lauantai 17. lokakuuta 2009

"Syysmyrskyjä"

Olen alkanut liian harvoin postailemaan blogissa!
Ei hyvä juttu! Pitää yrittää parantaa tapani.
Monet kerrat on ollut mielessä alkaa naputtaa tekstiä ja kuulumisia, mutta muuta asiat ovat vieneet huomioni tai yksinkertaisesti ei ole ollut voimia kirjoittaa niitä kuulumisia koska ne eivät ole olleet viime aikoina niin iloisia.
~
Nyt istun olohuoneessa sohvalla läppäri sylissä (ihana kone saatiin kuukauden kestäneeltä "reissulta" takaisin ja nyt pitäisi toimia taas kuin uusi kone), uunissa palaa tuli, koira käpertyi jalkojeni viereen nukkumaan, nuorimmainen tuli just kotiin kyliltä ja telkkarissa taistelee pahaa vastaan Lara Croft.
Ulkona on todella kylmä! Talvi tuli suoraan sanoen yhdessä yössä ... tai itseasiassa yhdessä tunnissa viime maanantaina! Vielä viime sunnuntaina istuin terassilla aurinkoa ottaen ja työkaveri uiskenteli nautinnollisesti meressä. Maanantaina iski mieletön syysukkosmyrsky ja lämpotila laski tunnissa kymmenen astetta. Vuoristolla satoi ensilumi ja talven tuoksu tuli meille asti!!
Koko viikon on ollut todella kylmää mutta onneksi aurinkoista. Aurinko ei kuitenkaan onnistu lämmittämään enää kuin pienen hetken, heti kun piiloutuu tuonne vuoren taakse pitää etsiä lämmintä nuttua päälle. Eilen kaivoin vintiltä entiset talvitakit ensi hätään ennen kuin löydetään yhteistä aikaa uusien hankintaan.
~
Kylällä vietettiin kuun ensimmäisenä viikonloppuna perinteistä viinijuhlaa Bela Nedeja.
Aikoinaan se on kestänyt vain kaksi päivää, mutta nyt viime vuosina on laajentunut nelipäiväiseksi. Tai oikeastaan viikon kestäväksi hulinaksi! Jo viikkoa paria aikaisemmin ensimmäiset rekat toivat telttarakennelmia ja ensimmäisiä ravintolatelttoja alettiin kokoamaan.
Tänä vuonna järjestelyt olivat huomattavasti paremmat kuin aikaisempina vuosina eikä tuo useampi päiväinen hulina haitannut meidän elämää sen kummemmin. Kukaan ei ottanut omin luvin esteitä parkkipaikaltamme pois ja tunkenut autoaan meidän parkkiin eikä minun tarvinnut roikkua ikkunassa huutamassa naama punaisena tunkeilijoille ... kukaan ei jättänyt jätöksiä pikkuportin pieleen eikä kukaan muutenkaan tehnyt mitää ilkivaltaa ainakaan tällä kadulla.
Mieletön tungos vallitsi koko kylässä neljä päivää, mutta jostain syystä tungoksessa olevat ihmiset olivat melko rauhallisia ... lukuunottamatta niitä useampia satoja ihmispoloisia jotka olivat juoneet hieman liikaa "nuorta viintä" tai nappailleet muutaman paukun liikaa paikallista rakijaa.
Esikoinen ja nuorimmainen menivät koko viikonlopun kavereiden kanssa kylän laidasta laitaan ja taisivat kokeilla kaikki mahdolliset ja mahdottomat huvipuiston värvelit useampaan kertaan. Kerran päivässä kokoonnuttiin yhteen perheen voimin ja käytiin syömässä paikallisia herkkuja. Miehen kanssa käveltiin ja ihmeteltiin ... istuttiin ja ihmeteltiin ... ja välillä käveltiin ja ihmeteltiin ystävien kanssa. Aina joku tuttava veti hihasta viinikojulle ja taas maisteltiin sen kojun viinitarjontaa;) Onneksi on sen verran valikoiva maku ettei ihan kaikkea tullut vedettyä kurkusta alas ;D
Juhlien jälkeen kylän ylle jäi muutamaksi päiväksi leijumaan omituinen lemu ... eikä siihen auttanut muu kuin palomiesten vesiletkut ja kylän pesu ylhäätä alas!
Koko vuosi tuota tapahtumaan odotetaan kuin kuuta taivaalle, mutta aina ollaan iloisia kun se on kunnialla ohi.
~
Esikoisen aikuistuminen ei ole sujunut ilman ylimääräisiä murheita.
Koulu ei ole kiinnostanut tänä syksynä ollenkaan ja seura ei ole ollut mitä parhainta. On tehnyt sellaisia tyhmyyksiä ja temppuja mitä emme ikinä olisi uskoneet hänen tekevän.
Pari viimeistä viikkoa on mennyt jonkinlaisessa sekavassa mielentilassa ja asioiden selvittelyssä. On vienyt todella voimia käydä asioita läpi, vääntää niitä rautalangasta, kinastella, riidellä, huutaa, itkeä, toivoa, rukoilla, roikkua puhelimessa, olla hyvä vanhempi, vahtia .... On ollut sydäntä riipaisevaa pysyä pää kylmänä ja kieltää asioita mitä ikinä ei olisi tullut mieleenkään kieltää. Välillä on tehnyt mieli antaa kaiken olla ja ottaa kassi kainaloon ja juosta pakoon!!! Jättää kaikki kuin nalli kalliolle ja mennä todella kauas missä ei olisi ketään kuka sanoisi pahoja asioita tai arvostelisi tekojasi. Monet kerrat olen miettinyt missä olen tehnyt väärin, olenko todella ollut huono äiti, huono kasvattaja, huono vaimo ... ?
Olisinko voinut kasvattaa lapseni ja etenkin esikoisen paremmin, toisella tavalla, missä olen tehnyt virheitä?
Onneksi on vielä ihania ystäviä jotka ovat "palauttaneet maanpinnalle" masentuneista ajatuksista, antaneet toivoa tulevaisuuteen ja yksinkertaisesti sanoneet muutaman lämpöisen sanan.
Esikoinen kanssa olemme käyneet läpi asioita, sopineet, tehneet suunnitelmia ....
Esikoinen on aloittanut lauluopinnot ja käynyt juttelemassa tuntemuksistaan asiantuntijan kanssa.
Kaiken tämän takana saattaa olla esikoisen pelko isän sairastumisesta. Vaikka siitä on puhuttu ja asioista on juteltu avoimesti, hän on sulkenut itseensä pelkoa ja epävarmuutta tulevaisuudesta ja se on nyt tullut esiin tällä tavoin.
Nyt näyttää jo valoisemmalta ja tyttö on itse tyytyväisempi ja rauhallisempi. Pitää vaan toivoa, että koululla riittää ymmärrystä ja kärsivällisyyttä asioiden etenemiseen.
Ja toivoa ettei tule takapakkia ja me pystymme antamaan turvaa ja rakkautta edelleenkin ....

14 kommenttia:

SaaraBee kirjoitti...

Voi ymmärrän sinua 100%. Murrosikäisten kanssa on välillä voimat täysin loppu. Tulin juuri tähän koneelle leputtamaan hermojani.Tuon pojan kanssa menee hermot monta kertaa päivässä!!! Kun yritää parhaansa, ja antaa kaikkensa ja sittenkään mikään ei mene perille. Älä syytä itsesäsi, sillä olet hyvä äiti. Senhän näkee jo siitä, että olet tyttärestäsi aidosti huolissasi. Nuo murkut vaan toilauksiillan vievät kaikki mehut. Koeta jaksaa! Kyllä se aurinko vielä paistaa risukassankin....niin minä aina itselleni toitotan!

Jael kirjoitti...

Viinifestarit kuulostavat kivalta jutulta!
Tsemppiä esikoisen kanssa,joidenkin nuorten aikuistuminen sujuu helpommin,joidenkuiden vaikeammin,mutta kyllä ne jossain vaiheessa tasaantuu.Pojallani se meni helposti,mutta serkun tytöllä myös vähän niinkuin omalla tyttärelläsi,mutta hänkin viisastui lopulta. Paljon voimia ja tsemppiä,kyllä se jossain vaiheessa helpottaa.

anumorchy kirjoitti...

Taisimme tosiaan saada nauttia ihan viimeisista kesapaivista! Ilmat oli kylla kaikenkaikkiaan ihanat.
Koita jaksaa murkun kanssa! Saattaa tosiaan olla etta tuo sairaus on osasyyna hanen toilauksiinsa. Tuohan se kauheasti epavarmuutta elamaan, varsinkin tuonikaisella.

Anne kirjoitti...

Ääh, ei blogiin tarvitse kirjoittaa, ellei huvita... ;)

Olet kyllä varmasti hyvä äiti, kun jaksat noin paneutua lapsesi tukemiseen.

kirsi kirjoitti...

Teilla oli kivat Viinijuhlat!
Triestessakin oli maaanantaina myrskya, sain sielta vieestia. Olimme viikon reissussa, Knysnassa.
Kylla nuo murkut vievat valilla voimat ihan todella! Meilla niita on nyt parhaillaan kolme samaan aikaan....mutta sina olet hyva aiti, muista se. Et ole tehnyt mitaan vaarin, maailma on tallainen, emme voi sita muuttaa, emmeka menna elamassa taaksepain tehdaksemme asioita toisin. Hyvaa sunnuntaita!

Leen@ kirjoitti...

Esikoisellasi on sama syntymäpäivä kuin minulla, kyllä hänestä siis ihan ihminen kasvaa... Meillä käydään samanlaista kamppailua kuopuksen itsenäistymisen kanssa. Poikien kanssa oli erilaista. Meilläkin sairauteni luo oman leimansa ja lisää osaamattomuuden tunnetta. Minua lohduttaa aina kaiken keskellä tietoisuus siitä, että nuori suorittaa kehitystehtäväänsä, vanhemmista irrottautumista, vahvasti ja voimakkaasti. Aikuisen silmään tietysti näkyvät vain ne ylilyönnit ja kaikki pelot saavat siivet yhden kiinnilyödyn oven läjähtäessä. Meilläkin siis opinnoista lintsausta, yöksi luvatta pois kotoa lähtemistä, tupakkaa ja alkoholikokeiluja, yövalvomisia, päivänukkumisia... Uuh. ottaisiko joku murkun hetkeksi hoitoon?

Anonyymi kirjoitti...

Olet varmasti hyvä äiti!!! Jaksamista ja voimia!! Täällä jaksan odottaa aina kirjoittelujasi, joten älä lannistu ja kirjoitat kun ehdit ja jaksat ;) .

bissecat kirjoitti...

Hei!
Voi kamala,meillä oli koulun alku kanssa vaikee,kun vielä tuli sellasta ei toivottua mistä tuli riitaa .Miekii oon miettinny missä oon tehny virheitä ja syyllisyys kun oon niin paljon sairaana.Äiti tietty aina syyllistää itseään,pitäs vaan muistaa että äiti on aina paras äiti lapselleenInhottava vielä tää vanha ystävämme joka kyllä antaa kuulua.En tietty tiedä muuta kun just luin naamakirjaa jälestäpäin.

finkinja kirjoitti...

Vihreatniityt,
sehän se on kun on aina ajatellut tehneensä parhaansa ja sitten tulee tälläisiä yllätyksiä. Mutta tämä viikko on ollut jo parempi:)

Yaelian,
kiitti:) kärsivällisyyttä, pitkää pinnaa ... sitä kaikkea tarvitaan ...

Anumorchy,
olitte todella oikeaan aikaan täällä:)
Esikoinen ei ole vuoteen mitenkään ottanut erikoisesti isän sairausta puheeksi, mutta nyt keskustelujen kautta on pulpahtanut pinnalle.

Anne,
näinhän se on, kirjoittelen kun huvittaa ... ja mitä huvittaa;)
Ja kai tässä nyt edes jonkilainen äiti ollaan kun edes huolestun ;)

Kirsi, on sullakin siellä menoa kolmen neidin kanssa;)
Tehtyjä ei saa muutettua ja toivotaan että tulevaisuudessa on helpompaa ...

Leen@,
synttärikaimoja :)
Vähän samoja hommia täällä on hommailtu!! Kuka huoliskaa nuo murkut joskus hoitoon;)

SuurellaSydämmellä,
kiitos lämmittävistä sanoista:)

Bisse,
sä olet hyvä äiti etkä voi mitään sille että sairastelet, teet parhaasi niin kuin voit:)
Kyllä ne teidänkin tytöt sen sitten joskus ymmärtää ja osaa arvostaa. Joutuiko tyttö muuttaan koulua?
Anteeks tuo "ystävän" kommentit siellä Naamakirjassa, en tiedä miksi niin käyttäytyy? Vaikuttaa niin katkeralta ....

Anonyymi kirjoitti...

Ystävä Rakas! Olet ollut maailman paras äippä;se aikuistuminen vaan on tänä pvänä hankalampaa kuin meillä aikanaan. Hyvä kun olette hakeneet ulkopuolista apua.. päivä kerrallaan mennään eteenpäin.
Valoisampaa viikonalkua teille kaikille! -mari-

Anonyymi kirjoitti...

Juu, älä nyt ainakaan blogiin kirjoittamisesta ota paineita, vaikka sekin taitaa kuitenkin olla yksi keino niitä paineita purkaa =)
Teinien kanssa on ah niin ihanaa! Vaikka mä olen loppujen lopuksi tähän asti selvinnyt melko helpolla. Esikoisellakin menee esikoisensa kanssa ilmeisesti ihan hyvin. Ensi viikonloppuna lupasivat tulla mummulle kylään =)
Kuopuksella tosin (nyt 12v) on jo sellaisia merkkejä, että hänestä taitaa tulla pahin tapaus... Sitä odotellessa... Tsemppiä vaan kovasti sinne päin, hengessä mukana!
Mari (se Turuust, kun täällä näyttää olevan toinenkin Mari)

Marjut kirjoitti...

Hyvä äiti olet varmasti ! Joillakin nuorilla vaan aikuistuminen kulkee sieltä vaikeimman kautta. Tsemppiä kovasti ja hyvä kun olette apuakin hakeneet.

Ja blogiin kirjoittamisesta ei tarvitse ottaa paineita, kirjoitat kun jaksat:)

Kylmää on meilläkin, lumet tuli ja meni, lämpimämpää taas tiedossa kyllä.

Voihan hyvin *halaus*

finkinja kirjoitti...

Kiitti ihanista lämmittävistä sanoista Marit ja Marjut:)
Päivä kerrallaan todellakin ....

Minna kirjoitti...

Voi kuule... täällä meilläkin on eletty läpi vaikka mitä. Aavistelin jo vuosia, itse asiassa ihan aina, että kuopuksellamme tulee olemaan murkkuikä kuten äidillään. Ja näinhän siinä kävi. Nyt tiedän miltä omista vanhemmistani tuntui 30 vuotta sitten! Mutta jotenkin se siitä sitten tasaantuu... aikanaan... Tsemppiä ja iso hali täältä!