perjantai 17. lokakuuta 2008

Tyhjänpäiväistä höpinää

Jep, perjantai-ilta taas! Ja kaksi pitkää vapaapäivää edessä *peukutus*
Selvittiin tästäkin sumuisesta päivästä, aamulla olis tarvinnut sumusukeltajaa että löydettiin rappuset päivikselle ja kouluun. Koko päivän oli todella pimeetä, oli sellainen olo, ettei päivä millään valkenisi. Joku viisaampi osasi kertoa töissä ettei näillä seuduilla ollut tälläisiä hernerokkasumuja kymmenen vuotta sitten. Kuulemma jonkun joen kulkuväylää muutettaessa (vai oliko padon rakentamisen jälkeen ...) sumut lisääntyivät ...*mietintää* ... mä veikkaan enemmän taas syyksi nykyisiä luonnonmullistuksia.
Mua on mietittynyt monet asiat tällä viikolla. Töitä tehdessä olen miettinyt ja murehtinut tulevia, mitä jos ja kun .... Mieshän se on on ollut mietinnän kohteena eniten. Ensi viikolla olisi tämän hoitojakson vikat kemot, keskiviikkona on lääkäri. Mutta minkä perustella se lääkäri voi päättää jatkotoimenpiteistä, kun ei ole sitä s..... okterosceniä tehty. Kone on kuulemma taas rikki!!!!!!!! Viime kuussa mies kävi magneettikuvauksessa, mutta eihän se oli niin tarkka kuin tuo okteriidillä tehty. Luultavasti mies lähtee Ljubljanaan kuvauksiin, se kyllä maksaa maltaita eikä meillä ole niitä maltaita! 560 euroa pitäis jostain saada. Saksassa kuvaus maksaa tonnin enemmän:O
Mies kävi verikokeissa ja haki päivällä tulokset. En ymmärrä niistä yhtään mitään, mutta vaikuttavat samanlaisilta ellei paremmilta kuin viime kerralla. Yks kohta oli yläkantissa, pari alhaalla. Yritin googlettaa niitä, mutta en ainakaan suomen enkä kroatian kielellä saanut niitä tulkattua.
Mies on muutenkin kaivertanut mieltäni. On niin itepäinen, ei tuo sairaus ole häntä miksikään muuttanut. On sellaisia periaatteita joista mä olen jo pitkät ajat sitten joutunut luopumaan ... jos olisin pitänyt pääni olis ihan toinen tilanne. Mä en yksinkertaisesti voi ajatella vain itseäni ja omaa napaani! Vaikka se tekis hyvää joskus itselle ja muille;)
Mulla tuli tuossa illansuussa sellanen olo, että on pakko päästä ulos ihmiset ilmoille. Olin jo valmis istumaan baaritiskillä yksin ja vikistä omaa surkeaa elämään paljon kokeneelle ja kuulleelle baarimikolle.
Komensin esikoisen ajoissa kotiin ja kerroin äidin lähtevän nyt ulos! Tytöistä ajatus oli tosi hyvä ja melkein ajoivat mut vaihtaan vaatteet ja kampaan pääni... (tai en mä kampaa sitä vaan kostutan ja lisää vahaa *hih*) ... Niillä oli ilmiselvästi joitakin suunnitelmia äidin poissaolleessa;)
Kävin katsomassa parit kantapaikat (siis tässä meidän kylässä, enhän mä kauemmas lähde) mutta missään ei ollut edes puolituttuja joiden kanssa olisi voinut jäädä vaihtamaan kuulumisia eikä tuttua baarimikkoa joka olisi hymyillyt ymmärtäväisesti ja sanonut lohduttavia sanoja. Olisin voinut istua yksin jos paikka olisi ollut puolityhjä, mutta pöydät oli täynnä siilitukkaisia karhunkokoisia nuoria miehiä ... hieman epäilytti.
Palasin siis kotiin, avasin kellarin periltä löytyneen punkkupullon, pilasin tyttärien suunnitelmat vapaaillasta ilman vanhempia ja tulin tänne tyhjentään pulinavarastoja;)

11 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Kippis! Teen sulle seuraa muutaman tunnin päästä kun kotiin ehdin. Muista että joskus oma napa on tuikitärkeä juttu ja menee kaikkien muiden napojen edelle.

sirokko kirjoitti...

Ja joskus tekee vaan hyvää kaivella sitä omaa napaa tyhjemmäksi vaikka bloggailemalla. Toivottavasti punkku tepsi.
Sumua ja sadetta on ollut täälläkin jo pari päivää, ei ihme jos elämäkin tuntuu harmaalta.

Susanne kirjoitti...

Kyllä minunkin mielestäni tekee hyvää joskus tuijottaa omaan napaansa.

Kun luin postaustasi minusta tuntui että istuimme siellä baaritiskillä juttelemassa ja se punkkupullo oli välissämme. Niin elävästi kirjoitit tuntemuksiasi.

Toivottavasti tämä blogiin kirjoittaminen auttaa oloasi ja me blogiystävät täällä.

yaelian kirjoitti...

Tsemppiä vaan sulle ja toivottavasti jo helpottaa hieman..

Marjut kirjoitti...

Kyllä todella omaa napaa täytyy välillä muistaa, toivottavasti olo on nyt parempi. Tämä blogi on hyvä keino purkaa tuntoja *halitus*

MaaMaa Maailmalla kirjoitti...

Ymmarran taysin tuntemuksesi ja huolen tulevasta ja olon etta ei jaksa kokoaikaa huolehtia muista. (kokemusta on perheenjasenten syopataistoista kirjoitan niista varmaan joskus omaan blogiini kanssa)...
Ihan oikein teit, etta otit aikaa ihan vain itsellesi; kuten muutkin on jo kommentoinut, niin kylla valilla pitaa voida ja saada tuijotella sita omaa napaa!
Tsemppia ja yrita pitaa lippu korkealla. Kylla asiat sitten suttaantuu loppujenlopuksi ihan varmasti!

Inkivääri kirjoitti...

Toivottavasti jo helepottaa - kyllähän näitä välillä tulee, onnekseen ne yleensä meneekin:) Harmaat päivät ovat kyllä omiaan harmaannuttamaan mieltäkin...

elsi kirjoitti...

Kuule. Jos se on rahasta kiinni niin me , sinun blogisi lukivat voisimme maksaa etukäteen siitä lomasta jonka suunnittelemme joskus viettävämme siinä teidän loma-asunnossa. ;o)Jokainen jotain. Eiks niin naiset???
Voi hitsi. Nappaa kuule seuraava juna tänne meille niin parannetaan maailma ja se sun rakkaasi kerta heitolla.
Bahnhof/Haltestelle Datum Zeit Gleis Reise mit Bemerkungen
Ljubljana Tivoli 18.10.08 ab 19:20 ZUG 2617 Zugskategorie unbek, Nur 2. Klasse
Ljubljana an 19:23
Ljubljana ab 20:35 D 414 Schnellzug, Nur 2. Klasse Reservierung obligatorisch Restaurant Schlafwagen Liegewagen VELO: Kein Selbstverlad RE KW
Zürich HB 19.10.08 an 08:20
Dauer: 13:00; fährt täglich

finkinja kirjoitti...

Jonna, mihin jäit?Odottelin täällä seuraa;)

Sirokko, pari lasia punkkua teki ihmeitä ... ainakin nukahdin nopeesti:D

Susanne, meidän pitää järkätä virtuaalinen "pääntyhjennysistunto"! Se vois tehdä kaikille hyvää:)

Yaelina/Marjut,
tää blogi on siitä hyvä että kuuntelee eikä keskeytä valituksia ... toinen juttu sitten lukeeko niitä valituksia kukaan;)

MaamaaMaailma,
Olis kiva joskus kuulla sun kokemuksista. Vaikka meillä mennään vielä melko iisisti eikä kauheita vaikeuksia ole, mutta se ajatus tulevasta todella ottaa joskus kouriinsa! Eikä silloin auta muu kuin antaa mennä ... asoilla on kuulemma tapana järjestyä...

Inkivääri, on se kumma miten tuollaiset harmaat päivät saavat aikaan ... mitehköhän mä jaksaisin nykyään Suomessa???


Voi Elsi!!! Olet ihana!
Toi junahomma on houkutteleva;) Eihän sitä koskaan tiedä vaikka hyppään siihen:)

Birgitta Hyyryläinen-Metsi kirjoitti...

Hei!
Anna!
Biorytmit miulkii tänään sillälailla että kaikki potutti.Vaik tällä hetkellä taidan taas olla terveen kirjoissa ,heh,heh,lääkitys kohdallaa.Mut miehillä on klummallisia periaatteita!!käyppä miun blogissa löytyy blogilistalta. terkkuja ja jos lottovoiton saisin sen kanssas jakaisin..t.Bisse/BB

finkinja kirjoitti...

NO heti kattoon blogi, toivottavasti löydän;)