tiistai 16. maaliskuuta 2010

Sanaton ...


Tänään olisi ollut aikaa postailla vaikka mitään kauhean mullistavaa ei Kukkulalla olekaan tapahtunut.
Mutta eräs "puhelinkeskustelu" vei mehut pois!
Hävisi ne vähäisetkin sanat mielestä.
Putos pohja taas jälleen kerran jalkojen alta!
Miten aikuinen ihminen voi sanoa noin pahasti eikä edes tiedä tarkalleen tilannetta, koska on tuhansien kilsojen päässä. Ei edes enään tunne meitä kunnolla .... valitettavasti!
Kyllähän tässä iässä ja "kaiken kokeneena"  pitäis arvata mitä tuleman pitää, mutta kyllä se taas kolautti.
Ei minkäänlaista positiivistä palautetta, ei kannustusta vaan aina vaan arvostelua ja "ne muut on parempia" ....
Ensin olin vihainen ja sanoin suorat sanat,
myöhemmin tuli se surullinen pettynyt mieli ...
nyt tunnen vain jonkinlaista sääliä tätä ihmistä kohtaan...
ja yritän taas työntää huomautukset sinne jonnekin ...

Kukkulalla eletään tosiaan rauhallista, tylsää arkea.
Viime viikon yllätys oli lumisade joka lamautti Kukkulan ja koko rannikon pariksi päiväksi!
Tuuli ulvoi niin kovaa, että pari koulua jäi ilman kattoa ja mies joutui jättämään auton hotellille yön ajaksi. Minä taas luistelin alas portaita ja ylöspäin tulin melkein nelinkontin:)
Onneksi sekin lumi suli erittäin nopeasti ja tänään jo tuoksui keväältä!

Mies menee perjantaina kuvauksiin joten siitä sitten myöhemmin...

14 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Älä välitä Anna sellaisesta.Oikeastaan tämä on huono neuvo,sillä tuollainen kyllä tuntuu pahasti,mutta tulee parempi olo,jos sen voi kuitata pois.Tsemppiä!

Vihreatniityt kirjoitti...

Toisilla ihmisillä tuntuu olevan oikeus sanoa mielipiteitään, vaikka eivät ole asioista perillä.
Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ehkä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos auttaa. Minä jään aina märhetimään asioita, enkä osaa päästää niitä toisesta korvasta ulos.
Kaikea hyvää sinulle!

Tuula kirjoitti...

Voimia!

Onneksi me ihmiset ollaan sellaisia olentoja, etta unohdamme lopulta. Vaikka kirpaiseehan se ja kovasti alussa. Jollakin unohtamiseen menee pitempaan, jollakin lyhyemman aikaa.

Elina Koivisto kirjoitti...

Voi, voi, tosi kurjaa! Voimia ja siunausta!

anumorchy kirjoitti...

Teit niin taikka nain, aina loytyy joku arvostelemaan. Koita jattaa keskustelut kyseisen henkilon kanssa minimiin.

tiina kirjoitti...

Ikävä että joillain on "oikeus" arvostella toisten elämää ja ratkaisuja. Oikein mietit, sääli on tällaista ihmistä.

PErjantai varmasti jännittää, on ainakin mielissä. Tsemppiä sinne!

S. kirjoitti...

Niinhän se on, aina on joku arvostelemassa ja joku joka luulee tietävänsä paremmin. Minä en ole enää monen Suomen sukulaisen kanssa yhteydessä juuri näiden asioiden takia... Mutta harmi vaan että vielä joskus soittavat äidilleni (kun minulle ei enää voi kun en tahdo olla yhteydessä) ja alkavat arvostella ja udella elämääni. Vaikka äitini sanookin aika suorasti heille, silti aina pahoittaa mielensä jossain suhteessa... ja sitten minä pahoitan mieleni siitä että miksi taas on äidille soitettu ja minä ollut puheenaiheena... Loppumatonta.. pitäisi olla välittämättä, mutta se on vaikeaa.
Voimia!

SuurellaSydämellä kirjoitti...

Voi itku ! Tollasia ilkimyksiä on nykyään "joka paikassa" ! Olen lähinnä ajatellu, että niillä on luultavasti omia ongelmia, kyllästyneitä elämäänsä, työhönsä, tai mihin lie ... ;) Joskus tekis mieli vaikka viskata ne kaikki järveen ;) hetkeks, että loppuis tollanen ! En jaksa ainakaan yhtään tollasta itse ! Se pitää olla niitten kanssa joitten kanssa on hyvä olla ja sanoo vaan heipparallaa tollasille jäkättäjille ! Argh ;) ! Kiitos, että olet olemassa siellä! Kaikkia ihania asioita koko perheelle, ja sitä auringonpaistetta odotellessa =) !

elsi kirjoitti...

Se on vaan kun on omasta lapsesta kysymys niin KAIKKI kritiikki osuu. En ymmärrä kuinka joku KEHTAA edes kuvitella tietävänsä paremmin. Minä tiedän ainakin että te teette parhaanne ja tytöillä on molemmilla vakaa lähtökohta ja avoin tulevaisuus .Luottavaisin mielin eteeeeen PÄIN.

Kevätkin tuli ja kaikkee :)

bissecat kirjoitti...

Joo tuttua joskus tulee valitettavasti omilta sukulaisilta sellasta arvostelua ett menee ihan "sanattomaksi"
Kun jokainen taaplaa tyylillään ja parhaansa yrittää.Valitettavasti se arvostelu sattuu varsinkin jos tulee lähipiiristä.Sitten suuttuu ja tulee ainakin miulla sanottua joskus pahasti ja sitten tulee pettymys itteä kohtaan kun tuli sanottua.Mutta joskus miettii onko ihan ihmistyyppi joka helposti arvostelee muita ihmisiä.Ittellä ei aikaa eikä inspistä moiseen kun omassa elämässä niin paljon työtä minkä terveydeltään pystyy tekeen.Pää pystyyn ja jatka samaan malliin.Jokainen luo itse elämänsä.

Sateenkaari kirjoitti...

Se on kovin helppoa sielta monen tuhannen kilometrin paasta arvostella,ja pahoittaa toisen mieli.Mina laitan tuollaisen aina ajattelemattomuuden ja kateellisuuden piikkiin,mika on helppo jattaa omaan arvoonsa.
Jollain tuollainen on elamantyyli,jolle ei kukaan voi mitaan.
Hankalatkin asiat kun voi esittaa niin eri tavoin.
Tsempitys miehen kuvauksiin,ja sinulle voimia,seka halaus paivaasi.

Anne kirjoitti...

Kylläpä oli tökeröä käytöstä tältä ihmiseltä!!!

ohrakaski kirjoitti...

Kevennykseksi:
Palokunta saanut tulipalon sammutettua ennen päällikön saapumista. Palopäällikön tullessa paikalle toteaa:
"Jaaha, väärin sammutettu"
En tiedä sopiiko tilanteeseen mutta luota vain itseesi, sillä olet aitiopaikalla oman ja perheesi elämäntilanteen arvioimisessa ja jätä muiden hourailut omaan arvoonsa.
Kyllä se kevät vielä koittaa:) Lykkyä perjantaille!

finkinja kirjoitti...

Luotan kyllä siihen että olemme "oikein sammuttaneet" :)

Pahalta todella tuntuu, kun kyseessä on erittäin läheinen ihminen. Mutta olen tavallaan jo tottunut hänen huomautteluihin ja olen vuosien mittaan oppinut sanomaan mielipiteeni pitääkö hän siitä vai ei. Aikoinaan pelkäsin enkä sanonut mitään vaan tyydyin "kiltin tytön" osaan. Elämä kouluttaa ja kasvattaa ja eilen sain ihanan "komplementin" shiatsussa ... "olet mielettömän vahva ja optimistinen kaikesta tapahtuneesta huolimatta" ... jäi hyvä mieli:)