keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Sisarhentovalkoisen ajatuksia

(St. Markus, Kaptol, Zagreb)


Viime aikoina on ollut jotenkin sellainen olo, ettei ole paljon mitään kirjoitettavaa. Ajatukset lentävät kyllä päässä mieletöntä vauhtia ja tekisi mieli kirjoittaa kaikesta ... mutta ei niitä saa järkevästi paperille. Ehkä pitäisi kokeilla alkaa vaan naputella mitä päähän pälkähtää ... ajatuksenvirralla ... mikäköhänlaista sekamelskaa siitäkin tulisi;)
~
Päivät kuluvat nyt toipilasta hoivaillen ja oman kuntoa kohennellen. Toipilas voi hyvin, omasta mielestä erittäin hyvin ja yrittää ehkä liikaakin. Käpyttelee pieniä kävelynkkejä ja ruokahalua riittää. Haava on aivan mieletön ja hurjan näköinen!! Tällä hetkellä mies on juuri odottamassa sairaalassa ommelten poistamista, joutuu varmaan odottamaan koko päivän ja tulee kiukkuisena ja väsyneenä kotiin.
Zagerbin reissun jälkeen sain inspiksen kunnonkohotukseen ja olen alkanut joka päivä tekemään lyhyempiä ja pidempiä kävelylenkkejä koiran kanssa. Siitä on tullut sellainen "omahetki", pieni ajatusten kanssa kamppailu tuokio. Ja samalla kunto paranee:) Kahdessa viikossa on tippunut neljä kiloa ... johtuuko stressistä jota en tunnusta vai siitä, että olen vähentänyt syömistä?
Toivottavasti pysyn tavoitteissani enkä sorru taas istumaan koko päivää ja kaivelemaan jääkaapin nurkkia!
~
Tänään koululaiset viettävät viimeistä koulupäivää!!! Kesäloma kestää 7.9. asti eli kyllä saavat lomailla oikein kunnolla.
Nuorimmaisella kouluvuosi meni erittäin hyvin, ilman minkäälaisia ala- tai ylämäkiä, tasaista hyvää tahtia. Esikoinen taas joutuu suorittamaan kemian ja matikan kesällä, eilen vielä yritti vastailla suullisesti mutta eivät proffat vaan päästäneet läpi. Nyt joutuu ottaan lisätunteja ja tentit on joskus heinäkuussa. Kesäkuu menee harjoittelun ja pänttäämisen merkeissä!
Tiesin kyllä, että joutuu varmaan uusiin kemia, mutta kuitenkin se tuntui niin kurjalta kuulla eilen. Mutta minkäs sille voi, tytöstä itsestä tuntuu varmaan vielä kurjemmalta. Oli eilen silmät punaisena koko illan ja mieli maassa.
Hyvä ystävä laittoi mulle viestin, että ole vaan tukena ja turvana meni miten meni, pääasia että esikoisesta kasvaa hyvä ihminen. Oikeassa olet, mutta kun lähisukulaiset odottavat liikaa ja arvostavat enemmän koulumenestystä kuin ihmisarvoja!!! Yritä tässä nyt sitten pitää puoliaan ja kasvattaa lapset ilman komplekseja!

7 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Hyvä kuulla että toipilas voi hyvin ja toivottavasti tikinpoistokin sujui ihan ok. Ja hyvä että sinäkin olet alkanut hieman hoitamaan itseäsi noiden kävelyiden muodossa:-)

Huh, onpa teillä kouluissa pitkä kesäloma!

MaaMaa kirjoitti...

Hieno homma että olet saanut aikaiseksi aamuhappihyppelyt. Se on ihanaa sielunruokaa myös, kun saa rauhassa itsekseen käppäillä. Ja bonuksena se kunnon kohoaminen + painon putoaminen :)

Hyvä että toipilas voi hyvin, toivottavasti se haava paranee nopeasti!

Super pitkä kesäloma! Ai että...
Harmi, että esikoinen joutuu uusimaan aineita, mutta kertaushan on opintojen äiti ... :)

Sirokko kirjoitti...

Kiva kuulla että voitte hyvin siellä!
Ikävämpi juttu lapselle kun joutuu keälomaa tuhlaamaan opiskeluun, mutta parempi niin kuin jäädä tärkeästä pohjatiedosta paitsi. Ymmärrän kyllä niin hyvin tuon vanhempien paineen lasten opiskelun suhteen, voi että sitä itsekin yritti olla välittämättä kaiken tietävistä sukulaisista ja heidän viisaista lapsistaan. Onneksi omat lapset itse tajusivat eron, hakeutuivat ammatteihin joista itse pitivät, nyt sanovat olevansa köyhiä mutta onnellisia. Eikös se niin vaan ole parempi?

sateenkaari kirjoitti...

Miehesi positiivinen suhtautuminen omaan itseensa auttaa paljon paranemisprosessissa.Mutta helposti saattaa ylittaa voimavaransa onnen huumassa.Silla uskon,etta han on todellakin helpottunut ,kun on paassyt nain paljon eteenpain.Ja noin hyvin tuloksin.
Kaikki lapset eivat ole "lukijoita" koulussa.Paikka löytyy kylla kaikille tassa maailmassa.Ja monille tulee sellaisa vuosia,jolloin ei lukeminen maita.Kun aitten joutuu kesatöihin opiskelun kanssa,niin se saattaa herattaa taas innostuksen parempaan työskentelyyn.
Mukavaa kesviikkopaivan jatkoa.

elsi kirjoitti...

Kamalaa kun tuo toisten ja varsinkin lähisukulaisten suhtautuminen jaksaakin vaikuttaa oman perheen eloon. Niin se on meilläkin. Vaikka et tahdo!!! Aikalailla olen saanut nyt iän karttuessa itseäni uskomaan ettei se todella ole laki mitä suku sanoo. Ei tämän pään eikä suomen pään.
Likkaressukka sanon vaan. Kurja systeemi. Miksei voi olla vaikka vaan nelonen toikassa?
Onneksi teillä tuota kesälomaa piisaa. ( ärrinmurrin meillä on ne kuuluisat 5 viikkoa lomaa )
isännälle terkkuja että nimm es ruhig und gelassen lieber Koli. Hiljaa hyvä tulee.

Marjut kirjoitti...

Hienoa että toipuminen jatkuu hyvin . Aamulenkit ovat kyllä poikaa, kun vaan saa itsensä sinne väännettyä.

Samaa mieltä, että olet tukena menee miten menee, kyllä tyttö paikkansa löytää vielä.

Ihanan pitkä kesäloma lapsilla. Täällä vielä reilu 2 viikkoa koulua.
7 viikkoa sitten lomaa.
Hyvää viikon jatkoa:)

finkinja kirjoitti...

Yaelian,
tikinpoisto meni muuten hyvin paitsi että joutui odottamaan polilla parisen tuntia.

MaaMaa,
yritän tosiaan tehdä joka päivä edes jonkinlaisen lenkin, kumpa siitä nyt tulis oikein kunnon tapa.
Harmi tosiaan et esikoinen joutuu pakertaan, mut minkäs sille nyt voi:/


Sirokko,
mä olen aina yrittänyt toitottaa tytöille, että tulevat tekemään elämässään sitä mistä tykkäävät, ei sitä mitä muut sanovat ... ja niin siinä saattaa sitten käydä et tulevat oleen köyhiä mutta onnellisia:)


Sateenkaari,
pitää pikkasen toppuutella tuota miestä ettei ihan liikaa innostu:) mutta on kyllä niin itepäinen!
Eivät kaikki ihmiset/lapset ole tosiaan "lukuihmisiä", eihän kaikkien tarvitse valmistautua yliopistosta ... tartteehan niitä tavallisia "raskaantyönraatajiakin":)


Elsi,
mua todellakin alkaa ottaa nyt päähän toi sukulaisten sekaantuminen joka asiaan (vuosien varrella kiukku kerääntyy), enhän mäkään työnnä omaa nenääni sinne mihin ei kuulu!
Kerroin terkut Kolille:)
Mihis matkaatte 5 viikon lomalla? Me ollaan kotona!!!

Marjut,
mä yritän saada itteeni mahdollisimman usein liikkeelle, oli se sitten aamulla tai illalla.
Pakkohan noiden tyttöjen tukena on olla, mitä tahansa elämässään tekevät:)