tiistai 18. marraskuuta 2008

VUKOVAR


Tänään yli 20000 ihmistä kulkivat saman reitin Vukovarin kaupungin läpi jonka 17 vuotta sitten joutuivat kulkemaan viimeiset kaupunkiin jääneet lapset, eläkeläiset, sairaat ja kaupunkia puolustaneet miehet.

17 vuotta sitten kolmen kuukauden jatkuvan tulituksen ja pommituksen jälkeen viholliset valloittivat Vukovarin kaupungin ja ajoivat sinne jääneet ihmiset pois. Monet heistä katosivat eikä heitä ole ikinä löydetty.



Emme saa unohtaa ettei sama tapahtuisi uudestaan.


Olen asunut täällä koko sodan ajan. Meillä täällä oli aina rauhallista emmekä joutuneet "kärsimään" sodasta samalla tavalla kuin sukulaiset itäosassa. Olen kerran kuullut ilmahälytyksen ja edelleen se saa kyyneleet kohoamaan silmiini.
Tuo kaikki tapahtui silloin kun me olimme nuoria aikuisia, elämä edessä ja suuret suunnitelmat.
Olen monta kertaa ajatellut miltä noista ihmisistä tuntui asua kellareissa ilman ruokaa ja puhdasta vettä kuukausikaupalla ja kerätä ne muutamat kassit ja lähteä pois kotikaupungista tietäen ettei pääse palaamaan sinne pitkiin pitkiin aikoihin ... jos enää ollenkaan!
Mitään tälläistä ei saisi tapahtua enää missään päin maailmaa!

14 kommenttia:

kirsi kirjoitti...

Se on kauheaa ja sailyy muistoissa varmasti koko elaman ajan. Vaikea ymmartaa tallaisen ihmisen, joka sita kauheutta ei ole joutunut kokemaan.

Jaana kirjoitti...

On tuo hurja ajatella, mitä kaikkea niinkin vähän aikaa sitten sillä aluella (ja tälläkin hetkellä monessa paikassa) on tapahtunut. Itselleni sodat ovat aina olleet kaukaisia muuten kuin mummoni kertomuksista (hän on Karjalan evakko) ja lukemistani kirjoista ja näkemistäni elokuvista ja tv-ohjelmista, mutta Kroatiassa ja Unkarissa ollessani olen tavannut kroatialaisia ja slovenialaisia oman ikäisiä nuoria, jotka ovat sodan kokeneet ja muistavat sen tapahtumia. Todella kamalaa.. Ei sitä todellisuutta tosiaan itse voi edes tajuta, kun ei mitään vastaavaa ole kokenut.

ebrufin kirjoitti...

Vaikeita asioita. Vaikea niihin on kommentoidakin; olen aloittanut tassa jo kaksi kertaa, mutta pyhkinyt pois...surullista, kauheaa:(

ebrufin kirjoitti...

Muistelen usein "entisen Jugoslavian" aikaisia työkavereita Sveitsin ajoilta...osa heista jai sodan jalkoihin, ja ajattelen ovatko yleensa edes elossa? Niin paljon ihmisia kuoli:(

Yaelian kirjoitti...

Ihan hätkähdin että siitä olikin jo 17 vuotta, aika tuoreessa muistissa tuntuu vieläkin olevan.Onneksi ette te silloin joutuneet pahempaa kokemaan.

finkinja kirjoitti...

Niin siitä on vain/jo 17 vuotta kun alkoi tapahtua! Ja kesti viisi vuotta!
Esikoinen syntyi -92 ja eli ensimmäiset vuodet niissä tunnelmissa. Ei hän kyllä muista uutisista tai muista jutuista muuta kuin että isoisoäiti tule anoppilaan evakkoon.
Toisaalta on ikävä kun nuorilla(esikoisen ikäiset) jotka asuivat tuon ajan turvallissa paikoissa eivät tajua enää miksi sitä sotaa käytiin ja ketkä tappelivat.
Mutta toisaalta yritän itsekin heille opettaa suvaisevaisuutta ja ymmärtämystä muita kohtaan ... etteivät pitäisi omaa mielipidettä ainoana oikeana.
Ei näihin tälläisiin asioihin voi eikä aina edes osaa kauheasti kommentoida ...

Maurelita kirjoitti...

Kerrassaan hirvittävää. Hyvä ystäväni on kroatialainen ja olemme käyneet usein siellä, eli asia tuntuu sitäkin koskettavammalta.

finkinja kirjoitti...

Maurelita,
missä päin olette käyneet?

anumorchy kirjoitti...

Meilla oli Irakin sodan aikaan (taisi kanssa olla v. 1991) ilmahalytyksia vaikka kuinka sielta ammuttujen ojusten vuoksi. Se oli aika "jannaa" kanssa. Pari ohjusta tuli tosi lahelle, muutamien satojen metrien paahan. Silloin myos pelattiin etta olisivat myrkyllisia kemiallisia ohjuksia, mutta niita ei sentaan tullut. Halytyksen aikaan piti laittaa kaasunaamarit ja sulkeutua johonkin huoneeseen ja teipata ovenraot ym.

Nina kirjoitti...

Sodat ovat kyllä asioita, joita ei vaa voi ymmärtää miltä ne tuntuu, kun ei ole koskaan kokenut. Äärettömän surullisia ja pelottavia asioita :-(

Marjut kirjoitti...

Niinkö kauan siitäkin jo on, tuntuu että oli vasta "äskettäin" En voi kyllä todella kuvitella minkälaista se on kun en ole myöskään koskaan kokenut. Minulla sodat ovat kauhistus, jo lapsena näin niistä painajaisia paljon, osittain ehkä siksi että isäni kertoi sodasta(hän itse oli ollut) En tykkää edes katsoa sotafilmejä.

finkinja kirjoitti...

Anumorchy,
me kun kuultii ilmahälytys juostiin miehen kanssa kirkon tornin luo katsomaan mistä suunnasta lentokoneet tulee!! Onneksi menivät ohi mantereelle.
Onneks siellä teillä ei käytetty niitä kemiallsia ohjuksia ... olisko auttaneet naamarit ja ovien teippaaminen???

Nina,
näin on! Eikä haluaisi omien lasten enää kokevan niitä!

Marjut,
musta on tullut hirveen herkkä kaikkiin sotaleffoihin tms. Ja vielä jos on lapsia mukana kuvassa niin ... :D

Maurelita kirjoitti...

Eka kerralla käytiin Trogirissa (Ciovo), ajettiin moottoripyörillä Lago Maggioren ja Venetsian kautta - ikimuistoinen matka :

http://www.maurelita.com/2006/08/voyage-matka-va.html

Sittemmin kohteina ovat olleet Solta, Hvar ja mantereella Kastela jossa ystävän vanhemmilla on talo.

Ihana maa (kaikesta huolimatta), upeita ihmisiä ja se merivesi........... =D

finkinja kirjoitti...

No tehän olette matkustellee täällä ihan kiitettävästi! Mutta tulkaa nyt seuraavalla kerralla tänne pohjoisrannikolle;)