Likkojen päivä

Tänään olisi ollut varmaan järkevämpää viettää päivä rannalla eikä hikoilla kaupungilla turistien ja muiden shoppailijoiden joukossa. Kävelykadun mittari näytti keskipäivällä +29, mutta eihän kauppojen sisällä ollut kuuma vaan sopivan viileää vinguttaa pankkikorttia.

Shoppailu on joskus hyvää terapiaa eikä silloin tule liikaa ajateltua murheita ... paisti sitä, että rahaa menee. Mutta kun senkin asian työntää hieman sivummalle ajatuksista, niin mikäpäs siinä on tuhlaillessa. Mietitään niitä rahaongelmia sitten myöhemmin;)

Sain tytöt ihme ja kumman ihmisten aikoihin liikenteeseen ja hurautettiin bussilla kaupungille. Tarkoituksena oli ostaa vain muutama kesäpusero tytöille (palkkaan on vielä muutama viikko eikä tulevalla sairaslomalla tule täyttä palkkaa), mutta mukaan lähti pikkasen enemmän puseroita ja parit kengät. Korttiin tuli melkein reikä viilaamisesta, mutta kerrankos sitä törsätään ja eletään. Kyllä se veronpalautus tulee ja miehen eläkerahat ... ja syödää kaurapuuroa pari seuraavaa viikkoa:)

Kaikesta rahantuhlauksesta ja helteestä huolimatta oli mukava kierrellä kaupoissa ja istuskellä välillä kahvilla ihmisvilinässä.

~

Nuorimmainen heitti tänään talviturkin:)

Kiirehdittiin kaupungilta kotiin ja hän lähti ystävän kanssa loppupäiväksi rannalle. Meri on kuulemma tosi lämmintä (joku +22 astetta) ja ihmisiä on jo paljon rannoilla.

Esikoinen ja minä heittäydyttiin kotona omalle terassille ja nautittiin iltapäivän auringosta välillä suihkautellen letkulla vettä päälle:) Onneksi koira on tarkka vahti ja ilmoittaa heti, jos joku lähestyy porttia ... ei olisi ollut mukavaa jos joku olisi yllättänyt meidät makaamassa puolialastomina :D

~

Mies on luuhaillut ympäri Zagrebia eikä ole istunut kiltisti omalla osastolla!

Ollaan soiteltu koko päivä ja hän on vastaillut puhelimeen milloin mistäkin ... välillä seisoi hylkeiden edessä, parin tunnin kuluttua katseli miten muut söivät pizzaa (taisi kyllä itsekin ottaa pari palaa) ... D. perheineen kävi "pihistämässä" miehen sairaalasta ja kiertelivät eläintarhassa ja Maksimirin puistossa. Palauttivat miehen takaisin osastolle vasta vähän ennen iltapalaa:)

Mies olisi huomennakin menossa jonnekin, mutta D. sai hänet rauhoitettua ja pysymään sairaalassa. Meinataan meinaan kälyn kanssa yllättää mies menemällä huomenna hänen luo käymään! Tytöt jäävät kotiin kääntelemään koulukirjojen sivuja omalla terassilla ja me lähdetään ajaleen jo aamusta pääkaupunkia kohti ennen kuin aurinko alkaa porottaa aivan mielettömästi.

Mies luulee siskonsa tulevan sinne ehkä maanantaina ja minua odottaa vasta leikkauksen jälkeen tiistaina tai keksiviikkona. Mutta pakkohan mun on nähdä hänet ennen leikkausta!!!

Sitten voi rauhallisin mielin jättää hänet sairaalaväen käsiin:)

D. tulee olemaan maanantain sairaalaan yhteydessä koko ajan. Hän ystävä syöpälääkäri (kenen luona mies kävi viime syksynä kysymässä hänen mielipidettä) ottaa heti leikkauksen jälkeen yhtettä kirurgiin ja käy teholla katsomassa tilanteen. Eihän meitä sinne kuitenkaan päästettäis heti.

Enemmän mua pelottaakin miten miehen kroppa kestää tuon ison leikkauksen ja ne pari päivää leikkauksen jälkeen .... ja se ettei löydy etäispesäkkeitä!

MUTTA ... kaikki menee ihan hyvin ja leikkaus tulee onnistumaan!

~

Pienenä pyyntönä olisi kuitenkin, että lähetätte kuka minnekin pyynnön/ rukouksen/toivomuksen leikkauksen onnistumisesta ja että saisimme terveemmän miehen/isän pian kotiin.