lauantai 27. kesäkuuta 2009

Seitsemäntoistavuottasitten


Seitsemäntoista vuotta sitten ei satanut kaatamalla vettä vaan oli kaunis, lämmin kesäkuun päivä. Päivä meni kiirellä ja hulinassa ohi. Sukulaiset olivat jo valmiiksi väsyneitä edellisen illan juhlahumusta ... anoppi ja appi kun olivat päättäneet suorittaa kirkollisen vihkimisen päivää meitä ennen.
Kampaamolla odotin useamman tunnin jotta saisin jonkinlaiseen nutturaan pitkät kiharani, kukkapuketti odotti anoppilassa viileässä ja vihdoin koitti se hetki ...
Koko pieni häävierasjoukko ajoi letkassa rantakaupunkiin tuutaten auton torvia, maistraatissa seremonia hoidettiin virallisesti kahdella kielellä kroatiaksi ja englanniksi jotta suomen sukulaiset ymmärtäisivät mihin suomalainen neito pistää päänsä:)
Maistraattivihkimisen jälkeen seurue ahtautui taas autoihin ja vastavihitty nuoripari ajettiin kotikylän kirkkoon vielä vahvistamaan avioliitto.


Kirkossa pappi ei puhunut muuta kuin kroatiaa, miehen bestman pysyi samana, mutta oma kaasoni vaihtui ... siskon paikalle tuli käly (eihän oma sisko kirkkoon kuulumattomana voi olla katolisessa vihkimisessä "kummi"). Vihkikaava kulki perinteen mukaan ja raamatusta piti lukea pitkä litanja (kroatian kielellä) jossa lupaudun " rakastamaan myötä ja vastiokäymisissä koko loppu ikäni .." Tekstin olin lukenut vain muutaman kerran aikaisemmin eikä ääntämistä ollut harjoiteltu sen enempää .. kroatiaahan luetaan kuulemma niin kuin se kirjoitetaan ... Lukemani kohta sai aikaan mielettömän naurun ja kättentaputuksen!! Pappi nimittäin kuuli lausuneeni "ljubiti i voljeti ... do kraj zivota ..." "ubiti eli tappaa koko loppu elämäni..." !!!! Eikö edes hääni voi mennä ohi ilman kommelluksia???
Loppuseremonian sainkin sitten kunnialla ohi, mutta tuo lause on jäänyt vuosiksi kaikkien mieleen ja mies jaksaa muistuttaa minua "hiljaisesta aviopuolison surmasta";)

Hääjuhlaa juhlittiin rantakaupungin ravintolassa pienellä joukolla, mutta sitäkin äänekkäämmin. Maha painoi ja jalat turpoivat ja anoppilaan kävelin sukkasiltaan:) Mikä meissä olikaan, kun emme vuokranneet hääyöksi hotellihuonetta vaan vietimme sen väsyneinä nukkuen anoppilassa miehen entisessä huoneessa!!

Vuodet ovat kuluneet ja myötä-ja vastoinkäymisiä on ollut enemmän ja vähemmän. Kaikkea on koettu eikä aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Ehkä kaikki olisi ollut helpompaa Suomessa, mutta epäilen että olisimme eronneet siellä asuessa jo aikoja sitten. Ulkomaan vuodet ja uuden oppiminen ovat kasvattaneet kärsivällisyyttä eikä aivan pienistä avioliittovaikeuksista ole vetänyt hernettä nenäänsä. Mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan ... sitä ei koskaan tiedä....

15 kommenttia:

Herttuanmäen elämää kirjoitti...

Onnea teille kahdelle! Täällä on oikea hellesää n.+28 asteessa mennään.

Jael kirjoitti...

Onnea hääpäivän johdosta!

mamãe kirjoitti...

Ihana lukea teidän tarinasta pieni pala! Hyvää hääpäivää!

eee kirjoitti...

Kiitos kun jaoit tämän palan elämääsi kanssamme. Olet hyvä kertoja, tuntuu ihan kuin itse olisi paikalla. - Mitäköhän 17 vuoden päästä. Ja mitä jos hääpäivänä joku olisi pyytänyt kuvittelemaan elämääsi 17 vuoden kuluttua. - Toivotaan että seuraavat 17 vuotta jättävät jälkeensä paljon onnellisia muistoja!

bissecat kirjoitti...

Hyvää Hääpäivää!
Muistan aina teidän häänne,ja anopin ja apen häät samassa rytäkässä.Juhlista ei meinannut tulla loppua.Laulua ,musiikkia riitti ja kuinka kaunista kaikki oli.Morsian kaunis ja sulhanen komea.Onnea Anna-Kaisa onnea Koli ja hyvää jatkoa eteenpäin meillä vasta yksivuotishääpäivä edessä!!!

ebrufin kirjoitti...

Onnen pitkasta yhteisesta taipaleesta, ja lisaa samanlaisia onnen vuosia teille monta lisaa:)

kirsi kirjoitti...

Oikein lampimat onnittelut Haapaivan johdosta!

elsi kirjoitti...

Peesaan essua ehdottomasti.

finkinja kirjoitti...

Kiitos kaikille onnitteluista:)

Essu,
niin ei sitä kyllä tosiaan tullut silloin ajateltua 17 vuotta eteenpäin ... nyt mietin mihin elämä meitä kuljettaa seuraavine 17 vuoden aikana?

Bisse,
Otetaanko 20-vuotishääpäivänä uudestaan;) Silloin voiskin kyllä järjestää kunnon bileet ja kutsua ihan kaikki mukaan!!!
Niin teillä on vasta yksi vuosi takana ... tai olettehan olleet yhdessä jo vuosia;)

Salviaseppele kirjoitti...

Ihanaa hääpäivää sinne!

Allu kirjoitti...

Onnea vaan multakin. On se varmaan aika erilaista muuttaa Kroatiaan.Kiva että olette näin kauan pärjänneet ja toivon, että jatkossakin pärjäätte.

Sirokko kirjoitti...

Onnea hääpäivän johdosta! Ihana muisto, pitäähän sitä aina tapahtua jotain mitä muistella jälkeen päin :) Ja paljon hyviä hetkiä muisteltavaksi tulevaisuudessakin!

Sateenkaari kirjoitti...

Tuhannesti Onnea,ja paljon lisaa niita "myötakaymisia".Vastoinkaymiset tulevat toivomattakin.
Kiitos naurusta.Kielen kanssa tulee valilla kovastikkin hauskoja kommahdyksia,mutta tuo sinun "toivotuksesi" ei ehka ollut oikein kohdallaan.Varmasti vieraille nauru maittoi.Ja papille myös.
Mina olen kanssa sita mielta,etta jos on avioliitossa ulkomaalaisen kanssa,niin helpompaa on asua miehensa kotimaassa,kuin Suomessa.Olemme sen kokeilleet moneen kertaan.Nainen varmaan venyy ja sopeutuu paremmin,kuin mies.Ja Suomi ei todellakaan ole kovin helppo paikka ulkomaalaiselle.

Jonna kirjoitti...

Paljon onnea 17 yhteisestä vuodesta. Toivottaan vähintäänkin yhtä monta lisää!

finkinja kirjoitti...

Kiitos vaan toivotuksista:)