keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Kesän viimeisiä hetkiä

Kävin juuri heittämässä roskat ja katselin taivaalla möllöttävää kuuta. Ei pilven pilveä taivaalla, vain mahtava tähtitaivas ja täysikuu. Seisoin keskellä katua koiran juostessa haistelemassa uusia tuoksuja ja ihastelin tähtikarttaa ja pimeää taivasta. Miten kauniilta se näytti ja sillä hetkellä tuntui kaikki niin hyvältä ja ihanalta. Talvella tuota tähtitaivasta ei osaa samalla tavalla katsella, kesällä on ihana istua keskellä pihaa ja tuijotella taivaalle ... mietiskellä ja haaveilla. Kaikki huolet ja murheet häipyvät hetkeksi kauas tuulen mukana.

Huomenna se syksykin alkaa ihan virallisesti. Heitetään hyvästit kesälle. Ilmojen puolesta on kyllä tuntunut vielä melko kesäiseltä, tänäänkin sai hipsutella sandaaleissa ja kesähameessa. Yöt ovat kylmiä ja aamulla töihin mennessä saa heittää nuttua päälle. Kävimme nuorimmaisen kanssa kaupungilla ja syksyn ensimmäisiä tuoksuja leijui vastaan... paahdettujen kastanjoiden myyjät ovat ilmestyneet kadun kulmille. Kastanjoiden tuoksu tuo automaattisesti mieleen syksyn ... sen miltä tuoksuu kylällä, kun taloissa aletaan sytyttelemään takkatulia ja lämmittelemään taloja. Samanlainen tuoksu tulee paahdetuista kastanjoista, kun niitä paahtaa pannulla.

Syksyn ensimmäisen päivän kunniaks nuorimmainen viettää 14 vee synttäreitä:) Ajatella, että neiti on jo niin vanha!! Tänään bussille kävellessä höpöttelin nuorimmaiselle: "14 vuotta sitten tähän aikaan olit vielä masussa ...." Siinä vaiheessa neiti katsoi mua hieman oudosti ja tokaisi jotain siihen suuntaan, et "oleksä äiti ihan ok". Siis kyllä huomaa taas, että neiti on teini:)
Huomenna ei vietetä varsinaisia synttäreitä vaan vasta sunnuntaina. Oli tarkoitus viettää niitä lauantaina pyjamapartyjen merkeissä, mutta nuorimmainen menee perjantaina ja lauantaina laulamaan lasten ja nuorten laulufestivaaleille. Taitaa olla ensimmäinen kerta kahteentoista vuoteen etten mene vanhempainkokoukseen koululle ... se on meinaan samaan aikaan, kun festareiden eka ilta ja pitää kuulemma mennä kannustamaan nuorimmaisen ryhmää.

Uh miten odotan viikonloppua ja sitä, että saan aamulla nukkua pidempään. Tuntuu niin vaikealta nousta ennen kuutta arkiaamuina, kun ulkona on pimeää. Tekisi mieli piiloutua takaisin peittojen alle miehen viereen ja jatkaa unia siihen asti, kun aurinko alkaa pilkottaa ... jos alkaa pilkottamaan;) Mutta minkäs voit, töitä on tehtävä vaikka pienellä palkalla.

4 kommenttia:

kuwaitin kaunotar kirjoitti...

Onnea teidan nuorimmaiselle! :)

Yaelian kirjoitti...

Onnea kuopuksen synttäreiden johdosta!

MaaMaa kirjoitti...

Onnea nuorimmaiselle; 14 vuotta!
Ja mukavaa viikonloppua lauleloiden ja synttäreiden merkeissä! :)

finkinja kirjoitti...

Kiitos kiitos, sunnuntaina on sitten juhlat:)