Monta kertaa on ollut mielessä postailla, mutta sitten se hetki on mennyt. On tullut jotain muuta tekimistä tai yksinkertaisesti asia ei ole ollutkaan enää postauksen arvoinen. Mutta eihän sitä tietty tarvitse aina olla mitää jären tärkeää asiaa. Jos alkaisikin naputtelemaan ihan mitä mieleen tulee ... lähinnä niin kuin ajatuksen virtaa ... No sitähän nämä mun kirjoittelut yleensä onkin;)
Elämä on välillä taas yhtä vuoristorataa. Tai itse saan sen sellaiseksi. Tarkoituksella tai tarkoituksetta ... ei kai sillä mitään väliä ole, sitä se nyt on. Koko talvi oli hiljaiseloa, suoraan sanoen tylsää. Parhaat kaverit olivat sohvan nurkka, pientä naposteltavaa ja oma sänky. Nyt olen saanut taas kaikki ihan ylösalaisin. Sain itseni liikkeelle mikä on erittäin hyvä asia. Joskus tulee lähdettyä metsään koiran kanssa, viime päivänä vain mieletön pohjoistuuli on estänyt sen. Tein vierashuoneeseen itselleni jumppahuoneen - stepperillä talsin ja venyttelen lattialla ja joskus jopa teen muutaman vatsalihasliikkeen. Olen onnistunut kaihtamaan pari viikkoa kaikkea makeaa ... siitäkin huolimatta, että yläkerrassa on monta rasiallista suomalaisian namuja (kiitos ihanan kaverin kuka yllätti paketilla).
Ja muutenkin on tullut katsottua mitä laitan suuhuni. Ehkä tästä vielä päästään rantakuntoon ennen ensi kesää;)
Miksi en osaa olla tyytyväinen hiljaiseen tasaiseen elämään vaan kaipaan kaikkea mahdotonta ja ylimääräisiä sydämen tykytyksiä? Pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä on eikä kaivata ehkä saavuttamatonta. Mutta kuitenkin ... olen onnistunut sohaisemaan muurahaispesään, kaivelemaan vanhoja asioita ja siinä sitä nyt sitten ollaan. Keskustella, ei keskustella ...siinäpä pulma! Kun aina eivät kaikki asian kuuluvat ole samalla aaltopituudella.
Kaikella on tapana selvitä ... asioidenkin ja vielä siihen suuntaan niin kuin niiden pitää. Joskus toivon, että mulla olisi se kirkas kristallipallo josta voisi nähdä tulevaisuuden. Tai ainakin mistä voisi katsoa mihin suuntaan tästäkin risteyksestä on mentävä. Se auttaisi huomattavasti eikä tarvitsisi tehdä tyhmiä vääriä käännöksiä ja pääsisi haluamaansa suorinta mahdollista tietä.
Mutta kun sitä kristallipalloa ei nyt ole niin pitää tyytyä vain johonkin paremman ohjaukseen tai yrittää luottaa omaa järkeen ... joka on tällä hetkellä hävinnyt jonnekin todella kauas mun päästä. Pään sisällä tuntuu olevan vain miljoona kysymysmerkkiä ... Milloin saan niihin kysymyksiin vastauksen??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti