Tyhjä pää eikä tunnu olevan mitään kirjoitettavaa. Päivät kuluvat tavalliseen tapaan ... aamulla aikaisin töihin, pakerrusta, töistä kotiin, tytöt koulussa, asioiden hoitoa, rakennushommia .... Onko tuossa meidän arjessa nyt mitään niin mielenkiintoista, että siitä jaksaisi kirjoittaa tai edes lukea:/

Mutta kuitenkin epäilyksistä huolimatta istahdan aina tähän koneen eteen, laitan kuvia blogiin ja naputtelen muutaman rivin. Ehkä joku lukee tai ainakin saan minä harjoiteltua kymmensormijärjestelmää joka joskus aikoinaan tuntui niin kauhealta ja epätoivoiselta. Paljon on hikeä valunut selkää pitkin, kun kellosta katsottiin aika ja laskettiin kuinka paljon tekstiä ennätti kirjoittaa.

Meillä on kumman hiljainen hetki talossa: mies lähti töihin, nuorimmainen on kaverinsa luona tekemässä jotain projektia (aiheena Brionin saari) ja esikoinen käytti hyväkseen hetkeä jolloin olin kaupassa ja lähti ulos;) Ihmettelin juuri äsken, että kylläpä ahkerasti lukee läksyjä ylhäällä ... huhuilin yläkertaan, en saanut vastausta ja kävin kurkkaamassa .... eihän siellä ollut ketään:O Kirjat kauniisti auki työpöydällä ja huone tyhjä!! Soitin tietty kännyyn ja isä oli kuulemma antanut luvan lähteä ulos *pah* Mutta mies oli unohtanut sanoa asiasta minulle ennen töihin lähtöä!

Menin eilen "terveyskeskuksen" hammaslääkärille korjauttamaan hajonnutta hammasta. Olin tilannut sinne ajan sen takia, koska ajattelin homman olevan erittäin helppo ja nopea korjata... poskihampaastahan oli hajonnut vain kulma. Hammaslääkäritäti aukaisi hampaan, suihkutteli vettä ja ilmaa, taas porasi, vaihtoi poraa ..... meinasin nukahtaa tuolille. Jonkin ajan kuluttua komensi purskuttamaan ja samalla selitti ettei hän nyt voi asialle sen enempää! Hän antaa minulle lähetteen kaupunkiin hampaan kuvaukseen ja sitten sen kuvan kanssa menen (ensin pitää tilata aika) yliopistolliseen hammaslääkäriin!! Kuuntelin ja myöntelin ja mielessä mietin milloin yksityinen hammaslääkäri on auki.
Tänään kävin sitten yksityisellä vakihammaslääkärilläni selittämässä asian ja sain ajan torstaiksi. Punastellen myönsin menneeni ensin terveyskeskukseen ja nyt jouduin kuitenkin tulemaan heidän luo. Sen siitä saa kun ei heti tee niin kuin pitää! Ajattelin säästäväni rahaa ja nyt joudun maksamaan tuosta hampaasta mukavan summan. Mutta tulee ainakin hoidettua.
Vastaanotto oli täynnä italialaisia jotka tulevat meidän puolelle hoidattamaan kalustoaan, koska on edullisempaa kuin rajan toisella puolella:)

Samalla reissulla kävin jututtamassa kampaajamme ja kyselin milloin esikoinen voi aloittaa hänen luona. Odottelee vielä työturvallisuudesta jotain papereita ja "komission" salongin tarkistuskäyntiä. Ehkä kesä alussa. Odotamme kaikki innolla tytön siirtymistä tuohon ihan viereen hommiin:)
Kirjastossa kävin kurkkimassa onko mitään uutta luettavaa. Valitettavasti eivät ole saaneet vielä D. Leonin uusinta kirjaa. Käteen tarttui Paulo Coelhon A bruxa de Potobello ja Jonathan Tropperin How to talk to a widower. Toivottavasti ovat luettavia;)
Nyt on kyllä meneillään suomeksi yksi kirja joten nuo saavat muutaman päivä odottaa. Keväisin ja kesäisin tulee aina luettua enemmän. Jotenkin löydän aikaa istua terassilla tai rannalla ja lueskella. Ehkä siivoan ja luuttuan kesällä vähemmän kuin talvella:)