Perjantai-iltaa....

Tästä alkaa tulla tapa...

viettää perjantai-ilta koiran kanssa kotona.

Kynttilät palaa ja talo hiljainen.

Mies on tietysti töissä (oltuaan koko viikon kotona!), esikoinen poikakaverin luona ja nuorimmainen ensin koristreeneissä ja sitten menee ystävän luo yökylään.

Suunnittelin meneväni kylän kantakuppilaan katsomaan onko siellä tuttuja, mutta tasainen sade ja kylmä ilma ei houkutellut ulos. Alkuillasta käytiin miehen kanssa onnittelemassa siskon miestä ja siellä tarjottu viinilasillinen tyhjään mahaan alko vaan nukuttaan. Ei pahus ollut sankari edes tehnyt kakkua!!

~

Ihanaa kun on viikonloppu, tämä viikko oli tosi kiireinen ja rankka töissä.

Alan todella miettimään uuden työpaikan etsimistä. Niin hulluja ja hurjia suunnitelmia on tulevaisuudessa tuolla työmaalla ettei mun resurssit ja rahkeet kohta enää riitä... suunniteltiin jo työkaverin kanssa lakosta ...jos meinaavat toteuttaa suunnitelmat keväällä ... ehkä siitä olis apua;)

On se muuten kumma miten valta ja ns. ylennys muuttavat ihmistä. Tai oikeastaan tuovat esille ihmisestä sen oikean luonteen. Tämä on tullut todettua töissä! Työpaikalla on uusi pomo joka on pistänyt asiat uuteen järjestykseen ja naiset (ja miehen) ojennukseen. Eihän siinä ojennukseen laitossa mitään pahaa ole, tietyt asiat pitää todella hoitaa ja jättää turhat kotkotuksen muualle. Mutta kun antaa valtaa toisille enemmän kuin pitäisi ja tämä vallan saanut henkilö käyttää sitä omavaltaisesti ja suurella kädellä hyväkseen.

Sisarhentovalkoisesta on tullut itse Pirupaholainen!!

Pirupaholainen osaa näyttää kaapin paikan ja kastijaon ... pomot huipulla ja muut sitten alhaalla ... erittäin alhaalla!

~

En ole oppinut täällä vuosien varrella vieläkään kyynärpäätaktiikkaa.

Se taidetaan omia täällä jo äidinmaidon kautta. Onneksi ei nyt sentään tule esille vielä päiväkoti-ikäisenä, mutta koulussa kilpaillaan ja käydään kovaa taistoa paremmasta paikasta ... kaikin puolin. Jos et sovi kaavaan, saat tuntea sen nahoissasi.

Kyynärpäätaktiikkaa jatketaan opiskeluaikana .. jos ei onnistu saamaan yliopistopaikkaa normaaleilla keinoilla, paikan voi saada rahalla tai suhteilla. Eikä niihin tentteihinkään tarvitse aina lukea, ne voi päästä läpi muilla keinoilla.

Työelämässä kyynärpäätaktiikka on oiva keino siirtyä hierarkiassa kohti huippua. Eihän sillä mitään väliä, jos ei osaa eikä ole edes opiskellut alaa, riittää että osaat puhua ja keplotella ja ykskaks olet saanut melkein pomopaikan.

Mies sanoo, että olen turhan vaatimaton.

Miksi en osaa käyttää hyväkseni taitoja joita olen oppinut vuosien varrella?

Mutta kun se rakas mies ei aina riitä ... En tunne niitä OIKEITA ihmisiä eikä minulla olen niitä SUHTEITA. Tuttavapiirimme ei ole (onneksi) valtaa janoava eikä sukulaisetkaan osaa käyttää hyväkseen suhteita. Eikä minua ole opetettu olemaan sitä mitä en ole.

Onko kaiken takana taas se suomalainen vaatimattomuus?

Johan kuulemma maan nimi FINlandia kertoo meidän olevan hienoja, fiinejä ihmisiä ....