Huhuuuuuu!

 Täällä Kukkulalla ollaan ja elellään edelleenkin.
Ollaan pidelty talvea, tylsistytty kotona pakkasten paukkuessa ulkona ja lumen sataessa kaikkialla maailmassa paitsi meidän kolkassa.
Ja kun me kaikki odoteltiin sitä lunta niin kauheesti!!!


Kevät alkaa kuitenkin nyt koittaa ja jonkinlaisesta hiljaiselosta ja lievästä talvi/keski-iän/tylsistymis- ym masennuksesta taidetaan selvitä. 
Mietin kuitenkin uuteen osoitteeseen siirtymistä. Sitä olen aikaisimminkin miettinyt, mutta nyt alkaa tuntua siltä .... Ehkä teen sen, ehkä en.

Hyvää uutta vuotta!

Uusi Vuosi 

edessämme kuin avautuva kirja.

 Emme tunne tarinaa, 

emme tiedä juonta. 

Vain lukemalla sivu sivulta, 

vain elämällä päivä päivältä, 

tarina vie mukanaan seikkailuihin, 

yllätyksiin, iloihin ja haasteisiin, 

alati vaihtuviin kuin itse elämä. 

Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille!

Joulu

                                                                      (kuva Inge Löök)

Rosollin teosta, 

kynttilöiden tuomasta tunnelmasta,

kuusen koristelusta, 

joulusaunassa käynnistä, 

myöhään valvomisesta, 

joulukirkosta, 

lahjojen avaamisesta, 

liikasyönnistä, 

päivätorkuista, 

jouluelokuvien katselusta, 

sukulaisten kanssa seurustelusta,

hiljaisista hetkistä ...

... siitä on tämä joulu tehty...

Hyvää Joulua

 ~ Sretan Božić ~ 

~ God Jul ~ 

~ Merry Christmas ~

 ~ Frohe Weihnachten ~ 

~ Buon Natale!!

Aatonaatto

                                                            (kuva Inge Löök)


Aika outo aatonaatto! 
Itselläni on olo kuin jouluaattona.
Viime vuosina jouluaatto on sattunut aina arkipäivälle ja se on tarkoittanut, että olen ollut töissä normaalisti. Mutta tänä vuonna olenkin jouluaaton kotona!! Huh hei:)
Eli tänään olen käyttäytynyt kuin edellisinä jouluaattoina: käynyt töissä jossa vietettiin pienimuotoisia joulupippaloita keskellä päivää; tehnyt pikajoulusiivouksen; laittanut kuusen paikalleen ja saanut edes osan jouluvaloista toimimaan ja nyt vietän rauhallista iltaa kynttilän valossa ja vinkkulasi vieressä ... yksin.


Tytöt ovat tietenkin kuka missäkin ... tai siis esikoinen käväisi juuri ja lähti kämpilleen. Sovittiin huomisesta kuusen koristelusta ja salaattien teosta. Nuorimmainen sai luvan mennä kaverinsa luo yökylään. Ja mies on töissä ... luojan kiitos!! On meinaan ollut kotona kaksi ja puoli kuukautta ja nyt on onneksi töitä joulupyhät ja uusi vuosi. Tekeen ihan hyvää kaikille, että telkun kaukosäädin on välillä minun hallinnassa;)


Nautin tällä hetkellä tästä hiljaisesta hetkestä. Taustalla soi musa, koira ja kissa nukkuvat omilla paikoillaan, kyntteliköt luovat tunnelmaa ja sisällä on ihanan lämmintä vaikka ulkona on todella kylmää. Vaikka nautin hetkestä, jollain tavalla on kuitenkin haikea olo. Itseasiassa tiedän miksi, mutta siitä ehkä joskus toiste ... tulevaisuudessa ... jos on aihetta siitä puhua


Mietin hiukka aikaisemmin mitä sitä nyt sitten tekisikään huomenna jouluaattona, kun kerran olen koko päivän kotona. 
Ensin aion herätä ihan omaan tahtiin, ilman herätyskellon pirinää. Aamupäivällä pitää ottaa iisisti ja käydä kahvilla normaalin viikonlopun tapaan ... Lukea päivän lehdet kahvin lomassa ja tavata ehkä tuttuja. Vasta sen jälkeen voi rynnätä kotiin tekemään rosollia ja paria muuta salaattia ym. Jouluaattona täällä paastotaan eli syödään kalaa (ne kenellä on siihen mahdollisuus/varaa ...tai sitten syödään mitä kaapista löytyy) ja meillä taitaa olla huomenna  ateriaksi "bakalar e bianco" ja lisukkeena "otakaapistamitälöytyy".  
Ne muutamat hassut lahjatkin pitäisi saada kääräistyä jonkinlaiseen lahjapaperiin... Sen olisin voinut kyllä tehdä jo tänään, mutta en vain saanut aikaiseksi.
Tänään keksin mitä en ole tehnyt ikinä täällä ....... käynyt JOULUSAUNASSA!!! Eli huomenna meillä lämpiää sauna keskellä päivää, keskellä jouluaattoa!! En tiedä meneekö sinne sitten kukaan muu kuin minä, mutta sauna on huomenna lämmin ... Tervetuloa vaan kuka haluaa:)
Esikoinen saattaa jopa liittyä seuraan, mutta miehestä ja nuorimmaisesta en tiedä. Mies on kuulemma aina liian väsynyt saunan jälkeen ja huomenna menee töihin illalla .... Mutta ei se mitään, minä menen kuitenkin!


Joulupäivänä mennääkin sitten koko porukka anoppilaan jouluaterialle. Tänä vuonna siitä saattaa kehkeytyä yllätyksellinen .... kälyn mies on muuttanut ruokavaliota sairauden takia (sama kuin miehellä!), esikoinen sanoi tuovansa poikakaverinsa kaikkien nähtäväksi, käly on vetänyt herneen nenäänsä erään aikaisemman tapahtuman vuoksi eikä ole kuukauteen meille soittanut, ehkä nuorimmainenkin tuo poikakaverin kakulle ja minä&mies saatamme sanoa sitten loppujenlopuksi kaikille suorat sanat ..... Että sellaista joulua täällä etelässä saatetaan viettää!
Jouluaatto tai jouluaattoyö ei ole täällä niin hiljainen ja harras kuin Suomessa. Suurin osa ihmisistä menee keskiyön messuun (vasta sen jälkeen alkaa joulu ja toivotellaan toisille "hyvää joulua") tai ainakin kirkon ympärille tai kirkon ympärillä oleviin kuppiloihin. Jos ei kuppilat kiinnosta, niin saatetaan mennä jopa jollekin kylään ja viettämään mukavassa seurassa jouluaattoyötä. Ja yöllä saa sitten vihdoinkin syödä lihaa, kun on kerran paastottu koko jouluaattopäivä! Katsotaan saanko itseäni liikkeelle huomenillalla, saattaa vähän riippua minkälainen keli on.

Jouluako ... onko hällä?

Ne piparit tuli sittenkin tehtyä!! 

Viime sunnuntaina komensin likat apuun ja saatiin paistettua ihan mukava satsi pipareita. Ja tietty laitoin ison peltilaatikollisen heti piiloon, muuten ne häviäis parempiin suihin ennen joulua. On ne kyl vaan aina niin hyviä ja kaikki tyttöjen kaveritkin ovat oppineet niistä pitämään. Nuorimmaisen kaveri kyselikin jo, että "milloin teta-Anna tekeen niitä pipareita?" 

Ne olisi voinut tietysti koristellakin, mutta meille ne kelpaa tuonkin näköisinä ilman mitään koristeluja. 

Joskus vuosia sitten tehtailin piparimökkejä ja taloja oikein urakalla ja taisin jopa antaa lahjaksikin muutaman. Siihen hommaan en ole enää alkanut, joka kerta tulee mieleen se kauhea sotkeminen kuuman sokerin kanssa ( eihän täällä ole valmista sokerikuorrutetta!). Joka paikka oli sokerin peitossa ja sormet vielä rakoilla kuumasta liimasta.

Ei tässä sitten oikein muuta olekaan tullut tehtyä joulun eteen. Ja jouluun on vain kaksi yötä ... tai kolme ... miten sen nyt ottaa ...riippuu siitä laskeeko Suomen joulun mukaan vai paikallisen. Mutta kuitenkin ... En ole tehnyt kauheaa joulusiivousta, koska joulun jälkeen joutuu kuitenkin siivoamaan eikä kukaan joulua kaapeissa vietä (niinkuin Martat ovat sanoneet). En ole juossut marketeissa jouluruokien perässä, koska en aio tehdä mitään erikoista jouluruokaa .... Syömme jouluaterian joulupäivänä anoppilassa ja sinne teen vain rosollin ja "ranskalaisen salaatin", muut ruoat tekee anoppi. En ole juossut kymmeniä kertoja joululahjaostoksilla, koska tänä vuonna olen ilmoittanut kaikille ettei mulla ole rahaa enkä aio antaa kenellekään kuin yhden-kahden lahjan. Kävin kyllä toissa päivänä pikaisesti ostamassa tytöille lahjat (niillä viimeisillä penneillä), koska näyttää siltä etteivät kaikki Suomen paketit ennätä jouluksi. Mutta siinä kaikki, tänä vuonna pukki (tai pukin apulainen) on todella saita .... En kyllä omasta tahdosta ...

Olen miettinyt mihin oma jouluintoni on hävinnyt. Minä, joka aina aikaisemmin olen terrorisoinut perhettä (ja varsinkin miestä) suomalaisilla joululauluilla jo loka-marraskuussa en ole soittanut yhtään joulucd:tä. Muutaman joululaulun olen soitattanut youtuben kautta. Innolla odotin Jouluradion avautumista, mutta senkin kuuntelu on jäänyt vain muutamaan kertaan. Joulukoristeista esillä ovat vain perinteiset joulutontut ja ikkunoilla kyntteliköt tuomassa tunnelmaa. Mihin on hävinnyt se kauhea into valmistella ja söpertää kaikkea pientä ja isoa jouluksi?? Olenko tulossa vanhaksi ... vai tylsäksi?!?!? Ei kiitos kumpaakaan!

Vanhettumiselle en voi mitään, mutta tylsä.... sen asian voi kyllä muuttaa. Mutta en taida olla tylsä vaan tylsistynyt vähän kaikkeen. Tarvitsisin muutosta .... uusia kujeita, uusia iloja, uusia paikkoja, uusia ihmisiä .... ehkä.

Vai johtuuko jouluinnon puuttuminen siitä etteivät tytöt ole enää pieniä? Joulu on saanut erilaiset muodot. Ei enää joulupukki- ja tonttutarinoita, ei enään salaperäisiä supinoita ennen joulua, ei yhteisiä valmisteluhetkiä ja joulukorttitalkoita .... Kukaan ei enään makaile sohvalla pyjamassa puolta päivää ja katsele kaikkia mahdollisia joulupiirrettyjä mitä telkasta näytetään ... Siitäkö se jouluinnon puuttuminen johtuukin ....

Väsyttää ....

 ..... niin kauhiasti!! Kun voisinkin viettää useamman päivän niin kuin Đuro kuvassa. Nukkua univelkoja pois. Vaihtaa vaan asentoa sängyssä ja vetää peitto korvien päälle. Jostain syystä nukun viikonloppuna tosi hyvin, mutta viikolla herään jo neljän jälkeen enkä saa enään kunnon unta vaan alan miettiä vaikka mitä. Vaikka olen vuosien aikana oppinut olemaan miettimättä asioita yöllä (yöhän on nukkumista varten), tuo huono tapa on iskenyt taas. Onneks saan nukahdettua illalla ... tai oikeastaan sammun joskus jo sohvalle, jos vaan annan siihen itselleni luvan. 

Väsymyksen syy taitaa olla suurimmalta osalta töissä. Se on niin helkutin raskasta!! Tällä vauhdilla en kyllä jaksa eläkeikään. Enkä haluakaan odottaa sitä tuolla!!!! Pakko löytää uusi homma ja vielä sellainen joka on se mistä olen aina haaveillut.

Toinen syy on kaikessa mitä on viime aikoina tapahtunut. Yksi päivä rauhallista, toinen jo erittäin räjähtävää .... Ja sehän vie voimia itsekultakin. Sairastelua, aikuistumista, rahanpuutetta ... vaikka mitä!

Joulu on kahden viikon kuluttua ovella. Ei kuulemma saada tänä vuonna joulurahoja firmasta, kun kaupungilla ei ole enää ylimääräistä rahaa. Saadaankohan edes firman puolesta lahjakorttia kauppaan ... sitä ei vielä tiedä. Päätin jo etten lähetä joulukortteja tänä vuonna ... ensimmäisen kerra kahteenkymmeen vuoteen! Ei siis minkäälaista juolukorttipajaa eikä askartelua. Saatte nyt sitten joulutervehdyksen netin kautta jossain muodossa .... sähköpostilla, naamakirjan, blogin tai vaikka skypen kautta ... katsotaan miten ennätän ... ja jaksan. 

Enkä ole ostanut vielä yhtään joululahjaa!!!! Just niin, kuulitte oikein, en yhtään!! Se asia pitää hoitaa tällä viikolla, jos vaan rahatilanne antaa myöten. Lahjojen osto ja antaminen on täällä vuosien mittaan vähentynyt (yksi hyvä asia), tytöille on pakko hankkia mitä toivovat ja tietty miehelle jotain mistä tykkää, mutta muut sukulaiset saavat ihan jotkut pienet lahjat. Ja ne yleensä hankitaan miehen kanssa yhdessä. 

Mutta ... jospa joulupukki yllättäisikin tänä vuonna jollain aivan mahtavalla lahjalla ..... :)