sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Kielipuoli

Viime aikoina mua on alkanut häiritsemään eräs asia. Tai oikeastaan se tulee aina välillä esille ja sitten taas unohdan/työnnän sen takaisin sinne mistä se putkahti.
~
Tunnen itseni kielipuoleksi!
En osaa tarpeeksi hyvin kroatiaa enkä osaa enää suomeakaan niin hyvin kuin joskus!
Suomen kieleni ei pysy enää kielen muutoksissa mukana, nykykieli on aivan erillaista jota olen käyttänyt Suomessa asuessani. En joudu käyttämään sitä aktiivisesti enää muuten kuin netin välityksellä, käytännössä puhun sitä ehkä vain parina kertana viikossa.
Mutta onneksi suomenkieli on ja pysyy vielä tiiviisti tuolla aivojen pienissä lohkoissa eikä varmaan (toivottavasti) unohdu kovinkaan pian.
~
Mutta enemmän ottaa päähän uuden kotimaan kieli.
Olen oppinut sen oma-aloitteisesti pakon edessä. Kävin kielikurssilla vasta yli kymmenen vuotta täällä asuttuani ja pääsin heti ylemmälle tasolle, koska osasin keskustella jo normaalisti.
Luen kirjoja ja lehtiä, katson telkkua ja kuuntelen radiota, keskustelen ihmisten kanssa ilman suurenpaa miettimistä mitä ja miten sanon.
Tiedän tekeväni kielioppivirheitä, mutta en anna sen häiritä normaalikeskustelussa eikä se haittaa yleensä ketään keskustelukumppania. Olen tulkannut keskusteluja kroatiasta suomeksi tai toisin päin. Lasten lähdettyä koulutielle olen joutunut auttamaan kouluasioissa ja käymään kaikki kouluaineet kroatiaksi läpi. Ymmärrän paikallista murretta ja se on alkanut tarttua jo puhekieliini.
Mutta edelleenkään en osaa tarpeeksi hyvin kirjoittaa kroatiaksi!! Ja se ottaa päähän!
En ole joutunut kirjoittamaan kroatiaksi kovinkaan paljoa. Se vähä mitä joka päivä tarvitsee ei tuota ongelmia. Mutta jos joudun kirjoittamaan pidemmän tekstin tai vaikka tarinan en osaa aloittaa ... sanat häviävät ... teen tyhmiä virheitä ... en osaa laittaa niitä paperille vaikka suullisesti runoilisin paperin täyteen. Tunnen oloni koululaiseksi joka ei osaa kirjoittaa ainetta!
Tietysti harjoitus tekisi mestariksi. Pitäisi vaan tarttua kynään ja paperiin ja alkaa vääntää pakon edessä tekstiä ja pyytää jota kuta tarkistamaan harakanvarpaani.
~
Osaatteko te maailmalla asuvat ja uuden kotimaan kielen oppineet täydellisesti paikallista kieltä? Huomautetaanko teille vieraasta aksentista tai onko kielitaito ollut ehtona työnsaantiin?

19 kommenttia:

Susa kirjoitti...

Mua arsyttaa sanavarastoni. Englanniksi se on jotenkin jaanyt samaan kohtaan missa oli 10 vuotta sitten. Ymmarran kylla kaiken, mutta en huomaa kayttaa monia sanoja omassa puheessani. Tiedatko mita tarkoitan? Puhun edelleenkin sellasta "blondia tarjoilija-kielta" mihin totuin hotelli ajalta.

Ja suomen sanavarastoni pienenee, en muista kaikkia sanoja heti kun puhun, vaan juutun puheessani miettimaan etta mika se nyt olikaan....

Sirokko kirjoitti...

Minä en käytä suomea kuin kerran vuodessa suomessa ja tietysti netin kautta, kyllä huomaa että puhekieli takeltelee, saatan suomessakin yhtäkkiä alkaa puhua ranskaa ihan huomaamattani, putkiaivo, ei voi mitään.
Ja heh, puhun annabanranskaa suomalaisella aksentilla, ja edelleenkin teen virheitä sanojen suvuissa vaikka hyvin tietäisin virheeni,kieli ei aina tuota mitä aivot käskee. Siitä huolimatta sanavarastoni on laaja ja teen ristisanoja, ajattelen ja näen unetkin ranskaksi. Kirjoittamaan en edes ala kun pitäisi miettiä joka sanan päätteet erikseen kieliopillisesti, siis ne mitä ei äännetä, osaan ne kyllä mutta pitäisi miettiä... ja yleensä vaikka tietääkin sanan kirjoitusasun alkaa sitä kirjoittaessaan jotenkin epäillä ja pitää tarkistaa sanakirjasta..ärsyttävää. Kieltä pitäisi koko ajan puhua ja kirjoittaa jotta automatismi säilyisi.
Annabanranska on muutenkin sekakieltä, joten sen huonosti puhuminen ei ketään häiritse, vähän kuin suomenruotsi.

minna kirjoitti...

Perheeni sanoo, ettei minulla ole aksenttia saksaa puhuessani, mutta kyllä on, muuten multa ei vähän väliä kysyttäisi, mistä maasta olen kotoisin ;D

Eniten minua hävettää se, että vaikka olen asunut täällä 20 vuotta, mikään mahti maailmassa ei saa minua oppimaan artikkeleita. Sanavarastoni on laaja, mutta artikkeleita en muista. Olen sen suhteen täysin toivoton! Jos näen jonkun sanan, minusta siihen sopii der, die tai das, kaikki yhtä hyvin :/

Tuula kirjoitti...

En osaa norjaa taydellisesti, kaukana siita. Taalla on totuttu minun "Tuula"-kieleeni. Mutta esim viime viikolla kavi tyopaikalla eras muualta ja kysyi aika pian, etta mista mina olen kotoisin. Itse en nae mitaan ongelmaa kielitaidottomuudessani, ajattelen sen olevan muiden ongelma ;).

Suomea kaytan paivittain lasteni kanssa. Mutta eihan siina kovin kehittyneita keskusteluja kayda, joten sanavarasto kylla koyhtyy.

Mutta yritan lukea mahdollisimman paljon suomeksi.

oben kirjoitti...

Mulla on aina aksentti ranskassa, tosin kuulemma ei suomalainen (sorran ärrät), mutta joku aksentti on. Ei siitä pääse eroon, vaikka kuinka yrittäisi.

Luulenpa, etten koskaan opi kirjoittamaan ranskaa kuten pitää, mutta kökköäkö siitä...

Niin kauan kun ymmärtää ja tulee ymmärretyksi, on hyvä.

Marjut kirjoitti...

Minulla tulee nyt 6 vuotta täällä täyteen, puhun paikallista murretta kyllä, mutta en varmasti ilman virheitä;) Se harmittaa ettei Hochdeutschia ole tullut enempi opeteltua, pohjana ainoataan koulusaksa(siis ei paljon mitään;)) Lukea kyllä jo pystyn ja luenkin ainakin sanomalehtiä joka päivä ja telkan katselu myös onnistuu jo. Aksentti minulla varmasti on, ollaan sanottu jopa että puhun ruotsalaisella aksentilla :D
Suomea puhun miehen ja lasten kanssa, huomaan itse että usein en taivuta sanoja :/, mieskin siitä minulle huomauttelee. Ja saatan sotkea saksan sanan väliin . Siis näinkö äkkiä se kieli alkaa huonontumaan :/

susadim kirjoitti...

Olen asunut lapsuuteni Ruotsissa, mutta puhun täysin suomea, vieläpä kovaa ja korkealta. Edelleeen käytän joitain ruotsinsuomalaisia (ei siis suomenruotsalaisia) sanoja, eikä muut niitä ymmärrä. Ne on juurtunut minuun, enkä jaksa aina miettiä sanojen suomalaista versiota. Tosin nyt puhutaan ihan muutamista sanoista. Tuon ajan suomalaisia lastenohjelmia en myöskään ole nähnyt...en esim. tiedä kuka on Histamiini (joku hevonen..?) enkä osaa kaikkia supisuomalaisia lastenlauluja.

Nyt puhun päivittäin 3-4 neljää kieltä päivässä ja tuntuu, etten millään saa ilmaistua itseäni riittävän hyvin, kun miesystävälläni ja minulla ei ole yhteistä äidinkieltä.

Onneksi kielet ja jopa kielten murteet tarttuu suht helposti. Eestissä pari kuukautta työskenneltyäni minua luultiin eestiläiseksi. Sanavarastoni oli todella suppea, mutta äänsin ne harvat sanat oikein :)

Yaelian kirjoitti...

Mä olen aina ollut kielipuoli, koska mulla oli kotikielinä sekä suomi että ruotsi ja ihan pienenä lapsena sitten opin englanninkin hyvin,mutta aina oli ja edelleenkin on sellainen tunne,ettei yhtäkään kieltä osaa 100%. Hepreaa osaan hyvin puhua ja ja lukea, ymmärrän yleensä kaiken, mutta kirjoittamista olen tarvinnut sen verran harvoin , että mulla on hurjasti kielioppi-ja kirjoitusvirheitä kun kirjoitan ja joudun miettimään tarkkaan, vaikka puhuessa se menisi ihan hyvin. Multa usein kysytään olenko Argentiinasta, kai mun aksenttini muistuttaa sellaista.Venezuelassa asuessani jotkut sikäläiset kysyivät olenko Espanjasta ja olin aivan otettu! Pärjäsin siellä ihan hyvin espanjalla, mutta olinkin jo oppinut sitä Suomessa sitä ennen ihan perusteellisesti. Sanomalehtiä lukemalla opin enemmän ja yritän lukea mahdollisimman paljon juuri kielenkin takia ,sekä täällä että aikaisemmin Venezuelassa. Opin kielet aika nopeasti,mutta niitä pitää myös käyttää, ettei ne unohdu!Netin avulla onneksi suomenkieli pysyy kunnossa.

Karkki kirjoitti...

Täällä on niin ihmeellinen murre,etten vieläkään osaa sitä ja jo oikea italian kielikin tuntuu joskus hankalalta, mutta onneksi eivät nämä paikallisetkaan sitä haltsaa ihan täydellisesti. :) Mutta löytyy pikkuinen aksentti ja mitä enemmän jännittää vaikka jotain keskustelua tai ihmistä, sen selkeämpi se on :) Lisäksi on karkki-kieli joka toimii mun ja miehen välillä :D Siinä voi puhua ihan miten vain, selittää joskus ihan hassustikin.

Paljon paljon terkkuja naapuriin!!

minna kirjoitti...

Ai niin, pari päivää sitten tapasin yhden tutun naisen joka kertoi että hänen siskonsa (saksalainen siis), joka muutti kaksi vuotta sitten Suomeen miehensä työkomennuksen takia, on oppinut nyt suomenkielen niin hyvin, että tekee käännöstöitä ja tulkin hommia Suomessa, suomi-saksa. Siis apua...enpä olisi pystynyt mihinkään käännöstöihin täällä vuonna 1991, ajatuskin naurattaa. Ja olin lukenut sentään koulussa saksaa 5 vuotta ;D

*huokaus* ;)

MaaMaa kirjoitti...

Enkunkielen kylla osaan lahes taydellisesti, mutta vielakin (8,5vuoden jalkeen) on valilla vaikeuksia ymmartaa irkkuaksenttia. Varsinkin, jos lahtee Dublinin ulkopuolelle.
Pohjois-Irlannissa aksentti on viela vaikeampi, saati sitten skotlannissa!

Mun puheeseen tarttuu helposti puhekumppanin murre, seka suomen- etta englanninkielessa. Se on melkein noloa, koska tarttuva murre ei tietenkaan ole "oikeanlaista" vaan kuulostaa sille, etta oikeen yritan matkia :D

Irkkulaiset hassusti rullaa arraa, suhisuttaa t:ta, sanoo u:t uuna ja a:n melkein Ä:na, ja th:n niin etta seka t etta h kuuluu. Ne on muhun tarttunut, plus tietty paikalliset muutamat sanonnat.

susadim kirjoitti...

Sama vika kuin MaaMaalla, puhekumppanin murre tarttuu tahtomatta ja se tosiaan kuulostaa siltä kuin yrittäisi matkia tai pilkallaan viäntää ja kiäntää.
Kirjoitan puhekielellä, mutta puhun melkoisen vahvalla murteella.

finkinja kirjoitti...

Susa,
no just toi mullakin ärsyttää. Vaikka luen ja katselen telkkkua ja keskustelen ihmisten kanssa tuntuu ettei se kieli kehity/rikastu millään! Ihan kuin olisin sillä samalla tasolla jonka saavutin jotain 10 vuotta sitten!
Ja sama suomenkielen kanssa;)

Sirokko,
mä käytän suomen kieltä kanssa todella vähän ja sen alkaa huomaan.
Jos seurueesssa on suomalaisia ja kroatialaisia, olen monta kertaa alkanut puhuun kroatiaa suomalaisille ja toiste päin. Onneks aina joku huomauttaa että " väärä kieli":)
Mä ajattelen ja näen unia kanssa kroatiaksi, ristikoita en oikein tykkää tehdä edes suomeksi, se olis kyllä hyvää harjoittelua.
Kroatian kielen kirjoittamisessa on se huono puoli, että pitää tietää mihin tulee minkälainen väkänen. Täällä alueella puhekielessä ne tulee hyvin esille, mutta ei joka murteessa.

Minna,
no mulla on vähän sama juttu, et unohdan just nuo artikkelit. Saksan kielessä opeteltiin aina sana sen artikkelin kanssa, mutta täällä ei ole samalla tavalla. Mä en millään tajua mistä voin tietää onko joku sana fem. tai mask. tai neutr.!!!! Heittelen sitten vähän arviosta miltä musta tuntuu :) Niin kyllä kehoitti kielenopettajakin ... ei kannata liikaa kuulemma miettiä kun kerran puhun jo sen verran pitkään kieltä ... korva kuulemma tuntee mikä sopii parhaiten;)

Tuula,
mua on luultu Slovenialaiseksi;)
Mä en puhu edes suomea tyttöjen kanssa koska he eivät suostu vastaan suomeksi ja musta taas tuntuu jo helpommalta selittää asiat kroatiaksi kuin suomeksi.

Oben,
mulla on kuulemma hyvä paikallinen aksentti, ei siis sellanen ulkomaalaisen tai jonkun suomalaisen aksentti. Tietysti joskus tulee esille virheet ja ne paljastaa etten puhu kieltä äidinkielenä. Kai se vieras korostus jää ainiaaksi.

Marjut,
mä opin kielen just telkkua kattelemalla ja ihan otin sanomalehden käteen ja aloin lukeen. Jotkut ihmettelivät vielä vuosien jälkeen, et "ai sä luet meidän lehtiä, ymmärrätsä jotain??" Vastasin joskus, et "ei kun katselen vaan kuvia;)"

Susadin,
jos noin montaa kieltä joudut puhumaan niin se on jo hieno juttu! Me puhuttiin alussa miehen kanssa enkkua, asuttiin Saksassa ja hän puhuu sujuvasti saksaa. Yritin tarttua siihen kieleen enemmän kiinni, mutta muutimmekin sitten tänne ja se on jäänyt. Ymmärrän melko paljon, mutta kun tarttis puhua en osaakaan. Harmittaa ihan ruotsin kielen unohtuminen, siitä olisi täällä hyötyä.

Yaelian,
sehän se on, että vaikka osaisi puhua ei osaa kuitenkaan kirjoittaa niin kuin puhuisi. Ëhkä pitäis vaan kylmästi laittaa puhetta paperille ja yrittää korjata ne virheet sitten myöhemmin, ei heti siinä samalla kirjoittaessa.

Karkki,
meidän murteessa on aika paljon italian vaikutteita, jopa sanoja. Paikallinen murre onkin paljon pehmeämpää kuin kirjakieli.
Mä hölötän ilman minkäänlaista miettimistä tutussa porukassa, mutta heti jos on uusia ihmisiä tai joku tärkeämpi tilanne alan miettiin mitä ja miten sanon.

Minna,
olen kateellinen!!
Mä olen kääntänyt jotain kroatiasta suomeksi, mutta just yhden artikkelin kääntö suomesta kroatiaksi teki tiukkaa ... se ei vaan suju sulavasti!
Mietin kanssa tuttuja kroatialaisia jotka ovat asuneet Suomessa jo vuosikymmeniä ... he puhuvat ja kirjoittavat suomea sujuvasti ja ovat normaalisti työelämässä mukana. Onko suomen kieli sitten sen verran helpompaa oppia kirjoittamaan? Taitaa olla!

MaaMaa/Susadim,
mulla käy tolleen suomen murteissa. Vaikka olen koko ikäni puhunut etelä-karjanlan murretta, tarttuu mukaan "määt" ja "säät". Onneksi "mie" tulee sitten ihan kunnolla itä-suomessa olessa;)
Murteella en ole tainnut koskaan kirjoittaa.

elsi kirjoitti...

Puhun sujuvasti. Seka korkeaa että murresaksaa. Usein kuitenkin kysytään olenko hollannista tai vaikkapa ruotista. Joskus osuu jopa nappiin arvailut.
Viihdyn todella hyvin kielissä yleensä ja puhunkin lähes joka päivä anglantia parhaan ystäväni kanssa. Hän on amerikasta kotoisin.
Suomen kieleni senkun paranee siitä alkain kun sain nettiyhteydet. Joskus joutuu etsimään sanaa ihan tosisaan niinkuin pari vuotta sitten heinähankoa tai ihan justiin sanaa kuura. :oD

elsi kirjoitti...

JUU vihne vihneen perässä. Koittakaa jummartaa.:oD

Anne kirjoitti...

Minulla oli sellainen handicap, että puhuin kohtuuhyvää saksaa tänne tullessani. Paikallisen murteen opiskelu ei kauheasti edistynyt, kun sanavarastosta löytyi yleensä kirjakielisaksan oikea sana.

Enkä juuri koskaan ollut tekemisissä sveitsiläisten kanssa, työkaverit olivat kaikki muualta Euroopasta ja kauempaa.

Ymmärsin kyllä alusta lähtien aika hyvin murretta, kun meillä on ollut sveitsiläinen perheessä vuodesta 1979. ;)

Minulla on myös sama vika kuin Minnalla, eli artikkelit menevät arvailemalla. :-P

Mutta se on pientä, täällä on niin paljon ulkomaalaisia, jotka eivät osaa oikein mitään kieltä (eivät välttämättä osaa edes lukea tai kirjoittaa).

Uudessa työpaikassa kaikki järjestään pitivät minua saksalaisena, ällistys oli suuri, kun kerroin totuuden. Joskus luullaan hollantilaiseksi.

Pietarsaaressa kasvaneena ei yhtään hävetä puhua miten sattuu :-D Siellä niin tekee moni, suomea ja ruotsia tulee suloisena sekamelskana. Pääasia, että tulee ymmärretyksi.

Ilman nettiä suomen kieleni olisi ihan surkea, muistan miten vaikeaa oli vuonna 2001 aloittaa jossain sähköpostiryhmässä.

Välillä puhun lapsillekin ihan siansaksaa, ihmeellisiä sanoja ja lauserakenteita, ihme että nuo ovat oppineet yhtään suomea! :-D

finkinja kirjoitti...

Elsi,
no sä puhut hyvin ja paljon:)

Anne,
Netti on just suomen kielen kannalta hyvä juttu;) Mä kirjoittelin aikaisemmin pitkiä kirjeitä Suomeen, mutta nyt jäänyt s-postikin vähemmälle. Onneksi tulee sitten kirjoiteltua tänne muualla sitäkin enemmän;)

mamãe kirjoitti...

Mä oon opetellut portugalia ensin kolme vuotta Englannissa yliopistolla ja opin siinä samalla kirjoittamaankin ihan oikein. Yleensä mun oikeinkirjoitukseni on parempaa kun paikallisten :D

Aksenttia on jonkun verran sillä aina välillä joku kysyy oonko täältä kotoisin. Useimmiten kuitenkin veikkaavat eteläbrasilialaiseksi, Suomesta harva on edes kuullut... :) Toisaalta suomessa asuvat portugalia puhuvat kaverit aina nauraa mun landeaksentille eli jotain paikallista murrettakin on tarttunut. Brasilialaiset Suomessa usein luulee mua brasilialaiseksi.

Lasten kanssa puhun pelkkää suomea enkä ainakaan vielä oo huomannut, että oma sanavarasto olis jämähtänyt. Toisaalta me ollaan oltukin täällä vasta reilut kaks vuotta. Huomaan kyllä, että välillä pitää jotain erikoisempaa sanaa miettiä ja välillä taas joku arkipäivän ilmaisu on paljon luontevampi portugaliksi. Pakotan itseni kuitenkin etsimään suomenkielisen vastineen jos puhun lasten kanssa.

Englannissa kun asuin mua luultiin parin vuoden jälkeen yleensä paikalliseksi, aksentit taitaa tarttua muhunkin nopeasti :) Espanjaa puhun nykyään harmillisesti brassiaksentilla ja siskoni aina sille nauraa... Kesällä suomessa sain hyvää treeniä kaikkien kuuden kielen osalta kun istuin siellä turisti-infossa. Muuten kyllä ruotsi ja saksa ruostuu tosi nopeesti. Ja entäs ne saksan sanojen suvut... :(

finkinja kirjoitti...

Mamae,
niin eihän sitä oikein opi ellei harjoittele kunnolla.
Mä en edes oikein tiedä joitakin termejä suomeks koska en ole niitä koskaan joutunut käyttämään siellä ... vaikka jotain rakentamiseen liittyvää ym. Eihän silloin nuorena likkana sellasia ajatellut;)