perjantai 15. elokuuta 2008

Ukkosta ilmassa


Ukkosta ja myrskyä luvassa. Näin ennustavat säätytöt ja -pojat jo pari päivää. Pitää kuulemma varautua sateisiin, myrskyävään tuuleen ja pyörremyrskyihin!!!
Tyhjensin altaa, sen pesu saa odottaa huomiseen, lisään vain saippuaa ja sade saa hoitaa hommat;) Kukkaruukut ja muut siirrettävät kukat siirretään katoksen alle ja kaikki lentoon lähtevä pitää siirtää talteen...

Ukkosta ja myrskyä taitaa todella olla ilmassa. Olen ollut jostain syystä erittäin herkällä tuulella jo pari päivää. Tänään oli ihana nukkua pitkään miehen kainalossa (meillä on pyhäpäivä) ja ottaa ihan iisisti aamupäivä. Käytiin kahvilla + rupateltiin tuttujen kanssa ja samalla reissulla käytiin kirkossa Marijan messussa.
Rauhallisesta aamupäivästä huolimatta alkoi jotkut asiat ottaan päähän ... hermostuin aivan tyhmistä asioista... taidan olla kateellinen kälylle joka osaa ottaa elämänsä todella rennosti. Kaiket vapaapäivät rannalla mitää tekemättä! Yleensäkään ei koskaan tee kotona ruokaa; mies pesee vaatteet ja imuroi (koska käly ei osaa käyttää kodinkoneita); pomoilee viiden kirjaston alaisille ja neuvoo miten meidän tulisi elää!! Mä kokkailen, pesen, siivoon, käyn töissä pienellä palkalla enkä saa koskaan valittaa mistään koska enhän mä ole kipeä!!
Tuli itkupuuska ruoanlaitoin välissä ja siitähän mies veti herneen nenään!! Ei auttanut muu kuin rauhoittua ja vetää kaikki takas ... taas. Ruokapöydässä mies huomatti esikoiselle "ei-terveellisistä" ruoka-aineista ja siitä taas esikoinen veti herneen nenään! Ei suostunut syömään enää edes kanaa ja riisiä! Siitä minä taas puolestani aloin hermostua ja käskin koko konkkaronkan pitämään kiukkuiset sanat mahassa ja lappamaan ruokaa suuhun siihen malliin ettei mitään jää lautaselle! Onneksi nuorimmainen tajusi nousevan myrskyn uhan ja oli hiljaa lapioiden ruokaa kiltisti napaansa;)
Nyt myrskyn uhka on lauhtunut ja tilanne talossa rauhallinen. Taisi jäätelöannokset jotka iskin kaikkien eteen viilentää tilannetta;)

Miehellä on ensi viikolla taas kolmen päivän kuuri hoitoja. Hän voi ihan hyvin ja on positiivinen ja kaikin puolin ok, mutta taitaa nuo tulevat hoidot taas kaivertaa mieltä. Ja haava kuulemma reagoi ilmamuutoksiin.
Viime aikoina en ole kovinkaan paljon miettinyt miehen sairastelua, jotenkin päivät vain menevät vauhdilla ohi. Ja koska mies voi tilanteeseen nähden hyvin, saatan hetkeksi unohtaa koko asian. Ja sitten kylmä totuus iskee vauhdilla päälle!!! Mitä sitten jos ...... miten tulen pärjäämään......

Selviät kyllä, jos vain nouset yhden kerran useammin kuin olet kaatunut.

5 kommenttia:

Susa kirjoitti...

On sullakin oikeus hermostua ja valittaa vaikket kipea olekaan. Ei sita aina jaksa olla positiivinen.
Sulla on paljon huolia miehen terveyden takia, ja viela tyotkin alkoi.

Tyhjensitteko jo altaan talveksi?

Meillakin on ukkosta ilmassa joka paiva viime aikoina.

Voimia paljon Anna :)

Anonyymi kirjoitti...

Jaksamisia ja voimia! Olette usein mielessani...:o)

Anonyymi kirjoitti...

Jep, ei kukaan voi olla niin täydellinen ettei koskaan väsyisi ja hermostuisi. Liian sietokykyisen ihmisen ongelma on se, että sitten kun pinna alkaa palaa ympäristö ei sitä ymmärrä. Kiltin tytön syndrooma.
Meillä ihmiset on varsinaisia draama queeneja, pienimmästäkin asiasta nousee suuri häly ja metakka, hiljaa kärsiviä ei kukaan huomaa. Elikä antaa tunteiden vaan palaa äänekkäästi, seuraukset on ohimeneviä.

Anonyymi kirjoitti...

Suutu ja hermostu vaan rauhassa, on sinullakin siihen oikeus. Teillä on ollut pitkään rankkaa kaikilla, ja kyllä pahat olot on vaan pakko puhaltaa joskus ulos.
Niinkuin Sirokko sanoi, seuraukset ovat ohimeneviä.

Leyla kirjoitti...

Tsemppiä ja halituksia:)