sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Yksi niistä päivistä

Tänään tuli monta kertaa mieleen, että olis ehkä parempi painua takas sänkyyn ja vetää peitto korville!
~~~
Aamu alko ihan mukavasti, paitsi että mies heräsi jo aikaisemmin ja lähti aamukirkkoon ilman mua. Tai siis en olis edes halunnut lähteä aamulla enkä olisi ennättänyt hänen mukaan. Olin suunnitellut, että mennään yhdessä yhdeltätoista. Laittelin sitten aamupalaa ja tein muita aamuhommia. Käytiin aamukahvilla ja kaupoissa.
~~~
Esikoinen soitti kännyyn kun olin juuri tulossa kaupasta: "Mihin sä olet laittanut mun uudet housut?" No enhän mä mihinkään ollut niitä laittanut vaan neiti oli itse ne kantanut markkinoilta kotiin. Kävi ilmi, että oli ne unohtanut jonnekin!!!! Siis ei ollut ennättänyt niitä edes tuoda kotiin ja jo hävisivät!!! Hyvästi sata kunaa ... äärrrgggg!!! Siinä vaiheessa mulla alko kiukku nousta, muutenkin herkällä tuulella tulevien menkkojen takia. Esikoinen ei edes muista, että hänellä oli ollut se muovikassi mukana, kun oli mennyt kahville kaverinsa kanssa. Eikä kahvila ollut aamulla auki. Vielä miehen piti alkaa papattaa asiasta ... paraskin unohtelija!
~~~
Laitoin kanan paistuun uuniin ja lähdettiin miehen kanssa kävelylenkille. Heti alkumatkasta hänen piti huomauttaa mun huonosta tuulesta. Eihän mulla ole mitään syytä olla huonolla tuulella, enhän mä ole sairas, huomenna hän ei mene hoitoihin kun kerran kukaan ei välitä miten hänelle tulee käymään .... voi h......!!!! Eikö mies ole vielä yli 20 vuoden yhteiselon aikana huomannut, että mulla on ehkä kerran kuukaudessa yhden päivän ajan pikkasen v... nen olo ja silloin kannattaa antaa olla vaan ja olla kyselemättä mitään???? Yritin siinä sanoa ettei huono päivä todellakaan johdu hänestä vaan on vaan sellainen olo. Ei mennyt perille!
Siinä vaiheessa tein äkkikäännöksen suoraan metsään itkukurkussa. Puskat vaan huoju, kun mamma kiiti koira perässä keskellä pajukkoa ja itkeä vollotti. Istahdin kivelle, koira juoksenteli ihmeissään haistellen uusia hajuja ja ihmetellen kumman luokse nyt juoksis ... jäin vahtimaan mua;)
Vähän ajan päästä rauhotuin ja palasin tielle. Mies oli mennyt jo eteenpäin sauvojensa ja koiran remmin kanssa, koira ja mä jatkettiin eteenpäin ilman minkäälaista kiirettä. Onneks kaikki vastaantulevat koirat olivat kilttejä ja meidän koira totteli mua, muuten en olis pärjännyt ilman remmiä.
~~~
Ennen kääntöpaikkaa meidän eteen tiellä juoksi kauris. Tuli keskelle tietä, pari minuuttia seisoi haistellen ja katsellen ympärilleen ja sitten tajus meidät. Koirakin oli jähmettynyt paikoilleen, ei ollut ikinä nähnyt tuollaista eläintä. Kauris kääntyi takas metsään ja hävis takas pusikkoon, koira ei päästänyt ääntäkään, juoksi vaan siihen kohtaan missä kauris oli seissyt.
En ole ikinä nähnyt täällä metsässä niitä päiväsaikaan, vaikka minkälaisia jälkiä kyllä.
Kyllä oli kaunis eläin!
Mies oli käynyt kääntymässä ja kotimatka meni normaaleja juttuja jutellessa ihan niin kuin ei olis mitään ollutkaan.
~~~
Kotiin tultua laitoin ruan, tytöt tekivät läksyjä, mies lepäili. Jostain pienestä asiasta tuli taas erimielisyyttä ja totesin olevan parempi etten enää tänään sano mitään! Ei ole hyvä yhdistelmä mun PMSvaivat ja hänen huomisista hoidoista johtuva stressi!
Otin kirjan ja siirryin sängylle lukeen. Aurinko lämmitti niin kivasti, että oli pakko laskea pää tyynylle ja laittaa kirja kiinni:)
Loppuillasta silittelin, korjailin hametta, täytin pesukoneen .... mies lähti töihin, sentään anto lähtösuukon;)
Sellaista tää elämä taas on!!
~~~
Nuorimmaisen pääkipu taisi ennustella flunssaa joka hänelle on iskenyt. Yritti äsken sarvikuonolla huuhdella nenää, mutta ei ole vielä oppinut tekniikkaa ja hermostu vaan kun ei onnistunut.
Huomenna 6. luokkalaiset menevät Hepatiitti B rokotukseen, en tiedä rokottavatko tyttöä kun on flunssainen. Mies kyyditsee nuorimmaisen ja hänen kaverin sinne kymmeneltä ja kaverin isä hakee heidät sieltä ja vie suoraan kouluun. Minkä takia tuotakaan hommaa ei voi tehdä tuossa meidän lääkäritalolla ... monien lasten vanhemmat ovat aamupäivällä töissä ja rokotusasema sijaitsee tuon isomman kaupungin suunnassa eli sinne on mentävä bussilla tai autolla.
~~~
Mulla on enää kaksi päivää lomaa!!!! Taitaa johtua mun hermostuneisuus siitäkin, on jo stressi töistä! Muuten olis ihan kiva mennä takas töihin, mutta tiedän minkälainen hässäkkä siellä odottaa:/

10 kommenttia:

Susa kirjoitti...

Kiva lukea arjestasi Anna :)
Ihanaa etta miehesi ymmarsi antaa asian olla lopuksi :)

finkinja kirjoitti...

Susa, ymmärsi seuraavaan kertaan... sitten taas ihmettelee miks vaimolla kiehuu yli;)

sirokko kirjoitti...

Luulin kommentoineeni Puh-paisteja mutta kommentilleni on kai käynyt samoin kuin esikoisesi housuille.
No sitten puh puh huonolle päivällesi, näitäkin mahtuu sekaan.
Hih, tunnen tasan kaksi miestä jotka ymmärtävät jotain naisten mielialoista (kumpikaan ei ole omani) ja niissäkin on sitten jotain muuta 'vikaa' vastapainoksi.

Anonyymi kirjoitti...

Mullekin noita paivia aina sattuu kohdalle. Ian myota vaan ovat pahenneet. Plaah... - Mutta oli ihan jannaa kuulla, etta muillakin ;).

Tuula

Marjut kirjoitti...

Nuo on niitä päiviä joita on monille naisille "suotu" , onneksi ne tulee ja menee. Toivottavasti esikon housut löytyy.

Sirokko, on niistä toinen mies minun mieheni;) Hän kun väittää ymmärtävänsä minun oikkupäiviäni ;D

Jaksamista miehelle hoitoihin ja sinulle töihin lähtöön, toivotaan ettei ole mitään kaaosta siellä.

yaelian kirjoitti...

Hauskaa oli lukea päivästäsi:) Noita hormonien sekoittamia päiviä sattuu meille kaikille joskus...Kiva oli myös tuo kuvaus tapaamisestasi kauriin kanssa, ja jännää,että koirakin oli niin ihmeissään, ettei haukkunut!
Oikein paljon voimia työhön palaamiseen ja huomisiin hoitoihin!

Inkivääri, Finland kirjoitti...

Semmoista se elo joskus on - toivottavasti sekin jo helpotti kun sait kirjoitettua sen ulos:) PMS on kyllä kamala vaiva, onneksi jo takana minulla.

finkinja kirjoitti...

Sirokko, mä oen kuullut tuttavapiirissä yhden miehen olevan hyvin huomaavainen vaimolleen tiettyinä päivinä kuussa;)

Tuula, mulla kanssa vaivat pahenee vuosien lisääntyessä. Mitä tulee tapahtumaan parinkymmenen vuoden kuluttua ... saa mies juosta karkuun:)

Marjut, ne housut löyty sielä kahvilasta! Mies soitti sinne iltapäivällä, esikoisen eka kommentti oli, et "mitä sä sinne menit soittaan, nyt en kehtaa enää mennä sinne, olisin voinut hoitaa asian itse!!" Eli ei kannata sekaantua teinien sotkuihin, selvittäkööt itse!

Yaelina, koira tosiaan jäi ihan paikalleen, taisi pelästyä kun ei ole koskaan nähnyt tuollaista eläintä:)

Inkivääri, toivottavasti helpottaa sitten joskus tulevaisuudessa;) Mutta jos seuraan äitini jalanjälkiä, saan kärsiä näistä vielä kauan:/

elsi kirjoitti...

Meillä on AINA niin että jos minä olen kiukkuinen niin peräperään loppukin perhe kiukkuuntuu. Mies ensimmäisenä GRRR
Me kanssa Tassun kanssa tavataan silloin tällöin Kauriita. Ei juokse enää perään kun on opetettu olemaan kunnolla eikä omaa metsästysvaistoa niin suurissa määrin . Berner Sennenhund ja Appenzelle sekä Labris ainakin osallisena geenihinsä ;0)
Hyvä kun ne housut löytyi. Meillä kerran keskimmäinen jätti juuri ostamansa PSP pelikonsolin kauppaan . Kyllä hypähti sydän ilosta kun sen oli myyjä huomannut ja ottanut talteen. Esikko taas jätti kerran viulunsa kahvilaan . . . Sääennustus on lupaava ensi viikolle :o)

finkinja kirjoitti...

Elsi, meillä saa katsoa aina kamojen perään! Hyvä, että olette saaneet takaisin pelit ja viulun:)

Mistä katsot muuten meidän sään? Tässä on hyvät sivut: http://www.dhmz.htnet.hr/prognoza/sedam.php?id=sedam&param=Hrvatska&code=14317, Se on seitsemälle päivälle ja valitse sieltä paikkakunta (lähin on Rijeka, aika hyvin pitää paikkaansa. Nyt on luvassa sateita pariksi päiväksi:/