tiistai 2. maaliskuuta 2010

Päätös on nyt tehty ... kai..



Niin ... tätä asiaa on väännelty ja käännelty jonkin aikaa ja nyt päätös on tehty.
Tai siis esikoinen ja minä olemme sen jo päättäneet, mies ei halua myöntää ja muu täällä päin oleva lähisuku ei myöskään halua myöntää tapahtuvaa.
Esikoinen lopettaa tällä erää koulunkäynnin! Sillä sipuli! Nyt se on sanottu!
Kuka nyt ajattelee, että olemme ihan hulluja ja minä huono ja vastuuntunnoton äiti, voi lopettaa tarinan lukemisen tähän.
Näin se vaan on!
Kävimme pari viikkoa sitten luokanvalvojan juttusilla ja vaihtoehtoina on, että me teemme päätöksen tai sitten esikoinen "pakkolomautetaan" ja hänellä olisi mahdollisuus tentata kolmen päivän aikana kaikki aineet. Tuo jälkimmäinen vaihtoehto on melko mahdoton suoritus joten taidamme mennä käymään koululla lähipäivinä.
Tämä talvi on ollut todella vaikea kaikkien kannalta, vähän kaikenlaista on tapahtunut josta en ole valmis täällä kirjoittamaan. Esikoinen ei vain löytänyt "omaa paikkaansa" tuossa oppilaitoksessa ... suurin syy taisi olla luokkakaverit ja opettajat. Ei syntynyt minkäänlaista luokkahenkeä (tai kyllä välillä siihen suuntaa, että kaikki yhtä vastaan) enkä ainakaan minä huomannut opettajien puolelta minkäänlaista kannustusta. (Tämä on tietenkin minun mielipide.)
Ala kyllä kiinnosti ja ehkä kiinnostaa vieläkin ja työharjoittelussa oppi parin vuoden aikana huomattavasti enemmän kuin koulussa.

Esikoinen on ollut nyt pari viikkoa kotosalla.
Sanoin heti aluksi, että hän ei jää nyt kotiin vaan makaamaan ja juoksentelemaan ympäri kyliä vaan saa pitää huushollista huolta sillä aikaa, kun itse olen töissä.
Ja kyllä täytyy myöntää, että paikat on kunnossa kun tulen kotiin :)
Keittiö on joskus siistimpi kuin mitä se minun jäljiltä on!
Hoitaa listan mukaan hommat jotka listaan tehtäviksi.
Suunnitelmissa on, että esikoinen yrittää löytää jonkinlaisen työpaikan kevääksi ja kesäksi ja syksyllä menisi sitten takaisin koulunpenkille joko "iltakouluun" tai yksityiseen ammattiopistoon. Molemmat vaihtoehdot maksavat kyllä melko paljon, mutta sitä mietimme sitten kun se aika tulee lähemmäksi. Jos esikoinen saa töitä, niin sitten tietenkin joutuu säästämään palkasta koulua varten.

Vielä mietin teimmekö oikean päätöksen.
Toisaalta olen erittäin huojentunut ja helpottunut, jonkinlainen paino putosia harteilta .. tai ainakin se paino keveni hieman.
Toisaalta pelottaa teimmekö liian äkkinäisen päätöksen ja olisiko tytön pitänyt vielä jäädä lämmittelemään tuon koulunpenkkiä?
Nyt pitää vaan antaa ajan kulua ja toivoa, että asiat alkavat sujua niin kuin pitää.
Viime kuukaudet on ollut melkoista ylä-ja alamäkeä kaikin puolin ...
asioita on vatvottu ja käännelty, niistä on keskustelu rauhallisesti ja joskus melko äänekkäästi. Kyyneliä on vuodatettu ja välillä taas halailtu.
Mutta jotenkin itsellä on jossain syvällä sisimmässä pieni toivon kipinä .. itseasiassa se ei ole niin pienikään ... Niin kuin valoa näkyy tunnelin päässä, itse näen valkean läikän lähestyvän hitaasti mutta varmasti. Jos vaan ei joku suuri myrsky saa sitä häviämään joksikin aikaa.
Ehkä matkan varrelle tulee vielä mahdottomalta tuntuvia esteitä, mutta olen varma että niiden yli päästään. Onhan tässä selvitty pahemmistakin!

29 kommenttia:

Leen@ kirjoitti...

Varmaan hyvä päätös, eikä kirjoittamasi perusteella mitenkään hätiköiden tehty. Tuo nuorten maailmalle luotsaaminen on tässä lastenkasvatuksessa yllättävän vaikeaa. Omasta kokemuksesta muistaa vain oman ylpeytensä, rohkeutensa ja halunsa itse löytää tiensä, nyt vähän olen alkanut ymmärtää, että taisi vanhemmilla olla isojakin huolia meistä lapsistaan, vaikka kaikilla hyvin meni. Omien kohdalla en voi rintaa röyhistellä lainkaan vielä.
uskon siihen, että nuoren on itse saatava tehdä valintansa, vaikka uhkarohkeat ja myöhemmin vääräksi osoittautuvat, äidin ja isän mieliksi ei kukaan ammattiin opiskele. Kun osaisikin kannustaa oikealla tavalla! (leikkelin kaksi kesätyöilmoitusta keittiön pöydälle ja yritin sivuölauseenomaisesti ne esitellä - taisi olla melko päälleliimattua)

Elina Koivisto kirjoitti...

Kyllä kaikki varmasti järjestyy! Hän on vielä nuori ja ehtii monet kerrat sekä töihin että opiskelemaan. Nykyaika on onneksi sellaista, että mahdollisuuksia opiskella on erilaisissa elämänvaiheissa. Siunausta ja voimia!

Vihreatniityt kirjoitti...

Miksi jatkaa jotain, joka ei vaan toimi? Toivottavasti töitä löytyy ja sitten syksyllä voi aloittaa tulevaisuuden suunnittelun puhtaalta pöydältä. Aikalisä on varmasti oikea ratkaisu teille kaikille. Kaikkea hyvää sinulle!

Tuula kirjoitti...

Kun kerran olo oli helpottunut ratkaisun jalkeen, niin aivan varmasti ratkaisu on ollut oikea ja hyva. Ajattele kuinka ihania vanhempia te olette, kun tuette lastanne ratkaisuissa, oli ne sitten mita hyvansa.

Kaikkea hyvaa koko teidan perheelle! Ja iso halaus paalle!!!

anumorchy kirjoitti...

Varmaan ihan oikea paatos. Ei sita koulua vakisin voi kayda. Jos ilmapiiri ja motivaatio on huonot, mikaan ei auta. Itse lopetin yliopiston opiskelut kesken kaikkien kauhuksi, enka kylla kadu.
Ja kuten sanoit, pahemmastakin olette jo selviytyneet :)

ps. Gadilta terveisia!

Paula kirjoitti...

Hyviä jatkoja teidän perheelle! Varmasti oikea ja hyvä päätös teidän perheelle. Luottavaisin mielin tulevaisuuteen - aina kaikki eivät kulje samoja polkuja eikä tarvitsekaan.

ebrufin kirjoitti...

Tsemppia, ja varmasti teitte oikean paatöksen. Halitus:)

Lehtokotilo kirjoitti...

Uskon, että hän löytää oman tiensä kulkea. Opiskelu ei ole ainoa avain onneen. Muut ominaisuudet ihmisessä kantavat pidemmälle. Ja sen mitä olen lapsistasi kirjoitusesi välityksellä saanut kuvaa, ovat he huomaavaisia ja elämänmyönteisiä nuoria. Reipas asenne kantaa paljon pidemmälle, kuin koulun penkillä väkisin vietetyt vuodet.
Voikaa hyvin!

Anonyymi kirjoitti...

Täällä myös lieviä(?) motivaatio-ongelmia keskimmäisen kanssa. Ei kiinnosta kuin poikaystävä ja vapaa-ajan rilluttelu... Miettinyt lukion vaihtamista ammattikouluun, mikä varmasti olisikin järkevää, jos löytyisi joku oikeasti kiinnostava ala. Huonolla lukiotodistuksella kun ei tänä päivänä tee yhtään mitään. Melkein voi sanoa kolmen vuoden menneen hukkaan. Tosin voihan käydä niinkin, että se oikea löytyy vaikka vasta nelikymppisenä =) (kokemuksen syvällä rintaäänellä..., enkä puhu pelkästään ammatista ;) )
Kyllä se esikoinen vielä paikkansa löytää ja ottaa!! Usko pois!
- Mari -

Yaelian kirjoitti...

Varmastikin ihan hyvä päätös, ja esikoinen voi nyt miettiä asioita ja sitten vaikka myöhemmin jatkaa koulunkäyntiä. Ehkä se sitten houkuttelee enemmän.Tsemppia!

Jonna kirjoitti...

Aikaa on vaikka kuinka, ei opiskeluilla niin kiire ole että pitäisi pakkopullaa vääntää.
Pieni tauko on varmasti hyväksi vaan, tsemppiä!

mamãe kirjoitti...

Aikaisempia kommentoijia komppaan; paatos tuntuu harkitulta ja hyvalta. Kouluasiat on mullekin vaikeita ja meilla mennaan vasta peruskoulun ekalla luokalla! Voin vaan haaleasti kuvitella huolen nuoresta, jonka pitaa kuitenkin loppupeleissa itse loytaa se oma paikkansa. Tuula sanoi niin kauniisti: ajattele miten ihania vanhempia olette kun tuette lastanne vaikka kaikkien muiden mielesta paatos on "vaara".

Mila kirjoitti...

En olisi kovin huolissani :) Meidät suomalaiset on aivopesty siihen, että kaikkien on heti peruskoulun jälkeen päästävä jatko-opiskelemaan jotain tuottavaa ja turvallista ja sitten heti siitä työelämään ja vielä oman alan töihin tietenkin. Toisaalta on kamalan trendikästä tehdä alan vaihto nelikymppisenä. Niin ja sehän vasta hienoa onkin jos päättää lähteä vaikka Pariisiin jonkun korkokenkä sepän oppipojaksi onneaa koittamaan. Koita siinä sitten ihmetellä että mikä olis se oma juttu tai edes sinne päin kymmeneksi vuodeksi :) Mullakin meni muutama vuosi lukion jälkeen etten päässyt jatko-opiskelemaan. Suku ja perhe huohottivat niskaan niistä asioista ja oli kamalaa kun piti kertoa että joo, en nyt sitten päässyt sinne kouluun, taaskaan. Mutta vain heidän takiaan oli kamalaa, itse en ollut huolestunut pätkääkään koska olin töissä ja pääsisin kyllä sinne kouluun jossain vaiheessa. Ja sitten keksin tämän nykyisen koulun ja pääsin heti ekalla yrittämällä. Nyt se perhekin on sitten iloinen vaikka olisi kai se eläinlääkäri ollut vähän hienompaa :D Ja jos olisin ollut opiskelemassa ne välivuodet, en olisi voinut lähteä Islantiinkaan :)

Allu kirjoitti...

Minäkin luulen, että päätös oli oikea ja varmasti kypsentää nuorta tyttöä ja sitten on enemmän motivaatiota yrittää uuden kerran ja onnistua. Tunnen monta lasta, jotka ovat lopettaneet pianon soiton ja kun vanhemmat eivät pakottaneet jatkamaan, lapset alkoi itse vuoden päästä vapaaehtoisesti jatkaa ja ovat innostuineempia kuin koskaan.

Mimmuli kirjoitti...

Joskus tuollaiset päätökset pelastavat loppuelämän. Asioilla on usein vain jäävuoren huippu näkyvissä. Uskon että teitte hyvän ratakaisun. Ihana nuori sielä, siivoilee ja hoitaa hommat kuitenkin kotona<3haleja teille ja voimia.

SuurellaSydämellä kirjoitti...

Kuulostaa järkevältä. Kaikki järjestyy usko pois ! Ja muiden kommentoijien kanssa samaa mieltä. Ihania asioita koko perheelle, voimia ja jaksamista ja halauksia !

MaaMaa kirjoitti...

Hyvä, että olette päässeet ratkaisuun. Kaikkein epämielyttävintä on sen ratkaisun päättäminen.Toivotaan, että kesätöitä löytyy ja että koulumotivaatio palaa, kun on jonkin aikaa koulusta pois. Elämän koulu opettaa kuitenkin enemmän, kuin mikään laitos :)

ohrakaski kirjoitti...

Kuten kaikki yllä olevat ovat jo sanoneet, teitte varmasti oikean päätöksen. Ei kenenkään pidä istua opinahjossa hakkaamassa päätään seinään. Välivuosi on jo vakiintunut tapa Suomessa yo-kirjoitusten jälkeen. Mielestäni sen voi aivan yhtä hyvin pitää koska tahansa, kun/jos siltä tuntuu. Itse lopetin aikoinani lukion heti eka vuonna ja koko suku oli kauhuissaan. Löysin oman alani toisaalta, enkä ole koskaan katunut. Ihmisen elämään saattaa mahtua monta ammattia. Itselläni neljäs menossa. Voin lopuksi laittaa yleisesti käytetyn sanonnan "asioilla on tapana järjestyä".
Optimistisesti vaan keväästä nauttimaan.

finkinja kirjoitti...

Hui kauhistus kuinka paljon komentteja :) Olette tosi ihania!!
Niin ... päätös on tehty, olis se sitten oikea tai ei ... aika näyttäkööt.
Itse pidin välivuoden lukion jälkeen,oli töissä ja opin sinä aikana ehkä enemmän kuin tulevassa koulussa. Ja tapasin sinä aikana mieheni .. mitä ei olisi tapahtunut jos olisin istunut koulunpenkillä tuohon aikaan ;)
Mutta täälläkin pidetään erittäin tärkeänä, että peruskoulun jälkeen käydään kunnialla ja hyvin arvosanoin ammattikoulu tai lukio ja sen jälkeen vielä mahdollisuuksien mukaan yliopisto-opiskelut. Ilman tuota "keskikoulua" ei ole kuulemma yhtään mitään. Mutta eihän tyttö ole sanonut ettei ikinä jatka opiskeluja .. nyt pistetään vaan se mietintämyssy päähän ja antaa sen hautoa jonkin aikaa ...
Suomessa on ehkä vain helpompaa kouluttaa itsenä uudestaan vaikka kuinka monta kertaa. Täällä se tulee erittäin kalliiksi, kaikenlainen koulutus tavanomaisten koulujen lisäksi maksaa.
Mutta ... kai niillä asioilla on tapana järjestyä :)

Sateenkaari kirjoitti...

Moni aloittaa ammattiopiskelut,ja jossain vaiheessa tulee stop.Valinta ei aina onnistu ensimmaisella kerralla.Nuorelle muutenkin on vaikeaa tietaa,mika olisi se oikea ammatti.
Parempi se on lopettaa ksken,kun kayda vakisin.Jostain se putkahtaa se oma ala,ja uskon,etta silloin on opiskelukin helpompaa ja mielekkaampaa.Mutta eivat kaikki lapset ole opiskelijoita.Monet ovat niita tekijöita.
Halaus tulevaan.

ohrakaski kirjoitti...

Vielä vähän jatkoa. Itse olen jonkinlainen fatalisti ja todennut elämän olevan monien erilaisten sattumien ja valintojen ketju. Onneksi ei koskaan saa tietää mitä olisi tapahtunut jos olisi valinnut toisin.
Niin kuin sanoit, ei tyttäresi ole heittänyt oppikirvestään vielä minnekkään Adrianmereen, vaan piilottelee sitä hetken aikaa. Se pitää vaan ottaa käyttöön sitten kun oikea kohde löytyy ja vielä teroittaa hyväksi.
Ei muuta kuin kaikkia sattumien luukkuja kolkuttelemaan ja tarttumaan rohkeasti johonkin mikä tuntuu oikealta.

bissecat kirjoitti...

Hyvä päätöksen kun saa tehtyä helpottaa.Ja miun siskon pojan kanssa tehtiin samanlainen päätös hän ihan ekaluokasta asti koulukiusattu eikä opettajista ollut apua.
Siinäkin taustalla hyvin paljon ongelmia,mutta nyt hänellä ja vanhemmilla helpompaa elämä.Ja kyllä jokainen sen paikkansa löytää.Toisille vaan kypsymiseen tarvitaan omaa rauhaa ja vaikka just välivuosi tai useampi.Isoo hali koko perheelle .Meillä kaksi viikkoo rankkaa mein "eka muksu "jouduttiin lopettaan miuhun taitaa koskee koviten..

Anne kirjoitti...

Olen varma, että te olette tätä asiaa jo niin paljon miettineet, että päätös ei voi olla kamalan väärä! ;-)

elsi kirjoitti...

Mä seison sun ja sun päätösten takana. :o)
Omakin poika lopetti ( annettiin lopettaa ) opinahjon kesken ja on nyt onnellinen uudessa elämässään . Oppii ihan toisen alan ammattiin nyt.

Suzhouren kirjoitti...

Itse olen aikoinaan lopettanut lukion kesken, mennyt töihin ja sitten opiskelemaan ammattiin. Vaikea se päätös oli ja varmaan vielä vaikeampi vanhemmilleni, heille kun en hirveästi sanavaltaa asiassa antanut.
Ei kaikkien tarvitse kulkea samaa polkua päätään seinään hakaten vaan aikalisän paikka on aina silloin tällöin.
Tsemppiä!

finkinja kirjoitti...

Mulla on itsellä nyt parin viikon aikana ollut jollain tavalla helpottunut olo. Se sellainen stressi on hiljalleen häviämässä ... ellei kohta iske stressi päälle siitä ettei löydy tytölle hommia ....!

Johanna kirjoitti...

Komppaan aiempia kommentoijia, varmasti oli tässä tilanteessa hyvä päätös tuo Linan koulusta lähtö. Toivottavasti hän löytää nyt kivan työpaikan, siinä sivussa hän voi sitten miettiä mitä oikein haluaa tehdä. Tosi kivaa, kun hän auttaa sinua nyt taloustöissä. Tuo "asioilla on tapana järjestyä" on pätenyt minun elämässäni todellakin. Kummasti sitä on vaan päässyt eteenpäin, vaikka välillä on ollut hankalaa. Opiskelupaikkaa sain odotella pari vuotta lukion jälkeen, enemmän paineita taisi olla vanhemmilla sen suhteen kuin minulla itselläni. Yksi ovi kun ei aukea, niin toinen voi johtaa vaikka mihin kivaan. Minäkään en ehkä olisi asunut ulkomailla, jos olisin heti päässyt opinahjoon. Kyllä Lina paikkansa löytää tai paikkoja, hän ehtii tehdä vielä vaikka mitä. Tsemppiä hänelle ja teille vanhemmillekin, olette kaikki ihania ja rakkaita! Haleja!

oben kirjoitti...

Ihan hyvä. Meillä jouduttiin tekemään samansuuntainen päätös kaksi vuotta sitten. Vaihtoehtona oli koulusta poispotkiminen. Poika kyllä pääsi ammikseen ja sitä myötä alkoi kiinnostus koulunkäyntiin palaa. Kaikki järjestyy aikanaan.

Ninnu kirjoitti...

Minustakin päätös vaikuttaa täysin oikealta. Voin kuvitella mikä helpottava olo tytölläsi on, että olet tukenut häntä ja antanut luvan lähteä koulusta joka ei ollut hänelle oikea. Nostan hattua! Kaikki vanhemmat eivät sitä uskalla tehdä. (Tosin minun on helppo lapsettomana ihmisenä sanoa... ;)).

Nykyaikana on ihanaa, että ammattia voi vaihtaa vaikkapa vielä nelikymppisenä eikä kukaan katso sitä karsaasti.