keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Jupinaa

Miksi tunnen huonoa omaatuntoa, jos joudun sanomaa jollekin EI ?
Miksi mahanpohjaa kaivertaa ja muutenkin kaikki menee sekaisin, jos en halua enkä voi tehdä jollekin juuri niin kuin joku haluaa ja vielä joudun sen sanomaan? Onko mulla todella "kiltintytönsyndrooma"???
Lomaa olisi vielä lomalistan mukaan ensi viikko eli työpaikalle pitäisi ilmestyä vasta 27.7. kello kuusi aamulla. Työkaveri soitteli kuitenkin juuri äsken ja kyseli, että etkö tulekaan aikaisemmin häntä tuuraamaan? Onnistuin sanomaan napakasti, että pomo kirjasi mun loman sille ja sille päivälle enkä suunnitellut tulevani aikaisemmin! Siinä kyllä menee koko loma, jää vaan pari päivää talvelle. Mutta en yksinkertaisesti halua mennä aikaisemmin! Itseasiassa koko homma ottaa päähän enkä haluasi mennä ollenkaan enää takaisin. Mutta pakkohan se on!
Toisaalta haluan olla ilkeä ja antaa takaisin .... pari vuotta tuuraan työkaveria ilman minkäänlaista korvausta vaikka teen hänen parempaa hommaa. Kyselin ennen lomille lähtöä pomolta voisinko saada saman palkan kuukaudelta kuin työkaveri, mutta en kuulemma voi koska minulta puuttuu koulutus siihen. Mutta olen kyllä tarpeeksi pätevä tuuraamaan häntä!! Eivätkä halua etsiä pätevämpää = koulutuksellisesti sopivaa tuuraajaa, koska silloin pitää maksaa enemmän. Eli mitä jää jäljelle .... ainoa kuka osaa/voi/suostuu tekemään hommaa olen minä!!!! Sanoin, että tämän kesäloman tuuraan vielä, mutta talvilomasta en tiedä enää ... eivät voi antaa potkuja, jos kieltäydyn ... saatan vaan saada työkaverin kiukut niskaani.
~
Toinen asia mikä ottaa päähän ja hermostuttaa tällä hetkellä on uuden hallituksen päätökset.
Entinen pääministeri otti ja sanoi itsensä irti ja siirsi vallan uudelle naispuolisella ministerille.
Meillä on nyt siis uusi "Merkel";)
Koska maa on menossa konkurssiin ja kaikkien kansalaisten pitää kiristää vöitää eikä turhia tuhlailla, niin uusi hallitus päätti suurista säätötoimenpiteistä.
Ensinnäkin eläkeläisten pieniä eläkkeitä pienennetään 10 % ja valtion virkojen palkkoja vain 5 % .( Mitäs eläkeläinen enää rahalla tekee?). Seuraa päätös oli se suurin ja mikä mulla eniten ottaa päähän enkä ole ainoa tässä maassa: jo pari kolme vuotta koululaiset ovat saaneet koulukirjat ilmaisiksi ja kuljetus on ollut ilmaista. Nyt tämä ilo loppuu ja joudumme maksamaan taas kaikki koulukirjat ym välineet itse!!!!!!!!!!!!
Ja siihen päälle vielä esikoisen bussit tuonne rantakaupunkiin!!!!
Se tietää siis syyskuussa yli 600 euron ylimääräistä menoa jota emme osanneet odottaa kesälomalle lähtiessä!!
Aikaisempina vuosina, kun vielä maksoimme koulukirjoista saimme keväällä listan opikirjoista ja tilasimme ne ajoissa ja jotenkin saimme sumplittua menot. Mutta nyt tämä päätös tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta eikä minkäänlaisia kirjalistoja ole eikä kukaan tiedä milloin ja mitkä kirjat pitää hankkia. Syyskuussa kirjakaupat tulevat olemaan täynnä todella kiukkuisia vanhempia jotka yrittävät haalia kasaan lastensa oppikirjat!
Ellemme mene kaikki lakkoon!!

7 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Mä olen samanlainen. On kauhean vaikeaa sanoa EI , kun töistä kysytään. Ja sitten jos sanon, niin on huono omatunto...

finkinja kirjoitti...

Ärsyttävää tuollainen! Pitäis vaan ottaa oppia entisistä virheistä!

Anonyymi kirjoitti...

Sama juttu täällä. Pidä vaan pintas! EI täällä Suomessakaan niin hyvin asiat ole, mieskin jää työttömäks, kun työsuhde päättyy, vaikka töitä ois tai jotain ? Lapsiperheenä siinä sitten, mutta eiköhän sitä jotenkin pärjätä ;) ...

Anonyymi kirjoitti...

Kavin jo aiemmin lukemassa, mutta vasta nyt ehdin kommentoida. Luulen etta meita suomalaisia on kasvatettu liian kilteiksi ja myos syyllisyydentuntoon. Luulen etta syyllisuudentunto (mea culpa!) on jossain maarin osa kristittya kasvatusta. Olen huomannut etta taalla kasvatus on erilaista, eika kasvateta liikaan kilttiyteen/syyllisuudentuntoon, enka tarkoita sita etta takalaisilta puuttuisi omatunto, vaan se on oikeassa mittasuhteessa.Ihmiset taalla osaavat pitaa puolensa paljon paremmin.
Mina olin ennen aivan samanlainen...en pystynyt sanomaan 'ei' ja jos sanoin karsin valtavaa syyllisyydentuntoa jalkeenpain jos sanoin suorat sanat. Mutta viime aikoina olen muuttunut ja nykyisin sanon suoraan ja tunnen jopa suurta helpotusta sen jalkeen kun olen sanonut. En enaa ajattele etta 'mitahan toinen ajattelee minusta' tai sen seurauksia. Jouduin viime aikoina lopettamaan pari 'ystavyys'suhdetta, jotka olivat paremminkin sanottuna 'parasiittisuhteita' ja tilanne meni niin hankalaksi etten voinut enaa karsia. Se etta 'ystavat' eivat ole enaa 'ystavia' on minulle suuri helpotus ja todellakin, joskus on parempi olla yksin kuin karsia toisten manipuloivasta seurasta. Minulla oli myos tapaus toissa joku aika sitten etta jouduin sanomaan suorat sanat pomolle ja kas kummaa... sen jalkeen pomo alkoi kunnioittamaan minua ja tyotani aivan toisella tavalla ja minulla on paljon helpompaa toissa nyt.
Tiedan ettei se ole helppoa, ei minulle ollut, mutta ika ja kokemus on kait tehnyt tehtavansa. Myos mieheni on hyvin raiskyva persoonallisuus, joka aina sanoo suorat sanat, ja olen hanelta oppinut paljon. ja han on myos hyvin pidetty rehellisyytensa takia, vaikka se rehellisyys johtaa usein riitoihin toissa ym. Suosittelen myos kirjaa: Wayne W. Dyer: "Pulling Your Own Strings", dynamic techniques for dealing with other people and living your life as you choose.

bissecat kirjoitti...

Hei!
Joo sama vika miut jätettiin pulaan ja yksin viimeeksi kaikilla yhd..jäsenillä muuta vaikka kaikki tadsan tietää etten selkävikasena pysty edes toripöytii nosteleen,mikäs autto ukko hälytettiin apuun ja menihän se mutta vielä 4 tuntii seisottava myymässä no nyt sitten selkä särkenny ja vielä yksi tori pitäs sanoo ei ja se vaikeeta.Hei tuohan kamala päätös lakkoon!!tää on kyllä menny joka paikassa sellaseksi että kaikki maksut ja verotus nousee,edut vähenee..

finkinja kirjoitti...

S.
Olet oikeassa, meitä suomalaisia on kai ylipäänsä kasvatettu liian kilteiksi. Ei saisi näyttää tunteitaan eikä mielipidettään ainakaan kovin kärkkäästi. Täällä suurin osa on kristittyjä, mutta kyllä ihmiset sanovat mielipiteensä erittäin suoraan. Jotenkin se tulee erittäin luonnostaan eikä siitä kukaan erityisemmin ole moksiskaan.
Mä olin ennen todella hiljainen ja pidättäytyvä, mutta onneksi olen oppinut näinä vuosia enemmän "ekstemporemeininkiin", vielä pitää kyllä opetella tuomaan omat mielipieteet paremmin ja selvemmin esille eikä antaa muiden jyrätä päälle.
Ainahan on parempi sanoa suoraan oma mielipide kuin jurputtaa sitten selän takana että miksi en sanonut ... vaikka siitä seuraisikin riitää.
Kiitos tuosta kirjavinkistä, yritän saada sen käsiini;)

Anonyymi kirjoitti...

Lisaan viela:
Omalla kohdallani outoa oli etta olen muuten elanyt elamani niinkuin tahdon ja valittamatta siita mita muut minusta ajattelevat. 'Julkisesti' olen aina sanonut mielipiteeni suoraan, mutta ongelma oli ystavyyssuhteissa (ei tuttavuussuhteissa eika perhe-tai sukusuhteissa) seka tyopaikalla. Pitkaan ajattelin etta se on 'minun luonne', se kai oli tekosyy itsellenikin. Mutta ajan mittaan huomasin etta eihan se ole ollenkaan minun luonne, vaan taysin luonteenivastaista ja tiedostin etta minulla on iso ongelma. Kun ongelman tiedostaa itselleen, siita alkaa muutos, vaikka se joskus voi kestaa pitkankin aikaa.
Tuo kirja on todella hyva. En tavallisesti tykkaa self-help kirjoista, mutta tama on erilainen ja todella auttaa. Kirjassa on testeja jotka testaavat miten kayttaydyt eri tilanteissa. Vastausmallit eri kysymyksiin nayttavat 'victim response' ja 'non-victim response'
ja kirja opettaa kayttaytymaan toisin kaytannon esimerkein.