sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Saniassänkyjä ja Tarzanleikkejä



Eräänä syyspäivän metsälenkillä tuli mieleen oma lapsuus ja lapsuuden leikit.
Tuntui, että leikimme silloin aina ulkona oli ilma sitten mikä tahansa ... kesät oli kuumia ja kuivia ja hypittiin järjeen; syksyllä ei haitannut sateet vaan laitettiin sadevaatteet niskaan ja hypittiin vesilammikoissa tai yritettiin kävellä puron ohuella jäällä; talvella nautittiin lumihangissa tarpomisesta ja hypittiin taas niihin valtaviin lumikasoihin.

Muistan miten alakoululaisena leikittiin tyttökavereiden kanssa lähialueen metsikössä kotia.
Koti tehtiin puiden alle ... ensin siivottiin mahdollisimman suuria alue ylimääräisestä "roskasta", sen jälkeen tehtiin huonejärjestelyt ... "tähän tulee keittiö, tähän olkkari, toi on makuuhuone ja sit tähän lastenhuone" ...
Kaikki mahdollinen metsänkasvillisuus kelpasi huonekaluiksi ja ruokakin taisi koostua lähinnä kävyistä ja havuista:) Kuivattua saniaista kerättiin kasakaupalla ja niistä tehtiin mahtavia patjoja ja tyynyjä joiden päälle tosiaankin käytiin välillä lepäämään.
Ei haitannut niissä leikeissä edes talvella satanut lumi, saniaisia kaivettiin esille lumen alta ja taas istuttiin ja oltiin olevinaan omassa kodissa.
Eikä niitä koteja siellä metsikössä puiden alla kukaan tullut tahallaan rikkomaan vaan leikkikoti sai olla rauhassa ihmeen kauan.



Täällä tuntuu, että lapsia ei päästetä niin vain metsikköön itsekseen mellastamaan ja kokeilemaan rajoja. Tai kyllä ehkä näin pienessä kylässä kukkulalla ainakin pojat raivaavat metsää ja etsivät seikkailuja.
Itse olen liikkunut tyttöjen kanssa lähimetsissä ympäri ämpäri, tutkinut kasveja ja katsellut lintuja. Mutta aina on joku varoittanut etten päästä heitä sinne nyt ihan yksin, ei ainakaa kovin kauas ... siellähän saattaa vaikka käärme purra tai eksyvät.
Joskus jossain näkyy jonkinlainen viritelmä tulevasta suuresta metsämökistä... poikalauma kantaa jätelautaa ja muuta materiaalia ja yrittää saada taideteosta edes jonkinlaiseen asumiskuntoon. Ja sitten muutaman päivän päästä ohikulkiessa huomaan metsämökin olevan tuhottu tai ainakin se on yritetty tuhota mahdollisimman hyvin.
Ei näköjään mahdu samaan mökkiin monta asujaa.

Alakuvassa on tyttöjen Tarzanpuu:)
Tuota kiipeily-riippumispuuta ei voinut ohittaa ei sitten millään ennen kuin jompi kumpi oli roikkunut ja kiivennyt siinä ainakin kymmenen kertaa ... ja molempiin suuntiin mennessä:)
Puun oksa oli tytöille aivan liian korkealla ja joka kerta jouduin auttamaan tytön ylös ja odottamaan alapuolella. Siihen leikkiin eivät kumpikaan koskaan väsyneet.
Muutama vuosi sitten tyttöjen kanssa ohikulkiessa he jäivät ihmettelemään, että oliko puu tosiaan noin matalalla! Naureskelivat omia touhujaan ... miten ovat joutuneet pukertamaan ja punnertamaan kiivetäkseen ylös ja alastulo oli pelottavaa. Ja mikä riemu kun oli uskaltanut hypätä suoraan kalliolta alas!

Nykyään en näe kenenkään lapsen roikkuvan "tarzanilla".
Ehkä leikit ovat muuttuneet ja lasten arkea ohjaillaan harrastuksista toisiin vieden ja tuoden. Tai sitten lasten ulkoleikit ovat vaihtuneet nettileikkeihin ....

6 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Ennen leikit tosiaankin olivat erilaisia.Nykyään kai melkein kaikki leikkivät tietokoneen välityksellä:-(
Mukavaa sunnuntaita kukkulalle!

Sirokko kirjoitti...

Olen monesti miettinyt tuota samaa. Kaikki on nykyään niin tarkkaan määritelty, lelut ja ohjelmoitu leikki, lapset eivät enää osaa nähdä luonnon tarjoamia mahdollisuuksia, mielikuvituskin teknistyy, aika hirveää. Vanhemmatkin kieltävät niin varalliset leikit, puusta voi pudota, kalliolta vieriä alas.. aika hassua. Ennen ihan itse sai etsiä mahdollisuutensa rajat ja hyvinhän ne löytyi, nopeasti oppi, eikä onnettomuuksiakaan pahemmin sattunut. Ei tosin tönitty pienempiäkään alas kallioilta..

finkinja kirjoitti...

Yaelian, mukavaa sunnuntaita sinnekin:)

Leikit on tosiaan muuttuneet niin kauheesti, nää kaikki koneet ovat tainneet viedä lasten mielikuvituksen.
Tuntuu tosiaa että pitää varottaa lapsia joka asiasta .. kenen kanssa mennä ja minne ja mitä tehdä!!

Sateenkaari kirjoitti...

Meilla kanssa oli lapsena vaihe,jolloin rakennettiin maja,ja ihana leikki se olikin. Kauppaa leikittiin paljon,mihin myytavaksi kerattiin luonnosta vaikka mita.
Nykyaan ovat lasten leikitkin muuttaneet luonnettaan.Ehkapa maaseudulla viela elaa naita vanhan ajan hyvia leikkeja.
İhanaa alkavaa viikkoa sinne kukkuloille.

Pullamummi kirjoitti...

Sinulla on kaunis blogi. Olen pari kertaa lueskellut elämästäsi siellä kaukana.
Itse olen aina asunut Suomessa (Paitsi lapsuudessa Ruotsissa sotaa paossa) mutta matkustellut paljon.
Kauniita kuvia ja ihania runoja.

finkinja kirjoitti...

Kiva Sirpa että uusia lukijoita ilmestyy mukaan kuvioihin:)