Ne piparit tuli sittenkin tehtyä!!
Viime sunnuntaina komensin likat apuun ja saatiin paistettua ihan mukava satsi pipareita. Ja tietty laitoin ison peltilaatikollisen heti piiloon, muuten ne häviäis parempiin suihin ennen joulua. On ne kyl vaan aina niin hyviä ja kaikki tyttöjen kaveritkin ovat oppineet niistä pitämään. Nuorimmaisen kaveri kyselikin jo, että "milloin teta-Anna tekeen niitä pipareita?"
Ne olisi voinut tietysti koristellakin, mutta meille ne kelpaa tuonkin näköisinä ilman mitään koristeluja.
Joskus vuosia sitten tehtailin piparimökkejä ja taloja oikein urakalla ja taisin jopa antaa lahjaksikin muutaman. Siihen hommaan en ole enää alkanut, joka kerta tulee mieleen se kauhea sotkeminen kuuman sokerin kanssa ( eihän täällä ole valmista sokerikuorrutetta!). Joka paikka oli sokerin peitossa ja sormet vielä rakoilla kuumasta liimasta.
Ei tässä sitten oikein muuta olekaan tullut tehtyä joulun eteen. Ja jouluun on vain kaksi yötä ... tai kolme ... miten sen nyt ottaa ...riippuu siitä laskeeko Suomen joulun mukaan vai paikallisen. Mutta kuitenkin ... En ole tehnyt kauheaa joulusiivousta, koska joulun jälkeen joutuu kuitenkin siivoamaan eikä kukaan joulua kaapeissa vietä (niinkuin Martat ovat sanoneet). En ole juossut marketeissa jouluruokien perässä, koska en aio tehdä mitään erikoista jouluruokaa .... Syömme jouluaterian joulupäivänä anoppilassa ja sinne teen vain rosollin ja "ranskalaisen salaatin", muut ruoat tekee anoppi. En ole juossut kymmeniä kertoja joululahjaostoksilla, koska tänä vuonna olen ilmoittanut kaikille ettei mulla ole rahaa enkä aio antaa kenellekään kuin yhden-kahden lahjan. Kävin kyllä toissa päivänä pikaisesti ostamassa tytöille lahjat (niillä viimeisillä penneillä), koska näyttää siltä etteivät kaikki Suomen paketit ennätä jouluksi. Mutta siinä kaikki, tänä vuonna pukki (tai pukin apulainen) on todella saita .... En kyllä omasta tahdosta ...
Olen miettinyt mihin oma jouluintoni on hävinnyt. Minä, joka aina aikaisemmin olen terrorisoinut perhettä (ja varsinkin miestä) suomalaisilla joululauluilla jo loka-marraskuussa en ole soittanut yhtään joulucd:tä. Muutaman joululaulun olen soitattanut youtuben kautta. Innolla odotin Jouluradion avautumista, mutta senkin kuuntelu on jäänyt vain muutamaan kertaan. Joulukoristeista esillä ovat vain perinteiset joulutontut ja ikkunoilla kyntteliköt tuomassa tunnelmaa. Mihin on hävinnyt se kauhea into valmistella ja söpertää kaikkea pientä ja isoa jouluksi?? Olenko tulossa vanhaksi ... vai tylsäksi?!?!? Ei kiitos kumpaakaan!
Vanhettumiselle en voi mitään, mutta tylsä.... sen asian voi kyllä muuttaa. Mutta en taida olla tylsä vaan tylsistynyt vähän kaikkeen. Tarvitsisin muutosta .... uusia kujeita, uusia iloja, uusia paikkoja, uusia ihmisiä .... ehkä.
Vai johtuuko jouluinnon puuttuminen siitä etteivät tytöt ole enää pieniä? Joulu on saanut erilaiset muodot. Ei enää joulupukki- ja tonttutarinoita, ei enään salaperäisiä supinoita ennen joulua, ei yhteisiä valmisteluhetkiä ja joulukorttitalkoita .... Kukaan ei enään makaile sohvalla pyjamassa puolta päivää ja katsele kaikkia mahdollisia joulupiirrettyjä mitä telkasta näytetään ... Siitäkö se jouluinnon puuttuminen johtuukin ....
8 kommenttia:
Varmaan olet murrosvaiheessa tyttöjen kasvettua isoksi! Vanhat jutut ovat poistumassa ja jotain uutta pitäisi tosiaan löytää tilalle. Toivottavasti saat kokea iloa, rauhaa, rakkautta ja siunausta joulun aikaan!
Niin se taitaa olla, pitää vaan osata totutella uuteen elämänvaiheeseen. Hyvää, rauhallista ja iloista joulua sinulle ja perheellesi Elina!
Voihan sita joulua viettaa ilman kaikkea etukateen puustamistakin ihan kivasti. Ei ole sitten niin vasynytkaan kaikista valmisteluista.
Kertoisitko mita ruokia sikalaiseen perinteelliseen jouluateriaan kuuluu!!
Leppoisaa joulua kukkulan perheelle!!
Minusta meidän pitäisi alkaa irtaanutumaan perheistä ja viettää joulu ystävien kera. Tervetuloa ensi jouluna meille Anna. Kenties saamme sitten sen joulun tunteen taas heräämään. Yhdessä puuhataan mitä puuhataan ja lahjoiksi annetaan toisillemme aikaa. Saunotaa ja parannetaan maailmaa...
lamminta joulumielta.Finkinja,sinulle ja perheellesi.
Kylla se varmaan niin on,etta juuri lasten myöta sen joulun kokee eri tavalla.Ja lasten kasvaessa innostus jouluunkin vahenee,taikka muuttaa muotoaan.
Anumorchy, olen onneksi täällä oppinut viettämään joulua ilman kauheeta hössötystä. Se joulu tulee ja menee tosiaankin ilman sitä stressiä ja kiirettä!
Täällä perinteiset jouluruuat ovat jouluaattona kalaruuat (koska on paastopäivä) ja etenkin turska eri muodoissa. Joka paikassa "tuoksuu" bakalar e bianco ja sit on myös tarjolla mihin vain menet. Joulupäivänä monet syövät kalkkunaa ja "mlincejä" eli aivan ohuista leivistä/lättysistä tehtyä lisuketta. Ja tietty erilaisia salaatteja ja jälkkäriksi sen seittemän sortin leivonnaisia!
Elsi,
onneksi täällä onkin tapana viettää etenkin jouluaattoyötä ystävien parissa. Monet menevät jouluaattoyönä messuun ja sen jälkeen (tai sen aikana) sitten jonnekin pippaloihin.
Tuo kutsusi kuulostaa houkuttelevalta! Kyllä mä vielä ennätän jonain päivänä teille ... jos ei muuten niin matkan varrella jos vaikka lähden Saksan ja Sveitsin kiertomatkalle ;))
Sateenkaari, niin se tosiaankin taitaa olla .... :/
Minulle henkilökohtaisesti juuri ne valmistelut tuovat joulumielen. Musiikki ja tutut lapsuudesta juontavat tuoksut kuten hyasintit ja kuusi. Itse haluan viettää joulua hiljaisesti vain mieheni kanssa. On tullut omia perinteitä eikä tarvitse miellyttää ketään muuta. Vasta Tapaninpäivänä käymme mieheni aikuisten tyttärien luona lounaalla. Tänä jouluna tunnen että tunnelmaa on jo ilmassa. Rakastan myös antaa lahjoja vaikka ei mitään erityisen kallista vaan henkilökohtaisia juttuja joille on käyttöä. Toivoisin että jokainen osaisi ottaa hetkestä kiinni, osata olla iloinen kaikesta hyvästä mitä on, lapsen lailla. Hyvää joulua!
Joo Sveitsiin tänne meille vaan! :)
Lähetä kommentti