keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Sadepäivän "iloja"


Sotkeminen on todellakin huomattavasti helpompaa kuin siivoaminen! Ja se sujuu niin huomaamattomasti. Aivan ohimennen. 
Tänään on ollut sateinen päivä monen viikon kuivan ja helteisen jakson jälkeen. Toisaalta tekee ihan hyvää - kasvit saavat vettä ja luonto piristyy. Mutta itselleni kesällä riittää yksi sadepäivä ja sitten saisi taas olla kunnon rantakelit. Kesällä pitää olla kaunis ilma!!


Mutta jotain hyvää tästä sadekelistä on. Sain ihme innostuksen paikkojen raivaukseen. Itseasiassa meidän piti raivata tuleva makuuhuoneemme yläkerrassa. Se pitäisi saada hiljalleen maalattua ja lattia laudotettua. Huoneeseen oli vaan kertynyt vaikka mitä roinaa, osa oli roskalavalle menossa ja osa vinttiin. Samalla tuli siivouttua muitakin paikkoja. 
On se vaan kumma, kun menin hakemaan kellarista jätesäkkejä, tuli samalla heitettyä kaikki keräykseen menevät lasipurkit ym roskiin ja ohimennen siivosin sitä muutenkin (suurin osa kellarin sekasotkusta on miehen ansiota ja hän saa ne sotkut siivota!). 
Yläkerran eteiseen oli jostain syystä jäänyt pino joulukoristelaatikoita ja ne saatiin nyt vihdoinkin vinttiin. Vaikka mies kyllä tuumasi, että mitä niitä sinne suotta laittaa kun varmaan kohta vaadin ne taas esille. Mutta sinne ne meni! Ja samalla heitolla menivät talvivaatesäkitkin ... Kyl niitäkin kohta taas tarvitaan, mut saavat olla siellä nyt pari edes pari kuukautta;)


Ennen siskon tuloa vannoin, että meinaan silittää mielettömän liinavaatekasan. Mutta niin se sisko vaan tulla töpsähti ihan liian pian ja se liinavaate kasa sai olla viihdyttämässä siskoa samassa huoneessa. Ei kai niin kauheesti häirinnyt, kun olin se yrittänyt jotenkin piilottaa. Tänään sain jostain syystä inspiksen siihenkin hommaan .... Ei, en ole vielä silittänyt, mutta tein sellaisen homman mitä en ole ikinä tehnyt: laskostin tyynyliinat ja keittiöpyyhkeet ja lakanat ja kaikki muutkin mitä EI tarvitse pakosti silittää silittämättöminä kaappiin!!! Nyt kun äiti näkis!! Mutta siihen silitettävien kasaan jäi viel ihan liikaa ... miehen pitkähihaiset paidat, omat työvaatteet, vierasmajan lakanat ... ÄH!! 
Siis ei kai tästä nyt huomaa, etten todellakaan pidä silittämisestä? Pakkojen raivaus on paljon mukavampaa, varsinkin kun saa heittää kamaa jätesäkkiin.
Inhottava homma on kuitenkin pakko tehdä tänään jossain vaiheessa. Ei se kasa varmaan haittaisi huomenna tulevia kavereita, mutta homma jäisi sitten loman jälkeen tehtäväksi.


Olen kesäkuun puolesta välistä ( ja ehkä jo aikaisemmin) yrittänyt saada nuorempaa neitiä siivoamaan huoneensa PERUSTEELLISESTI. Eli ei vain ohimennen imuroitua ja mopattua lattioita ja tungettua vaatteita lattialta kaappiin. Ei vaan siis ihan perusteellisesti käytyä läpi kaikkea sitä tilpehööriä mitä on huonessa joka puolella: karkkipapereita, lippuja ja lappuja, koruja (ehjiä ja hajonneita), meikkejä, hiuskoristeita, cd:tä ilman kansia .... Pöytää ei mennannut edes nähdä tuon kaiken alta! Ja miks kaikki vaatteet pitää olla aina lattialla??? Päätin jo pari vuotta sitten etten siivoa heidän huoneita. Monta kertaa on tehnyt mieli mennä sinne jätesäkin kanssa ja siivota ja järjestää vaatekaappi, mutta se olisi ihan turhaa ... puolen tunnin kulutta se olisi taas saman näköinen. Onko meidän tyttäret ainoat naispuoliset lapset jotka eivät osaa siivota ja pitää huoneitaan tiptop?? Uhkasin ottaa kuvan ja laittaa naamakirjaan, mutta sekään ei tehonnut.
Tänään pinna kiristy nyt sitten lopulta niin paljon, että otin se jätesäkin ja istuin keskelle lattiaa kamojen keskelle. Säkkiin ennatti mennä jo vaikka mitä, kun nuorimmainen tuli ja kyseli olinko heittänyt roskiin jotkut helkutin karkkipaperit ... NO tietty olin!! " Miks sun piti ne heittää?? Enhän mäkään heitä sun tarkeitä papereita mihinkään!" Siis tärkeitä ... voiks karkkipaperit olla tärkeitä??? Tai niin, jos ne karkit oli antanut poikakaveri ja ne tuoksu viel niin ihanalle .... No jooo!!! 
"Siis sä olet taas ihan hermona, kun sun kaverit tulee meille. Sen takii meijän pitää nyt hullun lailla siivota. Eihän ne mun huonessa nuku!" En ole hermona sen takia, vaan en viitti enää katella tota sekasotkua. Ja ilma on mitä parhain tälläiseen hommaan. Jos aurinko paahtaisi, oltais varmaan tytär ja minä jo rannalla tai terassilla istumassa hyvä kirja kädessä!

3 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Olipa mukava lukea, että jollakin muullakin on samanlainen mieltymys tavaroiden raivaukseen sekä poisheittoon. Ja, että samalla ihmisellä on myös ylitsepääsemätön inho silitystä kohtaan. En siis ole ainoa. Ihanaa!

Olen itse ollut aikoinani erittäin huolimaton huoneeni järjestyksen suhteen, siis teini-iässä. Omaan kotiin muutettuani on tavaroiden pitänyt olla pedanttisesti järjestyksessä ja kodin siistinä. Myös silloin kun lapset olivat pieniä, nuoria, teinejä... Nykyään osaan sen verran ottaa rennosti, että ensimmäinen lapsenlapsi saa vapaasti leikkiä ja hänen tavaransa saavat olla leviteltyinä niin kauan kuin hänkin on luonamme.

Jonna kirjoitti...

Välillä tulee tuollainen raivauspakko. Järjestyksen ihanuus ei tosin kestä kauan. Minä en liinavaatteita silitä (enkä kyllä oikein mitään muitakaan vaatteita kuin vasta päällelaittaessa).

Jojo kirjoitti...

Ai mitkä silitettävät? Oliko siellä teidän mummonkamarissa jotain vaatepinoja? Heh;) Kyllä minä ne huomasin, mutta ei ne minua häirinneet. Minä olen jo vuosia sitten päättänyt, että en silitä yhtään mitään ellei ole ihan pakko (jos on kauhean ryppyinen vaate, niin sitten). Tämä päätös kypsyi kun kerran erään kesän alkaessa ihmettelin missä kaikki kesävaatteeni ovat, vain todetakseni, että ne olivat olleet edelliskesästä asti silitettävien kasassa alimmaisena. Sen jälkeen ei ole sellaisia silityskasoja kertynyt minun kotiini. Tyttöjen huoneita katsoessa heräsi minussakin kieltämättä siivoushalu, onneksi en kuitenkaan tehnyt mitään, auta armias, jos täti olisi hävittänyt jonkun kallisarvoinen karkkipaperin;) Tsemppiä vaan sulle siskokulta, kyllä ne tytöt ennen pitkää tajuavat siisteyden päälle.