Väsyttää!
Ei jaksa tehdä mitään ja silmätkin melkein jo lupsahtelee kiinni. Ei ole tullut juhlittua, muuten vaan nukuttua ihan liian vähän!
Osasin sentään mennä eilen illalla ajoissa nukkumaan, mutta miehen liikehdintä ja kolina talossa herätteli jo puoli viisi! Yritin saada unenpäästä kiinni, mutta pakkohan oli edes pikkasen pysyä hereillä ennen kuin mies lähti matkaan. "Hyvän matkan" pusut poskelle ja vaimo käänsi kylkeä vetäen peittoa tiukasti päälle.
Mies lähti vihdoinkin matkalle. Vihdoinkin sen takia, koska on suunnitellut tuota reissua jo vaikka kuinka kauan eikä ikinä ole ennättänyt lähteä. Aina on ollut töitä tai muita hommia tai aurinko on paistanut liian kauniisti .... Nyt ei ole töitä eikä aurinko todellakaan paista kuin unissa.Tällä kertaa auto jäi parkkiin ja mies lähti reissuun junalla. En muista milloin herra on matkustanut junalla - ainakaan täällä. Pakkasi tyytyväisenä laukkunsa, eväät reppuun ja rahat lompakkoon ja mies ensin aamuvarhain bussilla rautatieasemalle ja sieltä kohti itää. "Tour de Itä-Kroatia" alkoi. Mies ei ole työkiireiden takia ennättänyt käydä vuosikymmeniin synnyinkaupungissaan. Viime vuosina (ja viime kuukausina) ovat sukulaiset kokoontuneet liian usein hautajaisten merkeissä eikä mies ole ennättänyt käydä hyvästelemässä liian aikaisin lähteneitä serkkuja ja pikkuserkkuja. Nyt asia pitää korjata ja käydä edes sytyttämässä kynttilät haudoille. Onneksi elossa on vielä paljon sukulaisia jotka odottavat innolla miehen vierailua. Monessa paikassa pitää pistäytyä ja ne pistäytymiset saattavat venähtää muutamaksi päiväksi. Mutta onneksi junalippu on voimassa kaksi kuukautta.
Tai saattaa routa porsaan kotiin ajaa jo sitä ennen;)
Mies matkustelee sukulaisilta toiselle ja vaimo on väsyneenä kotona koiran kanssa. Kyllä maanantait ovat rankkoja. Ja vielä kun koko viikonlopun on ollut kurjaakin kurjempi keli eikä olla päästy ulkoilemaan. Ei saisi kai väsyttää, kun viime viikolla olin vain kolme päivää työpaikalla. Ne kaksi muuta päivää ei ollut lomapäiviä (valitettavasti) vaan "rankkaakin rankempia" ... tavallaan ...
Tiistaina kävin siellä seminaarissa ja haastattelussa. On se kumma kun tuollainen asia saa ison ihmisen niin hermoheikoksi?! Aamulla ennen seminaaria piti vielä juosta töihin pariksi tunniksi näyttämään uudelle työkaverille parit apuvälineet ja sieltä raikkaana ja iloisena alas rantakaupunkiin hotellille. Seminaari oli todella mielenkiintoinen vaikka kädet hikoili koko ajan ja mahassa moukersi jännityksestä. Onneksi mukana oli muitakin ensikertalaisia joista osa näytti olevan vielä hermostuneempia kuin minä. Jonotettiin käytävällä haastatteluun kuin joskus aikoinaan, udeltiin toinen toisilta kielitaitoja ja yritettiin keventää tunnelmaa. Vihdoinkin oli vuoroni ja parissa minuutissa piti yrittää antaa paras mahdollinen kuva itsestä ja kielitaidosta. Sanotaan, että kahdessa sekuntissa ihminen antaa ensivaikutelman vastapuolelle ... Mitenköhän mun kävi niiden kahden sekuntin aikana??? Niiden muutaman minuutin aikana jotka istuin siinä kolmen tuntemattoman ihmisen edessä keskusteltiin suomeksi ja englanniksi ... tai minä jutustelin suomeks, kun kukaan ei osannut esittää kysymyksiä suomen kielellä. Kai ne nyt uskoivat etten ole unohtanut äidinkieltäni ja pystyn esittämään edelleenkin asiani melko sujuvasti ja ymmärrettävästi.
Myöhemmin sain tuttavalta myönteistä palautetta haastattelusta. Hän oli suositellut minua haastatteluun ja tietysti soitteli perään miten oli käynyt. Nyt vaan sitten odotellaan ottavatko yhteyttä ja pääsenkö matkalle.
Kävin minäkin matkoilla ihan naapurimaassa :) Kylläkin vain yhden päivän reissulla ja sekin työmatka. Mutta matka mikä matka! Perjantaina ahtauduttiin pomon, pikkupomon ja työkavereiden kanssa pikkubussiin ja käytiin katsomassa naapurimaassa eurooppalaisia päiväkoteja. Pomo ja pikkupomo osottautuivat matkan aikana rennommiksi naisiksi kuin mitä ovat töissä! Loppumatkasta rentoon menoon osasyynä taisi olla kyllä väsymys, pari lasillista viiniä ja muutama paukku.
