maanantai 19. huhtikuuta 2010

Parsaa parsaa parsaa !!

Kevään varmin merkki on ihmiset parsakimppujen kanssa. Villiparsaa etsitään metsistä sankoin joukoin pelkäämättä ilkeitä punkkeja tai vielä keväthorroksessa olevia käärmeitä. Konkariparsankerääjän erottaa uraansa aloittavasta kerääjästä pitkästä kepistä jolla sohitaan ensin pensaikkoa ja kivikkoa pelotellen käärmeet pois. Konkarilla on ehkä myös kunnon jalkineet jalassa ettei minkäänlaiset kivikot tai kalliot estä kiipeämästä vaikeimpiin paikkoihin. Käsineet ovat hyvä lisäapu, koska villiparsa kasvaa yleensä kaikkein piikikkäimpien puskien sisällä. Ja hyvä näkö ja harjaantunut silmä on se paras apuväline sillä vihreänruskeita parsan versoja on todella vaikea erottaa muusta kasvillisuudesta.

Mutta jos jostain syystä ei halua lähteä hikoilemaan ja tarpoamaan mitä vaikeampi kulkuiseen maastoon, kimpun villiparsaa voi ostaa tien laidoilla siesovilta parsanmyyjiltä. Monet heistä keräävät vuoden tienesti pelkällä muutaman viikon kestävällä parsakaudella. Omasta mielestä he ovat kyllä palkkansa ansainneet, sen verran vaikeaa parsan kerääminen joskus on. Ja jopa vaarallista;)
Torilta saa ehkä vielä helpoimmalla kimpun tuota kallisarvoista ja herkullista vitamiinipommia. Siitä keinosta puuttuu kuitenkin "se jokin", pitää tavallaan nähdä vaivaa parsanversojen takia.

Jos on hyvä satovuosi, me emme osta torilta emmekä tienvarsimyyjiltä parsanversoja vaan meille riittää oman tontin antimet. Joka päivä käyn kierroksella kalliolla ja yleensä sieltä löytyy riittävästi versoja kahden hengen omelettia varten. Ja kukkapenkissä kasvaa niitä siemenistä kasvatettuja joita ei syödä valkoisina vaan annetaan versojen reilusti nousta mullan yläpuolelle ja alkaa vihertää.

Parsa on mitä mahtavin keväinen vitamiinipommi ... nokkosen rinnalla :)

8 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Lauantaina patikkaretkella Galileassa yritin katsella parsoja kanssa, vaan en nahnyt. En tieda onkokaan taalla. Turkissa olen nahnyt, mutta siellahan ei ollut lomamatkalla keittomahdollisuuksia. Onko maukkaampia kuin jalostetut? Onko kalliita ostettuina?

Jael kirjoitti...

Anulle tiedoksi että kyllä täälläkin on.Viime kuussa löytyi sellaisia muistaakseni Park HaYarkonin alueella.Toinen Suomi-vieraistani tunnisti ja maistoin,mutta ainakin raakana on vähän katkera,pitää kuulemma keittää niin on ihanaa.Ensi kerralla sitten.
Kade kade kun teillä on sitä ihan omalla tontilla!

Sateenkaari kirjoitti...

Olen nahnyt taalla meilla myynnissa tuota ohutta parsaa,mutta en ole koskaan ostanut.
Kiitos mielenkiintoisesta "keruuraportista".

Nina kirjoitti...

Miten teillä laitetaan parsaa? Voisikoha täällä Suomessa laittaa tuontiparsaa samalla tavalla...Tekisi niin mieli kokeilla :-)

Tuula kirjoitti...

Minakaan en ole juuri parsaa kayttanyt. Joten ruokaohjeita olisi mukava saada!

Pupuce kirjoitti...

Ai, teilläkin on siellä villiparsaa! :) Miun appi on ihan haka etsimään niitä ja se tekee niistä tosi hyvää omelettia.

Terkkuja kukkulalle!

finkinja kirjoitti...

Anumorchy,
noi villiparsat on musta kyllä maukkaampia kuin ne jalustetut, pikkasen sellanen kitkerämpi tai karvaampi maku.

Yaelian,
joo se on just sellanen katkeran makunen, jotkut kyllä tykkää syödä raakanakin. Meillä oli aikasemmin aivan mielettömästi parsaa tontilla, mutta kun ollaan siivottu ja raivattu niin on pakosti hävinnyt.

Sateenkaari,
käy ihmeessä ostamassa:)

Nina,
me laitetaan sitä munakkaan joukkoon. Pilko ne parsat niin pitkälle kuin se on pehmeää, laita kylmälle pannulle ja tilkka öljyä (oliiviöljy), anna muhia hiukan aikaa ja lisää munakasaineet pannulle ja paista normaaliin tapaan.
Tai sitten voit keittää pikaisesti. keitä muutama kananmuna ja pilko munat & parsat ja sekoita salaatiksi.

Tuula, yritän etsiä lisää reseptejä:)

Pupuce,
se omeletti on kyllä mustakin parasta:)
Mukavaa viikonloppua!!

Nina kirjoitti...

Kiitos! Pitää koittaa, jos vain löytää "tuoretta" parsaa kaupasta :-)