Tästä se kaikki on alkanut! Ostimme 12 vuotta sitten tontin jolla oli iso viinitarha ja johon entinen omista ei ollut saanut rakennuslupaa. Me saimme käsiimme tuttujen kautta vanhan valokuvan, jonka oli ottanut saksalainen sotilas vuonna 1940. Kuvasta kävi ilmi, että tontilla oli ollut rakennus ja niinpä pystytimme vanhat kiviseinät takaisin pystyyn ja laitoimme lautakaton pikku mökille. Tontista otettiin ilmakuva ja alkoi rakennuslupien metsästys. Se ei ollut niin kauhean hankalaa, koska mies on alan miehiä ja aina löytyi joku joka auttoi eteenpäin.
Tonttia louhittiin, jymäyteltiin, siirreltiin kivilohkareita paikasta toiseen ja etupihan valloitti valtava sorakasa. Tuon sorakasan alle jäi päärynäpuu joka ihme ja kumma on vieläkin elossa ja antaa vuosi vuodelta pieniä, makeita päärynöitä. Joka vuosi suunnittelemme sen hävittämistä, mutta aina saa jäädä paikoilleen.
Vanhan talon paikalle nousi uusi, mutta vanhan tyylinen. Emme saaneet lupaa mihinkään uuteen ja moderniin vaan kaiken piti olla vanhan tyylistä ... ilman parvekkeita, ulokkeita, isoja ikkunoita .... Sehän sopii meille. Taloa on rakennettu "hitaasti hyvää tulee" tyylillä, ilman isoja pankin lainoja, omalla rahalla, hieman sukulaisten avittamina, omin käsin hikeä vuodattaen, pinnoja kiristäen. Monta kertaa olen halunnut iskeä käsineet naulaan ja pistää koko höskän myyntiin ja ostaa valmis asunto aivan meren rannalta. Mutta .... edelleen olemme onnellisia talonrakentajia ja lisäsiipi saa kohta katon päälleen. Ystävät eivät edes enää kysy milloin se talo valmistuu ... heistä monet ovat jo rakentaneet oman kodin jossa kaikki on valmista. Mutta meidän talo on meidän eikä pankin;)
10 kommenttia:
Melkin jo täällä yksikseni vollotan, kun teidän kattoparrujen välistä näkyy samanlaista maisemaa kuin meidän ex-talonrakennuksella. Minusta on aivan ihanaa rakentaa tuolleen pikkuhiljaa ja itsekseen vaikka viekin aikaa. Me rakennettiin 10 vuotta, puutarha ehti hyvin kukkaan siinä ajassa, ja myytiin viimeistä silausta vailla, nyyh. Vähän kuin olisi perheenjäsenen menettänyt, sitä kun oli itse suunnitellut ja kivi kiveltä kasannut, vaikka ei asumaan ehdittykään. Tunteella tehty tuntuu aina omimmalta. Sisua sisua!
Ihana tarina talosta. Nain tehden kotiin tulee sielu, jos ymmarrat mita tarkoitan.
Me olemme peruskorjanneet lahes luhistumassa olleen vanhan tilan. Eika tama ole lahes kymmenenkaan vuoden jalkeen viela edes valmis... Kunhan joskus saamme valmiiksi, niin alamme korjaamaan sielta vanhemmasta paasta taas uudestaan kai.
Tuula
Ihanaa vihdoinkin tietaa tuo tarina Finkinja, olen aina vain kuullut palasia sielta ja palasia taalta :)
Voimia teille, siita tulee varmasti unelmienne talo :)
Siina talossa on jokaisella nurkalla oma tarinansa ja se on parasta. Tosiaan OMA koti.
Sirokko, ei voi olla totta! Oliko teidän pakko muuttaa pois talosta? Mä olen pari kertaa "leikilläni" ehdottanut talon myyntiä, mutta olen saanut tulikiven katkuisia kommentteja:)
Tuula, olet oikeassa.Mua vaan ottaa päähän just se, että kun jotain sitten saadaan valmiiksi niin toiselta puolta taloa pitää alkaa jo korjaamaan!
Susa ja S. kai tästä tulee joskus se OMA KOTI, Toivottavasti lapset osaavat joskus arvostaa tätä.
Muistankin tästä olleen joskus mainintaa. Kuulostaa kovin tutulta projektilta. Kärsivällisyyttä tarvitaan mutta oma on aina oma.
Marita, näinhän se on ;)
Jep, meille kävi niin ikävästi, että kun talo oli asuttavassa kunnossa siellä vuoren harjalla niin sitten tuli ne terrorismin pahat vuodet, ei voitu muuttaa niin syrjään, jne jne muutama vuosi maanpakoakin ja myytiin sitten pois. Perittiin tämän sukutalon yläkerta ja tänne juututtiin loppuiäksemme. Siksi niin kauheasti aika vouhkotan näitten omarakenteisten kotien perään, että sisulla vaan sielläkin, hiljaa hyvä tulee.
Kyllä siitä tulee se oma koti ,ennemmin tai myöhemmin. Onhan se kiva sitten ettei ole huolta lainoista, kaikki jo maksettuna:) Tuolla periaatteella mekin täällä korjaillaan, nytkin on yksi huone ihan levällään. Tehdään aina vuoden mittaan muutama kohta ja seuraavana lisää, ja sitten varmaan joskus taas aloitetaan alusta ;) Tämän talon on miehen isä tehnyt itse yli 40 v sitten, eikä yhtään remppaa ole tehty sinä aikana, että voit kuvitella korjattavaa riittävän:)Mutta saadaanhan sitten talosta meidän oman näköinen, ainakin sisältä. Tsemppiä urakkaan!
Sirokko, nuo on niitä asioita joille todellakaan ei voi mitään muuta kuin pois ja pian :(
Marjut, sehän tässä on hyvä jutte ettei todellakaan olla pankin kanssa naimisissa ... ainakaan vielä. Harkittiin lainan ottamista, mutta ei sitä niin vaan saa eikä haluta kiinnittää tonttia siihen.
Kyllä teilläkin on varmaan hommaa talon kunnossapidossa ja remontoinnissa.
Eli "polako, polako" hitaasti hyvää tulee :)
Lähetä kommentti