Olen todella onneton optimisti.
Uskon ja toivon vielä joskus tämän talon valmistuvan ja asuvani loppuelämäni unelmien maalaistyylisessä ikkunaluukuin somistetussa talossa jossa on vehreä puutarhan ruuspuskineen ja villiviineineen. Uskon miehen paranevan tuosta inhottavasti yllättäneestä sairaudesta ja meidän löytävän se nuoruuden rakkauden tunne ja hulluus. Uskon onnistuvani ammattiunelmissani vaikka se joskus tuntuukin todella vain haaveunelta juoksennellessani ympäri päiväkotian.
Uskon tyttöjen onnistuvan elämässään ja löytävänsa oman onnellisen paikan maanpäältä ... vaikka sitten kaikkien mutkien ja kiemuroiden kautta joita nyt tulee rutkasti eteen.
Uskon todella .....
5 kommenttia:
Tuohon tarvitaankin roppakaupalla optimismia ;-) Tervetuloa kerhoon!
Optimistina on parempi olla......:)
Elegia, kiitos:)
Yaelian, jep:)
Eikos se jotenkin niin mene, etta aina taytyy olla jotain haaveita tai tavoitteita.
Mun taytyy myontaa, En ole optimisti sitten yhtaan! Siis todella pessimistien pessimisti(mieheni mielesta).
Kirsi, aina pitää olla unelmia ja toiveita. Musta on tullut täällä enemmän pessimisti ... ainakin miehen mielestä;)
Lähetä kommentti