tiistai 3. marraskuuta 2009

Ajatuksenvirtaaaa ......

Talvi taisi nyt sitten tulla marraskuun mukana! Viime viikon melkein helteiset kelit vaihtuivat sateiseen ja kylmään ja pimeään. Aamupäivän aikana sisämaahan satoi lunta ja vastapäisen vuoremme huippu sai valkoisen lakin. Villasukat jalkaa ja lämmitystä kovemmalla vaan!!
Varmaan sateesta ja pimeydestä johtuen olen ollut parina iltana aivan nuukahtunut. Tai voihan se johtua kyllä viikon kestävästä röhästä ... flunssa iski eikä meinaa jättää millään rauhaan. En muista milloin olisi ollut näin sitkeä flunssa!! Mies ei jaksa enää edes kuunnella yskimistäni eikä niiskuttamista, yöllä laittaa tyynyn väliimme ettei vaan saa tartuntaa;) No johan tuo on saanut jos on saadakseen!!
~
Miehen sairasteluista muuten ....
Hän kävi eilen omalla syöpälääkärillä ja nyt lopetettiin sitten ne Sandostatinpiikitkin.
Eli ei enää minkäänlaista hoitoa ... tarkoittaako nyt todella sitten sitä että on terve!!??!!!
Molemmat lääkärit ovat todenneet ettei ole enää minkäänlaista syytä antaa hoitoja,koska ei ole mitä hoitaa:)
Seuraavat lääkärilläkäynnit on maalis-huhtikuussa, sitä ennen pitää tehdä taas kaikki kokeet ja kuvaukset. Toivotaan todella, että paha pysyy poissa jatkossakin:)
Jotenkin on outoa ettei tarvitse miettiä hoitoja, piikkejä, miten mikäkin vaikuttaa vaan voidaan tavallaan palata siihen tavalliseen elämään mitä elimme pari vuotta sitten. Viime vuonna tähän aikaan mietin vietämmekö joulua yhdessä ja mitä tulee sitten tapahtumaan ....
Elämä on kyllä aivan ihmeellistä!!!
~
Elämä kyllä heittelee ja koettelee meitä kaikin puolin.
Joskus mietin, että olenko tehnyt jotain väärin (tai siis olen tehnyt paljonkin vääriä asioita ja väärin kaikkea) ja saan siitä nyt rangaistuksen. Mutta sitten taas mietin, että olen antanut todella paljon kaikille ... miehelle, lapsille, miehen sukulaisille ... olen jättänyt omat juureni ja maani ja opetellut uusille tavoille ja omaksunut uuden maan kaikki tavat ja kielen! Olen myöntynyt ehkä liikaakin ja antanut pienen pienen osan itsestäni pois tehdäkseni muut tyytyväisiksi. Nyt olen alkanut kapinoimaan sitä vastaan hiljalleen ja ehkä sen takia saan sormilleni yhä useammin ja yhä kovemmin!
"Olisit pysynyt aisoissa etkä tunkenut nenääsi sinne mihin ei ole asiaa!"
Niin ehkä pitäis tehdä ... tai sitten ei ...
Elämä on aivan liian lyhyt ...
.... Kun mies oli sairas ja ennustukset olivat aivan kauheat, olin huomattavasti positiivisempi ja optimistisempi kuin nyt. Olin aivan varma, että hän paranee ja selviytyy kaikesta. Minulla oli luottamus siihen, etten ole yksin ja kaikki tulee kääntymään parempaan suuntaan. Tai niinä hetkinä, kun en uskonut paranemiseen olin varma, että tytöt ja minä tulemme selviämään tulevaisuudesta mitä tahansa se tuo tullessaan.
Mutta nyt viime aikoina se positiivinen asenne on alkanut hävitä kuin kesä syksyn mukana.
Joudun tekemään töitä sen eteen, että käännän kaikki negatiiviset ajatukset positiiviksi ...
kaiken sen "mitä jos se ei onnistu" joudun väkipakolla vääntämään ajatuksissa " sitten kun se tapahtuu/nyt kun se on näin hyvin" ...
Toisaalta yritän vakuutella itselleni, että tällä kaikella on varmasti jokin tarkoitus ... näin tapahtuu siksi, kun tulevaisuus tuo jotain paljon parempaa mukanaan ... tulemme olemaan onnellisempia ja asiat asettuvat juuri oikeille urille....
Ainakin on pakko yrittää niin ajatella niinä hetkinä, kun tekisi mieli karata maailman toiselle puolelle ja jättää koko sotku muiden selvitettäväksi. Olla huolehtimatta enää mistään ja miettiä vain omaa onnellisuutta ja sitä hetkeä ....
Mutta eihän se nyt vaan niin käy!!

16 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Taallakin tuli talvi! Kauheita sateita on ollut perjantaista asti. Joillain alueilla on tullut yli puolet koko talven keskivertosademaarista.

Kylla se voi olla tama pimeys kun vahan masentaa. Minakin olen ihan naatti illalla. Sita paitsi usein sanovat etta just tuollaisen vaikean ajan JALKEEN tulee se outo olo. Ala anna sen kayda paalle!

oben kirjoitti...

Tiekkö toi on aika normaali reaktio kaiken sen jälkeen, mitä olet kokenut.

Yhtään vähättelemättä sitä, että miehesi on ollut sairas, lapset eläneet murrosikää jne, olisi epänormaalia, jollet miettisi asioita vaihteeksi omalta kannaltasi.

Se, että onnistut vakuuttamaan muut siitä, että olet venynyt, vanunut ja laittanut muut itsesi edelle, on nyt tärkeintä.

Ihminen kestää aika paljon kun on pakko. Sitten kun pahin on ohi, on kestäjän saatava palautua ja siksi hänelle tulee usein loppuunpalamisen tunne "juuri kun kaikki on hyvin".

Tsemppiä!

Elina Koivisto kirjoitti...

Mukava kuulla, että miehesi tilanne on noin hyvä. Minäkin olen kuullut, että vaikeiden tilanteiden stressi purkautuu usein jälkeenpäin tyhjyytenä ja negatiivisina tunteina. Minusta on ihan tervettä se, että ajattelet myös omia tarpeitasi etkä vain muita. Meidän perheenäitienkään ei todellakaan tarvitse olla mitään kilttejä marttyyriäitejä, jotka unohdamme omat tarpeemme. Hyvä nainen on Lynne Hybelsin kirjan mukaan sellainen, joka uskoo, että myös hänen tarpeensa ja unelmansa ovat tärkeitä sekä hänelle itselleen, toisille ihmisille ja Jumalalle. Eletään täyttä elämää! Siunausta ja voimia!

MaaMaa kirjoitti...

Joku on joskus kirjoittanut
"Eämäni on ollut yhtä ruusuilla tanssimista. Olen väsynyt, kyllästynyt ja täynnä piikkejä."

Uskotaan, että paha pysyy poissa.
Kaikki tunteet pitää tuntea ja käydä läpi.

Uskomatonta, että on jo loppusyksy ja talvi + joulu koputtaa ovelle! Aika on mennyt mieletöntä vauhtia!

Anonyymi kirjoitti...

Voimahaleja! En osaa muuta sanoa, kuin yhtyä muiden viisaisiin sanoihin ja neuvoihin. Voi hyvin!

SaaraBee kirjoitti...

Toivon todella, että miehesi sairaus on voitettu. Rankkojen kokemusten jälkeen on ihan normaalia, että on henkisesti loppu. Ole ylpeä itsestäsi, sillä sait vedettyä perheen läpi todella myrskyisen ajanjakson.
Ehkä nyt on se aika, että äiti saa ajatella itsekkäästi(ja täysin oikeutetusi). Välillä pitää aina käydä läpi omaa elämäänsä ja sitten jaksaa taas ottaa vastaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Voimia sinulle!

elsi kirjoitti...

Terve itsekkyys kunniaan.
Sä olisit kuule Anna NIIN loman tarpeessa....

En nyt enää sano missä olis sänky vapaana.....;o)

Jael kirjoitti...

Onneksi miehesi nyt näyttää olevan terve,hieno juttu!
'Tuo on aika normaalia että reagoit noin.Luulen,että ihan itsesi ja miehesi vuoksi sinun piti ja tuntui että oli oltava positiivinen,ja nyt kun se on ohi,niin voi olla että tulee tietynlainen tyhjyyskin.Mutta tsemppiä vaan,kyllä se hyvä olo tulee taas!

finkinja kirjoitti...

Anumorchy,
tuolla sisämaassa satoi eilen oikein kunnolla lunta!! Meillä vaan vettä:( Oliskin kiva jos satais pikkasen lunta, olis heti pirteämpi olo!!

Oben,
kiitti kannustavista sanoista:) Tuo muiden vakuuttaminen omasta venymisestä on tosi vaikeeta, koska monella on se mielipide että itsehän tuota kaikkea halusit (siis tänne muuttoa ym).

Elina,
kiitos:)
Niinhän se on, että jos ei ole itse tyytyväinen elämäänsä eikä ole pidä itseään tärkeänä ei voi auttaa muitakaan eikä olla tyytyväinen oikein mihinkään.

MaaMaa,
joulu todella tulla kolkuttaa ja kovaa vauhtia:)

SuurellaSydämellä,
kiitos;)

Vihreätniityt,
näinhän se tosiaa on:)

Voi Elsi,
olet ihan oikeassa, olisin loman tarpeessa ... ihan omanlomanilmanketäänperheenjäsentäloman!!!!
Mutta kun ei nuo päästä päivikseltä eikä ole rahaa!!!!

Yaelian,
kyllä se varmaan se hyvä olo tulee taas jossain vaiheessa takaisin ... kunhan saadaan nämä muut asiat taas rullaamaan ja luistamaan!

anamaria kirjoitti...

Ihana kuulla, että miehesi on terve ja todella toivotaan, että pysyykin! Iso virtuaalinen voimahali sulle!

Minna kirjoitti...

Ihana kuulla, että tilanne on noin hyvä miehesi sairauden suhteen. Kuten tässä jo sanottiinkin, sä reagoit nyt jälkikäteen. Se on ihan ok! Sä jouduit kannattelemaan koko perhettä. Nyt terve itsekkyys tulee pintaan ja se on hyvä. Mä käyn läpi tuota kapinaa myös. Oikeestaan jo pari vuotta. Hei, mä taidankin kirjoittaa tästä sulle vähän lisää... bis bald! :) *hali*

finkinja kirjoitti...

Anamaria,
kiitti ja kiva kun kävit taas:)

Minna,
lisää tekstiä vaan;)

Minna kirjoitti...

Siis spostissa ;) Vastaa jos jaksat ;)

finkinja kirjoitti...

Minna, kävin lukemassa ja olet mielessä ... ;)

Sateenkaari kirjoitti...

Olen onnellinen teidan puolestanne,etta yliote on otettu sairaudesta.
Olit pitkaan todella vahva.Ajattelematta itseasi hoidit miestasi.
Nyt sinun ei tarvitsekkaan olla vahva.Anna itsellesi oikeus myös noihin "heikkouden "tunteisiin.Silla olet ne ansainnut.Voit olla vasynyt.Voit olla vihainen.Voit olla epailevainen jne.
Helpotus tulee usein varmaan esille juuri kuvaamillasi tunteilla.
Anna ajan kulua,ja tunteesi tasaantuvat.
On aivan oikein,etta ajattelet myös nyt itseasi,ja omaa hyvinvointiasi.
Halaus sinne kukkuloille

finkinja kirjoitti...

Sateenkaari, kiitti lohduttavista sanoista:)