lauantai 12. joulukuuta 2009

Piparin tuoksua Kukkulalla




Tänään ennätettiin vihdoinkin paistella pipareita. Tein eilen illalla myöhään kaksinkertaisen taikinan ja olisin voinut kyllä tehdä enemmänkin. Meillä pipareita menee ihan kauheesti joulun aikaan, ne maistuu täällä ihan kaikille. Ehkä teen vielä yhden annoksen ensi viikolla, paistelkoot tuo nuorimmainen kun niin näppärästi niitä kauli ja käänsi:)



Koko viikon olen ajatellut kirjoittaa vaikka mistä, mutta niin ne päivät menee ja väsymys iske illalla päälle. Töissä on kiirettä ja muutkin menot ja huolet vievät aikaa.

Ylipäänsä kaikki on ok, ainakin pitäis olla. Ja just silloin kun ajattelen elämän todellakin hiljalleen rauhottuvan ...pum!! Joku inhottava asia iskee päälle tai kuulen uutisia joita en haluaisi kuulla.
Tytöillä on koulua enää kaksi viikkoa ja sitten on kahden ja puolen viikon joululoma. Todistukset saavat aaton aattona ... nuorimmaisella on ihan mukavat arvosanat, mutta esikoinen jatkaa omaa tyyliään ... ei hänen mielestä kannata yhtää liikaa rehkiä, kunhan läpi menee ... eihän niitä kuulemma kukaan enää koulun jälkeen katsele! No kunhan nyt menisi edes läpi!
Kävin nuorimmaisen vanhempainillassa ja saimme kuulla koko luokan muuttuneet todellakin! Ovat kyllä vielä yksi rauhallisimmista ja kunnollisimmista luokista, mutta huomaa kyllä murrosiän olevan täydellä teholla menossa. Etenkin tytöt ovat muuttuneet viime vuodesta todalla paljon ... nuorimmainenkin tuntuu istuvan pulpetissa kuin omissa oloissaan ja säpsähtää hereille haaveiluistaan opettajan kutsuessa vastaamaan. Seiska ja kasiluokilla pitäisi kerätä pisteitä jatko-opintoihin, mutta nyt ei niitä lisäpisteitä taida kauheasti tulla. Kevätpuolella pitää jättää haaveilut vähemmälle;)

Isoa kaupunkiamme on kuohuttanut muutama viikko sitten tapahtunut neljän nuoren miehen tappelu ja siitä johtunut opiskelijapojan kuolema. Viime viikon torstaina kaupunki järjesti suuren rockkonsertin ja sen loppuhälinöissä oli näille nuorille tullut jotain härhärkkää. Kolme nuorta kävi yhden päälle ja hakkasivat suoraan sanoen kuoliaaksi:( Ja kaikki tapahtui keskellä kaupunkia vain parin kymmenen metrin päässä kävelykadusta pienellä kujalla.
Olin eilen kaupungilla ja kävelin paikan ohi ... kymmenet kynttilät paloivat ja rakennuksen seinässä oli kuva komeasta opiskelijapojasta .... Jäin hetkeksi siihen seisomaan ja mietin miten helposti elämä saattaa muuttua:(
Ja tuo kaikki tapahtui muutamasta väärästä sanasta väärässä paikassa väärälle henkilölle.
Mietin miten turvallista on päästää esikoinen kaupunkiin illalla ...Mutta eihän heitä voi pitää lasikuvun alla ja talutushihnassa, pakkohan heidät on päästää menemään ja toivoa että kaikki menee niin kuin pitää. Onneksi esikoinen ei liiku hirveän myöhään tuolla kaupungilla eikä koskaan yksin. Viime aikoina viettää aikaa enemmänkin poikakaverin luona tai sitten hänen kanssa meillä.

Joulun ja uuden vuoden tulon täällä voi aavistaa joka puolella kuuluvista paukutuksista!
Vaikka kaikkien "petardien" paukuttelu on kielletty ennen uutta vuotta eikä niitä saisi edes myydä alaikäisille, niitä paukutellaan koulumatkoilla ja pihoilla. Olen varoitellut nuorimmaista juoksemaan karkuun, jos ja kun kaverit alkavat paukutteleen ...
Onneks meno on rauhottunut vuosien varrella, aikaisempina vuosina joulukuun oli jatkuvaa paukutusta ja pamahtelua missä ja milloin vain. Sai todella varoa ettei jalkojen juureen heitetä paukkua!

Huomenna on Lucijan päivä ja pitäisi muistaa laitta jouluruoho kasvamaan.
Taidankin laittaa siemenpussit esille ettei vaan viljelyhommat unohdu ... siitä saattaisi seurata huono tuleva vuosi;)

7 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Oh, kirjoitit esikoisesi koulunkaynnista aivan kuten mina ajattelin keskimmaisestani viime vuonna. Han sai onneksi aloittaa oppisopimuksessa kesan jalkeen ja nyt olen niin ylpea hanesta. Aivan mahtava tyontekija. Koulunkaynti ei vaan kiinnostanut hanta, ei kai oikein kunnolla koskaan. Moni huoli katosi aidin sydamelta, kun pakollinen koulunkaynti loppui.

anumorchy kirjoitti...

Onko teilla "suomalaista" siirappia myynnissa? Taalla on vaan jotain kauhean kallista"molasa" tokottia. Kaytan sen sijaan taatelisiirappia, joka on aika hyva korvike.
Meilla on usein pubien ja klubien liepeilla nuorison tappeluita, joskus varsin ikavin tuloksin. Taitaa olla liiallista hormonien eritysta siina iassa.

Kirsti kirjoitti...

Hei,

Siellä on tapahtunut monenlaista.
Kivannäköisiä kuvia kun leivotte pipareita.Me emme ole vielä ennättäneet,mutta ehkäpä pian.
Tai lapsenlapset niitä varmaan tuovat ainakin tullessansa.

Omat lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa,mutta suurinosa heistä tulee kuitenkin joulunajaksi tänne meille.

Jokapuolella kuuluu olevan tuollaista kamalaa mistä kerroit.Kauhean surullinen tapaus:(
Mikä meitä ihmisiä vaivaa tänäpäivänä.Ja nuoret voivat pahoin.

Avasin muuten omankin blogini.
Olet tervetullut sinne!

Mukavaa joulunaikaa ja Lucian päivää sinulle ja perheellesi!

kirsi kirjoitti...

Ihania sydanpipareita!
Eikos Suomessakin jotkut tytot tapelleet ja 40 nuorta katseli sita!!! Ihan kamalaksi nakyy menon menevan joka maassa.
Hyvaa sunnuntain jatkoa!

finkinja kirjoitti...

Tuula,
tuli jotenkin hyvä mieli tuosta kommentistasi:) Ehkä on siis vielä toivoa meilläkin...
katsotaan nyt mitä sanovat koulussa, itseasiassa olen jo valmistellut itseäni ns. oppisopimukseen, se on vaan täällä maksullinen, käydään tavallaan kansalaisopiston kautta. Mutta jos se olisi sitten se parempi vaihtoehto ...

Anumorchy,
täällä on kanssa tuota mainitsemaasi siirappia myynnissä, mutta mä pyydän aina siskoa tai äitiä tuomaan ainakin pari pulloa suomalaista siirappia. Ja niitä sitten säästelen joululeivonnaisiin;)

Kirsi,
kiitos kutsusta ja tulenkin vierailulle uuteen blogiin:)

Kirsi,
mulla on onneks mennyt tollanen juttu ohi korvien. EN tiedä mikä näitä nuoria vaivaa, ovatko niin tyytymättömiä ja turhautuneita elämäänsä, että se kaikki pitää purkaa väkivallan kautta????

Mukavaa Lucian päivää kaikille:)

Jael kirjoitti...

Niinkuin Anukin tuolla mainitsee ,täälläkin joskus nuoret kiihtyvät liikaa.Surullista kun tuollaista tapahtuu,ja tuntuukin varmaan enemmän pienessä kaupungissa.
Nam,piparit näyttää hyviltä!

MaaMaa kirjoitti...

Tosi kamala juttu tuo nuoren pojan kuolema! :(
Täällä on paljon tappeluita ja nuoriso järkyttävän huonokäytöksistä; ei minkään näköistä arvostusta vanhempia tai esim. virkavaltaa kohden. Nuorisoporukoita, jopa "kakaralaumoja" joutuu melkein oikeesti pelkäämään!

ihania pipareita; haistan melkein niiden tuoksun tästä ruudun läpi! :) Mäki leivon ensi viikonloppuna, tosin taikina on ihan valmistaikinaa - ostin Suomalaisesta Joulubasaarista "Sunnuntai Piparitaikinaa"!! :)