keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Kastele kastele ...

(kuva Inge Löök)



... jos haluat kasvien kasvavan! Nyt pitäisi kastella ainakin kaksi kertaa päivässä, aikaisin aamulla ja myöhään illalla ja se homma vie meidän puutarhassa parisen tuntia. 
Itsellä meinaa vaan käymään kuin kuvan naisilla, kivempi on istuskella vaikka kottikärryillä kuin roikkua letkun jatkona. Olen luovuttanut suuremmalta osalta puutarhaa, mutta tomaatit ja persiljat pitää saada pysymään hengissä ja tietenkin kukkapenkit. Nurmikko on saanut jo ruskean vivahteen eikä sen kastelemiseen kyllä tuhlata kallisarvoista vettä. Kyllä se siitä taas virkistyy, kun tulee ensimmäinen ukkoskuuro.

Kastelin itseänikin tänään viikon tauon jälkeen. Niin kuin kunnon lomalaisen täällä tulee tehdä, aamu alkaa kahvilan terassilla kahvitellen ja päivän lehteä lukien. Siitä sitten hiljalleen ruokakaupan, vihanneskaupan ja leipäkaupan kautta ruoanlaittoon. Porukalle ruokaa ja sen jälkeen bussilla rantaan uiskentelemaan. Pari tuntia riitti taas pienen tauon jälkeen, iltapäivän aurinko ei onneksi porottanut liian kuumasti ja merivesi on juuri sopivan viileää.

Nuorimmainen pääsi seuraavaksi neljäksi vuodeksi opiskelemaan matkailu-ja hotellialan oppilaitokseen. Kävi tänään katsomassa koulun ovella onko sisäänpäässeiden joukossa ja siellähän hän on. Katsotaan miten tulee viihtymään, itse loppujen lopuksi monien vaihtoehtojen jälkeen halusi tuonne .... Sovittiin kyllä neidin kanssa, että jos jostain syystä ei tunnukaan omalta heti ensimmäisenä vuotena, voi hakea siirtoa toiseen kouluun ja vaikka ihan eri alalle. Eniten häntä taitaa harmittaa, että joutuu jatkamaan saksankielen opiskelua. Jostain syystä se kieli ei tunnu omalta vaikka muuten kielet menevät. Mutta kolme vierasta kieltä on koulussa opiskeltava joten ei kannata kahta aloittaa ihan alusta. Nyt ei auta muu kuin miehen ja  minun alkaa höpöttämään vaan saksaksi:) Ja jos vuoden kahden kuluttua alan huhuilemaan italian tai ranskan tai saksan maalta piian paikkaa niin kaikki vaan innolla ilmoittamaan vapaista paikoista;)

Nuorimmaisen piti tänään käydä itse koulua varten lääkärintarkastuksessa. Siihen ei käy omalääkärin lappunen vaan pitää mennä ns. työterveyslääkärille. Ensi meni väärään aikaan, sitten siellä oli mieletön jono (neidin kertoman mukaan) ja myöhemmin jono oli kyllä pienentynyt, mutta bussi lähti kotiin päin. Taas taitaa pitää paikkansa sanonta "pistä lapsi asialle ja mene itse perässä" .... tikkelperi!
Pakko herätä huomenna kukon laulun aikaan ja mennä neidin kanssa sinne lekurille, sieltä koululle viemään lappunen ja pistämään lopulliset nimmarit papereihin ja vasta sen jälkeen mies ja minä voimme mennä viettämään rantapäivää. 
Sain meinaan miehen houkuteltua edes yhdeksi päiväksi rannalle mun kanssa. Siinä käy kyllä niin, että minä uin ja nautiskelen rannalla lokoilusta ja hän istuu kahvilan terassilla lehteä lukien tai torkkuen! Koska en pääse matkalle, niin pakko tyytyä edes tähän. Vaihtelemalla rantoja tulee edes jonkinlaista vaihtelua loman viettoon.

Ei muuta kuin etsimään miehen uikkareita ja keräämään rantakamaa kassiin. 


4 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Ajattele etta monet ihmiset lentaa vartavasten kaukaa ja maksaa paljon rahaa paastakseen niille sinun "kotirannoillesi". Jos se edes vahan lieventaisi matkan peruuntumisen pettymysta.

Yaelian kirjoitti...

Hienoa että nuorimmainen pääsi tuohon kouluun:)

Anne kirjoitti...

Onnea matkailualan opintoihin! Toivottavasti tytär viihtyy saksan kielestä huolimatta. ;-)

Ja hyvä neuvo tuo, että alaa voi tarvittaessa vaihtaa. *peukku*

finkinja kirjoitti...

Anumorchy,
kyllähän se pikkasen lievittää, varsinkin kun tulee ihania vieraita;) mut olis ihana poistua edes muutamaksi päiväksi muualle, silloin tuntuis et on tosiaan ollut lomalla.

Yaelian, niin onkin... toivottavasti vaan jaksaa pakertaa siellä seuraavat neljä vuotta.

Anne,
Kaipa tuo tulee viihtymään. Aika paljon tietty vaikuttaa minkälainen luokka ja opettajat tulee olemaan.
Ja tosiaan alaa voi todellakin vaihtaa jos se ei tunnu omalta.