keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Konkurssiin mentiin!

Palkka tuli ja palkka meni!!! Nyt syödään tämä kuu vain kaurapuuroa ja perunoita! Sen verran kalliita ostoksia tehtiin kaupunkireissulla.

Esikoiselle piti ostaa kahdet sakset ja uudet työkengät. Sakset maksoivat maltaita vaikka eivät olleet edes kalliimmasta päästä. Työkengät löydettiin alesta, koska ovat tämän kesän mallistoa. Sakset pitäisi kestää ainakin 5-10 vuotta, jos ei leikkaa mitään muuta eikä tiputtele niitä. Nyt hiippailee sakset kädessä meidän kimpussa ... kohta ollaan peikonpäinä:)

Nuorimmainen etsi edelleen itselleen uutta koululaukkua, mutta ei löytynyt mieleistä. Pitää olla hyvät olkaremmit (kirjat painaa todella paljon), ei saa olla liian sporttinen mutta ei kuitenkaan imelän tyttömäinen .... juuri aivan mieleistä ei löytynyt joten saa kulkea vielä entisellä. Esikoinen löysi itselleen kivan kassin, sellaisen voisin huolia itsellenikin joka päiväiseen käyttöön;)

Tyttöjen tuhlatessa kempparissa, kävin tarkistusreissulla XNationissa ja tulin ulos ostosten kanssa:) Löysin kymmenellä eurolla kivan mustan hameen ja harmaan ohutneuleisen lyhythihaisen paidan. Hame on kyllä pikkasen iso, mutta en voinut jättää sitä henkariin. Otan pikkasen sisään sivuista, eihän tuolla hinnalla saa edes hamekangasta!!

Nyt siis kiristetään kukkaron nyörejä ja kiltisti odotellaan seuraavaa palkkaa!

~~~~~

Kävin tänään laittamassa uuden pään:) Esikoinen pesi ja hieroi niin asiantuntevasti, oikein nautin aamutuimaan päänkäsittelystä. Annoin kampaajan tehdä mitä tykkää, enemmän leikkasi niskasta ja antoi päällimmäisten olla niin kuin ovat. Yritän taas kasvattaa takaisin pitkää lettiä;) Koko kesänä en ole suoristanut hiuksia, olen antanut olla kiharana. Nyt tuntuu niin oudolta koko päivän olla suorilla föönatuilla hiuksilla ... mies sanoisi, että olen vakavamman näköinen, niin kuin ikääni sopii:D Huomenna kun herään niin siinä on vakavuus kaukana!

~~~~~

Miehellä on ollut tällä viikolla taas hoidot. Ekaa kertaa on ollut huonompi olo. Maanantaina meni pitkään, koska joutui odottamaan pari tuntia vapaata paikkaa/tuolia. Ja muutenkin annokset ovat suurempia maanantaisin. Tiistaina tehtiin aamulla vielä se kävelylenkki, mutta ennen toisiin hoitoihin lähtöä valitteli jo hieman huonoa oloa. Siellä sitten paikalleen istahdettuaan saikin juosta vessaan tyhjentämään. Taisi kaikki sairaalan hajut ärsyttää eikä helle ulkona ja ilmastointi sisällä parantanut oloa. Hoitojen jälkeen tuli kotiin, kävi oksentelemassa, meni nukkumaan ja lähti töihin. Yöllä taisi olla jo parempi olo, koska ei en kuullut minkäänlaista kolinaa kylppäristä.

Tänään jätettiin kävelylenkki väliin ja mies otti iisisti aamupäivän. Nyt en olekaan nähnyt hoitojen jälkeen häntä, kun oltiin kaupungilla tuhlailemassa ja hän lähti töihin. Taidan pysytellä hereillä kunnes tulee töistä.

Ensi viikolla miehellä on vihdoinkin se okteroscen. Hieman pelottaa koko homma ja etenkin sen tulokset. Kuvauksen pitäisi näyttää todella tarkasti tämän hetkinen tilanne ja sen perusteella tehdään jatkosuunnitelmat. Jotenkin tuntuu siltä kuin odottaisi lopullista tuomiota. Vaikka sen ei tarvitse sitä tarkoittaa, aina voi kokeilla uusia hoitoja ja lääkkeitä. Mutta ei nyt taas mietitä ja murehdita etukäteen:/

9 kommenttia:

Marita kirjoitti...

Heippa, olin lompalta paluun tiimellyksessä jotenkin hvittänyt isnut mutta nyt kävin lukemassa viime aikojen postaukset läpi.

Yaelian kirjoitti...

Peukkuja sille,että miehesi tulokset ovat tuon jutun jälkeen positiiviset.

sirokko kirjoitti...

Kiva että saat ikioman kampaajan, sitä tarvitsis tässä itsekin kun letti hapsottaa mihin sattuu ja hirvittää kun kampaajat aina katkovat melkein puliksi vaikkei pyytäisi kuin parin sentin tasauksen.

Syöpätutkimukset ja tulosten odottelu on aina tosi pelottavaa ja ahdistavaa, eikä siinä paljon lohduttavat sanat auta. Voimia vaan kestämiseen toivotetaan.

ii kirjoitti...

Hei vaan. Minulle pistää nyt silmään tuo "letti" -sanan käyttö ja siitä tuli mieleeni hauska tarina eräästä 60-luvulla Ruotsiin muuttaneesta naisesta, joka tuli sitten 90-luvulla Suomessa käymään ja puhui yhä 60-luvun nuorisoslangia - kyllä oli hauskaa kuuntelijoilla :D

Minua ei siis millään muotoon haittaa, miten ihmiset suomeaan puhuvat, mutta täällä ei kukaa enää käytä hiuksistaan letti-sanaa. *valistaa ulkosuomalaisia*

Toivottavasti miehen olo on kohentunut. Varmasti tosi rankkoja tuollaiset hoidot.

finkinja kirjoitti...

Marita, täällähän sitä edelleen ollaan;)

Yaelian, pidetään kaikki varpaat ja sormet pystyssä:)

Sirokko, taitaa kestää pikkasen aikaa ennen kuin annan esikoisen käsitellä kunnolla päätäni:) Pitäisi kuulemma ostaan harjoittelunukke (pää) mitä saisi sitten käsitellä oman mielen mukaan.

Ii, niinhän se kieli muuttuu vuosien menossa;) Kyllä me puhuttiin vielä letistä 90-luvulla itä-suomessa.

Anonyymi kirjoitti...

Heh, kyllä täällä kehä-kolmosen pohjoispuolella vielä käytetään myös letti-sanaa. Ei se ole niin tarkkaa... täällä meilläpäin.
On kivaa, kun on rikas sanavarasto.
Kaikkea hyvää koko perheelle
t. riitta

finkinja kirjoitti...

Riitta, mä olen kyllä huomannut molemmissa kielissä miten se vaihtuu nopeasti. Suomen kieli on muuttunut todella paljon näinä vuosina jotka olen ollut pois ja ihan naurattaa joskus omat sanat joita vielä käytän.
Mutta kroatian kieli muuttuu kanssa todella nopeesti. Tytöt huomauttavat mulle joskus, että "ei sitä enää tolleen sanota, nyt on näin ..." Eli ihan muutamassa vuodessa kieli ainakin nuorten keskuudessa muuttuu ja ne vanhat alkuperäiset sanat häviävät. Pysy tässä nyt sitten perässä:D

Sirokko kirjoitti...

Piti vielä lisätä tuohon kieliasiaan, että ulkosumalaisena kun kuuntelee nykysuomea niin todella paljon sanoja menee ohi, vaikka täällä vuosittain käykin tankkaamassa. Jokaisella sukupolvella on kai oma kielensä. Itse puhun vielä 60-luvun suomea, ja mikä pahinta, murretta jota ei enää ole olemassakaan edes kotipaikkakunnallani. Mutta hauskaa se tuntuu kaikista olevan.

Anonyymi kirjoitti...

Se on kyllä totta, että kieli muokkaantuu koko ajan, ja nuorilla on ihan omia sanoja, joiden merkitystä on vanhemman kysyttävä. Nippanappa juuri perässä pysyy tässä kaikessa muutosvauhdissa, ei pelkästään uusien sanojen vauhdissa. :)
Onneksi ihan kaikkeen muutokseen ei vanhan tartte enää suostua!
t. riitta :)