lauantai 6. marraskuuta 2010

Koukussa


Olen jäänyt koukkuun ... tai jos tarkasti otetaan puikkoon! Istahdin iltapäivällä nojatuoliin ja katselin elokuvaa & samalla neuloin neidin säärystimiä. Siinä sitten tosiaan istuin ja neuloin seuraavat kolme tuntia! En saanut sormia irti puikoista! Mies ennätti ottaa nokoset ja lähteä töihin, nuorimmainen tuli kotiin korispelistä ja söi, esikoinen keitti kahvit ja lähti kylille ... ja mä vaan neuloin. Vihdoin ja viimein oli aivan pakko nousta ylös ja tehdä välillä jotain muuta ettei selkä ja niska ole huomenna ihan jumissa.
Ja nyt istahdin tähän koneen eteen puuduttamaan taas käsiä!

Viikon puurtamiset taas takana. Tai ei siis koko viikkoa, maanantainahan olimme kotona. Mutta ihan kuin olisi ollut töissä koko viikon, niin väsynyt olo oli koko viikon. Töissä liian raskasta ja sillä sipuli!! Aamusta keskipäivään ilman minkäänlaista taukoa, juoksua sinne tänne, jaloillaan koko ajan! En tiedä kyllä kuinka kauan jaksetaan tuota tahtia!! Työpäivän jälkee ei jaksa tehdä mitään kotihommia, ei jaksa edes ajatella mitään järkevää, sen kun olla vaan. Pakko alkaa tosissaan miettiä alan vaihtoa ... uskaltaa ottaa se iso hyppy tuntemattomaan (valitettavasti siihen tarttee rahaa) ja riskeerata. Eihän tuota jaksa kukaa vielä seuraavat kaksikymmentä vuotta eläkeikään ... jos eivät nosta sitäkin vielä!!

Ulkona on tyypillinen syyskeli - sumua ja kosteaa ... melko masentavaa. Tuntuu todella siltä, että alamme vaipua kaikki jonkinlaiseen talvihorrokseen ja vietämme aikaa vain kotosalla neljän seinän sisällä.
Ettei nyt ihan mökkihöperöiksi heittäydytä, käytiin aamupäivällä kylillä kahveella ja rupattelemassa satunnaisten tuttujen kanssa. Muuten aika onkin mennyt kotosalla ruokaa laitellessa ja neuloessa. Mies sai sentään jotain hyödyllistä aikaiseksi ja keräsi monta laatikollista kiiwejä kellariin talvivarastoon. Niitä riittääkin sitten melkein kevään puolelle.

Nuorimmainen kävi kannustamassa korispelissä ja nyt surkuttelee, kun peruuntui huomiseksi suunniteltu ENSIMMÄINEN oma korispeli. Treenaaja on kipeä joten peli on siirretty muutaman viikon päähän. No saivat lisäaikaa pelistrategian suunnitteluun ja muuhun treenaukseen.
Esikoinen yllätti tänään tulemalla kotiin työharjoittelusta vaaleampana kuin mitä on ollut viimeiset puolivuotta. She gonna be blond again!!! Ja äiti on iloinen :) Ei meinaa kuulemma ihan kertaheitolla vaalentaa päätään, nyt laittoin vaaleita raitoja muuten kuparin ruskeaan pohjaan. Ensi kerralla taas lisää raitoja. Olen kyllä tottunut tuohon tummaan esikoiseen (pakko myöntää, että siniset silmät sopivat tumman ruskeaan päähän), mutta välillä kaipaan suomalaisen vaaleaa esikoista.
Itsekin pitäisi tehdä jotain uutta tälle hiuspehkolle. Olen vain antanut kasvaa, esikoinen on välillä tasoitellut latvoja. Ehkä uuden raidat näin talvea vasten, jotenkin hiukset ovat alkaneet tummua vuosien mittaan ... onneks ei nyt sentään harmaantumaan vielä. Ja jos yhtään perin oman äidin geenejä, niin ehkä harmaita alkaa ilmestymään vasta parinkymmen vuoden kuluttua.

3 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Minunkin tukkani on tummunut aika lailla taalla etelan mailla asuessa. Jostain luin etta voimakkaampi auringon sateily tekisi sen.

MaaMaa kirjoitti...

Työtahti kuulostaa rankalle, ... onko jotain suunnitelmia millaista muuta työtä voisit/haluaisit tehdä? Tsemppiä sen kanssa!!

Neulominen on mielestäni tosi terapeuttista; joskus tosiaan 'unhotuu' samaan asentoon langan ja puikkojen kanssa tuntikausiksi :D Sormet menee vaan ihan kippuralle, ja ovat kankeina kun niitä sitten suoristelee... :D

Vaaleahiuksiset ei taida niin voimakkaasti harmaantuakaan - tai ainakaan se ei näy niin selvästi, kuin tummissa hiuksissa...
Kätevää, kun perheessä on oma hovikampaaja! :)

Johanna kirjoitti...

Minä olen sitten perinyt jommalta kummalta meidän vanhemmista harmaannutusgeenit, koska harmaita tai itse asiassa aivan valkoisia hiuksia kasvaa jo tosi tiuhaan.