keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Kiitollinen tästä hetkestä


Työpäivä takana kahden kuukauden tauon jälkeen. Viime viikolla olin kiukkuinen, koska lupauduin vielä viimeisellä lomaviikolla hyppäämään töihin ja tuuraamaan työkaveria. Vielä aamulla oli vaikea saada itseä sängystä ylös muiden jäädessä tuhisemaan lakanoiden alle.
Mutta työpäivä meni kepeissä tunnelmissa ... uusi tuuraaja (joka on myös perhetuttavamme) on niin positiivinen ja rauhallinen ihminen, pienet murheet ja kaiverrukset tuntuivat pieniltä hänen kanssa jutellessa.
Työkaveri tarvitsi vapaan tänään viedäkseen äitinsä lääkärin luo kuulemaan tulokset ... eivätkä ne ole hyviä:( Se kauhea, inhottava, kalvava mörkö on ottanut taas otteen uudesta uhrista. Se mitä en haluaisi kenenkään kohtaavan elämänsä aikana!! Miten itsekäs olen ollutkaan, kun kiukuttelin viime viikolla työkaverin pyytäessä minua tuuraamaan ... ei hän silloin halunnut sanoa miksi juuri hän haluaa mennä äitinsä kanssa lääkärille eikä lähettää siskoa tai tytärtään. Vaikka ihminen on iäkäs, en kuitenkaan toivo tuota sairausta. Toivottavasti ottavat vakavasti ja saa hyvää hoitoa.
~
Menin töiden jälkeen rannelle vaikka väsyttikin enkä olisi halunnut istua kuumassa bussissa. Mutta kyllä kannatti mennä alas .... tuntui mahtavalta antaa isojen aaltojen kannatella ja viedä mukanaan. Elämä tuntui sillä hetkellä niin ihanalta ja autuaalta, kaikki murheet ja ikävät asiat hävisivät kauas pois aaltojen mukana. Siellä meressä uiskennellessä ajattelin miten hyvin asiat tavallaan ovat ... olemme nyt terveitä, saamme olla yhdessä, tytöt ovat jo isoja ja osaavat mennä itsekseen, minulla on ihania hyviä ystäviä, meillä on työpaikat ... Miksi siis en voisi olla kiitollinen tästä hetkestä?? Miksi aina haluan jotain parempaa ja tavoittamatonta?

15 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Hyviä oivalluksia meressä lilluessa! Äitini, joka on vuoden verran saanut hoitoja uusiutuneeseen syöpään, on ihastunut Joel Osteen kirjaan "Elämän paras nyt". On ollut hienoa huomata, miten hyvin hän on jaksanut koko vuoden hoidot. Rukous, ystävien ja perheen tuki sekä iloinen ja positiivinen mieli ovat kantaneet häntä. Nyt hoidot ovat vihdoin loppuneet ja hän on saanut ns. terveen paperit. Se tuntuu Jumalan suurelta lahjalta!

ebrufin kirjoitti...

Ei siita nyt ole montaa paivaa kun mieleeni pulpahti kanssa tuo "miten hyvin asiat ovat kuitenkin"- juttu. Turhasta maristessa ja valittaessa on hyva mietiskella juuri noita asioita.

Terveys on kylla se KAIKKIEN tarkein asia. Sina olet ollut todella voimakas ihminen esim. miehesi rinnalla hanen sairastaessaan...en tieda miten mina olisin selvinnyt...

Susa kirjoitti...

Kuulostaa hyvilta mietteilta Finkinja. Ihanaa etta kaikki on hyvin. :)

Tuula kirjoitti...

Jokaisella on omat lastinsa kannettavanaan, eika koskaan voi tietaa kuinka huonosti naapurilla meneekaan hymyn takana...

SuurellaSydämellä kirjoitti...

Ihania ajatuksia. Kunpa muistaisi aina itsekin iloita pienistä hyvistä hetkistä. Ihana että teillä kaikki hyvin! Jakselkaa koko perhe siellä kaukana ;) ja ihania päiviä!

kirsi kirjoitti...

Niin, ei sita aina muista, miten hyvin asiat ovat, aina vaan tahtoo enemman ja enemman ja on tyytymaton ...kaikkeen.

Mukavaa etta jaksoit kuitenkin menna tyopaivan jalkeen rannalle.

Anonyymi kirjoitti...

Osuit naulan kantaan... kunpa sitä osaisi aina muistaa ne hyvät asiat ja sen, ettei pienistä tarvitsisi murehtia. Ihanaa päivää sinulle :)

Ninna

Yaelian kirjoitti...

Sitä tuppaa aina välillä miettimään että miten tämä ei nyt riitäkään,ja sitten voi tulla joku tuollainen juttu,joka muistuttaa,että kaikki onkin ihan hyvin.
Toivottavasti työkaverisi äiti selviää!

Marjut kirjoitti...

Terveiset Suomesta :)

Hyviä ajatuksia sinulla on ollut meressä lilluessasi. Kun tuon muistaisikin, ettei turhista valittelisi. Mutta sellaisiahan me ihmiset taidetaan olla, ei koskaan mihinkään tyytyväisiä.

Kaikkea hyvää teille *halitus*

finkinja kirjoitti...

Elina,
ihana kuulla hyviä uutisia äitisi sairaudesta:) Voi kunpa me saisimme pian myös nuo "terveen paperit"!
Olen samaa mieltä, että kaikki mainitsemasi asiat yhdessä auttavat vaikea ajan yli ja voittaa kaiken pahan.
Kunpa saisinkin tuon kirjan käteen ...

Ebrufin,
kiitos:) En itsekään ymmärrä miten olen jaksanut, mutta jotenkin sitä on vain pakko puskea vastatuuleen. Ehkä nyt olen alkanut oireilemaan ....
Sitä tosiaan aina marisee kaikesta turhasta ja sitten kun todella jotain tapahtuu tajuaa miten "hölmö" on ollut.

Susa,
toivottavasti on jatkossakin;)

Tuula,
olet tosiaan oikeassa!
Koskaan ei tiedä mitä naapurilla tai vaikka ystävällä todellakin tapahtuu "kulissien" takana.

Suurella Sydämellä,
kiitos:)

Kirsi/Ninna,
näin tosiaan usein on!

Yaelian,
tuo on nyt niin tuore juttu että eivät varmaan itsekään oikein tajua koko juttua. Työkaveri kyllä jo epäili sitä kun tuloksia sai odottaa ...

marjut,
voi te olette nyt Suomessa!! Nauttikaa oikein kunnolla:)

MaaMaa kirjoitti...

Hyvä kirjoitus ja hyviä oivalluksia.
Niinhän se sanontakin menee, että kun jotain menettää - vaikka edes hetkeksi, niin sitten sitä arvostaa tuplasti jälkikäteen. Oli se sitten terveys, työ, koti, yms.
Joskus täytyy vähän rämpiä, jotta ymmärtää kuinka helppo on tasasella kävellä

Iloista viikonloppua Kukkulalle

finkinja kirjoitti...

MaaMaa,
näin on!
Mukavaa viikonloppua sinullekin:)

Marjut kirjoitti...

Siis me ollaan taas täällä kotona takaisin, kirjoitin vähän hassusti tuon terveisen;) Tiistaina tulimme takaisin.

sateenkaari kirjoitti...

Turhaan tulee maristua monasti,ja aivan suotta,kunnes sitten valilla joku tapahtuma pistaa ajattelemaan niita turhia marinoita.
Pitaisi muistaa kiittaa niista hyvista sioista,joita elamassamme on,ja jattaa marisemiset mahdollisimman vahalle.

Kirsti kirjoitti...

Kumpa osaisi olla kiitollinen siitä kaikesta mitä itsellä jo on ja tästä hetkestä mitä elämä on antanut.Niistä rakkaista läheisistä vierellä.Sinun postauksesi herätti näitä ajatuksia,kiitos!