Miten nopeasti kaikki saattaa muuttua! Yhtäkkiä elämä tekee kuperkeikkaa ja joutuu miettimään koko elämäänsä ja mikä on todella tärkeää. Turha kitinä ja valitus jää ainakin joksikin aikaa pois, ei viitsi turhista murehtia tai valittaa...

Mies voi maanantaisen leikkauksen jälkeen tänään jo todella hyvin. Keltaisuus on laskenut, häneltä otettiin tänään letkut vatsasta pois ja tiputuspullo ei enään ollut. Ja ensimmäisen kerran kahdeksaan päivään sai syödä!!! Parina päivänä hän näki unta puolen metrin sämpylöistä kaikilla mahdollisilla mausteilla ja täytteillä:) Tänään aamupalaksi sai lautasellisen keittoa ja lounaaksi keittoa! Luultavasti pääsee kotiin parin päivän sisällä, ensi viikolla kuitenkin.
Sitten seuraa kotona lepääminen ja toipuminen ja dietti.

Kiitän tuota yläkerran herraa siitä, että mies meni ajoissa lääkäriin ja sairaalaan ja että hänet leikattiin. Jos ei olisi leikattu, ei häntä enää ehkä olisi!
Nyt on ensimmäinen etappi voitettu ja keräämme voimia seuraavaa etappia varten josta saattaa tulla pitkä ja vaikea.
Mutta ei luovuteta vaan uskotaan ihmeeseen! Rukoillaan ja toivotaan ja täytetään mielet vain positiivisilla ajatuksilla!

(Kuva otettu ennen leikkausta)