhtia kohti EU:ta ja saadaan korruptio aisoihin.

Saas nähdä mitä seuraavat viisi vuotta todella tuovat tullessaa!

Ja niin joutui Joulu!

Se niin kauan odotettu joulu tuli ja meni!

Taas liian nopeasti.

Ensin en meinannut päästä millään joulufiilikseen ja nyt ollaan jo Tapanin päivässä ja haluaisin tämän jatkuvan ja jatkuvan. Kotona on niin tunnelmallista kun kynttilöitä on joka puolella ja kuusi loistaa nurkassa.

Tammikuussa on aina niin haikeaa korjata koristeita pois ... jäljelle jää vain tyhjyys ...

Aattona olin vielä töissä, mutta onneksi oli vain vähän lapsia päiviksellä.

Tuli hieman juhlittua töiden lomassa ja kotiin tultua piti hetki levätä ennen kuin jaksoin jaella hommia kotiväelle;)

Tytöt ja esikoisen poikakaveri innostuivat tekemään rosollia ja muita salaatteja eikä minun tarvinnut tehdä muuta kuin maistaa ja lisätä

 tarvittavat mausteet. Helpolla pääsin:)

Aattoiltana oli aivan mieletön kaatosade, mutta tytöt lähtivät kuitenkin kymmenen aikoihin kylille odottamaan keskiyönmessua. Kotiin tuli sitten kaksi päästä varpaisiin likomärkää tyttöä!! Kun eivät taas uskoneet, että tuossa kaatosateessa saattaa kastua ja kunnolla ... eivätkä tietysti laittaneet kumisaappaita jalkaan!

Joulupukki kävi aattonyönä ja innokkain lahjojen aukaisija taisi olla Kimi-koira:)

Meinasi avata muidenkin lahjat siinä sivussa.

Joulupäivänä kävimme miehen kanssa joulukirkossa tavalliseen tapaan.

Unohdin ottaa seimestä kuvan ... ehkä ennätän joku ilta sinne vielä kameran kanssa ennen kuin korjaavat sen pois.

Paikallinen puhallinorkesteri soitti taas todella hyvin ja lauleskelin mukana perinteisiä joululauluja ... sanat tuli välillä mieleen suomeks ja välillä kroatiaksi;)

Ruokaa tuli syötyä taas liikaa. Mutta kun on hyvää eikä malta lopettaa mässäilyä silloin kun maha alkaa olla jo täysi. Kävimme perinteiseen tapaan anoppilassa syömässä, pääsin helpolla ... mukava vein kolme sorttia salaattia ja viinit.

Leivonnaisia ja pikkuleipiä tulee edelleenkin napsittua ihan liikaa, tammikuussa pitää aloittaa "nenänvalkaisuviikot" herkkujen suhteen ... lasillinen punaviintähän lasketaan terveydelle vain hyväksi eli siitä ei tarvitse luopua;)

Ihanaa kun huomenna on vielä pyhä ja vapaapäivä!

En voi jäädä pidemmälle lomalle, kun työkavereilla on niin paljon lomapäiviä jäljellä. He saavat nyt sitten nauttia kahden viikon lomista ja me muut pakerretaan heidän puolesta:/

~

Čestit Božić svima!

Rauhallista ja hyvää joulua kaikille!