perjantai 14. lokakuuta 2011

Että joo ....

... onneksi on perjantai, ei muuten enää jaksais. Ihan liikaa kaikkee.


Olen ollut tämän viikon pikkupuolella tuuraamassa ja omassa talossa ovat joutuneet olemaan vain yhden naisen varassa, ei siis mitenkään herkkua hänellä. Pienellä puolella on helpompaa, ei niin kauheeta stressiä ja kiirettä, mutta hommat pitää tehdä kahdessa vuorossa. Vaikka työmatkaa on vain hassut muutama sata metriä niin ei tunnu kivalta lähteä illan suussa sinne takaisin. Onneksi sain luvan lepsua hieman hommista. Hoitakoot vakinainen ihminen sitten hommat paremmin ensi viikolla.


Koko viikon koti on hunningolla, kun ei ole ollut energiaa tehdä yhtään mitään kotona. En ole oikein ketään edes nähnyt kotosalla ... aamulla nuorimmainen on lähtenyt kouluun, sitten olen minä poissa ja jossain välissä olemme kaikki kolme pari tuntia saman katon alla ... jos jollain ei ole jotain menoja. Ja sit taas pitää miehen ja mun mennä hommiin. Ei tälläsellä rytmillä kyl viittis ihan vakituisesti tehdä hommia. 
Aina jossain välissä esikoinen on ilmestynyt näyttäytymään ... tuomaan likapyykkiä ja hakemaan ruokaa. Miehen mielestä kyllä sais iten ansaita ruokansa, mutta minkäs sille voi jos ei ole töitä tällä hetkellä. Ja jos kaapeista löytyy ylimääräistä, niin kyllä minä annan tyttärelle mukaan. Kun kerran ruokin välillä lauman nuorimmaisen kavereita,  niin miksi en antaisi omalle lapselle?!


Nyt on sitten muuten juhlittu tyttöjen synttäritkin ja viinijuhlat. Likat eivät järjestäneet tänä vuonna synttäribileitä kotona vaan juhlivat kavereiden kanssa jossain. Sukulaisille tarjottiin vain kakkukahveet. Jollain tavalla tuntuu haikeelta ettei ole enää lastenkutsuja, mutta toisaalta taas ... suuri helpotus!!! Siitäkin ollaan päästy eroon! 
Jokavuotiset viinijuhlat tuli ja meni, tänä vuonna kestivät virallisesti neljä päivää. Onneks oli todalla mahtava ilma, väki jakaantui tasaisesti kaikille neljälle päivälle eikä syntynyt perinteistä mielentöntä tungosta Kukkulan huipulle. Tuli käveltyä ja kierreltyä ylös alas ja päivystettyä vakiopaikalla kahvilan terassilla .... siitä oli paras mahdollinen näköala ohikulkijoihin. Ja sai niin kätevästi moikkailtua kaikki tuttuja ja kutsuttua kahville ...kahvilaan ei siis kotiin ;) Vaikka oli paikallisen nuoren viinin juhla niin en juonut kuin yhden lasillisen viiniä ... ja sekin oli parin vuoden vanhaa vuosikertaviiniä. Kun en tykkää "mostista" enkä muistakaan "eivalmiistaviinistä" niin en tykkää! Mitä tummempaa ja paksumpaa punaviintä sitä parempi!


Olo on jotenkin niin sekava ja siltä näyttää tää tekstikin. Mutta sellaista on ollut viime aikoina oma menokin. Kauheeta huuhaata!! Rahaa on tullut tuhlattua kaikin puolin eikä lisää näytä olevan tulossa. Esikoinen aloittaa autokoulun ja siihen pitäisi saada jostain rahaa ja eläminenkin on päivästä päivään kalliinpaa. Jos lopettais syömisen, niin siihen ei ainakaan tulis tuhlattua viimesiä lantteja ... Kyl kannattaiskin vähän vähentää mässäilyä ... ainakin tuota iltamässäilyä.


Mies kävi muuten taas kuvattavana. Senkin takia meillä molemmilla on vähän "huuhaa" olo. Parin viikon sisällä saadaan tulokset ja sitten katsotaan tilanne taas uudestaan. En mieti asiaa liikaa, jotenkin pystyn sen työntämään taka-alalle, mutta mies ei tietenkään pysty. "Kaikkee pitäis kuulemma saada valmiiksi, jos ja kun joutuu leikkaukseen ja ties mitä sitten taas sen jälkeen" ...vähän tollanen mieliala tällä hetkellä.
Itsestä kyllä tuntuu, että tuo mies murisee vielä seuraavat (ainankin) kymmenen vuotta meidän iloksi.

4 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Toivottavasti nyt taas miehen tulokset ovat ok,peukut pystyssä!

anumorchy kirjoitti...

Takuulla stressaavaa tuollainen tulosten odottelu! Miksi siina pitaa menna kaksi viikkoa viela, eiko ne tajua etta ihmiset odottaa niita ihan sydan syrjallaan.

Tuula kirjoitti...

Toivotaan parasta tulosten suhteen!

MaaMaa kirjoitti...

Täällä hengessä mukana! xx